Roninin & Raen home sweet home

[Raiden Tokoyashima]

Rae oli närkästyksissään siitä että oli joutunut nukkumaan yön yksin, mutta minkäs sille teki, kun hänen rakkaansa oli päättänyt juoda itsensä todella huonoon kuntoon.
Rae huokaisi hiljaisesti ja kääntyi katsomaan parvekkeella kun Ronin tuli makuuhuoneeseen ja meuhkasi hänelle jotain menemisistä. Nuorukainen poltti tupakan nopeasti loppuun ja käveli sitten sängyn viereen Roninin lähelle katsoen miestä, jolla oli tyyny päänsä päällä. [Tietysti nuorukainen oli sulkenut oven perässään.]

"Mulla on se työhaastattelu tänään.." Rae sanoi varovaisesti ja sulki sitten huoneesta ikkunakaihtimet, jotta sielä olisi pimeämpää eikä aurinko paistaisi Roninin naamaan.
Raiden meni vaatehuoneeseen kaivaen jostain itselleen mustan kauluspaidan. Hän puki sen päälleen ja sulki housujen ylimmän napin. Kravatinkin hän kaivoi, mutta sen solmiminen oli hankalaa kipsin kanssa.
Hän oli käynyt Kasumin kanssa eri sairaalassa tarkistuttamassa käden, kipsin saisi viikon kuluttua siitä pois ja käden kuntoutus alkaisi. Rae oli hyvillään, kipsi ei ollut mitään muuta kuin tiellä.

Raiden vaihtoi vaatehuoneesta kylpyhuoneeseen, tietysti sammuttaen valot perästään ja pesi vielä naamansa jollain aineella ennen kuin meni alakertaan.
'Helvetin ääliö.. Juot ittes tommoseen krapulaan tärkeenä päivänä..' Raidenin päässä kiehui, mutta kuitenkaan hän ei osannut olla vihainen rakkaalleen, olihan hänkin ollut jo muutaman kerran juomassa ja oli ollut kamalassa krapulassa.
Nuorukainen kaivoi kaapista kahvikupin ja kaatoi pannusta kahvia siihin. Hän käveli olohuoneeseen ja istui sohvalle hörppimään kahvia.

Hän ei edes uskaltanut avata televisiota, Ronin kuitenkin valittaisi siitäkin hänelle, joten nuorukainen tyytyi olemaan hiljaisuudessa.
Raiden oli muutaman kerran ollut kellarissa, viimeeksi eilen illalla. Hän ei edelleenkään kunnolla muistanut, että oli soittanut kitaraa, mutta kun hän otti soittimen käteensä hän tuntui muistavan kaiken. Illalla hän oli soittanut monta tuntia putkeen, hurmoksessa siitä kuinka hän löysi jotain uudelleen, kuitenkin niin, että taidot olivat jo kuin syntyessä.

[Ronin Makato]

"Ei sun kuitenkaan tarvii huutaa." Roni nurisi sillä ei jaksanut kuunnella yhtään ylimääräisiä ääniä. "Ai niin se.." hän mumisi, oli vallan unohtanut koko jutun.
Jos Ronin olisi muistanut, hän tuskin olisi lähtenyt juomaan kavereidensa kanssa. Hän harvoin pisti mieleensä asioita, eikä kai kokenut Raen työhaastattelua niin tärkeäksi, varsinkaan eilen illalla kun häntä pyydettiin mukaan.

Vanhempi suorastaan nuokkui valveilla olon ja unen rajamailla. Hän halusi nukahtaa, mutta hillitön päänsärky esti häntä nukahtamasta.
Rae menee kai.. Ronin ei keksinyt ajatuksissaan oikeaa sanaa. Yleisillä kulkuvälineillä.... hän availi silmiään ettei nukahtaisi vielä, vaikka halusi.
Ronin ei toisaalta halunnut nukkua ollenkaan, koska halusi selvitä krapulasta jollakin tavalla Raen lähdettyä.
Hänen oli pakko saada kunnon ruokaa ja juotavaa. Ja sellaista vain hän itse saattoi valmistaa.

Vaivoin Ronin nousi käsiensä varaan. Päätä jyskytti entistä kovemmin, mutta hän yritti olla välittämättä siitä sen enempää kuin 'normaalista' ampumahaavasta tai vastaavasta.
Hän yritti nousta ylös sängystä, mutta krapula vei voiton ja Ronin päätti jäädä nukkumaan sänkyyn pariksi tunniksi.
Kauan Raella oikein aikoo kestää... hän arvoi aikaa mielessään ja sulki silmänsä.

[Raiden Tokoyashima]

'En mä ees huutanut..' Rae ajatteli ja virnisti ilkikurisesti, saipahan Ronin ainakin nyt kärsiä krapuloissaan.
Nuorukainen joi kahvia, syöminen ei tullut ainakaan vielä kuuloonkaan, hän voisi voida pahemmin ja antaa ylen. Liikaa jännittämistä ja Rae alkoi voimaan pahoin.
Rae nousi ylös ja vei kahvikupin pesukoneeseen, tietysti hän huuhteli sen ensin. Hän kaivoi lasin kaapista ja otti siihin jääkaapista appelsiinimehua. Hän käveli portaiden alajuureen jättäen lasin siihin, meni sitten autotallin takana sijaitsevaan kodinhoitohuoneeseen hakemaan sankoa, sen jälkeen vessaan lääkekaapille pari päänsärkytablettia. Ei Ronin niitä kuitenkaan ottaisi, mutta hyvä olisi yrittää.

Rae piti sankoa ja lääkkeitä vasemmassa kädessä, oikeassa oli lasi. Kävellen ääneti portaat ylös nuorempi tuli makuuhuoneeseen pistäen lasin ja lääkkeet yöpöydälle Roninin viereen ja sangon lattialle.
"Oksennat sitten siihin jos niin ajattelit tehdä." Raiden sanoi hiljaisesti ja kumartui Roninin puoleen sängyllä. "Ainakaan mulla ei tarvii toivoa että olisit kotona kun tuun." hän huokaisi ja suukotti Roninia suupieleen.

"Mä meen nyt." Raiden sanoi ja lähti makuuhuoneesta, ottaen aulassa laukkunsa naulakosta ja tarkisti, että lompakko, kännykkä ja muut tarpeelliset olivat sielä. Hän katsahti vielä kerran portaisiin, jotka veivät yläkertaan ja avasi sitten ulko-oven. Ulkona Rae varmisti että ovi oli mennyt lukkoon ja hän lähti kävelemään metroasemalle päin.

[Ronin Makato]

Roninin päässä kolahti kun Rae laski sankon lattialle.
"Kuvittelit sitte et mä oksentaisin.." hän mumisi typeränä ja mulkaisi Raeta ja tämän vaatteita nopeasti ennen kuin sulki silmänsä uudelta kivun aallolta. "Mitäpä muutakaan.. mulla ois.." Ronin kuulosti lähes varmalta siitä että pääsisi piakkoin ylös sängystä, mutta että hänellä ei vain ollut mitään tekemistä keksittynä päivän ajaksi.

"Joo.." Ronin mumisi vaisun vastauksen. "Onnea." hän kuitenkin lisäsi hymähtäen yksinään.
Ronin kuuli kuinka ovi kävi Raen lähtiessä.
Nyt hän vaivautui nostamaan päätään ja huomasi yöpöydälle jätetyn appelsiinimehun ja päänsärkylääkkeet.
Ja nuiden muka pitäis auttaa.. hän ajatteli ottaen lasin pöydältä ja kulautti kaiken mehun alas kertaheitolla. Lääkkeet ja sankko jäivät ilman minkäänlaista huomiota lojumaan paikoilleen.

Vielä puolentunnin jälkeen Ronin makasi yhä söngyssä. Hän oli tuijottanut yhtä kohtaa seinässä tuskin räpäyttämättä silmiään.
Olo ei sinä lyhyenä aikana pahemmin muuttunut miksikään, mutta päätä jyskyttävä kipu oli laantunut hiljaisuuden mukana.
Vihdoin punahiuksinen oli valmis nousemaan sängystä ja nyt hän jo kulki rappusia alakertaan.

--------- TÄLLANEN SMEKSY TOINEN OSA ---------

Ronin oli tuijottanut televisiota kohta sellaisen tunnin. Rae oli ollut poissa ruhtinaalliset 2,5h, jonka aikana Ronin oli ehtinyt nauttimaan hiljaisuudesta, omasta rauhastaan ja syönyt kunnon krapula-aamiaisen.
Hän oli tyytynyt television ihmeelliseen maailmaan, koska ei jaksanut huonon olonsa takia keksiä mitään muutakaan.

Tuskin kymmentä minuuttia oli ehtinyt kulua kun Ronin värähti arvoituksellisesti.
Kuka helvetti täällä on..? Miten se on päässy sisään.. hän tajusi ettei ollut talossa todellakaan yksin ja se joku joka hänen seuranaan oli seisoi aivan varmasti hyvin lähellä häntä.
Ronin käänsi päätään hitaasti ja sai äkillisesti voimakkaan iskun vasempaan poskeensa. Yllättyneenä iskusta hän nousi nopeasti ylös sohvalta ja kääntyi katsomaan lyöjäänsä.
"Soen!" hän älähti yllättyneenä huomatessaan mikä merkki miestä koristi paidan rintamuksessaan.
Mä osasin oottaa tätä.. hän ajatteli yrittäen pysyä tarkkaavaisena tilanteesta.
"Goro.." mies lausui yhden nimistä, joita Ronin oli joskus kantanut
"Turha luulo.. mä en kuulu teih--" Ronin suorastaan mykistyi tuntiessaan terän viiltävän selässään.
"Turha kuvitella että sinut päästettäisiin helpolla." mies Soenin vaatteissa naurahti potkaisten kylkeen maahan kaatunutta Roninia.

Ronin mulkoili miestä vihaisesti koittaen nousta ylös, mutta uusi potku kylkeen esti häntä.
"Ettekö te helvetti osaa tapella kunnolla.. tää ei oo mikään saatanan katutappelu." hän sanoi vihaisena samaan aikaan kun hänet revittiin ylös hiuksista. Kolmas paikalle saapunut mies potki Roninia muutamaan otteeseen vatsaan saaden Roninin voimaan pahoin.
Hän okseni veren ja ruoan sekaista paskaa //Joo hahah// lattialle, suoraan uudelle matolle pikemminkin.
"Mikä on kun Goro ei enää osaakkaan puolustaa itseään? Vetikö puukkoni sinut liian heikoille?" Ronin kuuli kysymykset päässään, haukkoi happea katsomatta mieheen joka puhui hänelle. Hän ei tuntenut kuinka mies veti haavan hänen rintakehäänsä pitkin.

Hänen tilannetajunsa oli hidastunut reippaasti, eikä hän ehtinyt tajuta kuinka miehet sitoivat hänet ja ottivat mukaansa.
"Saatana.." hän manasi hiljaa kun miehet heittivät hänet pakettiauton takaosaan.
Hän pelkäsi menettävänsä tajuntansa, sillä veri valui uhkaavasti pitkin syviä haavoja.
Takaisin Soeniin.. meidän tehtävä on tehty, eikä tuo saa kuollakaan. yhä edelleen nimetön mies mutisi yhdelle heistä, joka peruutti nyt ulos pihasta ja lähti ajamaan pitkin hiljaista tietä.

[Raiden Tokoyashima]

Raidenin työhaastattelu oli mennyt hänen mielestään hyvin, vaikkakin hän oli jännittänyt todella paljon. Kuitenkin intohimo musiikkiin voitti ja omasta mielestään hän oli antanut itsestään hyvän kuvan.
Raiden oli jäänyt hetkeksi kaupungille, oli käynyt tuttavansa kanssa kahvilla ja pyörinyt hetken kaupoissa, kunnes oli päättänyt tulla takaisin katsomaan miten Ronin pärjäsi krapulansa kanssa.

Mustahiuksinen käveli tiellä kohti heidän kotiansa, kaiveli jo avaimia valmiiksi laukusta ja hymyili huomatessaan Roninin auton paikalla, mies olisi varmasti kotona.
Hän avasi ulko-oven ja sulki sen perässään, läntäten käden nenälleen.
"Roniiin! Mä käskin sun oksentaa siihin sankoon..!" Rae mylvi, mies ei varmastikaan ollut edes vaivaantunut siivoamaan jälkiään.

Rae potki kengät jalastaan ja pisti laukun eteisen lattialle, kävellen olohuoneeseen päin josta haju tuntui tulevan pahimpana. Nähdessään verisen olohuoneen Rae mykistyi, oliko Ronin muka niin huonossa kunnossa?
"Ronin! Missä sä oot?" Rae huusi hädissään, katsoi kodinhoitohuoneen, takkahuoneen, keittiön, vessan ja kellarin. Yläkertaan ei näyttänyt menevän yhtään verta, ne pikemminkin johtivat ulko-ovelle. "Ronin!" Rae kiljui hädissään ja harppoi portaat ylös katsoen jokaisen huoneen yläkerrassa lävitse, lisäksi parvekkeet.

Rae palasi alakertaan, ollen todella hädissään ja katsoi vielä takapihan, sekä terassin lävitse, Roninia ei ollut sieläkään.
"Ronin missä sä oot?!" Rae huusi kyynelten valuessa hänen silmistään, hän käveli etuovelle ja aukaisi sen, veritahroja oli kynnykselläkin.
"Ronin.." Rae kuiskasi peloissaan, kietoi kädet rintakehälleen. "Missä sä oot..? Mitä sulle on tapahtunut..?"

Rae oli seisonut pitkän aikaa paikoillaan, tajuamatta että hän voisi herättää huomioita. Lopulta hän meni sisälle sulkien oven perässään ja nojasi selällään seinään, valuen sitten alas lattialle istumaan. Hän kietoi kädet päänsä ympärille. "Missä sä oot..?" hän kuiskasi ummehtuneesti kyynelten valuessa poskille.

[Ronin Makato]

Ronin makasi liikkumatta pakettiauton lattialla. Hänen alkoi olla lähes mahdotonta hengittää, mutta se ei ollut suurin huoli juuri sillä hetkellä.
"Hei koita pysyä tajuissasi." Ronin kuuli miehen sanovan melko jyrkästi.
Voi helvetti minkä mä sille voin että ite hakkasivat mut.. jaksaa perkele vielä valittaa! hänen päässään kiehui.
Järjestöön pakotettu paluu ei vaikuttanut lainkaan hyvältä. Ihme kyllä, häntä ei tapettu. Järjestön johtajalla oli selvästi jotain asiaa.
Mitä helvettiä se haluaa musta.. hän koitti miettiä kuumeisesti. Ainoa selitys oli, että hänet haluttiin tappaa kaikkien edessä syytettynä petoksesta. Toinen vaihtoehto oli se kammottavampi, hänet pakotettaisiin takaisin.

Ronin ei ollut yhtään varma missä he olivat, mutta auton lopullinen pysähtyminen varmisti, että he olivat perille.
Miehet tarttuivat jälleen kiinni Roninin käsistä. Hänen silmänsä sidottiin ennen kuin häntä alettiin raahaamaan jonnekin.
Polvet hankasivat kovaa asfalttia saaden ne repeytymään. Hänen kuntonsa oli heikko, eikä hän tajunnut lainkaan sattuiko häneen enää vai ei.
Hänet heitettiin johonkin, luultavasti lattialle. Hän ei edes älähtänyt kipua.

Hetken hiljaisuus, puhetta ja koputus.
Missä hän oli? Kuka huoneeseen tuli?
Ronin tunsi kuinka hänet nostettiin ja laskettiin jollekin pehmeälle.
Mitä helv-- hän kuuli viereltään tutun äänen:
"Teitte jos tarpeeksi. Häipykää!" ääni oli käskevä ja Ronin tunnisti sen johtajaksi.
"Jälleen saan hoivata haavojasi.." lause oli viimeinen mitä Ronin kuuli muutamaan tuntiin..

// eheheheh hdsogföäö ahahahahah! Se on oikeasti aika lyhyt, mutta ihan sama en halunnut tehdä pitempää. Olisin hyvin saanutkin tästä hyyyyvin pitkän tuohon kohtaan asti että se nukahtaa, mutta joo ihan sama en jaksanu venyttää. Tajuat kyllä pointin. Eri asia onkin että keksitkö vastattavaa. XD //

[Raiden Tokoyashima]

Raiden istui seinää vasten todella kauan, kunnes kyyneleet olivat kuivuneet ja pahin takana. Kyllä Ronin olisi kunnossa, mutta huoli painoi.
"Mä en vaan voi näyttää sitä sulle, kun tuut kotiin.." Rae ajatteli sitä huolta jonka hän koki.

Hitaasti Rae nousi ylös ja nosti maton olohuoneen lattialta vieden sen alakerran kylppäriin ja huuhteli sen vedellä. Matolle voisi tuskin enään tehdä mitään, veri oli ollut siinä jo niin kauan.
Nuorukainen huokaisi ja käveli kodinhoitohuoneeseen, täytti sangon vedellä ja otti luutun, sekä puhdistusaineen.

Rae pesi lattiat verestä ja saatuaan sen valmiiksi, siivoten jäljet perässään hän istui sohvalle hetkeksi, mutta nousi ylös ja löi oikean kätensä seinään. "Missä vitussa sä oot?!" Rae kiljui. Siitä kun hän oli tullut kotiin oli jo varmaan pari-kolme tuntia sitten.
Kyynelet valuivat taas Raen silmistä. "Mitä sulle on tapahtunut, missä sä oot!?" hän huusi ja käveli sekopäisenä alakerrassa. Raiden huomasi jossain vaiheessa olevansa keittiössä, avanneen yhden vetolaatikoista, sen missä veitset olivat.

'En mä voi..' Rae ajatteli täristen, katsoi laatikon sisältöä kuin unelmaa. Hitaasti hän tarttui veitseen ja alkoi turmelemaan käsiään, istuen lattialla nojaten yhteen keittiökaappiin.

//no ei voi mitään ja mäkin sain vastattua. x)//

[Ronin Makato]

Ronin avasi silmänsä ja nousi istumaan. Hän tunsi kipua moninpaikoin kehoaan. Polvet olivat repeytyneet auki, kasvoissa ja kyljessä oli mustelmia, mutta kaikkein pahin oli selässä oleva puukolla vedetty syvä viilto.
Häntä ei oltu hoidettu ollenkaan vaan jätetty siihen tilaan kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena nukkumaan.
Voi helvetti mun pitää päästä kotiin.. hän tajusi, muttei voinut tehdä asialle nyt mitään.

Ronin vilkuili huonetta hämmennyksissään. Hän tunnisti paikan.
"Tämä.." hän kuiskasi tuntien pistävän kivun rinnassaan. Huone oli hänen entinen huoneensa, hänen entinen asuntonsa. Kaikki oli samanlaista kuin silloin.
Mitään ei ollut siirrelty, mutta muutamia uusia tavaroita oli tullut.
"Olet hereillä.. hyvä." Ronin käännähti katsomaan huoneeseen tulijaa.
"Tankoshitsu-sempai." Ronin henkäisi hämmennyksissään. Itse Soenin johtaja, joka aikoinaan oli opettanut Roninille paljon tuli jälleen hänen luokseen.
Ronin huomasi tämän kädessä olevat puhdistusaineet ja sidetarpeet.
"en voinut välttää kiusausta puhdistaa ja sitoa haavojasi kuten silloin tullessasi tänne." Tankoshitsuksi puhuteltu johtaja sanoi hymyillen hieman.

Ronin yllättyi vastaanotostaan. Hän ei voinut uskoa, että petoksensa jälkeen senpai halusi edes sitoa hänen haavansa, saatikka edes puhua hänelle.
"Kyllä minä pärjään..." hän mumisi, mutta senpai pudisti päätään. Tälle ei kai auttanut marista vastaan, joten Ronin alentui tämän tahtoon mukisematta.
Hän veti yltään paitansa ja revenneet housut ja kääntyi niin, että senpain istuessa sängylle hän oli selkä tähän päin.
"En käskenyt heidän tehdä mitään tällaista. Kuinka olet vielä tajuissasi?" Tankoshitsu-senpai hämmentyi näystä Roninin selässä.
"Kai se on joku selviytymisvaisto.." Ronin mutisi vastaukseksi. Hän tunsi kuinka haavalle painettiin kirvelevää puhdistusainetta. Sellaista hän ei ollut aikaisemmin tuntenut, kipu oli sietämätön ja Ronin tunsi kuinka vasemmasta silmästä alkoi valua vettä.
"Tämä on tehokkaampaa kuin mikään. Uskon kyllä että sattuu.. hyvä niin." Ronin nyökkäsi tuskaisesti.

//Jeejoo tosi kivaa. Taas jotain randomshittiä ja lyhyemmäksi versioksi pätkittyä shittiä. Tää ois oikeasti aika hemmetin pitkä jos en ois tehny niin. xD//

[Raiden Tokoyashima]

Raiden istui lattialla, jalat osittain koukussa. Katse oli katossa, keittiössä ei ollut valoja. Päivä oli jo kallistunut illan puolelle.
Ties kuinka kauan Rae oli turmellut itseään ja istunut useita tunteja kuunnellen kuinka keittiön seinäkello raksutti ja jääkaappi piti ääntänsä. Autot kulkivat tiellä heidän talonsa ohitse, lapset ja nuoret pitivät omaa elämäänsä. Tämä oli kuitenkin rauhallisempaa Tokion seutua, yksi niistä rauhallisimmista, nuorukainen tiesi sen.

Raiden ei kuitenkaan välittänyt äänistä joita kuuli, vaan hiljalleen nousi ylös. Hän huuhteli veitsen ja pisti sen lähes tyhjään astianpesukoneeseen. Tunne käsissä oli rentoutunut, niitä paikoin kihelmöi ja kirvelsi, mutta nuorukainen ei välittänyt. Silmät oliva sumeat. Pitkän aikaa hän seisoi paikallaan kunnes käveli heikosti yläkertaan, heittäen kaikki vaatteensa pyykkikoriin, kääri kipsin muovipussiin ja meni suihkuun.
Pestyään hiukset Rae istui suihkun alle, pitäen jalat mahdollisimman lähellä ylävartaloaan, kädet kiedottuina taitettujen jalkojen ympärille.

"Ootko sä jättänyt mut..?" Rae kuiskasi ääneen. Vesi valui hänen suuhunsa aina kun se oli auki, mutta hän tiesi ajattelevansa tyhmiä. Rae painoi päänsä polvia vasten, sulkien silmänsä.
"Ronin.." Rae kuiskasi.

//Joo mullakin on kivaa pistää tätä tekeen jotain randomia. : DDDDDDDD//

[Ronin Makato]

Hetken päästä haavat oli saatu sidottua, mutta Ronin ei silti ollut parhaimmillaan.Mustelmia ja turvotuksia ei peitetty millään ja hänen oli hankala kävellä.
"Miksi minut haettiin tänne? Eikö se ole jo itsestään selvää etten halua takaisin?" Ronin pommitti kysymyksiä senpailleen. Hän katsoi tätä epäluuloisena.
"Koska minä käsken sinut takaisin. Ja kuten tiedät, jos et tule mukaan kuolet tähän paikkaan, mitä en minäkään halua. Olit parhaita oppilaitani ikinä ja esimerkkinä monille. Melkein kukaan ei täällä ole veroisesi." Ronin nyökkäsi päätään kääntäen katseensa pois.
"Mutta en halua takaisin. Olen löytänyt itselleni toisenlaisen elämän.." hän huomautti, sai senpain vuorostaan nyökyttämään päätään.

"Minulle ei siis jää vaihtoehtoja.." Tankoshitsu pudisteli päätään. Hänellä tosin oli vielä yksi ässä hihassaan:
"Minä tiedän kenen kanssa asut.. tiedän hyvin ettei tämä kyseinen henkilö pärjää omillaan. Suoraan sanottua hän on varsinainen typerys, älliö.. osaamaton." senpai saneli hymyillen pienesti.
Ronin kyllä tiesi keneltä oli pirullisuutensa oppinut.
"Rae?" Ronin oli hieman kysyvä. Hän ei tahtonut uskoa, että hänen tekemisiään oli seurattu.
"Mitä se hyödyttäisi vaikka palaisin Soeniin.. joutuisin kuitenkin tähän pieneen läävään. Eihän täältä saa poistua.." hän huomasi senpain merkitsevän katseen. "..vai ovatko säännöt muuttuneet?" hän sai vastaukseksi pään pudistuksen.
"Älä aina hiljene. Tiedät hyvin että vihaan sitä." Ronin tokaisi matalalla äänellä.

"Sääntöjä ei ole muutettu, mutta voimme tehdä itse muutoksen.." senpailla oli selvästi ehdotus, joten Ronin vaihtoi paremman asennon ja katsoi tätä.
"Tulet takaisin, hoidat hommasi, koulutat ja saat asua ja nukkua missä sinua ikinä huvittaa. Tämä huone on sinulle kuitenkin aina vapaa.." senpai esitti tarjouksensa.
Ronin nousi ylös ja käveli ikkunan eteen katsoen ulos pimenevään iltaan. Hän ei olisi halunnut päättää heti, mutta tiesi, että se oli tehtävä nyt.
"Minullakin on ehtoni.. yhteenkään ystävääni, varsinkaan yhteenkään Tokoyashimaan ei enää kosketa. Kolme on jo tarpeeksi, tajuatko?" hän kääntyi katsomaan senpaitaan. "Enkä minä tapa enää yhtään läheisiäni.." hän lisäsi pienesti hymyillen.
Senpai nousi myös ylös ja käveli Roninin rinnalle.
"Hyvä on, täytän ehtosi. Kiitos, teit viisaasti.. sillä olisit kuollut hetki sitten kädestäni." senpai naurahti huolettomasti taputtaen Roninia olalle.

//Tämäkin kävi ehkä hiukan turhan nopeasti.. mutta ihan sama, päästäämpäs eteenpäin again. xD//

[Raiden Tokoyashima]

Rae sammutti suihkun, jääden istumaan vielä lattialle. Olo oli mitä turhin ja pienin maailmassa, pettynyt ja itkuinen. Ronin varmasti tulisi huomaamaan uudet jäljet.. 'Helvetti kun annan kaikelle paskalle niin helposti vallan..' nuorukainen ajatteli, nosti päätään samalla kun nosti käsiänsä jotta näki uudet, syvät jäljet.

Hän nousi ylös ja hapuili pyyhkeen päällensä, kuivaten hiukset ja vartalon. Rae kietoi pyyhkeen lantiolleen ja levitti hiuksiin hoitoainetta, jonka sai jättää niihin. Nuorukainen katsoi kasvojaan peilistä. Ne olivat mitään sanomattomat, kaukaiset. Silmät olivat kuin tavoittamattomissa.
Hän kiskoi muovipussin pois vasemmasta kädestään ja käveli vaatehuoneeseen, pukien päällensä pitkähihaisen paidan, boxerit ja caprit. Mustaa kaikki. Pyyhkeen hän jätti kuivumaan naulakkoon.

Nuorukainen käveli alakertaan, keittiöön, ja otti jääkaapista lonkeron. Sitten hän käveli olohuoneeseen, avasi telkkarin ja alkoi katsomaan juuri alkanutta elokuvaa, juoden lonkeroa tasaiseen tahtiin, kävien aina välillä hakemassa uuden, vieden tyhjän tölkin lavuuarin alla olevaan kaappiin. Niinkin vähäiset promillemäärät omaava alkoholi kuin lonkero ei tekisi Raeen paljoa mitään vaikutusta.
Jossain vaiheessa nuorukainen asettui kyljelleen ja nukahti pian sen jälkeen.

//Niin, eteenpäin! //

[Ronin Makato]

"Tämä asia taitaa olla selvä.. taidan olla jo huomenna mukana." Ronin mutisi. Soeniin paluu pisti todellakin vihaksi, mutta hän nieli sen.
"Onko palkkani sama?" hän sattui muistamaan sen itselleen erittäin tärkeän kysymyksen.
"Tietenkin, ehkä nouseekin jos koulutat uusia pakotettuja hyvin." Ronin ja senpai naurahtivat yhteen ääneen.

Ronin käveli senpain ohitse pudistellen päätään huvittuneena. Hän ei voinut uskoa että oli itsekin joskus ollut väkipakolla tuotu Soeniin.
Hän oli kuitenkin liittynyt mukaan ja oli yhä siinä, hengissä, palaamassa uudelleen Soeniin. Tappaakseen ihmisiä ja kouluttaakseen uusia tappajia.
"Vielä yksi asia.." hän käännähti ympäri ovella. "Haluan Soenin auton.. varustettuna." sanat olivat Tankoshitsun korvissa vaatimattomat ja tämä suostuikin pyyntöön pikimmiten.
"Muistat varmasti miten pääset alas. Mazuka opastaa sinua.. valitsemaan mieleset varusteet. Näkemiin." Ronin nyökkäsi, kääntyi ympäri ja lähti huoneistosta.

Hänen matkansa alas taittui nopeasti hissillä. Olo oli hieman hutera, mutta hissin tasainen liuku ei tuntunut epämukavaltakaan. Jotkut hissit kun tärisivät kummallisesti.
Alhaalla Ronin sai kummaksuvia katseita. Hänen paluustaan selvästi tiedettiin.
"Mazuka.. sinut muistankin." Ronin mumisi huomatessaan tutun henkilön tulevan vastaan.
"Neljä vuotta.. tervetuloa takaisin." Mazuka toivotteli lyöden kätensä toverillisesti Roninin olalle.
"Se on pitkä aika.. laita vaan parasta. Ja tuo musta auto." Ronin osoitti autoa kauempana heidän astuessaan suureen halliin.
"Tankoshitsu arvostaa sinua yhä.. ei hän normaalisti anna tällaista tuosta vaan." Mazuka sanoi etsien varustuksia, hyviä sellaisia lastatakseen niitä auton takakonttiin.
"En kaipaa paljoa.. äänenvaimentimet, jotan terävää.. kuten miekka." Ronin sanoi saadessaan kasvojensa eteen jotain liian massiivista.
Perus Goroa.. Mazuka naurahti saaden Roninin sisällä läikähtämään ilkeästi.
"Ronin.. jos saan pyytää." hän murahti ja sai Mazukan ymmärtämään yskän. Hän sai muutaman perus käsiaseen ja pari miekkaa lastattuna siististi takakonttiin.
"Valmista.. voitko varmasti ajaa.." Mazukan ääni oli epäilevä ja Ronin tiesi miksi. Hänen vaatteensa olivat repeytyneet ja kunto näytti muutenkin huonolta.
Ronin tyytyi nyökkäämään, sai autonavaimet ja katosi sen sisään ja kaasutti pois hallin suurista ovista.

//Joo jee taas vedin nopeasti. Se kato näki tuossa halliin mennessään joitaki tyyppejä ja jutteli.. sit en edes kuvaillu autoa mut se on sellanen kunnon.. kunnon joku xD//

[Raiden Tokoyashima]

Rae nukkui vieläkin, televisio päällä. Hän ei nähnyt unia, sillä uni oli haurasta, mutta ääniin hän ei heräisi.
Vasen, kipsattu, käsi roikkui sohvanreunan ylitse, oikea oli kietoutunut pään ympärille. Muu vartalo ei ollut kippurassa, kuten yleensä, vaan suorassa, miten nyt sohvalla kyljelteen pystyi olemaankaan.

//Noni se siis nukkuu.//

[Ronin Makato]

Ronin haki tuntua autoon. Hän piti sen ajattavuudesta.
Mitä helvettiä mä sanon Raelle tästä.. ei mun tarvii sille selitellä. hän ajatteli. Soenin keskukselta oli jonkin verran matkaa kotiin. Ronin taittoi matkan puolessa tunnissa.
Mä en jaksa ajaa.. saatana. päivä ja haavoittuminen oli todellakin ottanut voimille ja vasta nyt Ronin todellakin tajusi sen.
Hän oli enää lyhyen matkan päässä kotoa, joten sinne asti oli päästävä.

Vanhempi pysäköi auton etupihalle, nousi autosta ja avasi oven autotalliin palaten sitten autoon. Hän ajoi auton sisään ja sammutti siitä virran. Avaimen hän halusi säilyttää visusti omassa tallessa, ettei Rae pääsisi käsiksi auton takakontissa oleviin varusteisiin.
Hän nousi autosta huokaisten syvään, mikä olikin yllättävän suuri virhe. Selässä olevaan haavaan alkoi pistellä ja Roninin oli nyt hankalempi hengittää.
"Ai saatana.." hän kirosi sulkien autotallin oven napista, joka sijaitsi itse taloon johtavan oven vieressä. Punahiuksinen astui sisään ja kuuli television olevan päällä.

Ronin otti askeleen lyöden oven perässään kiinni ja kaatui kasvot edellä lattialle.
"Voi helvetin helvetti! Onko niin saatanan vaikeaa pysyä pystyssä.." hän kirosi kovaan ääneen nousten ylös lattialta.
Tän piti toimia äänettömästi.. Helvetti mä mitään tuolle selitä. Meen nukkumaan. Ronin ajatteli katsoen käsiään pitkän aikaa kunnes käänsi kasvonsa pauhaavaan televisioon.

//Kato heti lyheni 8DD//

[Raiden Tokoyashima]

Rae huokaisi unissaan, ihan kuin jostain olisi kuulunut auton ääni.. Se ei paljoakaan Raeta haitannut joten hän jatkoi uniaan, mutta se loppui lyhyeen kuullessaan kiroamista ihme mekkalan jälkeen.
"Ronin..?" hän huhuili uneliaasti hapuillen kaukosäätimen käteensä ja sulki television. Nuorukainen sipaisi hiukset kasvoiltaan ja näki Roninin eteisessä, muutaman metrin päässä hänestä.

Raiden ei osannut aluksi muuta kuin katsoa Roninia, hämärässä hän erotti että Ronin oli todellakin siinä, muttei nähnyt vielä vammoja joita miehessä oli. Nuorukainen istui vielä sohvalla, nojaten oikeaan käteensä. Vasen käsi löysi lasit ja hän pisti ne silmilleen.
"Missä sä olit..?" Rae kysyi rauhallisesti, ei pitäisi panikoida tai osoittaa huolta, Ronin suuttuisi.

Mustahiuksinen nousi ylös sohvalta ja pisti valot päälle katkaisijasta, siristellen hetken silmiään. Huomatessaan Roninin repeytyneet vaatteet ja mustelmat kasvoissa Rae jähmettyi. Hän räpytteli silmiään, osoittaakseen itselleen, että näki harhoja, mutta se oli turhaa, Ronin pysyi sellaisena kuin nuorukainen miehen näki.
'Ronin ei suostu puhumaan tästä.. Mä tiedän sen..' Rae ajatteli purren huultansa.
Nuorukainen nousi ylös sohvalta ja käveli rakkaansa luokse, katsoen toista.

"Ronin.." Rae aloitti, vilkaisi seinällä olevaa taulua ja katsoi sitten taas miestä. "Mä tiedän ettet sä halua puhua mitään siitä mitä sulle on tapahtunut kun sä olit poissa.." hän sanoi nielien kyyneliä.
"Mutta anna mun ees auttaa sua.. Jos sä haluat juomista, syömistä, ylös nukkumaan.. Mä voin auttaa sua.." Raiden sanoi katsoen miestä anovasti silmiin. 'Vaikka mä haluankin niin tietää että missä sä oot ollut, mitä sulle on käynyt.. Mä en saa tietää.. Mun pitää olla nyt vahvana..'
"Sano jos sä haluat.." Raiden sanoi lähes olemattomalla äänellä, oli nostamassa kättänsä Roninin paidalle, rintakehän kohdalle, mutta ei tehnyt sitä, mies olisi vain suuttunut. Nuorukainen kietoi kädet itsensä ympärille, käänsi vaivihkaa katseensa Roninista.

[Ronin Makato]

Ronin tuijotti televisiota edelleen vaikka sen ruutu oli pimennyt vain hetki sitten. Lopulta hän tajusi kääntää katseensa Raeen, muttei sanonut tälle yhtikäs mitään.
"Ai missäkö olin.. mitä helvettiä se sua liikuttaa?" hän kysyi ärtyneenä huojuen paikallaan uhkaavasti. Hän otti kädellään tukea seinästä ja katseli toisen eleitä ja liikkeitä pimeässä.

Valojen räpsähtäessä auki Ronin löysi heti hämmennyksen seasta huolen Raen kasvoilta. Hän tuijotti toista mitään sanomatta. Hän olisi halunnut vain huutaa ja kirota toinen alimpaan helvettiin, mutta sitä hän ei jaksanut tehdä. Hänellä ei ollut voimia siihen.
Punahiuksinen ilme ei edes värähtänyt Raen astuessa lähemmäs häntä.
"Voi helvetti.. älä heti alota tolla ruikuttamisella.." hän tiuskaisi voimattomasti. "Mä en kaipaa sun apuas." hän mumisi ja otti varovaisen askeleen irti seinästä, kohti portaita.
Mun ois pitäny viettää yöni siellä.. voi saatana tästä tuu yhtään mitään. hän ajatteli päästessään portaiden juurelle.

Astuessaan ensimmäiselle portaalle hän horjahti uhkaavasti, mutta pysyi kuitenkin pystyssä.
"Mä en halua sulta mitään muuta ku rauhan. Mä en jaksa kattoa sua yhtään.. mä en jaksa kuunnella sua joten oo hiljaa.." hän ärisi vaimeasti ja jatkoi nousuaan portaissa.
Ylhäällä hän suuntasi kulkunsa talon toiseen makuuhuoneeseen.
Jälleen hän oli kaatua lattialle, mutta sai juuri ja juuri tukevan otteen seinästä. Sen lähellä kävellen hän pääsi makuuhuoneen ovelle, avasi sen ja sulki perässään.
Lukkoon hän ei vaivautunut laittamaan sitä, sillä vähäinen energia ja voimattomuus esti häntä enää kääntymästä ympäri.

Pimeässä huoneessa Ronin löysi tiensä sängylle ja istahti sen reunalle.
Mitä helvettiä mä tän jutun kans teen.. saatana. vanhempi kirosi mielessään tapahtunutta. Hän repi vaatteittensa riekaleet päältään ja heitti ne lattialle. Yksi lempipaidoista oli nyt käyttökelvoton ja samaa pystyi sanomaan housuista.
Hän laskeutui makaamaan selälleen sängylle. Kipu haavassa sai hänet irvistämään.
Perkele ne mitään ammattilaisia ollu.. saatana osannu edes töitään. hän ajatteli vaipuen lopulta ajatuksiinsa ja sulki silmänsä.

Kipu alkoi pikkuhiljaa hellittää hänen löytäessään tiensä lähemmäs unta. Kipu koitti estää Roninia nukahtamasta, mutta sietokykynsä ansiosta hän ei hetken päästä enää edes huomannut sitä.
Mielessään Ronin kertasi päivän kulkua ja alkoi herätä oikeasti siihen todellisuuteen että oli palannut järjestöön. Hetkessä hän oli menettänyt yöunensa.

[Raiden Tokoyashima]

Rae hätkähti Roninin ärtyneisyyttä, oli jo ärisemässä takaisin, mutta tajusi, että se olisi virhe. Joten nuorukainen pysyi hiljaa, katsoi veristä ja haavoilla olevaa avopuolisoaan, yrittäen haihduttaa huolen kasvoiltaan, muttei onnistunut. Huoli kasvoi vielä enemmän kun hän katsoi toista.
"Mä.." Rae yritti sanoa takaisin Roninille ruikuttamisesta, mutta tukki suunsa ja painoi katseensa alas, hän ei pystynyt sanomaan mitään. Kyynelet kihosivat silmiin. Ronin ei huolinut hänen apuansa.

Kun Ronin astui ensimmäiselle portaalle ja horjahti nuorukainen astui askelen miestä kohden, antaakseen tukea toiselle edes portaiden nousemiseen, mutta pysähtyi ja käänsi selkänsä miehelle.
'Mitä mä olen tehnyt niin väärin että sä syrjit mua näin.. Et anna mun auttaa..' Rae ajatteli ja itkien kun Ronin oli sanonut sanottavansa ja kavunnut ylös. Nuorukainen horjahti polvilteen lattialle ja taivutti yläruumiin jalkojensa päälle, itkien äänettömästi. 'Mikä oikeuttaa sut olemaan noin kusipää mua kohtaan..'

Oltuaan hetken paikallaan Rae kurotti laukun läheltään ja otti kännykkänsä sieltä, pistäen sen caprien taskuun. Samalla hän kaivoi tupakat ja sytyttimen, pitäen niitä kädessään kun käveli baarikaapille. Sytytin pääsi silloin taskuun, aski vasempaan käteen. Oikea käsi löysi baarikaapista vodkapullon.
Nuorukainen meni takaovesta terassille ja istui sen viileälle puupinnalle, laskien pullon ja tupakat viereensä. Kyynelet olivat hieman kuivuneet, mutta se masentunut olo mikä oli juuri tullut uudestaan ei ollut loppunut. 'Leikitkö sä vaan mulla..? Mä tiedän että sä oot joskus.. vuosia sitten halunnut mun kuolevan..'

Avaamattoman vodkapullon korkki kiertyi auki Raidenin sormissa ja hän kohotti pullonsuun huulilleen, juoden alas kerralla mahdollisimman paljon. Hän ei ollut sytyttänyt terassille valoja, pimeämmässä oli mukavampaa olla.
Nuorukainen alkoi yskimään ja laski pullon viereensä, nostaen käden suunsa eteen. Sentään ei ollut tullut verta. Hän oli todennut viikko sitten baarissa, että väkevämmät juomat eivät sopineet enään hänen kurkulleen. Samalla baarireissulla Raiden oli kertonut kavereilleen muuttaneensa pois vanhasta kämpästään, yhteen rakkautensa kanssa. Kaverit olivat olleet onnellisia Raidenin puolesta.
'Rakkauteen kuuluu huolehtiminen ja auttaminen.. Sä inhoat jos sulle tehdään niin.. Sä itte kuitenkin haluat tehdä niin muille..' Rae ajatteli.

'Onko tää kaikki vaan lumetta..?' nuorukainen ajatteli ja otti askista tupakan, sytyttäen sen ja poltti sitä rauhallisesti, vaikka kädet tärisivätkin.
'Mä pelkään et menetän.. sut.. ..Ei mikään oo mulle tärkeempää tässä elämässä..' Raidenin mieleen kohosi sanat jotka Ronin oli sanonut hänelle muutamia viikkoja aikaisemmin. Raiden huokaisi syvään ja joi taas pullosta, yskien perään.
"Mulla on vaan uskottava.. Mä tiedän.." Rae kuiski ääneen. "Mä tiedän sun mielialavaihteluista ja hankalasta persoonallisuudesta.." hän jatkoi ja joi taas. Enään nuorukaista ei yskittänyt vaikka juoma polttelikin inhasti kurkussa.

Raiden tumppasi tupakan jota oli unohtanut polttaa ja sytytti uuden. Hän poltti sitä vaitonaisesti, silloin tällöin silmistä valahti uusia kyyneliä. "Mä vaan rakastan sua niin paljon.." hän kuiskasi. Aamulla Ronin saattaisi olla jo paremmalla päällä ja säästää nuoremman tiuskimiselta. Ei sitä tietystikään takuuvarmasti tiennyt.

Rae oli juonut pullon lähes tyhjäksi ja päässä humisi, mutta hän tiesi ettei tuo vodka määrä ollut vielä mitään. Rae kulautti pullon tyhjäksi ja tumppasi ties kuinka monennen tupakkansa. Hän nousi ylös horjahtaen ja haki baarikaapista vielä toisen vodkapullon. Raeta ei kiinnostanut juoda muuta.
Hän istui samalle paikalle terassilla ja sytytti uuden tupakan. "Miksi mulla pitäisi esittää välinpitämätöntä jos mä en osaa..?" nuorukainen kyseli itseltään kuiskaillen ja nauroi sitten. "Ihan kuin mulla pitäisi huolehtia asiasta." hän nauroi ja avasi uuden pullon korkin, joi sitten siitä todella paljon kerralla.

Maailma tuntui pyörivän Raen silmissä ja hän tumppasi tupakan, juoden vielä vähän pullosta. "Jos nyt menisi nukkumaan niin aamu olisi nopeammin.." Rae pohti ja hihitteli. Vaikka oli jo aamuyö ja aurinko nousisi pian Raiden päätti koittaa nukkua jonkin aikaa. Hän nousi horjuen ylös, jättäen tupakat ja alkoholin terassille, käveli sitten sisälle sulkien oven perässään.
Sisällä Rae törmäsi ensimmäisenä sohvapöytään, kiroten ensin sitä kovaäänisesti, mutta nauroi sitten. Vielä ennen kuin hän löysi tiensä portaisiin hän onnistui törmäämään seinään ja huonekasviin.
Portaissa nuorukaisella oli ongelmia, hän kaatui monta kertaa ennen kuin pääsi ylös. Polvet olivat saaneet jo sen verran iskuja ja alkoholi mennyt enemmän päähän, että Rae konttasi jo kohti heidän makuuhuonetta. Hänellä ei ollut harmainta hajua oliko Ronin sielä vai ei, ja hän ei välittäisi josko toinen edes olisikaan.

//Nonni se joi ittensä mahtavaan känniin ja nyt se sitten sekoo ympäri taloa. :'D ja mä meen nukkuun josko se uni nyt tulisi tällä kertaa. :'D hui tää meinasi slagata ja tää on varmaan aika pitkä jo.. No, kopsaan ennen kuin postaan. Lol kuinka riimikästä. 8P//

[Ronin Makato]

Ronin makasi sängyllä ja kuunteli. Hän koitti saada korvakuulolla selville mitä Rae teki alakerrassa. Hän ei onnistunut kuulemaan yhtikäs mitään.
Häntä suorastaan vitutti se kipu ja yleinen tietämättömyys siitä mitä Rae teki.
"Kuitenki se vaan vetää kännejä.." hän kuiskasi itsekseen tuijottaessaan pimeässä huoneessa kattoa. Kuunteleminen ja odottelu alkoi jo siinä vaiheessa olla turhauttavaa, joten Ronin kohautti yksinään olkiaan ja päätti unohtaa koko homman. Niinhän se oli, tehkööt mitä halusi.

Punahiuksinen halusi teetä, muttei vaivaantunut sen enempää ajattelemaankaan sen keittämistä itselleen. Hän päätti tyytyä tilanteeseensa ja levätä, jotta pääsisi aamulla edes jotenkin ylös.
Käsi kulkeutui omaa vartaloa pitkin, ja Ronin tunsi aseen taskussaan.
"Mitä helvettiä?" hän kysyi itsekseen ottaessaan aseen käteensä ja pyöritteli sitä. Hän ei muistanut laittaneensa sitä sinne. Hän laski aseen viereensä ja nousi varovasti istumaan ja siitä seisomaan.

Ronin veti paidan päältään ja heitti sen raivoissaan kohti seinää. Heti perästä hän veti housut jalastaan ja paiskasi ne paidan perästä. Hänen teki mieli huutaa, mutta väsyneenä vain lysähti istumaan sängylle ja hautasi kasvot käsiinsä. //Kuvittele se istumassa sillain selkä kumartuneena kyynärpäät polvien päällä nojaamassa ja kasvot käsissä xD//
"Mitä helvetti ämä tein ku menin takas.. voi helvetti." hän manasi itsekseen. "Mitä mä tein että ansaitsin tän? Enkö mä ois voinu vaan jatkaa ilman sitä.. olla vaan rauhassa, koittaa tasata itteni?" mitä enemmän kysymyksiä vanhemman päähän tulvi, sitä vähemmän hän sai vastauksia.
"Tankoshitsu-senpai.. vielä sä maksat tästä." hän lupasi pimeydelle ympärillään ja lupasi itselleen.
"Mä en voi kertoa Raelle... mä en sano sanaakaan, en kellekkään.." hän päätti suoristaen viimein selkänsä ja vaipui ajatuksiinsa tulevasta.

Jonkin ajan päästä rysähdys alakerrasta vavahdutti Roninin hereille ajatuksistaan. Hän kuunteli tarkkaavaisena Raen törmäilyä paikkoihin ja pudisteli päätään.
"Ei helvetti.. se veti kännit." hän mumisi yksikseen ja nousi ylös sängyltä. Äkillinen kipu oli kaataa Roninin lattialle, mutta hän jatkoi matkaansa ovelle ja avatessaan sen tapasi Raen konttaamassa kohti heidän makuuhuonettaan.
"Pääsit jopa ylös asti.." Ronin löysi äänestään pirullisuutta nojaillessaan oven karmiin. "Ei saatana Rae.. oot helvetin typerä." hän murahti, pudisti päätään ja tuijotti toista mitäänsanomattoman ärsyttävä ilme kasvoillaan.

//Saa luottaa.. se on jotain paskaa. *omahyvä*//

[Raiden Tokoyashima]

Kontatessaan Raiden kuuli Roninin puhuvan hänelle jostain takaapäin ja käänsi päätänsä nähdäkseen toisen, mutta pahaksi onnekseen hän käänsi sen seinään päin, jolloin kolautti päänsä sitä vasten. "Vittu saatana.." nuorempi kirosi ja nauroi sitten kyynelet silmistä valuen. Hän oli jo aikaisemmin terassilla ollessa käärinyt paidan hihat kyynärpäihin.
Raelta meni aivan ohitse sanat joita Ronin hänelle sanoi, hän oli vain iloinen siitä kun Ronin puhui hänelle, ja kun mies oli vielä pelkissä boxereissa.

"Ronii~n.." Rae kihersi ja nousi ylös hoiperrellen seinänviertä pitkin Roninin luokse. Hän lähes horjahti takaisin lattialle, mutta onnistui kiertämään kätensä Roninin hartioille ja painautui toista vasten. Mies varmasti pystyi tuntemaan Raen auki revityt jäljet ihollaan.
"Anna anteeksi rakas~♥" nuorukainen mumisi aikaisemmasta huolenpitokohtauksestaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun Ronin näki Raidenin tällaisessa kännissä, mutta Rae itse oli tottunut, ennen tutustumistaan Roniniin, juomaan itsensä vastaavaan kuntoon lähes päivittäin. Ja tämä tuskin tulisi olemaan se viimeinen kun Rae olisi tässä kunnossa heidän suhteessaan.
"Mä vaan rakastan sua niin paljon, en mä välitä jos sä haluat että mä kuolen tai tapat mut.." hän huokaisi, painoi itseään enemmän miestä vasten. "Ja mä haluan että sä tiedät sen.." hän kuiskasi perään, painaen pienen suukon Roninin kaulalle.

Raiden kohotti päätään joka nuokkui uhkaavasti ja yritti katsoa Roninia silmiin, mutta kännistä johtuen hän ei siihin kyennyt. "Ethän sä oo mulle vihanen kulta..?" nuorukainen kysyi lähes anovasti, painoi sitten huulensa toisen vastaaville suudelmaan. Raen kädet, jotka olivat edelleen Roninin olilla, vapisivat.

//No blah tää on tämmönen.//

[Ronin Makato]

Ronin tuijotti Raeta epäilevästi ja katse kohtasi punaisena helottavat kädet. Ronin värähti uhkaavasti koittaen piilottaa vihaansa, joka alkoi jälleen kasvaa pikkuhiljaa hänen sisällään.
Vanhempi astui toisella jalallaan taaksepäin kun toinen yllättäen kapsahti hänen kaulaansa.
"Rae saatana.. sä painat mun kunnolle liikaa!" hän ärähti, mutta tajusi että toinen tuskin välitti, koska oli niin pahasti humalassa.
"Voi helvetti.." hän ei tehnyt elettäkään antaakseen anteeksi tuollaista käytöstä, sillä tuulella hän kaikkein vähiten oli.

Ronin tappeli itsensä kanssa pysyäkseen pystyssä. Joka paikkaa vihloi todella ja hän alkoi melkein täristä paikallaan kivusta.
"Voi saatana.. mun on turha sanoa sulle mitään ko pysyt tuskin pystyssä.." hän mumisi katsoen muualle ja pyöritteli silmiään.
Voi helvetti tämmöstäkö tää on.. ei saatana Rae!! hän huusi päänsä sisällä tuntien yhtäkkiä Raen huulet kaulallaan. Se ei tuntunut hänen mielessään yhtään nautinnolliselta, eikä hän ollut varma että pitikö sen. Raesta kun ei tuossa tilassa tiennyt.

"Ai enhän oo.. ha, Rae älä sä helvetti yrit--" Roninin lause katkesi kesken Raen suudellessa häntä. Tämä oli painautunut jo niin uhkaavasti Roninia vasten, että tämä horjahti täysin taaksepäin ja kaatui toinen kaulassaan roikkuen lattialle.
"Ai saatana!!" punahiuksinen huusi suoraa huutoa. "Etkö sä helvetin ääliö tajua että mä oon haavottunu! Mua on saatana puukotettu!" hän tarrasi kiinni Raen käsistä ja riuhtaisi tämän pois päältään lattialle ja kierähti itse päälle.
Raen kädet hän veti tämän pään ylitse pitäen toisella kädellään kiinni ja toisella kädellään hän painoi Raen rintakehää.
"Miks helvetissä sä oot juonu ittes tuohon kuntoon!! Mikä tätä koko perkeleen kaupunkia vaivaa!?!" hän sylki sanojaan suoraan Raen naamaan. "Saatanan ääliö paska!"

[Raiden Tokoyashima]

"Ronii~n älä oo noin vihainen, teet mut surulliseksi." Rae surkutti ja katsoi miestä apaattisesti.

Nuorukainen irrottautui suudelmasta ja älähti kun Ronin kaatui taaksepäin Rae mukanaan. Ilmat iskeytyivät Raen keuhkoista pois kun hän kaatui Roninin päälle ja sai toiselta huutoa osakseen. Nuorukainen ei edes kerennyt tajuamaan, että Ronin otti hänen käsistään kiinni ja kiepsautti hänet selälleen lattialle, jäi vain miettimään miehen sanoja. Hän katsoi Roninin kasvoja ilmeettömästi ja alkoi nauramaan.
"Miksi sä oot noin vihainen?" Rae kysyi säikkynä kun Ronin vain huusi hänelle. Kasvot muuttuivat ilmeettömäksi Roninin viimeisten sanojen jälkeen.
"Mikä sua vaivaa Ronin..? Me ollaan avoliitossa.." Rae kysyi lähes kuiskaten. "Ja sitä paitsi sä satutat mua.." hän jatkoi yrittäen saada käsiään irti Roninin otteesta, mutta tuloksetta.

"Ronin päästä musta irti!" Rae hätääntyi jo huutaen, katsekin alkoi olla ahdistunut. "Sä oot ihan kuin mun veli, samanlainen väkivaltainen, tästä vaan puuttuu että sä pahoinpitelet ja raiskaat mut! Päästä irti oo kiltti!" Rae jatkoi ja yritti päästä irti Roninin otteesta, silmät olivat jo itkuiset. "Mä en halua toista Hidetoa mun elämään.." Rae sanoi niellen kyyneliä. Sillä hetkellä hän muisti lähes kaiken veljestään.
"Mä en tajua miksi sä olet noin vihainen mulle!" Rae jatkoi, sai itsestään sentään jotain selviä sanoja, sillä haukkuminen sai tämän aina reagoimaan. "Miksi sunkin on haukuttava mua niin kuin mun isoveli! Sä oot ihan kuin se! Ja silti mä rakastan sua!"

"Sä oot ihan oikeessa pistä kaikki mun piikkiin, mun ongelmien piikkiin!" Rae huusi itkien. "Ei täälä oo mikään sun vika vaan kaikki on mun!" hän jatkoi ja riuhtoi itseään irti Roninin otteesta. Hänellä oli jo hankalaa hengittää sen vuoksi, kun Roninin käsi oli hänen rintakehällään.

[Ronin Makato]

Roninin katse oli täynnä vihaa ja ärtymystä. Joka paikkaa särki, mutta hän ei vain halunnut lopettaa, eikä pystynyt siinä tilanteessa hillitsemään itseään.
"Miks sä aina kysyt noin typeriä kysymyksiä!? Mä oon vihanen ku sä revit rantees auki, juot ittes känniin jostain helvetin olemattomasta syystä!! Sä oot aikunen ihminen, kokeile pitää ees joskus ittestäs huolta!" hän karjui toisen naamaan kuuntelematta yhtään tämän hiljaista uikuttamista. Tai uikuttamisena hän itse sen näki. "Ei, et sää oo aikunen.. sä oot helvetin typerä penikka!" hän korjasi itseään.

"Mä en päästä irti! Mä en päästä ku sä et tajua mitään!" vanhempi huusi, hiljeni tyystin Raen alkaessa sylkeä sanoja takaisin. Otettaan Ronin ei hellittänyt, eikä ärtynyt ja vihainen ilme kadonnut hänen kasvoiltaan minnekkään, mutta Rae oli saanut hänen sanansa täysin solmuun.
"Väitätkö sä että mä oisin kuin Hideto!?" Ronin ärähti väliin, tutki toisen itkuisia silmiä pistäen kaiken mielessään toisen humaltumisen piikkiin. Ei tämä voinut tarkoittaa sitä oikeasti.
En mä voi olla kuin se saatanan paskiainen.. se saatanan kusipää joka teki mun omasta elämästä helvettiä.. mä.. Ronin tunsi sisällään kuinka hän hieman rauhottui. Raen rimpuilu alkoi käydä hänen voimilleen, mutta edelleenkin hän piti otettaan tiukasti.

"Ai nytkö mä syytän sua kaikesta!? Mistä mä nyt sua syytän?" hän ärähti takaisin koittaen korjata hieman asentoaan Raen päällä, mutta siinä vaiheessa voimat pettivät ja punahiuksinen lysähti Raen päälle ja päästi otteensa irti toisen käsistä.
Hänen kylkiinsä sattui enemmän kuin koskaan ja yksinäinen kivun kyynel valui hänen silmänurkastaan poskea pitkin. Hengitys oli melko kiivasta ja hengenvedot lyhyitä.

Äkkiä Ronin tunsi kuin olisi voinut nukahtaa toisen päälle, nukkua yönsä rauhassa ilman häiritseviä ajatuksia. Edes vahva alkoholin haju ei tuntunut häiritsevän ollenkaan, hän oli selvästi kaivannut toisen läheisyyttä.
Haluan korjata oman itseni.. hän ajatteli, halusi sillä hetkellä olla paljon parempi kuin mitä oli, lempeämpi ja rakastettavampi. Ei vittumainen ja vihainen.
"Rae, haista sä oikeesti pitkä paska." vanhempi mumisi vaimeasti, hieman ärtyneenä, muttei ollut lainkaan räjähtämispisteessä.

[Raiden Tokoyashima]

Rae turhautui ja päästi kasvoilleen happaman ilmeen. "Koska mähän oon typerä!" Rae kiljui takaisin Roninille. "Ja miten sä ees luulet että mun kaltanen mielivammanen osaa pitää ittestään huolta?!"

"Äää! Ronin sä oikeesti satutat mua! Päästä musta irti ja juodaan yhdessä lisää!" nuorukainen vinkui ja potki jaloillaan ilmaa. Rae puri alahuultansa samalla kun kyynelet valuivat silmistä.
"Väitän! Hideto on tehnyt mulle just näin! Pari viikkoa ennen kuin se kuoli!" Rae huusi ääni väristen, kännin takia hän ei yhtään tajunnut muistavansa entistä enemmän asioita, uusien tullessa koko ajan mieleen. Hän oli kuin ei olisi unohtanut isoveljeään ollenkaan.
'Mä kuolen vielä kohta..' Rae ajatteli, Ronin vaikutti todella vihaiselta, jotenkin hän tajusi sen kännin lävitse.

Rae nieli kyyneliä hetken, eikä oikeastaan tiennyt mistä Ronin edes syyttäisi häntä, ei siihin ollut yhtäkään syytä. Nuorukainen älähti kun Ronin lysähti hänen päälleen ja alkoi rauhoittumaan, ei osannut enään väittää Roninille vastaan.
Mustahiuksinen nielaisi ja hengitti vaikeasti, mutta Ronin ei sentään pitänyt hänen käsistään kivuliaasti, eikä toisen käsi ollut hänen rintakehällään. Nuorukainen oikoi käsiään ja alkoi nauramaan sille mitä Ronin sanoi.
"Pakko haistaa kun sä oot siinä." Rae sanoi nauraen ja nosti toisen käden Roninin lapaluulle, toisen nosti otsansa päälle.

Känninsä ansiosta Rae ei enään muistanut paljoakaan mitään heidän huudoista, mutta tulisi mitä luultavammin muistamaan ne kun joskus menisi nukkumaan ja heräisi. Nuorukainen ei kuitenkaan jaksanut ajatella sitä, vaan tiputti toisen kätensä lattialle kehonsa viereen ja sulki silmänsä huokaisten.
"Sä oot yksi idiootti." Rae tokaisi ja nauroi taas. Känni ei ollut kaikonnut minnekään ja se sai hänen mielialansa vaihtelemaan hetkessä, nauravasta angstaavaksi, siitä itkuiseksi ja niin edelleen.

[Ronin Makato]

Ronin nosti päätään Raen rintakehältä tympääntyneenä.
"Ai kiitti vaan helvetisti." hän murahti silmät kapeina viiruina, värähtäen Raen kosketuksesta. Hän painoi päänsä takaisin toisen rintakehälle tuhahtaen ärtyneenä.
"Mä vihaan vittuilua.." hän mumisi. Punahiuksinen veti keuhkonsa täyteen Raen tuoksua, niin täyteen kuin keho antoi myöten ja puhalsi ilmaa suunsa kautta ulos suoraan Raen rintakehälle.

Ronin suuteli Raen rintakehää hellästi, painoi poskensa siihen. Hän huokaisi hiljaa ja sulki silmänsä hetkeksi.
"Idiootti? Mä?" Raen sanat saivat hänet jälleen nostamaan katseensa toiseen. Ronin tarrasi Raen oikeaan ranteeseen, puristaen sitä tiukasti ja veti sen heidän kasvojensa väliin.
"Mitä tää sitte on?" hän tuhahti vieden Raen ranteen tämän kasvojen "Sähän se idiootti oot. Kato nyt mitä sä itteles koko ajan teet." hän muarhti päästäen toisen käden irti ja tuijotti tuimasti tämän kasvoja.
"Kohta sä kuolet tohon kaikkeen." vanhempi huokaisi tyytymättömänä nousten Raen päältä ja kierähti selälleen tämän viereen lattialle. Irvistys hänen kasvoillaan kieli siitä, että hän oli tehnyt jo ties kuinka monennen virheliikkeen yön aikana.

Ronin katsoi kattoa vetäen syvään henkeä.
"Miks ihmeessä sä tuhoat ittees tuolla tavalla? Luuletko sä että mä en oikeasti ois huolissani?" hän yhä ärtymystä äänessään, ei osannut olla kovin huolehtiva. "Sun pitää oppia kestämään se, että mullekki sattuu jotain.. en me täällä ikusesti olla." hän selitti, vaikkei tiennyt miksi. Tuskin Rae tuollaisia asioita muisti huomenna.
"Okei.. turhaan mä selitän. Meen nukkuun, sunki pitäis." Ronin sanoi ja nousi ylös, muttei tehnyt elettäkään lähteäkseen, hän vilkuili Raeta sivusilmällä.

[Raiden Tokoyashima]

Rae hihitteli yksinään Roninin murahduksille ja heilutti päätään puolelta toiselle, hyräillen samalla jotain. Paitakin oli noussut riuhtoessa kainaloihin asti, mutta nuorukainen ei välittänyt siitä, hän ei edes oikeastaan tuntenut Roninin ihoa omallaan, alkoholi oli turruttanut tunnon.
"Ja silti sä teet sitä itte." Rae vastasi miehelle hyräilyjensä välistä ja huokaisi. Hän varmasti nukahtaisi pian lattialle jos he eivät liikkuisi siitä suuntaan tai toiseen.

Rae reagoi tuntoon hieman kun Ronin suukotti hänen rintakehäänsä, suupielet kääntyivät hymyyn ja hihitys karkaili taas huulilta.
Nuorempi katsoi Roninia kun toinen alkoi tivaamaan kysymyksillä. Raiden parahti kun Ronin puristi hänen oikeaa rannettaan nostaen sen heidän väliin.
"Mä.." Rae aloitti ja tuijotti viiltojälkiä, jotka olivat hänen kädessä, illan jäljiltä. "Mä.. vaikka oli jo 3 viikkoa mennyt niin hyvin.." Rae kuiskasi täristen. ".. Aukasin ne.." hän jatkoi, muttei irvistellyt vaikka käteen kirvelikin.

"En mä kuole." Rae sanoi ja nousi istumaan kun Ronin oli kierähtänyt hänen päältään pois.
"Musta tuntuu että sä tiedät miksi mä olen tällainen, juon, oon itsetuhoinen.." nuorukainen kuiskaili ja nauroi. "Sulla pitäisi tietää se kun säkin oot tuntenut Hideton.." Rae jatkoi. "Mutta tietysti sä oot erilainen kuin mä." hän sanoi ja hiljeni sitten. Vaikka Rae olikin vielä alkoholin vaikutuksen alaisena miehen sanat olivat pistäviä. Muutama kyynel valahti taas Raen silmistä ja hän pyyhki ne sormiinsa. Mieleen oli kohonnut sairaalareissu, sillä jos Ronin ei olisi vienyt Raeta sinne, Rae ei olisi tässä, vaan ei missään.
'Mutkun mä tahdon elää ikuisesti..' Rae ajatteli purren alahuultansa ja nyökkäsi sille mitä Ronin sanoi.
"Öitä." nuorukainen sanoi, muttei liikkunut vielä itse minnekään, selvittäisi päätänsä hetken, sillä laskuhumala oli selvästikin jo tullut. 'Vai jos joisi vielä lisää niin tääkin olo lähtisi pois..' Raiden ajatteli ja nousi sitten ylös, lähti hieman horjuen portaita kohden.