|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 14:31:24 GMT 3
"Leluksiko?" kysyi Mira ja Silkin silmät laajenivat aavistuksen. Suu oli jäänyt hiukan raolleen ja hetkeen hän ei saanut sanaa suustaan. Kulmat kuitenkin kurtistuivat pian loukkaantuneeseen ilmeeseen.
"Sellaistako sinä minusta kuvittelet, Mira-san..?" hän kysyi sitten ja päästi irti toisesta. Kädet putosivat viereen sohvalle ja Silkki käänsi katseensa pois.
Miten hän pystyi edes toivomaan että Mira muka ikimaailmassa häneen luottaisi, kun millään mitä hän oli tähän mennessä tehnyt ei näyttänyt olevan pienintäkään merkitystä..? Oliko Silkki jossain välissä tehnyt jotain ansaitakseen tuon epäileväisyyden pupupojan suunnalta?
Mies näytti todella loukkaantuneelta kun sulki silmänsä ja käänsi Miralle toisen poskensa.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 14:54:31 GMT 3
Pian kysymyksensä jälkeen Mira tajusi, ettei hänen olisi pitänyt sanoa sitä. Se oli väärin. Pienintäkään epäilystä Silkistä ei käynyt sillä hetkellä hänen sisällään. Eikä varsinkaan Silkin kysymyksen jälkeen.
Pupupoika oli aivan hukassa itsensä kanssa, varsinkin kun Silkki vaikutti loukkaantuneen todella pahoin. Mira olisi halunnut palata ajassa taaksepäin, ne muutamat hirveät sekunnit, olla sanomatta sitä mitä sanoi. Hirveä olo oli vallannut Miran kokonaan ja häntä oksetti, hän ei edes kuulunut Silkin syliin enään, muttei osannut lähteä siitä poiskaan. Silmät olivat vetiset, hän oli satuttanut Silkkiä ja selittelyt eivät auttaisi..
"Se oli väärin.. Anteeksi Silkki-san." Mira sai lopulta sanotuksi, mutta uskoi, ettei siitä ollut paljoa apua. Hänen teki mieli itkeä, oli niin hukassa itsensä kanssa. Korvatkin menivät takaisin luimuun. Hissukseen Mira nousi Silkin päältä pois, jäi seisomaan sohvan viereen, katsoi mieheen. "Mä olen oikeasti pahoillani, en olisi edes saanut ajatella niin.." pupupoika sanoi hiljaa, tiesi että mies kuuli sen. Mutta hän ei kuitenkaan voinut ajatuksilleen mitään, hän oli aina ollut lelu.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 15:01:28 GMT 3
Silkki nosti toisen kätensä hieraisemaan silmiään ja antoi Miran rauhassa nousta pois sylistä. Hän kuunteli kyllä tarkoin mitä toisella oli sanottavaa ja tunsi heti olonsa pahaksi siitä, että oli mennyt loukkaantumaan. Silti se, että Mira luuli häntä jonkinlaiseksi hyväksikäyttäjäksi satutti.
Silkki huokaisi hiljaa ja nousi sitten itsekin, katsoi Miraa ja halasi tätä sitten.
"Et olisikaan. En ikinä pystyisi pitämään sinua, tai sen puoleen ketään muutakaan ihmistä jonain yhtä vähäisenä kuin leluna", hän sanoi ja suukotti toista otsalle. Vaisu olo jäi jäljelle kun loukkaantuneisuus hiipui. Silkki otti peiton, taitteli sen ja laski sohvan käsinojalle.
"Jos haluat vielä nukkua, voit mennä makuuhuoneeseen. Minä juon jotain", hän sanoi hiljaa ja käveli keittiöön.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 15:12:10 GMT 3
Pupupojan pää oli painuksissa, hän tunsi olonsa niin pahaksi. Ei hän osannut lukea toisia, niin kuin useimmat osasivat, hän vain eli luulojensa varassa ja nyt oli luuloillaan satuttanut Silkkiä. Mutta hän ei ollut edelleenkään vastannut Silkin kysymykseen kunnolla, luullut vain jäävänsä leluksi..
Mira huomasi vaatteet, jotka Silkki oli lainannut, lattialla ja ajatteli pukevansa ne pian päälle, tai hakevansa jostain jopa omat vaatteet, että lähtisi pois, ettei satuttaisi Silkkiä yhtään enempää. Vai.. Satuttaisiko hänen lähtemisensä miestä?
"Anteeksi." Mira sanoi vielä, painoi päänsä hetkellisesti Silkin olkaa vasten saatuaan suukon otsalleen. Nyt Mira oli varma ettei hän olisi lelu. Mutta suhtautuminen siihin.. Olisi vaikeaa.
Pupupoika katsahti Silkkiä, joka otti peiton hänen ympäriltään pois, taitteli ja pisti sen käsinojalle. Mira ei sanonut mitään peiton ottamisesta pois, olihan Silkki jo aijemmin nähnyt hänet alasti. Hän nyökkäsi sille, mitä Silkki sanoi, muttei halunnut nukkua, unien vuoksi ja sen takia, että oli loukannut miestä. Mira puki vaatteet lattialta päällensä ja käveli ikkunan viereen katsomaan syksyistä ulkoilmaa. Ulkona olisi hyvä olla, monta tuntia, niin että hän rankaisisi itseään tästä, niin että olisi todella huonossa kunnossa.. Kuumeessa ja flunssassa.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 15:26:09 GMT 3
"Kyllä minä ymmärrän", Silkki ehti vielä sanoa, ennenkuin katosi keittiöön ja kaatoi itselleen tuoremehua lasiin. Huokailutti, mutta hän piti suunsa kiinni ja istui pöydälle. Hän oli jättänyt korun sille ja otti sen nyt käteensä. Se olisi pian saatava pois talosta.
Todellinen arkielämä painoi päälle kun Silkki tajusi, että joutuisi viimeistään seuraavana päivänä menemään töihin.
Hän nousi pöydältä ja käveli takaisin olohuoneeseen Miran taakse. Jätettyään ensin mehulasin ja korun sohvapöydälle, hän kiersi kätensä pienemmän ympärille ja suukotti niskaan.
"Mirapieni..." hän kuiskasi lempeästi, se ei ollut kysymys, eikä edes lauseen aloitus. Silkin teki vain mieli kutsua toista jonkinlaisella hellittelynimellä.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 15:36:53 GMT 3
Syksyinen ilma, ja se jäätävyys.. Mira oli ollut jo viime yönä ulkona, ilman kenkiä, kesävaatteissa. Hän voisi mennä nyt moneksi tunniksi ulos, edes etupihalle, väliä josko Uryû havaitsi hänet. Silkki oli niin loukkaantunut ja Miran teki todella mieli itkeä, vaikka Silkki oli sanonut ymmärtävänsä. Hänen mielessään kävi, että voisi joskus tappaa itsensä niin, että oli yön ulkona, kun oli vain pari astetta lämmintä, tai jopa pakkasta. Hypotermia.
Mira oli jo lähes kääntymässä, omissa ajatuksissansa, lähtemässä ulos, edes Silkin talon etupihalle rankaisemaan itseään, mutta tunsi Silkin kädet ympärillään, suukotuksen niskassa.. ja hellittelynimen. Miran suupielet kääntyivät hymyyn, ehkä Silkki ymmärsikin. Pupupoika kääntyi ympäri ja kietoi kätensä Silkin paljaalle ylävartalolle, nuuhki Silkin tuoksua. Näin oli parempi. Ettei Mira ollut lelu ja että Miralla oli vapaa tahto.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 15:45:57 GMT 3
Silkkikin hymyili hiukan ja piti toista tiukasti syleilyssään. Hetken aikaa hän vain nautiskeli siitä kunnes jo aukaisi suunsa.
"Joudun huomenna menemään töihin. Voin ennen lähtöä näyttää sinulle mistä löydät syötävää ja muuta sellaista. Työni alkavat kuitenkin vasta seitsemän jälkeen. Sinä voit aivan rauhallisin mielin jäädä tänne, Mira-chan", Silkki sanoi ja hymyili lempeästi samalla kun laski kätensä toisen alaselälle ja veti tätä kunnolla itseään vasten.
Miran olisi jäätävä hänen luokseen. Silkki ei voisi noin vain katsella sivusta kun pikkuinen lähtisi taas veljensä tykö pahoinpideltäväksi ja hyväksikäytettäväksi. Oli Miralle paljon parempi oleilla hänen luonaan, ainakin jonkin aikaa.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 15:56:09 GMT 3
Pupupoika uskalsi jälleen hymyillä, oli niin ihanaa olla Silkin lähellä. Mutta miehen puhuessa töistä Miran ilme muuttui surullisemmaksi, hän oli tosiaankin unohtanut että Silkillä oli töitäkin. Ja olihan hänelläkin.. Mutta sinne hän ei halunnut mennä.
Eikä Mira halunnut syödä, juoda korkeintaan jotain todella vähäkalorista, mehua tai teetä. Eihän hän voinut lihoa, hän näyttäisi kamalalle, olisi sairas.. Sitten Mira kallisti päätään ja virnusi, todellakin virnusi. Harvoin hänen kasvoiltaan näki semmoista virnettä. "Vai että chan.." pupupoika kuiskasi. "Mitä Silkki-kun on mieltä tästä..?" hän jatkoi ja suuteli Silkkiä huulille, todella tunteella ja lämpimästi. Suudelmasta huokui tunnetta, ja varsinkin se, että Mira tahtoi Silkin elämäänsä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 16:08:27 GMT 3
Silkki hymyili leveästi kun huomasi Miran ilmeen. Ehkä suloisin virne ikinä. Hän kohotti hiukan yllättyneenä kulmiaan mutta tajusi kuitenkin vastata suudelmaan.
"Vau", hän sanoi ja naurahti. Jokin oli möyräissyt vatsanpohjassa suudelman aikana. Silkki kohotti toisen kätensä koskettamaan Miran kasvoja ja silitti hellästi toisen poskea.
"Mikä sukunimesi on?" hän kysyi yhtäkkiä ja hymyili sitä hymyään joka kertoi että hän halusi vain tietää Mirasta kaiken mahdollisen.
Vilpistä ei näkynyt jälkeäkään.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 16:13:53 GMT 3
Mira hymyili suloisesti, ehkä hieman punastuikin. Se oli ehkä hänen itsevarmin hetkensä vuosikausiin, ei ihmisten vuosikausiin, vaan demonien. Viimeeksi hän oli ollut niin itsevarma, kun äiti ja isä olivat vielä elossa.
Pupupoika yllättyi Silkin kysymyksestä, toinen tahtoi tietää hänen sukunimeään. Hän oli niin yllättynyt, ettei edes tajunnut myöhemmässä vaiheessa kysyä miehen sukunimeä. "K-Koyama.." pupupoika vastasi, rentoutui Silkin hymystä. Silkki tiesi hänen nimensä kokonaan, jotenkin se tuotti iloa Miralle. Hän painoi otsansa Silkin rintaa vasten ja punasteli omiaan piilossa.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 16:18:41 GMT 3
Silkki hymyili, mielessään tyytyväisenä itseensä ja silitti toisen selkää.
Koyama... hän mietti vielä ja painoi nimen muistiinsa, suukotti punastelevaa Miraa päälaelle. "Söpöläinen", hän kehui ja halaili toista.
"Ja nyt söpöläinen syö jotain. Voin tehdä vaikka salaattia. Mistä sinä pidät?" Silkki kuulosti selvästi hyväntuuliselta ja ennenkuin toinen ehtisi vastata mitään, hän painoi nopean suukon tämän huulille.
"Noh?" Hän kallisti päätään ja pienet huomaamattomat hymykuopat kävivät poskilla.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 16:43:25 GMT 3
"Nyaa.." Mira häkeltyi ja punasteli rajummin, halaili Silkkiä. Ei hän ollut omasta mielestään söpö, mutta Silkki oli näyttävästi sitä mieltä.
"Eh..?" Mira älähti, nosti päätänsä katsoen Silkkiä. Ei hän söisi mitään, ei hänellä ollut edes nälkä. Pupupoika ummisti silmiään saadessaan suukon, luimisti korviaan. "Ei mulla oo nälkä.." hän sanoi ja hymyili, eikä ollutkaan. Hän pärjäsi vallan hyvin ilman ruokaa.. ja sitä paitsi, aina kun hän lopulta joutui syömään jotain, hän muutti itsensä pupuksi, koska niin söi paljon vähemmän. Hän ei ollut tottunut vuosiin syömään ihmis-hahmossansa, ja se että hän joutuisi joko syömään ihmishahmossa, tai pupuna, vielä Silkin luona.. Sai Miran lähes ahdistumaan ja paniikkiin. Ei hän halunnut, ei saanut pakottaa.
"En mä tartte ruokaa."
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 16:56:03 GMT 3
"Älä nyt hulluja puhu. Et ole syönyt mitään nyt päivään", Silkki sanoi ja katsoi toista. "Sinun on syötävä jotain, pikkuinen, tai riudut. Olet nytkin aivan liian laiha ollaksesi terve..." Hän mutisi viimeiset sanat. Anoreksiaa sairastavien kanssa oli todella oltava varovainen. Silkki toivoi nyt osaavansa käsitellä Miraa paremmin. Toinen tuntui olevan kovin itsepäinen syömisestään.
"Olen vain huolissani sinusta. En tietenkään voi pakottaa sinua syömään, mutta tuollainen on jo vaarallista."
Silkistä tuntui kuin hän saarnaisi toiselle. Olihan Miralla sentään määräysvalta omista tekemisistään ja vartalostaan. Siltikin...
Hän halaili toista edelleen ja piti Miraa lähellä, osoittaakseen, että vaikka hän sanoikin nuo asiat, hän sanoi ne vain siksi että välitti. Silkki ei tosiaan halunnut että pikkuinen tekisi hallaa itselleen.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 17:02:45 GMT 3
"En mä puhukaan." Mira intti vastaan, mutta ei vastannut enään Silkin seuraaviin sanoihin. Mira tiesi olevansa anorektinen, mutta niin oli hyvä olla. Niin oli todella hyvä olla eikä Mira muutenkaan pitänyt ruoasta sen kummemmin. Mira värähti, hänen oli päätettävä, hän ei olisi tahtonut syödä..
"Mä.. joisin mieluummin teetä.." Mira sanoi, puoliksi ehdottaen. Että hän edes joisi jotain. Ei Mira osannut huolehtia omasta vartalostaan, mutta hänen psykologinsa kyllä muistutti siitä aika ajoin, aina kun Mira pääsi käymään hänen luona. Mira suukotti Silkin solisluuta, kuin suostutellen, että joisi vain teetä. Ei ruokaa. Ja sitä paitsi pupuksi muuttuminen otti aina voimille, välillä meni parikin päivää että Mira pystyi muuttumaan takaisin ihmishahmoonsa. Ellei.. hän todella kokeilisi syömistä ihmishahmossa.. Ajatus käväisi Miran päässä, mutta hän ravisti sen pois.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 17:07:23 GMT 3
Silkin ilme pehmeni heti kun toinen suukotti hänen solisluutaan, suostutellen ehdotti että joisi vain teetä. Silkki ei voinut sille mitään, ettei kyennyt pakottamaan Miraa mihinkään.
"Hyvä on sitten", hän myöntyi huokaisten ja häpesi hiukan sitä kuinka helposti antoi periksi. Mutta Mira todella määräsi omasta vartalostaan eikä Silkki voinut tehdä asialle mitään.
Hän veti toisen kädestä keittiöön ja laittoi veden kiehumaan, etsi sitten teepussit.
"Valitse siitä, mitä makua haluat ottaa", Silkki sanoi ja hymyili hiukan, etsi itselleen omenan jota alkoi verkkaan syödä.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 17:18:20 GMT 3
Mira hymyili iloisena, tavallaan tyytyväisenä siihin ettei hänen tarvitsisi vielä ainakaan syödä mitään. Hän meni miehen vetämänä keittiöön, venytteli hetken käsiään ja haukotteli, olivathan he nukkuneet suhteellisen pitkään.
Pupupoika nyökkäsi miehelle, katsoi sitten mitä teelaatuja miehellä oli, tahtoi sellaisen jonka tiesi olevan mahdollisimman vähäkalorinen, mutta todella terveellinen. Joten hän otti vihreää teetä ja piteli pussia kädessään, vilkaisi Silkkiä joka mussutti omenaa. "Silkki näyttää niin hyvältä ilman paitaa.." pupupoika ajatteli, pieni puna nousi kasvoille.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 17:29:31 GMT 3
--- skipetiskip, illalla (n. klo. 21.00) ---
Päivä oli jo pimenemään päin kun Silkki kävi suihkussa ja söi vielä jotain iltapalaa. Koska Mira oli niin pikkuinen ja muutenkin suloinen ja hiukan lapsekas, oli Silkki päättänyt, että tänään mentäisiin ajoissa nukkumaan. Hän siis veti huiviinsa vielä jotain iltapalaa (yritti tietysti tyrkyttää Mirallekin) ja siirtyi sitten makuuhuoneeseen vaihtamaan yöpaitaa päälle.
Mirakin saisi tässä välissä käydä suihkussa jos niin halusi, Silkki kierteli vielä ympäri asuntoaan siivoilemassa hiukan. Astiat astianpesukoneeseen, tavat paikoilleen ja niin edelleen. Hän sammutteli vielä valot kun palasikin jo makuuhuoneeseen, istui sängylle ja alkoi harjata hiuksiaan hyräillen samalla jotain.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 17:41:05 GMT 3
Mira päätti käydä suihkussa, toimittaisi sen mahdollisimman nopeasti. Niinpä hän puikkelehti ensin makuuhuoneeseen hakemaan nojatuolilta yöpaitansa, meni sitten kylpyhuoneeseen, riisutui ja pisti suihkun päälle. Hän ei kuitenkaan käyttänyt kovin lämmintä vettä, se maksoi aina enemmän. Nopeasti hän oli peseytynyt ja otti kaapista pyyhkeen, kuivasi vielä lattialle tippuneet vesipisarat, hiuksensa ja vartalon, puki päällensä paidan ja boxerit. Pyyhe pääsi naulakkoon ja päivävaatteet käsiin.
Hän meni takaisin makuuhuoneeseen, pisti vaatteet nojatuolille ja ikäänkuin rutiininomaisesti meni sängylle Silkin viereen. Hän hymyili ja kaivautui sitten peittojen alle, sielä oli niin lämmintä. Ja vielä kohta hän saisi Silkin viereensä. Se hymyilytti Miraa ja hän rupesi kaipaamaan jotain.. Jotain jota sanoisi tavallaan hellyydeksi, mutta paljon pidemmälle.. Hellää seksiä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 17:46:16 GMT 3
Silkki katseli Miraa harjatessaan hiuksiaan ja laski lopulta harjan pöydälle. Nousi vielä sammuttamaan valonkatkaisijasta kattolampun ja tuli sitten sängylle, peittojen alle ja Miran viereen. Hymyillen hän sammutti pöytävalaisimen. Ikkunasta tuli sisään vielä sen verran valoa että toisen ääriviivat saattoi erottaa.
Silkki silitti vielä Miran hiuksia hetken, painoi lämpimän suukon toisen huulille.
"Hyvää yötä, pikkuinen", hän toivotti hiljaa, muttei vielä sulkenut silmiään vaan katseli Miran heikosti erottuvia kasvonpiirteitä hämärässä.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 17:51:44 GMT 3
Mira hymyili Silkin silittäessä hänen hiuksiaan, pienet perverssit ajatukset pyörivät päässä, yhä voimistuen. Sekunnin murto-osan virne viipyi pupupojan huulilla suukon jälkeen, kyllä hän todellakin halusi. Se oli Miran oma halu, ei näyteltyä eikä tehtyä, eikä häntä pakotettu siihin. Tietysti Mira tunsisi itsensä huonoksi jos Silkki torjuisi tämän, olivathan he sopineet aikaisesta nukkumaan menosta.
"Miksi nyt vielä hyvää yötä..?" Mira sanoi kujerrellen, siirtyi aivan liki Silkkiin, suuteli miestä huulille. Toinen käsi vaelteli Silkin vatsalla, sormi hiveli navanympärystä, nousi ylemmäs, hiveli solisluita, kylkiä, rintalihaksia.. Mira oli varma että Silkki edes jollain tasolla tajuaisi vihjeen, joten hän nousi istumaan hajareisin miehen lantion päälle, painautui sitten uuteen suudelmaan.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 18:01:07 GMT 3
"Mmh?" Silkki kohotti kulmiaan, vastasi hetken päästä suudelmaan. Miran sormet saivat kylmät väreet kipittämään selkärankaa pitkin ja Silkki oli varomattomuuttaan voihkaista toisen suuhun. Hän kuitenkin pysytteli hiljaa, silmien katse tummeni hiukan.
Nii-in, miksi nyt vielä hyvää yötä, kun voisi tehdä jotain oikein mukavaa..?
Pientä ynähdystä ei pystynyt tukahduttamaan, kun Mira nousi istumaan hänen lantiolleen. Toinen painoi edelleen yhtä vähän, mutta kuitenkin sen verran että se tuntui. Ja älyttömän hyvältä tuntuikin.
Silkki painoi kämmenensä pienemmän lantiolle, ehkä hiukan omistavin elkein ja vastasi suudelmaan, tälläkertaa kiihkeämmin. Kädet alkoivat vaeltaa, nostivat toisen paidan helmaa ylemmäs, niin että Silkki pystyi tuntemaan toisen ihon sormissaan. Hitaasti hän siveli viivoja toisen alaselkään, aivan alusvaatteiden reunoja pitkin ja hivutti kielensä suudelmaan. Silmät olivat raollaan ja Silkki katseli Miraa.
Hän rikkoi suudelmaan saadakseen happea.
"Mitähän pikkuinen Mira-chan oikein haluaa..?" Silkki kysyi hymyillen vinosti. Ääni oli hiljainen ja hiukan käheä ja silmien katse utuinen.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 18:08:11 GMT 3
Mira pisti tyytyväisenä merkille Silkin käden hänen lantiollaan, korvat sojottivat jännittyneinä, mutta innostuneina ylöspäin. Hiukan enemmän hän painautui Silkkiä vasten, kädet vaeltelivat kyljillä ja mielihyvä sisällä kasvoi. Silkin käsi aiheutti väristyksiä Miran selässä, ja muuallakin vartalossa ja sekin että suudelma syventyi.
"hmm.." Mira hymisi, suukotteli Silkin kaulaa, näykkikin, ihan hellästi niin ettei jäisi jälkiä. "Mira-chan halua.. Sinua, Silkki-kun.." pupupoika vastasi, suuteli jälleen miestä huulille, syvensi sitä omasta tahdostaan. Samalla hän nosti toisen kätensä Silkin kyljeltä, irrottautui hetkeksi suudelmasta, ottaen paidan pään ylitse ja laski sen lattialle. Heti uuteen suudelmaan, ja hienovaraista lanteiden pyöritystä, niin ettei Silkki varmastikaan voinut kieltäytyä.. Ja sitä paitsi lanteiden pyörittely, ja se mihin sitä pyöriteltiin, sai Mirassa väristyksiä aikaan.
|
|
|
|
Post by Silkki on Oct 28, 2007 10:50:22 GMT 3
Silkki kävi heti kunnolla kiinni Miran kapoiseen vartaloon kun tämän paita lähti. Olo koheni samalla kun muuttui tukalammaksi toisen lanteiden pyörittelyn ansiosta.
"Ngh..." Silkki ynähti tahtomattaan, Mira voisi varmasti tuntea kuinka hän kiihottui. Silkki vetäytyi hiukan suudelmasta näykkiäkseen pienemmän alahuulta ja tuijottaakseen tätä suoraan silmiin.
Tämä oli erikoista. Että Mira tekisi aloitteen ja näin kiihkeän sellaisen. Silkistä vain tuntui hiukan siltä.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Oct 28, 2007 12:50:08 GMT 3
Mira huokaisi, pienellä, mutta kuuluvalla äänellä. Hän tunsi todella hyvin Silkin kiihottuneisuuden. Mira ummisti silmiään, mutta aukaisi ne katsoakseen miestä silmiin. Hän hidasti lantionsa pyörittelyä, muttei lopettanut sitä kokonaan.
Miran mielessä ei edes käynyt että kaiken tämän hän oli oppinut Uryn bordellissa, ajatus ei kerta kaikkiaan mennyt siihin suuntaan. Ajatus kävi siinä mitä päivällä oli tapahtunut, hän halusi kokea sen uudestaan ja uudestaan, sillä koskaan aikaisemmin hän ei ollut kokenut sellaista.
Mira nuolaisi Silkin huulia hitaasti, nousten sitten vähän, ottaen omat boxerinsa pois. Hän ei laskeutunut takaisin, vaan veti myös miehen housut pois, istahti sitten varovasti mustahiuksisen vatsan päälle. Mira katsoi Silkkiä silmiin, pyyhkäisi vähän hiuksia pois toisen kasvoilta ja tarttui sitten miehen käteen vieden sen takamuksensa läheisyyteen. Pupupoika oli varma että Silkki tiesi mitä hän halusi seuraavaksi tapahtuvan.
|
|
|
|
Post by Silkki on Oct 28, 2007 13:07:26 GMT 3
Silkki antoi silmänsä painua raolleen ja käänsi hiukan päätään taakse. Niin hyviltä Miran hitaat liikkeet tuntuivat. Hän hengitti raskaasti ja aukaisi taas silmänsä kokonaan kun tunsi kuinka toinen nousi ottaakseen boxerinsa pois. Silkki ahmi toista katseellaan ja antoi pienemmän mielihyvin vetää häneltäkin housut nilkkoihin.
Hän voihkaisi kun Mira istahti hänen vatsalleen ja liu'utti hiukan kärsimättömänä yhden sormen toisen sisään. Mira tuntui lämpimältä, ihanalta hänen sormissaan ja Silkki lisäsi toisen sormen, alkaen hitaasti venyttää pupupoikaa.
|
|
