Roninin & Raen home sweet home

[Ronin Makato]

Muuttopäivä oli ollut raskas ja Ronin halusi jo rojahtaa sohvalle. Päivä oli kääntynyt illan puolelle, mutta edelleen Ronin ripusteli verhoja suuriin ikkunoihin.
Muuten talo muutamaa pahvilaatikkoa lukuunottamatta vaikutti jo perin kodikkaalta.
Ronin laskeutui alas keikkumasta ikkunoissa ja katseli verhoja hetken aikaa.
Ne muutamat pahvilaatikot voi nakata kellariin täältä lojumasta. hän ajatteli kävellen edelleen taaksepäin katsellen olohuoneen verhoja.
"Rae mä laitoin nuo verhot!" hän huusi nuoremmalle lähiten itse pari pahvilaatikkoa käsissään kellariin ja nakkasi laatikot jonnekin perälle.

Ronin oli päivän aikana asentanut televisiot ja tietokoneet, sekä laittanut verhot ja avustanut tavaroiden kantamisessa.
Nyt hän päätti keittää itselleen teetä, rauhoittuakseen iltaan ja nukkumista varten.
Parempi levätä välillä.. hän mietti laittaessaan teevettä jo kiehumaan.
Kaikki kaapit keittiössä oli jo järjestetty, sillä heillä oli muutossa ollut apuna paljon muuttomiehiä ja muita apulaisia.
Raen sisaruksetkin kävivät auttamassa aamupäivällä.

Vanhempi päätti hetken levätä sohvalla ja koeajoikin sohvan mukavuuksia ensimmäistä kertaa koko päivänä. Musta nahkasohva oli ollut täydellinen valinta suureen olohuoneeseen.
Se oli sopivan pehmeä ja tilava suurillekin määrille ihmisiä.
"Hetki aikaa itselle.." Ronin tuumasi ääneen ja huokaisi.

[Raiden Tokoyashima]

Raiden oli ollut mukana muuttamisessa täysillä voimillaan ja hyvillä mielin. Omat kitarat olivat päässeet kellariin bändihuoneeseen, ja vaatekaappi oli järjestelty lähes täydellisesti.
Nuorukainen ei ollut muistanut syödä päivän aikana, mutta kahvia sitäkin enemmän, sekä tupakkaa. Kädetkin voivat jo paljon paremmin, oikea käsi oli lähes parantunut, vasemmassa vielä kipsi.

Nuori kitaristi ei ollut kertonut avopuolisolleen, että oli tehnyt oudon löydön kitaran sisältä, joka oli luultavammin kuulunut hänen isoveljelleen, jota hän ei edelleenkään muistanut.
Ronin oli huoltanut elektroniikkapuolen, vaikka Raiden olisikin halunnut näpertää tietokoneiden parissa. Hän oli kuitenkin tyytynyt pistämään kirjoja hyllyyn, sekä cd- ja DVD-levyjä. Muutama huonekasvi ja taulukin oli paikoillaan, tauluja tosin Rae ei ollut pistänyt, ne olisivat muuten armottomasti vinossa.

Raiden alkoi olemaan jo väsynyt ja tuli yläkerrasta alakertaan, nähden Roninin makoilevan sohvalla, mutta hän halusi juomista joten suuntasi keittiöön ja aukoi kaappeja, kun ei muistanut missä lasit olivat. Lopulta hän löysi kaapin, jossa lasit olivat, mutta nuorukaisen huonoksi onneksi joku oli laittanut lasit turhan hutaisten kaappiin ja osa niistä tippui alas.
Raiden älähti kun lasi tippui hänen päällensä, osuen päälakeen ja rikkoutui keittiötasolle. Muutama muu lasi tippui suoraan keittiötasolle sekä lattialle.
"Voi saatanan vitun.." Rae kirosi lasinsirpaleiden keskeltä, eikä uskaltanut vielä liikkua, ettei pahimmassa tapauksessa saisi siruja jalkapohjiinsa. "Helvetin paskat.." hän sähisi, siruja oli kaikkialla hänen ympärillään.

[Ronin Makato]

Ronin kuuli Raen tulon alakertaan, muttei vaivautunut nousemaan sillä kuuli teevetensä vielä porisevan.
Rae sai luultavasti kaiken laitettua. hän tuumiskeli, koska miksi muutenkaan tämä olisi tullut alas.
Vanhempi kuuli lasien pirstoutuvan keittiön lattialle nousten nopeasti sohvalta mennäkseen katsomaan.
"Voi helvetti.." hän yhtyi Raen kiroiluun kääntyen ympäri. "Älä liiku ettet saa siruja jalkoihin. Haen rikkalapion." Ronin katosi keittiön kulman taakse haki varastosta rikkalapion ja palasi takaisin.
"Kuka helvetti nuo lasit on laittanu kaappiin." hän jupisi kumartuessaan siivoamaan lasinsiruja Raen ympäriltä.

Hän itse astui terävän sirun päälle.
"No voi saatana!" ei auttanut kuin karjua. Rauhallinen ilta lähtikin käyntiin kömmähdyksillä.
"Sattuko sua mihinkään?" punahiuksinen kysyi saatuaan isoimmat sirut lattialta. "Astu varovasti pois.. ai saatana!" Ronin siirsi painoa jalalleen, jonka pohjassa siru oli.
Hän käveli ruokapöydän ääreen, veti penkin itselleen ja vilkaisi jalkapohjaansa.
Yksi veto riitti ja hän sai sirun irti, mutta veri alkoi virrata sirun aiheuttamasta syvästä haavasta pitkin Roninin paljasta jalkapohjaa.
"Helvetin helvetti mikään ei onnistu tässä talossa." hän kirosi itsenään.

"Loput sirut lattialta vois imuroida pois." hän painoi haavaa sormellaan samaan aikaan kuin vedenkeitin napsahti.
Kaikki tapahtuu sitten samaan aikaan.. Mä helvetti imuroin, tyrehdytän veren vuotoa ja otan teetä samalla.. oon joku saatanan monitoimi taas! hän kirosi mielessään.
"Rae tuo mulle paperia." Ronin sanoi turhankin käskevään sävyyn. Hän oli vain väsynyt ja halusi päästä edes lepäämään.

[Raiden Tokoyashima]

Rae kirosi vielä mielessään rikkoutuneita laseja kun Ronin käski tämän olla liikkumatta. "Ei tässä liikuta minnekään ellen halua lasinsiruja jalkaan.." hän huokaisi ja odotti että Ronin saisi edes jonkin verran siruja lakaistua.
"Mun mielestä Hiroshi hääräsi täälä.. Se tollo on niin huolimaton.." Rae huokaisi. Ehkä olisi ollut viisaampaa laittaa Hiroshi pistämään kirjoja, mutta pikkuveli oli omapäinen. Sentään yhtään astiaa ei ollut mennyt rikki kun pinkkipää pisti niitä kaappeihin..

Rae hätkähti Roninin kiroamista ja tajusi miehen saaneen sirpaleen jalkapohjaansa.
"Ei sen pahemmin.." Rae vastasi katsoen Roninin tappelua sirun kanssa ja oli jo lähtenyt hakemaan imuria ennen kuin Ronin mainitsi edes siitä. Raen masennus oli nyt taka-alalla ja hän oli päällepäin onnellinen vaikkakin lasiepisodi ärsytti.
Hän oli tulossa imurin kanssa siivouskomerosta kun kuuli Roninin käskevän pyynnön paperista ja haki sitä vessasta, se oli varmaankin lähin eikä nuorukainen ollut varma oliko keittiöön viety vielä talouspaperia.

Imuri oikeassa kädessä, paperi vasemmassa Raiden tuli keittiöön ja antoi Roninille paperin. "Onko se paha?" Rae kysyi samalla kun yhdisti imuria keskusletkuihin. Rae käynnisti imurin ja alkoi imuroimaan pienempiä siruja pois lattialta ja työtasolta. Hän teki sen huolellisesti, ei olisi mukavaa jos Ronin saisi vielä toisen, tai hän ensimmäisen sirun jalkapohjaan.
Hetken kuluttua Raiden sammutti imurin ja kääri sen rullalle. "Mikä päivä.." nuorukainen huokaisi ottaessaan uutta lasia kaapista, sekä Roninille teekuppia. Hän täytti vanhemman kupin kuumalla vedellä ja pisti teepussin lillumaan sinne, oman lasinsa hän täytti vedellä ja kuskasi ne sitten pöydän ääreen istumaan Roninia vastapäätä.

[Ronin Makato]

Ronin huokaisi osittain helpotuksesta ettei Raeen sattunut, osittain vain väsymyksestä ainaiseen sähläykseen.
"Sentän sä säilyit ehjänä." hän huomautti tutkaillen yhä vuotavaa jalkapohjaansa. Lasia ei ainakaan tuntunut jäävän haavaan yhtään, mikä olikin hyvä.

Ronin kuuli Raen mekastavan imurin kanssa ja hetken päästä nuorempi tulikin mukanaan vessapaperia ja imuri.
"Kiitti." hän hymähti saadessaan paperin käteensä ja pyyhki verta pois haavan ympäriltä.
"Syvä ja vuotaa verta.. lasi lähti helposti joten verenvuoto loppuu kai kohta." hän mutisi painaessaan paperilla jalkaansa.
Imurin ääni oli onneksi hiljainen, kuten sen oli sanottukin olevan.
Joku edes onnistuu.. imurointi. hän pyöritteli päätään hymyn kareillessa hetken aikaa hänen huulillaan.

Ronin otti teensä vastaan nyökäten Raelle kiitoksena. Hän otti paperin pois haavan päältä ja veren vuoto olikin jo lakannut.
"Enää ei vuoda enää." hän mainitsi Raelle kääntyen istumaan pöydän äärelle oikein päin.
"Saitko kaiken ylhäällä laitettua?" punahiuksinen kysyi nostaen teekupin huulilleen. Ronin rauhoittui täysin saadessaan iltateetä.
"Siis Hiroshi hääräsi täällä.. ei oo totta kuka sen päästi keittiöön?" Ronin hämmästeli, sillä hänkin oli useaan otteeseen huomannut ettei Hiroshi ollut kovinkaan tarkka mistään. Paitsi ehkä hiusten värjäyksestään.

"Hei muuten Rae.. meillä saattaa olla pieni rahaongelma." Ronin yskäisi väliin. Hän oli 4 vuotta tuhlannut järjestöstä ansaitsemiaan rahoja moniin asioihin sekä asuntoon ja sen kalusteisiin upposi lähes kaikki loput.
"Pitää varmaan hankkia töitä." Ronin tuskaili. Hän ei ollut tottunut rankkaan työntekoon ja tiettyihin työaikoihin ikinä, eikä hänellä oikein ollut koulutustakaan. Eikä häneltä löytynyt oikein sen kummoisempia taitojakaan.
Tästä tuu mitään. hän ajatteli. Rahaa oli kyllä, mutta ei se kauaksi aikaa heille kahdelle riittänyt.
Voi saatanan saatana. Vanhempi joi teetään rauhallisena, sillä hän tiesi että jotain oli tekeillä. Ainakin hän aavisti sellaista. Oli aavistanut pitemmän aikaa.

[Raiden Tokoyashima]

Rae mietti Roninin sanoja, hän saisi ehkä vain pienen kuhmun päähänsä eikä mitään sen vakavempaa, mikä olisikin hyvä. Joskus oli saatava tarpeekseen isoista haavereista.

Rae istui siis nyt vastapäätä Roninia ja hörppi vettänsä. Hymy kävi huulilla kun haava oli lakannut vuotamasta. "Oikeastaan joo." Raiden aloitti. "Kirjat on vaan ihan sekajärjestyksessä, ne voisi laittaa paremmin.." hän puheli ääneen, puoliksi itselleen, puoliksi miehelle.
"Mä en tiedä." nuorukainen huokaisi ja nojasi poskea kämmeneensä. "Mulla ei ollut kamalasti aikaa kattoa sen perään. Ehkä joku muu apulaisista päästi sen.." hän jatkoi. Sentään ei ollut mitään todella kallista mennyt rikki.

Rae hörppi vettänsä ja otti hiukset pieneltä poninhännältä pois, ja antoi hiuksien valua poskille. Nuorukainen ei hörppinyt enään vettänsä sen jälkeen kun Ronin oli maininnut rahaongelmista. Hetken hiljaisuuden jälkeen Rae raaputti hetken nenäänsä.
"Mä voin hakee töitä kanssa." Se saattaisi kyllä olla vaikeaa koska Raiden oli jättänyt lukion kesken eikä hänen kaltaisiaan sen takia suosittu edes kaupan kassalle.
"Kyllä me pärjätään rakas." Rae sanoi hymyillen. Hän itse pystyi olemaan monia päiviä syömättä jos töitä ei heruisikaan ihan heti. Raiden kulautti vedet alas kurkusta ja vei lasin astianpesukoneeseen.

"Mä meen kohta nukkumaan." Raiden sanoi ja katosi yläkertaan, pisti lasit silmilleen ja meni makuuhuoneen parvekkeelle tupakalle. Uni maittaisi varmasti hyvin uuvuttavan päivän jälkeen, kuhan Raiden saisi irti Roninista sen mitä halusi.. Ja Roninkaan tuskin estelisi.
Raiden poltti tupakkaansa rauhallisena ja lopulta tumppasi sen tuhkikseen, mennen sitten vaatehuoneeseen vaihtamaan vaatteita kevyempään.

[Ronin Makato]

"Töitä?" Ronin hämmästeli. Hän ei oikein osannut kuvitella Raeta töihin. Ei sillä etteikö hän luottanut toisen osaamisiin, mutta tämän yleinen tilanne oli välillä hankala. Rae saattoi saada paniikkikohtauksia ties millaisista asioista ja Roninin mielestä Rae pyörtyi liian helposti.
"Eti ihmeessä.." Ronin koitti olla mahdollisimman kannustava. "Ehkä joku muu tykkää susta kans." hän sanoi pirullisuuttaan ja hymyili teekupin takana.
"Miks ei pärjättäis?" punahiuksinen heitti huolettoman kysymyksen takaisin. Hän oli oikeasti huolissaan heidän tilanteestaan, mutta peitti sen hyvin.

"Ajattelin samaa." vanhempi mutisi nousten tuoliltaan. Hän huuhtoi teekuppiaan lämpimällä vedellä ennen kuin laittoi sen astianpesukoneeseen.
Sammuttaen alakerran valoja Ronin kulki Raen jäljessä yläkertaan.
Hän käveli suorinta tietä sängyn viereen, veti päiväpeitteen sen päältä ja alla olikin valmiiksi laitettu sänky.
Kuka tän laitto..? hän mietiskeli kiskoen vaatteita päältään ja mukisematta heitti ne lattialle. Tyytyväisenä hän hautautui peiton alle, ja vasta silloin tajusi että katossänky oli oikeasti järkevä ostos, sillä se oli todella iso ja patjat olivat mukavat.

"Rae.." Ronin mumisi toiselle kuuluvampaan ääneen. "Saat vaikka runkata puutteesees.." hän veti peittoa enemmän päälleen ja käänsi kylkeä.
"Mä en jaksa." hän koitti pitää silmiään auki, mutta mukava sänkykin ehti tehdä tehtäviään muutenkin väsyneelle keholle.
Yritäkki.. hän ajatteli sulkien silmänsä kuunnellen kuitenkin tarkkaavaisena Raen liikkeitä.
Roninin aikomuksena oli kuitenkin nukkua liimautuneena kiinni rakkaaseensa, joten hän tulisi kuitenkin kääntämään kylkensä. Siksi hän sinnitteli hereillä.

//Se siis nukkuu poispäin XD //

[Raiden Tokoyashima]

Raiden nyökkäsi, joskus oli mentävä työelämään, yritettävä. Olisi kuitenkin etsittävä työtä, joka soveltuisi hänelle itselleen, ei kovin raskasta, mutta jotain mistä hän pitäisi.
Kävellessään keittiöstä pois Rae kohautti olkiaan. Nuorukaista oikeasti pelotti heidän pärjäämisensä, mutta ainakin tällä hetkellä Raiden oli todella päättäväinen, he tulisivat pärjäämään.

Raiden pisti vaatteitaan pyykkikoriin samalla kun otti niitä pois päältänsä ja etsi yöhousut käsiinsä. Hän veti ne päälleen ja jäi katsomaan peilistä itseään. Lantio oli mustelmilla.
Nuorukaisen päähän muistui se päivä, jolloin Ronin oli ostanut talon ja he olivat käyneet ostoksilla, mustelma oli varmasti sen aamun antia.
Rae oli kuullut Roninin tulevan hiukka aikaisemmin makuuhuoneeseen ja kiinnitti kunnolla huomiota toiseen kääntämällä päänsä, kun mies puhui.

Nuorukaisen silmät revähtivät auki, kunnes kulmat painuivat alas vihaisuuden ja närkästyksen sekaisina. Suu oli mutrulla. Hän oli arvioinut rakkaansa väärin. Raiden tuhahti ja sammutti valot vaatehuoneesta. Hetken aikaa hän katsoi Roninin ääriviivoja peiton alla, kunnes kömpi itsekin sinne, mutta jäi sängyn reunalle, ei lähellekään Roninia, mököttämään.

'Runkkaa vittu yksikses sitten kun sua huvittaa..' nuorukainen ajatteli ja hautautui kokonaan peiton alle, niin ettei edes hiuksia näkynyt. Raiden kietoi itsensä kippuraan, jalat kiinni ylävartalossa ja puri alahuultansa.
'ääliö..' hän ajatteli, muisti sitten että hänellä oli vielä lasit silmillään ja otti ne pois, kurottaen kätensä pois peiton alta ja pisti lasit yöpöydälle. Käsi pujahti takaisin peiton alle, pään viereen.

[Ronin Makato]

"Pitääkö sun illallaki kattoo että näytät varmasti hyvältä?" Ronin kysyi avattuaan silmänsä ja huomatessaan Raen katselevan itseään peilistä vaatehuoneessa.
"Oot sä mulle ihan tarpeeksi hyvä ilman peilaustaki." hän mutisi hiljaa haukotellen sen jälkeen makeasti.

Roninin suorastaan hymähti tyytyväisenä kun Rae katosi peiton alle. Hän kääntyi ympäri, eikä tehnyt elettäkään.
Punahiuksinen huomasi Raen vaalean käden pilkottavan pimeässä, kunnes se katosi taas näkyvistä.
Käsi vaelteli hitaasti pitkin sängyn pintaa ja sormet tökkäsivät Raen paljaalle selälle.

"Tukehut sinne peiton alle." Ronin sanoi tarraten kiinni peitosta ja veti sen pois Raen päältä kokonaan itselleen.
"Ei runkkaaminen kelpaa?" hän kysyi painottaen keskimmäistä sanaa. Vanhempi halusi pakottaa Raen tulemaan lähemmäs, että tämä saisi itselleen peittoa. Toisaalta ei hän tiennyt jäisikö Rae palelemaan ilman peittoa.

"Et sä kuitenkaan haluu nukkua siellä.. yksinäs." hän vihjasi. "Oikeesti haluut mun kietovan käteni sun ympärille.. et sä oikeesti voi vastustaa." vaikutti pikemminkin siltä, että Ronin itse halusi Raen lähelleen. Tosi se oli, mutta kuten monet muutkin asiat hän jätti sanomatta sen suoraan.
On sillä omaki pää. hän ajatteli kietoen suurta peittoa ympärilleen.

[Raiden Tokoyashima]

Pieni hymy kävi Raen huulilla peiton pimeässä kun Ronin oli sanonut hänen kelpaavan ilman peilaustakin. Mutta nyt nuorukainen mökötti, joten hymy haihtui.
Rae painoi silmänsä kiinni, mutta aukaisi ne pian hätkähtäen kun tunsi Roninin sormenpäät selällään.

Miehen ääni kuului etäisenä, mutta hän erotti toisen sanat. Pää kääntyi Roniniin päin kun toinen veti peiton pois hänen päältään ja omi sen itselleen.
"Ei kelpaa." Rae sanoi nousten istumaan sängylle, katsoi makuuhuoneen oven suunnalle. Huoneen ilma oli viileämpää, kun oli tottunut olemaan peiton alla. '.. Tänään aikaisemmin meni niin hyvin..' Raiden ajatteli ja keskittyi kuuntelemaan mitä Ronin sanoi. Kädet olivat polvien päällä, polvet ristikkäin.

Raiden sulki silmänsä ja kuvitteli olevansa ihan liki Roniniin, voiden tuntea rakkaansa ihon omallaan. Niin oli todella turvallista nukkua, nuorukainen oli jo tuttunut siihin.
Hän huokaisi, hetken aikaa hän jopa ajatteli käpertyvänsä Roninin viereen, kunnes tajusi ettei se kävisi päinsä. Raiden nosti oikean kätensä nojaamaan poskelle ja sulki silmänsä.
'Mä haluan olla sun vieressä.. Liki..' ajatukset kulkivat nuoremman päässä.

Raiden aukaisi silmänsä ja huomasi päiväpeiton sängyn jalkopäässä. Hän nappasi sen itselleen ja kietoi sen nopeasti ympärilleen tiiviiksi 'paketiksi'. Hän laski päänsä tyynylle ja veti päiväpeitteen päänsä yli.
Päiväpeite ei todellakaan ollut niin lämmin kuin peitto, jonka Ronin oli ominut, mutta se kävi paremman puutteessa. 'Ite sä tätä kerjäsit.'

"Öitä." Rae mumisi päiväpeitteen lävitse, selkä oli Roniniin päin. Hän oli jälleen siinä samassa kippurassa kuin paksumman peiton kanssa. Hän sulki silmänsä, mutta avasi ne, koska tärisi todella pahasti kylmästä.
'Mä en halua että tää menee riidaksi..' Rae ajatteli nakaten päiväpeitteen takaisin jalkopäähän ja pujahti paksumman peiton alle aivan liki Roniniin.

"En mä voikaan vastustaa.." Rae huokaisi ja painoi päänsä rakkaansa leuan alle.

//mainoksia: Ikea, Myydään Huonekaluja, Keskuspölynimuri Hinta, Verhot.. x) //

[Ronin Makato]

Ronin huomasi ettei Rae ollut tajunnut hänen pientä vitsiään. Hän pudisti päätään toisen vastustelulle.
"En voi asialle mitään." hän vastasi Raelle lähes välinpitämättömänä. Vanhempi katseli toisen puuhia pimeässä ja hetken paikoillaan istumisen jälkeen tämä vetikin päälleen päiväpeiton.
Et sä kauaa sen alla viihdy.. hän ajatteli, ei vastannut öitä mumisseelle Raelle mitään. Hän odotti kärsivällisenä ja tunsikin kuinka koko sänky tärisi hetken päästä, koska Rae itse tärisi.

Tyytyväisenä Raen läheisyydetä Ronin kietoi toisen kätensä tämän ympärille.
"Öitä." hän vihdoin toivotti toiselle ja painoi pienen suukon otsalle ja hiuksiin.
Ronin sulki vihdoin silmänsä.

Hänen kesti hetki aikaa nukahtaa joten hän silitteli Raen selkää hellästi.
Mä tiesin että sä et vastustele.. kauaa. hän ajatteli hengittäen Raen hiuksiin.
Muuten mä oisin ottanu sut viereen. hän oli käynyt pientä suunnitelmaansa läpi, mutta Rae olikin itse siirtynyt hänen vierelleen, mitään ei tarviinnut tehdä.
Hetken kuluttua punahiuksien käsi valahti silittelemästä toisen selkää tämän nukahtaessa levolliseen uneen.

//mainokset: Ikea, Verhot, Sisustus Vinkit, Sisustus In xD //

[Raiden Tokoyashima]

Rae tärisi vielä hetken aikaa kunnes peitto ja Roninin läheisyys alkoivat lämmittämään häntä. Tietysti nuorukainen oli pettynyt siihin etteivät he koeajaneet sänkyä muuttopäivänä, hän itse olisi halunnut niin.
Nuorukainen hengitti jo syvään ja oli vaipumassa uneensa, tunsi vielä etäisesti kuinka Ronin silitti hänen selkäänsä, mutta oli nukahtanut ennen kuin Ronin nukahti.

Raiden nukkui jokseenkin hieman levottomasti, oli kääntynyt jossain vaiheessa selälleen, pää Roninin kainalossa. Nyt hän nukkui taas rauhallisesti, nähden unia.

Raiden astui huoneesta kahvikuppi käsissään. Vaikka studio ei ollut mikään kamalan tunnettu sen tilat olivat aika isot. Hän lähti etsimään istumapaikkaa, veli oli vielä jäänyt kuuntelemaan kakkoskitaristin ja basisitin soittamista. Rae sai pitää tauon laulamisesta.
Raiden huomasi sohvan käytävässä ja päätti mennä sinne istumaan, mutta vieroksui ideaa nähdessään veljen bändin rumpalin istuvan sen toisessa päässä.

'Hideto on kieltänyt puhumasta.. Ei istumasta..' Raiden ajatteli ja meni istumaan sohvan käsinojalle, toiseen päähän kuin rumpali oli. Raiden joi kahviaan rauhallisesti, ei hänellä ollut aikomustakaan jutella toisen kanssa, pikemminkin hän ei tuntunut jotenkin pitävän rumpalista, Gocchan toisen nimi kait oli. Hideto ei voisi sanoa hänelle mitään, jos hän vain istuisi.
"Raiden.." Rae kuuli veljen huhuilevan häntä toisaalla käytävässä.
"Täällä!" Raiden huusi takaisin ja hetken kuluttua Hideto tuli paikalle hymyssä suin, mutta se hymy katosi ja vaihtui vihaksi.

Raiden huomasi sen ja laski kahvikupin pikkupöydälle joka oli käsinojan vieressä. Hideto käveli häntä päin ja kun mies oli veljensä luona hän tarrasi toista niskasta ja lähti taluttamaan mukaansa.
"Mitä mä oon sanonut sulle!? Sä et saa puhua bändiläisten kanssa!" Hideto sanoi vihaisesti.
"En mä puhunut, istuin vaan!" Rae vastasi yrittäen päästä Hideton otteesta.
"Älä puhu paskaa mulle! Mä kuulin ääniä!" Hideto sanoi uhmaavasti kun hän talutti Raidenin lasiovien läpi toiseen käytävään, josta pääsisi ulos rakennuksesta. Mutta hän ei mennyt ulos, vaan iski Raen selän seinää vasten ja tuijotti pikkuveljeään uhkaavasti silmiin.

"Mä oon saatana sanonut sulle, että ei! Miksi sä et usko?!" Hideto puhui ärtyisästi Raelle.
"Mä en puhunut! Hideto!" Rae intti takaisin, ja se oli totta. Hideton kädet olivat molemmin puolin Raeta, niin ettei hän pääsisi menemään karkuun.
Hideto tuhahti. "Tiedäthän sä Rae että sulla ei voi olla ketään muuta mun lisäkseni?" Hideto sanoi, kasvot lähes kiinni Raidenin kasvoissa.

"Hideto nyt lopeta tää pelleileminen! Päästä mut! Sullakin on tekemistä.." Raiden sanoi ja yritti työntää veljeään kauemmas.
"Hmm.. Mulla on nyt tekemistä sun kanssa.. Juttelemista.. Sun tulevaisuus Rae.." Hideto kuiskasi, mutta ei hievahtanutkaan Raen työntäessä häntä.
"Kiitos vaan, mulla on oikein hyvä tulevaisuus, meen kohta lukioon ja sitten muutan omilleni." Raiden sanoi.
"Sä et muuta omilles, sä muutat mun luo.. Mä en anna sulle muuta vaihtoehtoa.. Ajattele nyt, me asuttas kaksin.. Aina yhdessä.. Jättäisin Gocchaninkin taakseni.." Hideto kuiski Raelle, suuteli sitten veljeään huulille.
"Helvetissäkään mä muuta sun luo..!" Rae huusi, työntäen veljensä naamaa käsillä pois kun toinen suuteli häntä. "Hideto!" Raiden huusi ja veljen yllättymisen johdosta hän pääsi juoksemaan ulko-oville päin.

Sitäkään ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä Hideto otti hänet hetkessä kiinni.
"Ja mihin sä luulet meneväs?!" Hideto huusi Raelle tukistaessaan Raeta hiuksista, kääntäen pikkuveljensä kasvot itseensä päin.
"Mä meen pois etten mä ikinä joudu kohtaamaan sua, kerron mutsille ja faijalle mitä sä teet mulle ja sut lähetetään jonnekin ettei mun tarvi ikinä nähdä sua!" Raiden huusi hädissään ja Hideto löi häntä nyrkillä poskelle.
"Sä et koskaan pystyisi kertomaan äitille ja isälle.." Hideto huusi tukistaen Raeta enemmän hiuksista ja se sai nuoremman älähtämään kivuliaasti. "Mä otan sut vaikka nyt heti asumaan mun luo ja sä et pääse enään minnekään, et saa nähdä kavereitas, et pääse kouluun! Sä oot ollut mun ja tuut olemaan aina!" Hideto huus. Samalla Raiden kaivoi itkien kännykkänsä housujensa taskusta, näpytellen heidän kotipuhelinnumeron esiin. Tällä välin kakkoskitaristi ja basisti olivat tulleet lasiovien läheisyyteen kuuntelemaan veljesten sanaharkkaa, Gocchankin oli sohvalla huomannut tilanteen olevan poikkeava.

Hän näytti sen Hidetolle ja painoi soitto-nappia, pisti puhelimen korvalleen, mutta Hideto otti sen häneltä ja paiskasi seinään - puhelin meni aivan palasiksi.
"Saatana nyt mulle riitti toi!" Hideto huusi ja tarttui Raeta paidasta, heittäen toisen seinää vasten. Nuorempi älähti kivusta, mutta pysyi pystyssä. "Tän takia just mä haluan helvetin kauas susta! Aina hakkaamassa ja naimassa mua! Mä oon sun veli!" Rae huusi kun Hideto löi häntä uudestaan.

"Sä et oo edelleenkään menossa minnekään!" Hideto huusi kun Raiden piteli auennutta huultansa. Nuoremman veljen silmissä horjui ja hänen oli pidettävä seinästä tukea kädellään, tajutakseen miten päin hän tässä maailmassa olikaan.
Hideto katsoi Raidenia vihaisesti. "Tiedä se." Hideto sanoi ja Raiden sylkäisi veret suustansa päin Hideton kasvoja.
Voi vain arvata, että vanhempi veljes pitänyt siitä alkuunkaan. Hän löi taas Raeta ja paiskasi toisen seinää vasten, jolloin nuorempi lysähti lattialle inahtaen, koittaen nousta ylös, mutta Hideto tuli ja potkaisi häntä kylkeen kivuliaasti.

"Tota sä tuut katumaan, veli rakas.." Hideto sanoi jäätävästi kun Rae yski ja sylki enempiä veriä suustansa lattialle. Raiden katsoi veljeä peloissaan.
"Sä oot peloissas.. Niin sitä pitää, tollasena sä oot niin hellyyttävä, Rae.." Hideto sanoi rauhallisesti, rakastavasti ja huoltavasti kun nosti Raeta istumaan ja pyyhki veret naamastaan tämän paitaan.

Raiden tärisi pelosta ja nieli enimpiä kyyneliä, kun kakkoskitaristi ja basisti tulivat käytävään katsomaan mitä oikein oli tapahtunut. He kauhistuivat kuinka huonossa kunnossa Hideton pikkuveli oli, bändin johtaja oli todellakin menettänyt hermonsa. Gocchan oli siirtynyt lasiovien taakse kun 2 muuta jäsentä olivat kadonneet käytävään, hänkin tahtoi tietää mitä oli meneillään.

Kaksi muuta miestä eivät osanneet sanoa mitään kun Hideto mulkoili heitä. "Ja mitä te teette?" Hideto kysyi murhaavasti heiltä.
"Eikö ala jo riittämään..? Sun veljes kärsii, Hideto.." basisti aloitti ja Rae ajatteli tilaisuutensa tulleen, lähtien hiljaa hivuttautumaan kohti ulko-ovia.
"Mun ja Raidenin asiat ei kuulu teille." Hideto vastasi samaan äänensävyyn kun oli esittänyt aikaisemman kysymyksensä. Kakkoskitaristin ilme oli jännittynyt, josko Hideton pikkuveli pääsisikin pakoon..

Se toive oli kuitenkin väärä, sillä Hideto nousi ylös ja tarttui pikkuveljeään hiuksista. "Sä pysyt täälä!" hän huusi ja heitti Raen päin lasivitriiniä, joka särkyi tuhansiksi ja taas tuhansiksi lasisirpaleiksi, Rae niiden keskellä. Kitaristi ja basisti järkyttyivät ja heidän ilmeensä olivat sen mukaiset.
"Jos on valittamista te lähdette bändistä." Hideto sanoi ja miehet ymmärsivät yskän ja lähtivät käytävästä takaisin studioon.

Hideto ei kuitenkaan jäänyt yksin käytävään sirpaleisen veljensä kanssa, sillä Gocchan oli tullut sinne. Vaaleahiuksinen käveli Hideton vierelle ja katsoi rakkaansa pikkuveljeä lattialla. Hymy kohosi nuorukaisen suupieliin.
'Se kuolee vielä joku päivä.. Sitten Hideto on mun..' Gocchan ajatteli ja virne kävi yhä leveämmäksi. Hideto katsahti typeränä virnistelevää Gocchania.

"Sun ilmees kertoo enemmän kuin tuhat sanaa." Hideto sanoi jäätävästi. Gocchan hätkähti ja katsoi Hidetoa. Mies tarrasi vaalehiuksista muutamalla sormella leuasta.
"Rae ei tuu kuolemaan ja sä olet ikuisesti pelkkä kakkonen mulle. Mä voin minä hetkenä tahansa potkia sut ulos mun elämästäni.." Hideto kuiski Gocchanille. "Mä rakastan Raeta kaikkein eniten.." mies jatkoi ja käveli Raen luo, nostaen toisen käsivarsilleen. Raiden oli menettänyt tajuntansa kovasta iskusta ja oli aivan velttona veljensä käsivarsilla.

"Gocchan.. Sä oot pelkkä luuseri.." Hideto sanoi kävellessään kohti ulko-ovia ja katosi sitten rakennuksesta.

Raiden hätkähti hereille nousten istumaan. Hän hengitti tiheään ja hikipisarat valuivat hiusrajasta. 'Mitä toi oli..?' nuorukainen ajatteli pitäessä käsiä kaulallaan. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, sekä koko kehoa tuntui särkevän.
'Mitä se oli..?' Raiden ajatteli, nousten ylös sängystä ja hoippui vessaan päin, jotta voisi pestä naamansa, mutta vaipui polvilleen sängyn viereen, täristen pelosta.
'Mä en halua että se on joku muisto..' hän ajatteli hengittäen yhä tiheään.

[Ronin Makato]

Ronin liikahti Raen herätessä yhtäkkisesti. Hän alkoi herätä pikkuhiljaa jostakin ylimääräisestä häirikkötekijästä ja avasi silmänsä.
Hetkeen Ronin ei nähnyt mitään, mutta pälyili kuitenkin ympärilleen. Hän äkkäsi ettei Rae enää nukkunut hänen vieressään ja erottikin nyt tämän tiheän hengityksen jossakin lähellään.
Mitä helvettiä täällä tapahtuu..? hän ajatteli unisena nousten istumaan.

Ronin raahasi itsensä sängyn siihen laitaan, jossa kuuli Raen olevan.
"Aaveenkö näit..?" hän mumisi lähes kuulumattomalla äänellä ja laskeutui Raen vierelle lattialle.
Hän laski kätensä Raen olkapäälle, tunsi tämän tärinän ja hikoilevan vartalon kämmenensä alla.
"Mitä helv-- Rae ootko sä kunnossa?" vanhempi kysyi huolissaan yrittäen nähdä pimeässä Raen kasvot.

Hän nousi nopeasti toisen viereltä laittaakseen yöpöydällä olevan lampun päälle. Hetken aikaa Ronin joutui hapuilemaan sen katkaisijaa, mutta sai lampun sytytettyä.
Valo sokaisi hänen unisia silmiään. Hän peitteli silmiään kädellään ja kääntyi takaisin Raen puoleen.
Ronin istui polvillaan Raen edessä ja katsoi tätä huolissaan.
"Mitä on tapahtunu?" hän kysyi vetäessään Raen aivan lähelleen, syleilyyn ja silitteli tämän selkää rauhoittaakseen.

[Raiden Tokoyashima]

Se mitä unessa oli tapahtunut pyöri nuorukaisen päässä. Kipu oli tuntunut unessa ja se tuntui nyt. Oli jo vaikeata hengittää ja Rae pelkäsi pyörtyvänsä vaikka se olisi vain kehon oma puolustusreaktio vähäiselle hapensaannille.
Raiden ei kuullut Roninin kysymystä aaveesta. 'Se oli muisto, se oli muisto..' Raiden ajatteli. Hän ei edes osannut miettiä mikä laukaisi sen tällä kertaa, viimeeksi ukkonen oli laukaissut muistot.

Mustahiuksinen hätkähti voimakkaasti kun Ronin kosketti häntä ja käänsi kasvonsa mieheen päin, vaikkei kyennyt näkemään toista pimeässä. Raiden ei edes sinäänsä tajunnut sitä pimeyttä vaan ravisti päätänsä ja koitti tasata hengitystänsä, mutta tärinän lisäksi uni kulki edelleen päässä ja siksi se ei onnistunut.
'Älä mee..' Raiden ajatteli kun Ronin lähti hänen viereltään ja valon syttyessä Rae sulki silmänsä, koska se häikäisi. Kädet olivat edelleen kaulalla.

Raiden tärisi hillittömästi Roninin syleilyssä ja hän koitti vetää henkeä syvempään, mutta ahdistus oli niin voimakas, ettei se onnistunut. Nuorukainen ei kyennyt vastaamaan Roninin kysymykseen, katsoi rakastaan hädissään, peläten pyörtyvänsä.
Raidenin silmät olivat todella pelokkaat, ne näyttivät enemmän pelkoa kuin hän oli koskaan pelännyt Roninia.

Nuorukainen koitti vetää taas syvään henkeä ja onnistui siinä paremmin kuin aikaisemmin.
"Onko.." Raiden aloitti kuiskaamalla ja hänen päänsä nuokahti uhkaavasti, aivot eivät pitäneet tilanteesta kun eivät saaneet kunnolla happea.
"Onko Hideto joskus.." Rae jatkoi kuiskaamista ja sulki silmänsä painaen päätänsä alemmas. "Hakannut mut..?" Rae sai sanotuksi ja nousi äkisti ylös sillä hän halusi happea ja lähti kävelemään kohti parveketta ottaen tukea huonekaluista.

[Ronin Makato]

Ronin yritti kädellään tuulettaa Raen kasvoja, mutta hän tiesi että tällä kertaa Raen hapensaanti oli paljon vaikeampaa kuin aikaisemmin.
Älä nyt pyörry.. hän tuskaili päänsä sisällä. Hän oli tuskin ehtinyt miettimään mitä tehdä, kun Rae alkoi puhua ja yritti kysyä jotain.
Tämä sai hieman paremmin happea, mutta Ronin ei kuitenkaan olisi halunnut antaa toisen puhua. Tämän olisi pitänyt rauhoittua ensin.

Kysymys hätkähdytti Roninin todellisuuteen. Hän katsoi Raeta järkyttynein silmin sanomatta sanaakaan.
'Mä rakastan Raeta kaikkein eniten..' vanhempi heräsi ajatuksestaan Raen noustessa ylös. Hän tajusi ettei pitänyt toisesta lainkaan kiinni, joten nousikin tämän perässä ja auttoi parvekkeelle tukien tämän pystyssä pysymistä.

'Gocchan.. Sä oot pelkkä luuseri..' Roninin oli hankala murtaa ajatuksiaan. Hän muisti sen päivän hyvin. Hän muisti sen kuin eilisen ja viha läikähti hänen sisällään.
Ronin seisoi Raen takana pidellen tästä kiinni, ettei tämä pyörtyisi. Ote oli pitävä, mutta antoi kuitenkin Raelle varaa hengittää.

"Onko sun helpompi hengittää?" Ronin jätti vastaamatta Raen esittämään kysymykseen.
Ensin mä varmistan että sä hengität.. hän ajatteli laskien leukansa unisena Raen olkapäälle. Hän tuijotti eteensä mitäänsanomaton ilme kasvoilla ja mietti. Hän mietti miksi Rae näki takaumia, miksi hän näki takauman juuri siitä päivästä, jota Ronin vihasi yhtenä eniten elämässään.
Se oli romahduttanut hänet silloin täysin. Sen jälkeen hän suunnitteli eroavansa bändistä lopullisesti, mutta järjestöön joutuminen muutti kaiken.. hän suorastaan katosi.
Voi Rae.. karu totuus.. hän ajatteli katkonaisesti.

[Raiden Tokoyashima]

Raiden tappeli hetken aikaa parvekkeen oven kanssa, kunnes sai sen auki ja meni nojaamaan kaiteeseen, hengittäen nyt syvään viileätä yöilmaa.
Uni pyöri Raen päässä, joten hän ei edes tajunnut kunnolla, että Ronin oli koko ajan hänen vierellään.

Nuorukainen alkoi jo hengittää helpommin, onneksi oli yö kun hän oli saamassa kohtausta. Hänellä ei ollut edes semmoinen olo, että oli nukkuntu jonkin aikaa, vaan että hän olisi elänyt tapahtuman uudestaan, niin kuin se olisi ollut eilinen.
Raidenin kädet valahtivat Roninin käsien päälle kun hän vielä tasasi hengistystään. Päässä pyöri, mutta se menisi pian ohitse, kunhan vain happi alkaisi kulkemaan lopultakin kunnolla.

Rae huokaisi, hän tärisi edelleen, mutta tahtoi olla viileässä vielä jonkin aikaa, sillä se auttoi.
"Joo.." Rae kuiskasi hiljaa painaen päätänsä.
'Sä oot ollut mun ja tuut olemaan aina!' unessa olleet Hideton sanat kaikuivat nuorukaisen päässä. Hän ei edes huomannut, että Ronin oli jättänyt vastaamatta hänen kysymykseensä.
".. Mä näin ihan hirveen unen.." Raiden sanoi hiljaisesti, ei liikkunut, eikä tärinä ollut loppunut. Sentään hengitys kulki.

"Mun on pakko saada tietää onko se tapahtunut.." hän jatkoi puristaen parvekkeen kaidetta oikean kätensä nyrkkiin. Miksi takauman piti tulla nyt, kun kaikki oli jälleen hyvin?
Raiden sulki silmänsä ja puri alahuultansa, hengittäen pari kertaa syvään. 'Miksi..?'

[Ronin Makato]

Ronin huokaisi, hän saattoi kuvitella unen kulun samanlaisena kuin se päivä oli ollut häneltä osin. Mutta hän ei koskaan tiennyt tarkkaan mitä Rae silloin ajatteli kun Hideto hakkasi häntä. Itse hän vain oli halunnut Raen kuolevan hänen ja Hideton tieltä.
Sitä Ronin kuitenkin usein ihmetteli, että miksi ihmeessä Hideto hakkasi Raeta, mutta ei kertaakaan, ei kertaakaan ollut iskenyt nyrkkiä Roninin kasvoihin.
Hideto oli satuttanut Roninia pelkillä sanoilla ja ne tekivät kipeää kuin mikään isku hänen kehoonsa koskaan.

"Haluutko sä puhua siitä?" Ronin kysyi Raelta hiljaa. Hän ymmärsi Raen seuraavan lauseen myönteiseksi.
"Mä luulen tietäväni mistä sä puhut.." hän tarrasi hellästi kiinni Raen oikeasta kädestä, joka puolestaan puristi kaidetta. "Ja jos mä oon oikeassa.. mun on sanottava että se tapahtu."
Viha halusi ottaa otteen Roninista. Viha Hidetoa ettäkin Raeta kohtaan, mutta hän piti tiukasti kiinni rauhallisesta asenteestaan.
"Hideto huus sulle mun vieressä istumisesta, hakkas sua päin seiniä ja heitti sut lasivitriiniin.." vaikka äänensävy kertoi vain huolta ja tyyneyttä Roninin kasvoille nousi pieni ilkikurinen virne.

Ronin puristi edelleen Raen kättä, mutta nyt hän pikemminkin käytti voimaa.
"Mutta se on mennyttä.." hän kuiskasi puristaen Raen kättä yhä lujempaa. "Enää sun ei tarvii katella Hidetoo.. ei oo tarviinnu neljään vuoteen.." Ronin tarrasi Raen leukaan kiinni, käänsi tämän päätä taaksepäin ja painoi huulensa toisen omille.
Samanaikaisesti hän puristi yhä edelleen Raen oikeaa kättä lähes rystyset valkoisina, päästämättä irti tai hellittämättä otettaan.

[Raiden Tokoyashima]

Jos uni oli totta se piti yhtä muiden takaumien kanssa. Aikaisemmassa Hideto oli puhunut Gocchanista, Raen käsitys oli se, että Ronin oli Gocchan..
'Sä oot se ykkönen, koska oot mun veli ja Gocchan kakkonen.. Tiedäthän, se bändin rumpali..?' takaumat jotka olivat tulleet kun he olivat lähteneet sairaalasta.. 'Ne sopii yhteen jos ajattelee sanoja..' Rae ajatteli, ensimmäiset takaumat olivat kaiketi totta.. Tämä varmistaisi sen..

Raiden nyökkäsi vaikkei hän yhtään tiennyt mitä olisi sanonut. Hän kuitenkin tiesi, että voisi sanoa Roninille unestaan. Nuorukainen ei kuitenkaan aloittanut puhumista, ei edes siksi, että Ronin oli kerennyt aikaisemmin.
Rae katsoi Roninia surullisesti, ei sittenkään tiennyt halusiko kuulla, oliko se totta. Hetken päästä, kuultuaan vastauksen Rae painoi kasvonsa alas. Hänen oma veljensä oli hakannut hänet, uhannut pitää omanaan.. Hän ei kohottanut kasvojaan, kun Ronin kertoi omasta näkökulmastaan mitä oli tapahtunut, ja niin oli tapahtunut myös Raen unessa.
'Lasivitriini.. Eilen meni laseja rikki.. Laukasko se..?' nuorukainen ajatteli. Kaikki oli totta. Hyväksikäyttö, sen Rae sai tietää jo muutamia päiviä sitten, mutta hän ei halunnut uskoa sitä. Nyt oli pakko.

Raen käsi tärisi kun Ronin puristi sitä voimalla. Saiko Raen aikaisempi kysymys muistot kyseisestä päivästä miehen mieleen?
Kyynelet valahtivat Raen silmistä, hänen ei todellakaan tarvitsisi katsella Hidetoa. Hän hätkähti jälleen pienesti. '4 vuotta..' nuorukainen ajatteli. Se oli pitkä aika. 'Hideto siis kuoli neljä vuotta sitten.. Kun mä olin.. 15..' Rae ajatteli ja antautui Roninin suudelmaan, vastaten siihin.

Rae inahti kesken suudelman, koska Ronin todellakin satutti tämän kättä. Hitaasti Rae irrottautui suudelmasta. "Sä satutat mua.." Rae kuiskasi edelleen kyyneliä silmissään.
"Mutta se ei oo mitään verrattuna siihin.." Rae sanoi tuskastuneena, hän ei olisi edes tahtonut ajatella sitä hirveää unta.
"Sä oot mulle se ainut.. Mä en halua ketään muuta.." Rae sanoi ja painoi huulensa Roninin vastaaville uuteen suudelmaan.

Rae pelkäsi omaa mieltänsä nyt todella paljon, hän ei tahtonut muistaa enään yhtään enempää. Hän pelkäsi, että joku päivä vielä muistaisi kaiken ja hänen koko maailmansa sortuisi kertaheitolla.

[Ronin Makato]

Ronin hellitti otettaan Raen kädestä.
"Mä vaan mietin menneitä.." hän huokaisi syvään. Ronin pyyhkäisi Raen kyyneleitä tämän silmäkulmista.
"Et sä joudu enää kokemaan sellasta." hän lupasi toiselle levollisin silmin. Myötätunto ja huolenpito pakottivat vihan tunteen katoamaan Roninin sisältä.

Vanhempi ei vastannut mitään, vastasi vain Raen suudelmaan. Hänen osallaan teot kertoivat usein aina enemmän kuin sanat.
Hän kietoi kätensä Raen ympärille.
Sä kuulut Hidetolle.. takaumat kertoo siitä. Se haluaa palata takas sun mieleen ja kaivertaa sinne ikuiset jäljet. Se ei jätä sua rauhaan.. hän ajatteli irrottautuen suudelmasta.

Yön ilma oli hyvin viileää ja Ronin oli oikesti hyvin väsynyt. Hän ei jaksanut nyt välittää paljoa mitä oli tapahtunut. Aamulla saattaisi olla toinen juttu.
Hän halusi palata peiton alle lämpimään ja nukkua yönsä kerrankin rauhassa.

"Mennään sisälle." hän sanoi edelleen kädet kierrettynä Raen ympärille //Se nyt vissiin oli edelleen Raen takana?// ja työnsi Raen liikkeelle ovea kohti.

// Se on paska lyhyt homon kyrpä perkele josta ei tuu yhtään mitään vittujen kevät saatana. //

[Raiden Tokoyashima]

"Mä en todellakaan halua kokea.." Rae kuiskasi, hän ei haluaisi edes muistaa näitä takaumia ja unta, etenkään sitä unta.
Onneksi nuorukainen oli hakeutunut viileään ilmaan, se oli estänyt paniikkikohtauksen. Viileä ilma sai hengityksen kulkemaan paremmin. Ja Roninin myötätuntoisuus edisti asiaa.

Rae painoi takaraivonsa Roninin olkapäälle, katsoi miestä surullisesti. 'Mä en halua muistaa siitä enään mitään..' hän ajatteli ja sulki silmänsä. Pieni tuulenpuuska sai Raen hennon vartalon tärisemään.
Nuorukainen nyökkäsi ja lähti kävelemään sisälle päin kun Ronin hänet sinnepäin työnsi. Hän pujahti peiton alle ja kääri itsensä pienelle kerälle.

'Hideto ei oo elossa.. Ronin sanoi ettei mun tartte kokea sellaista enään..' Rae huokaisi mielessään ja sulki silmänsä, mutta peiton alla silmien sulkeminen sai vain aikaan sen, että uni välkkyi silmissä. Rae aukaisi silmänsä, nukkuminen alkoi pelottamaan, jos uusia unia vaikka tulisikin..
'Onneksi Ronin on vieressä..' Rae ajatteli.

//No tää onkin vielä lyhyempi kyrpävittupaskakusisukka.//

[Ronin Makato]

Ronin veti oven kiinni perässään, sammutti yöpöydän lampun ja pujahti Raen perästä peiton alle.
"Sä voit nukkua ihan rauhassa.." hän kuiskasi kietoen kätensä jälleen Raen ympärille ja suukotti tätä vielä hellästi.
Hän itse oli varsin levollinen, eikä mikään voinut kovin helposti tulla enää unen tielle.

Jonkun ajan päästä Ronin jälleen nukahti.

// No joo kato mikä perkele tää on. Vitut saatana ossaa mittää se nukkuu. //

[Raiden Tokoyashima]

Raiden oli pitkän aikaa hereillä. Hän painautui paremmin Roninia vasten ja koitti saada unta, mutta pelko uudesta unesta varjosti hänen mieltänsä.

Meni aikaa ennen kuin Rae vaipui hauraaseen uneen. Välillä hän heräsi, mutta vaipui siihin heikkoon uneen uudelleen ja uudelleen.
Jossain vaiheessa Rae heräsi taas ja kävi vessassa juomassa vähän vettä ja pesi naamansa, kunnes meni takaisin liki Roniniin ja nukahti paremmin.

----

Rae heräsi aamulla. Kello ei varmastikaan ollut vielä kovinkaan paljoa, mutta joskus oli pakko herätä. Hän haukotteli ja aukaisi silmänsä, katsoi Roninia hetken aikaa kunnes sulki uudestaan silmänsä. Nuorukainen ei halunnut nousta vielä hetkeen ylös sängystä, vaikka puuhaa tällekin päivälle riittäisi.
Raiden kuitenkin nousi pian istumaan ja piti kättä otsallaan - päätä särki ja pahasti. 'Varmasti se uni..' hän ajatteli ja nojasi käteensä.

Nuorukainen heittäytyi takaisin selälleen sängylle ja nosti kädet päänsä alle. Ensimmäinen yö ensimmäisessä yhteisessä kodissa Roninin kanssa oli vietetty.
'Saat vaikka runkata puutteesees..' Roninin sanat kaikuivat hänen päässään. 'Ääliö..' nuorukainen ajatteli ja käänsi selkänsä nukkuvaan Roniniin päin, makoillen nyt kyljellään.
'Katotaan vaan kun sä oot puutteessa..' hän ajatteli ja tuhahti.

// no tää on nyt varmaan pidempi. : P//

[Ronin Makato]

Ronin raoitti silmiään, huomasi Raen istuvan sängyllä ja käänsi sitten kylkeä.
Aikasi hereillä.. hän ajatteli nukahtaen melkein uudelleen, mutta pysytteli silmät suljettuaan edelleen hereillä.
Onko mun pakko raahautua vessaan.. hän tuskaili raottaen silmiään. Vessan ovi ei häämöttänyt kovinkaan kaukana, mutta ihan tarpeeksi kaukana Roninille näin aamusella.

Ronin kuuli Raen tuhahtavan vierellään.
Raeta risoo joku.. hän tajusi ja olisi toisaalta halunnut tietää syynkin, muttei kysynyt.
Vanhempi pudotti jalkansa lattialle ja laahusti vessaan kuolleempana kuin koskaan herätessään.

Ai helvetti mun silmiä särkee. hän ajatteli vetäessään vessan oven perässään kiinni ja lukitsi sen.
Silmäsäryn syytä hän ei tiennyt, eikä jaksanut arvailla sitäkään pestessään kasvojaan, jotta virkistyisi edes vähän.
"Voiko aamu olla ankeampi.." hän puhui peilikuvalleen. Hiukset olivat odottamattomasti pystyssä ja ilme oli synkkä.
Roninin pää nuokkui uhkaavasti. Hän ei tiennyt yhtään paljon kello oli, mutta vähän hän oli nukkunut. Eilinen päivä oli rasittanut paikkoja entisestään ja yö ei mennyt senkään paremmin.

// Mää haluan pelata jotain suunniteltuaaaaa XDDDDDDDDDDDDDDDDDddd Tää on taas tällanen vitun paska lyhyt koska en keksi juuri nyt mitään tähän. //

[Raiden Tokoyashima]

SKIPETISKIPETISKIPPAUS [asuneet jo pari viikkoa talossa..]

Rae oli yläkerran kylpyhuoneessa föönaamassa hiuksiaan. Nuorukainen oli juuri käynyt suihkussa ja hänellä oli jo jalassaan siistit, mustat suorat kangashousut, joissa ylin nappi oli auki. Sukkia ei vielä ollut, eikä paitaa.
Fööni oli vasemmassa kädessä, oikeassa oli harja, jolla hän kampasi hiuksiaan samalla kun kuuma ilma kuivatti niitä.
Raiden oli hermostunut, sillä muutaman tunnin kuluttua hänellä olisi elämänsä ensimmäinen työhaastattelu levy- ja soitinliikkeeseen. Oli kuitenkin pakko näyttää edustavalta, mikä saattoi olla Raelle hankalaa, koska edustava vaatetus hänen mielestään oli goottivaatteet, työhaastattelussa niitä ei voisi pitää.

Nuorukainen sammutti föönin ja huokaisi kokeillen mustaakin mustempia hiuksiaan - ne olivat kuivat. Hän otti hyllyltä hiusgeeliä ja alkoi muotoilemaan hiuksia paremmin, hänen mieleisekseen. Meikkiä ei voisi pistää.
'Vittu kun pitää olla niin virallista saatana.. Kasumi antoi kuitenkin hyvät neuvot..' Raiden mietti alahuulta purressaan. Hermostuneisuus näkyi ainakin siinä, ettei hän meinannut saada hiuksillaan mitään järkevää aikaan.
"Saatana.." Rae manasi äänen ja pörrötti hiuksensa totaalisesti, katsoen sitten tylsistyneenä omaa peilikuvaansa. "Ei tästä tuu mitään.." hän vinkui yksikseen, harjasi geelit pois ja aloitti uudestaan.

Nyt hän sai hiuksensa niin, että oli tyytyväinen. Vielä käsien pesu ja sitten hän meni tupakalle parvekkeelle. Rae nojasi kaiteeseen ja poltti tupakkaa hyvin hermostuneena. Ensimmäinen oli nopeasti loppu, joten hän aloitti toisen.
'Mä en pärjää siinä haastattelussa..' Raiden ajatteli sulkien silmänsä. Tupakka jäi huulten väliin, kädet kietoutuivat omalle vyötärölle. 'Varmasti monia mua parempia hakee sinne..' nuorukainen alkoi vaivuttamaan itseään epätoivoon, vaikka hän oli jo alkanut haluamaan kovasti työelämään.

[Ronin Makato]

Ronin oli ollut juomassa parin kaverinsa kanssa eilen illalla. He olivat laulaneet innokkaana Gacktin Vanillaa karaokena ja täräyttäneetkin aivan kunnon shown. Hän oli tullut melko myöhään kotiin ja jatkanut juomistaan myöhäiseen aamuun, kunnes sammui sohvalle. // Vissiin joi aika kivasti. XD //

"Ai helvetti!" Ronin kirosi pään kolahtaessa lattiaan ja muu vartalo putosi perässä. "Ai saatana mun pää.." hän kirosi noustessaan ylös lattialta.
Mä oksennan kohta.. punapää[t ei pääse taivaaseen] nuokkui paikallaan nojaten otsaansa kämmeneensä. Meen sänkyyn nukkuun. hän tajusi miten liikkuminen tuntui siltä kuin hänen päänsä voisi räjähtää sillä sekunnilla.
Hän pakotti kuitenkin itsensä kulkemaan kohti yläkertaa ja rauhaa meluilta.

Jokainen askel ylös portaita tärähti hänen päässään uhkaavasti.
"Ai helvetin saatana.. PERKELE!" vanhempi ei voinut hillitä kiukkuaan valtavasta päänsärystä. Hänelle ei auttanut puhua sanaakaan.
Se helvetin Vanilla soi mun päässä.. Voi helvetti piti sitäki laulaa.. makuuhuoneeseen päästyään Ronin yksinkertaisesti kaatui sängylle naama edellä.
"Rae mihin helvettiin sä oot menossa?" Ronin käänsi päätään saadakseen äänensä kuuluviin tarpeeksi.

Ronin veti viereltään tyynyn päänsä päälle. Valo särki silmiä ja tyynykin tuntui liian raskaalta hänen päänsä päällä.
Raen jokainen hengenveto kuulosti pistävältä, niin pistävältä että Ronin halusi vain huutaa kurkkusuorana ja käskeä Raeta olemaan hengittämättä.
Siihen hän ei kuitenkaan kyennyt ja yritti kestää pienimmätkin rasahdukset.