Silkin asunto

[Silkki]

Silkki katsoi Miraa, kyllä sen näkikin, että toinen oli tuskissaan. Hän kiitti onneaan että asui sen verran lähellä puistoa.
Mies kaivoi avaimet takintaskustaan ja aukaisi oven, auttoi Miran sisään ja sulki oven perässä. Hän sytytti valot.
"Haluaisitteko peseytyä? Voitte käydä kylvyssä, jos haluatte, minä voin keittää teetä..." Silkki sanoi ja hymyili toiselle, päästi vihdoin irti, varmistettuaan että Mira pysyisi omin voimin pystyssä.
Hän riisui kengät ja mustan takkinsa, sen alta paljastui musta pitkähihainen joka jätti sirot olkapäät paljaiksi. Jaloissaan Silkillä oli satiiniset, kapealahkeiset ja ihonmyötäiset housut. Sukista Silkki ei liiemmin perustanut.

"Tuossa on keittiö, tuolla olohuone. Yläkerrasta löytyy makkari ja kylpyhuone, sekä työhuoneeni", Silkki esitteli pienehkön kämppänsä, keittiö oli eteisestä oikealla, olohuone hiukan edessä päin. Eteisestä lähti portaat yläkertaan, makkari olisi siitä oikealla ja kylpyhuone vasemmalla, aivan työhuoneen vieressä.

Värisävyt olivat vaaleita, seinät maitokahvin väriset. Pehmeät mustat matot peittivät lähes koko lattian aivan eteisestä olkkariin asti. Keittiön lattia oli aitoa parkettia ja tuntui lämpimältä paljaiden jalkojen alla.
Pöydät olivat jotain tummaa puuta, lähes mustaa sellaista, sohvat luonnonvalkoiset ja keittiön työtasot kakkeloitu. Seinälamput loivat kellertävää, hämärää valoa asuntoon.

[Mira Koyama]

Miran kasvoilla kävi pieni helpotuksen hymy, kun he vihdoin pääsivät Silkin asuntoon. Miran jalat olivat erittäin kohmeessa ja hän oli muutenkin kylmissään.
Sisällä Silkin asunnossa oli niin lämmintä että Mira oli tyytyväinen kun sai olla edes paikoillaan. Pupupoika katsahti Silkin suuntaan, kun mies ehdotti kylpyä. Pelkästään se, että Mira olisi saanut pestä edes naamansa olisi ollut helpottavaa. Mutta kysymyksiä kuitenkin pyöri Miran päässä. Koittaisiko Silkki ansaita Miralta luottamusta ja myöhemmin käyttää hyväkseen? Pupupoika otti tukea seinästä varoen, ettei likaisi sitä, samalla laski olkalaukun lattialle.

Mira katsoi hetken Silkin vaatetusta, mutta käänsi sitten katseensa pois. Miran tarkasteltua kämppä eteisestä käsin tämä otti muutaman horjuvan askelen eteenpäin. Kämppä vaikutti jo nyt todella hienon näköiseltä.
"Mä voisin käydä.. Sielä kylvyssä.." Mira sanoi nostamatta katsettaan Silkkiin, katsoi portaikkoa kulmat hieman kurtussa. Kyllä siitäkin ajallaan pääsisi ylös.

[Silkki]

Silkki käväisi laittamassa teeveden kiehumaan ja tuli sitten takaisin eteiseen. Hän suoristi paitaansa ja vilkaisi portaita kun huomasi Miran ilmeen.
"Tarvitset apua noissa, pikkuinen." Silkki lopetti teitittelyn. Kotonaan hän ei teititellyt ketään. Hän hymyili hiukan toiselle ja otti sitten Miran syliinsä, varovasti, niin ettei satuttaisi. Toisesta varmasti tuntuisi, että Silkin kädet olisivat jokapuolella. Niiden ote oli jotenkin pehmeä ja tiukka ja ne silittelivät samalla kun pitivät kiinni.

Silkki kiipesi portaat kevyesti, vei Miran kylppäriin ja laski tämän istumaan pöntölle (sen kansi oli tietysti kiinni). Hän laittoi lämpimän veden valumaan kylpyammeeseen ja käväisi sitten nopeasti makuuhuoneessa. Silkki tuli pian takaisin, laittoi pienen pinon vaatteita tasolle.
Pino sisälsi löysähköt housut ja tavallisen teepaidan, sekä pehmeän villapiadan.
"Voit pukea nuo päällesi kylvyn jälkeen, nykyiset vaatteesi tuskin kelpaavat, Mira-san." Silkin sanat voisi samantien ottaa käskynä vaikka hän puhuikin kohteliaasti.

[Mira Koyama]

Mira otti taas määrätietoisesti muutaman askelen kun Silkki oli tekemessä jotain keittiössä. Mira vilkaisi miestä, kun hän tuli pupupojan luokse, huomasi muuttuneen puhetyylin. "Eh?! Kyllä mä itek.." Mira oli aloittamassa kun Silkki nosti tämän syliinsä. Pupupoika oli jälleen hyvin varautunut, hän tiesi olevansa painava ja että kaikki voisi olla Uryn juonta.. Mira tärisi Silkin sylissä, ihmetteli miten mies jaksoi kantaa hänet ylös portaita.

Mira katsoi kylpyhuonetta, pieni hymy käväisi huulilla kun Silkki pisti kylpyveden valumaan. Olisihan Mira itsekin osannut. Pupupoika katsoi hetken kummastuneena Silkin perään, joka oli lähtenyt kylppäristä, katsoi sitten omia vaatteitaan, minne uskaltaisi laittaa ne ettei verta tarttuisi joka puolelle. Kylpyhuoneen valossa Miran vaatteiden veren määrän, sekä veren hiuksissa ja käsissä pystyi hyvinkin erottamaan. Pupupoika nousi heikosti ylös seisomaan ja kietoi kädet ympärilleen peittääkseen enimmät veret.
"Kiitos.." Mira sanoi Silkin palattua, oli ihmeissään miehen auttavuudesta, pisti sen mielessään Uryn juonen piikkiin. Miran teki mieli kysyä Silkiltä miksi hän oli niin ystävällinen pupupojalle, muttei rohjennut.

[Silkki]

Silkki hymyili ja kosketti Miran hiuksia. Oli vain helpompi ymmärtää toisen tunteita ja reaktioita kaikkeen kun kosketti. Kun hän oli pitänyt Miraa sylissään, Silkki oli tosissaan alkanut ymmärtää, miksi toinen ajatteli kuten ajatteli.
Pikkuinen oli tärissyt kuin heikkohermoinen ja Silkki tiesi täydellisen hyvin miksi. Jostain syystä hänen vaistonsa olivat aivan järkyttävän tarkat ihmiselle.
Mira selvästi piti tätä jonkinlaisena juonena, mutta Silkki ei siihen sanonut mitään. Hänen olisi vain saatava toinen uskomaan, ettei hän halunnut mitään pahaa.

"Annan sinun kylpeä rauhassa, voit huutaa jos jokin on hätänä. Minä menen alakertaan tekemään jotain syömistä, voin tulla auttamaan sinut takaisin alas, kun olet kylpenyt", Silkki sanoi ja hymyili vielä rohkaisevasti ja käveli sitten kylppäristä, jätti oven raolleen että kuulisi jos Mira huutaisi.

Keittiössä hän laittoi nuudeleita kiehumaan ja jätti jo valmiin teeveden liedelle, että se pysyisi lämpimänä.

[Mira Koyama]

Mira katsoi Silkkiä kasvoihin hiustensa alta kun mies kosketti tämän hiuksia. Mira oli edelleen varautunut, Ury oli varmasti jossain lähistöllä odottamassa Silkin merkkiä. Jälleen Miran katse alkoi kuitenkin harhailemaan pitkin kylpyhuonetta, oli vaikeata pitää katsettaan kasvoissa.
"Okei.. Kiitos.." Mira sanoi vielä, ennen kuin Silkki lähti kylpyhuoneesta. "Mä en oo kyllä huutamassa enkä syömässä.." Mira ajatteli, huokaisi ja otti topin pois päältään. Ylävartalon mustelmat näkyivät, sekä lukuisat pienet haavat ja nirhaumat, arvet ja vastaavat. Olihan Miran kädetkin arvilla, viiltelyn takia.

Mira pisti paitansa lavuaariin, sen saisi putsattua helpoimmiten ja käveli sitten ammeen luokse. Vesi oli jo puolivälissä ammetta. Lämmin höyry nousi Miran kasvoille ammeesta ja tämä otti sitten housunsa ja boxerinsa pois, ottaen tukea lavuaarinreunasta kädellään. Se osottautuikin todella hankalaksi ja Mira irvisti kivusta joka tuntui kaikkialla. Lopulta Mira onnistui ja huokaisi helpottuneena. Hän astui ammeeseen ja istui sinne vedes sekaan. Aluksi vesi kirveli todella paljon haavoja, Miran suu oli taas irveessä, mutta hän kesti sen. Isosta haavasta tämän kädestä vuoti verta vedes joukkoon. Amme alkoi olla jo varsin täynnä ja Mira sammutti hanan, istui ammeessa rauhallisena. Tämä kuunteli ääniä talosta ja kadulta, jos kuulisi jotain epäilyttävää, ja pysyi muutenkin koko ajan valppaana.

[Silkki]

Silkki alkoi jo syödä ja tyhjensi taskujaan pöydälle. Hän tarkasteli varoen kaunista medaljonkia, pieni tyytyväinen hymy leikki taas suupielissä.
Päivän saalis, todella arvokas, italialainen koru. Sthiss Tor saisi taas kerran olla tyytyväinen, kun Silkki toisi tämän perille. Lisäksi hänellä oli tietoja kilpailevista varasjärjestöistä. Yö oli ollut todella tuottoisa, Silkki oli saanut entistä enemmän nautintoa vaarallisesta varjoissa hiiviskelemisestä.
Nuudelitkin maistuivat näin paremmilta.

Koko talo oli aivan hiljainen. Edes kodinkoneet eivät pitäneet minkäänlaista ääntä, koska Silkki ei kestänyt sellaista. Hän rakasti hiljaisuutta ja pystyi siten kuulemaan omien liikkeiden äänet. Työnsä takia oli hänelle tärkeää pystyä liikkumaan todella hiljaa ja jopa syödessään Silkki pystyi kuulemaan vain omat sydämmenlyöntinsä ja pienet veden liplattelut yläkerran kylpyhuoneesta.

[Mira Koyama]

Mira huokaisi ja painui veden alle niin että vain silmät jäivät veden pinnan yläpuolelle. Mira oli niin hetken kunnes nosti päänsä hengittääkseen. Hiusten Latvat saivat näin osakseen vettä, ne olivat nyt märät. Pupupoika koukisti polvensa koukkuun ja leikki sormillaan polvien päällä. Pikku hiljaa Miran alkoi tulla lämmin, mutta tämä ei halunnut vielä lähteä kylvystä. Hän painoi päänsä seinää vasten, ja sulki silmät. Haavoja ja nirhaumia ei enää kirvellyt paljoa, muutenkin oli edes hieman rentoutuneempi olo.

Hetken päästä Mira hätkähti hereille; tämä oli nukahtanut ammeeseen, tiesi sen olevan vaarallista. Miran katse harhaili, mietti hetken missä hän olikaan, mutta muisti sen sitten. Miran hengitys oli vielä hetken hätäistä, hän oli varmasti nähnyt jotain unentapaista, jossa Ury löysi hänet. Mira oli hermostunut, kaikki oli varmasti juonta Miran elämän tuhoamiseksi entisestään.
Mira istui polvillaan ammeessa ja pesi naamaansa vedessä, työnsi sitten päänsä vielä vedenpinnan alapuolelle ja antoi hiustensa kastua. Vesi oli jo hieman haalennutta, hyvä aika lähteä pois ammeesta. Pupupoika irroitti tulpan ja kiersi sen hanan ympärille, nousi hetken kuluttua varovasti seisomaan, katsoi josko näkisi pyyhkeitä kylppärissä. "Voi paska.." Mira kuiskasi itsekseen, istui sitten takaisin ammeeseen. Hän ei uskaltaisi huutaa Silkkiä ylös.

[Silkki]

Silkki söi loppuun nojautui hiukan taaksepäin tuolillaan ja sulki silmänsä. Hän lakkasi hengittämästä, sydämmenlyönnit hidastuivat ja mies painui omaan outoon horrokseensa jossa kaikki aistit terävöityivät. Tuntoa lukuunottamatta. Itsestään hän ei ollut tietoinen, hän ei tuntenut korua sormissaan.
Sydämmen verkkainen lyönti aina silloin tällöin kaikui korvissa, hän pystyi kuulemaan läheisellä tiellä ajavien autojen äänet, hän pystyi kuulemaan kuinka tulppa vedettiin irti ammeen pohjasta, kuinka vesi valui viemäriin... ja Miran kuiskauksen. Silkki pystyi jopa haistamaan pupupojan.
Hän hymyili ja hengähti, aukaisi silmänsä ja sydämmenlyönnit kiihtyivät jälleen. Olo oli mukavan seesteinen ja rento.

Silkki nousi, kaatoi teevettä kahteen kuppiin ja käveli sitten täysin äänettömästi yläkertaan ja sieltä kylpyhuoneeseen.
Mira istui alastomana ammeessa, mutta Silkki ei antanut katseensa hortoilla. Hän avasi yhden alakaapin, kaivoi esiin valkoisen, pehmeän pyyhkeen. Sitten hän asteli ammeen ääreen, nosti Miran kainaloista seisomaan ja kiersi pyyhkeen tämän ympärille, kuin lapselle.

[Mira Koyama]

Mira katsoi eteensä pohtivana, mistä saisi pyyhkeen. Hän kun oli unohtanut kysyä Silkiltä asiasta. Kenties Mira kököttäisi ammeessa loppuyön, tai sitten uskaltaisi huutaa Silkin apuun. Pupupoika mutusti hiljalleen alahuultansa, rävelsi käsillään hiuksiansa, niin että ne menisivät taas silmien eteen. Se oli vain Miran tyyli.

Pupupojalla kesti hetki tajuta, että Silkki oli tullut kylpyhuoneeseen. Hän katsoi miestä joka kaivoi yhdestä alakaapista valkoisen pyyhkeen. Mira ajatteli, että Silkki olisi antanut pyyhkeen tälle käsiin, mutta luuloa vastoin mies nostikin tämän kainaloiden alta ja kaikenlisäksi kiersi pyyhkeen hänen ympärilleen. Mira punastui voimakkaasti, painoi katseensa ja kiersi pyyhkeen tiiviimmin ympärilleen. Olivathan kaikki asiakkaat nähneet Miran alasti, mutta alastomuus oli hänelle edelleen arka juttu, varsinkin anoreksian, mustelmien ja nirhaumien takia.
"Kiitos.." pupupoika mumisi miehelle, oli edelleenkin hukassa mitä tekisi seuraavaksi.

[Silkki]

Silkki pyyhkäisi märkiä hiuksia Miran kasvoilta ja hipaisi huulillaan pienemmän otsaa. Hymyili sitten ja auttoi toisen vielä ammeesta seisoksimasta.
"Pue nyt päälle, ettet palellu, pikkuinen. Tule sitten alakertaan, niin juomme teetä ja sinä voit syödä jos haluat. Mietitään sitten, että missä haluat nukkua." Silkki neuvoi ja jätti taas toisen yksin kylpyhuoneeseen.
Hän itse käveli makkariin, vaihtoi vaatteita kauniiseen, tummansiniseen, silkkiseen kimonoon. Se oli tavallaan kylpytakkimallinen ja paljon ohuempi kuin oikea kimono.

Makuuhuone oli pienehkö, sinne mahtui kylläkin suuri parisänky aivan mainiosti. Värit olivat täällä pehmeät, seinät olivat punaruskeat, lattia sitä samaa mustaa puuta kuin alakerran kalusteet. Sängyn lakanat olivat punaiset.
Silkki oli ilmeisen siisti ihminen, mutta joitain vaatekappaleita lojui lattialla. Ne hän keräili ja heitti pyykkikoriin. Arveli sitten että Mira olisi saanut puettua ja hipsi takaisin käytävään, josta pääsi muihin huoneisiin.
Jos Mira tarvitsisi apua portaiden alaskiipimisessä, Silkki voisi siinäkin auttaa.
Odotellessaan, että otinen tulisi kylppäristä, hän silitteli hiuksiaan, harjasi niitä sormillaan ja veti pidemmät valumaan alas olkapäiltä.
Kimonossaan ja feminiinisine kasvoineen Silkki näytti todella kauniilta.

[Mira Koyama]

Mira oli jälleen varuillaan kun Silkki pyyhkäisi hiuksia tämän kasvoilta, ja kaikenlisäksi vielä hipaisi huulillaan.. Mira tapitti Silkkiä pyörein silmin kasvoihin, oli nyt erittäin jännittynyt. "Varmasti Uryû kaiken tän takana.." Mira ajatteli, tärisi taas hieman. Katse oli tyhjä.
Mira nyökkäsi Silkin puheille, kiinnitti huomiota siihin, kun mies sanoi tätä jo toisen kerran pikkuiseksi.

Nopeasti pupupoika kuivasi itsensä pyyhkellään, otti sitten lavuaarista boxerinsa ja puki ne päälleen. Sitten hän otti pinosta housut, ne olivat aika isot hänelle, mutta Mira ei marmattanut vastaan, hän oli tottunut tyytymään siihin mitä tarjottiin. Mira puki vielä t-paidan päälleen, mutta villapaitaa ei, se vain saisi Miran aivastelemaan sekä hänen ihonsa kutiamaan. Hän kuivasi vielä hiuksensa pyyhkeeseen, niin että ne olivat vielä kosteat, ja pisti pyyhkeen ammeen reunalle kuivumaan. Pupupoika otti villapaidan toiseen käteen, ja likaiset vaatteet toiseen, käveli sitten hiljalleen kylppäristä ulos, ja käytävään, missä Silkki oli.
"Mihin mä laitan nää..?" Mira kysyi, näytti villapaitaa toisessa kädessä ja housuja ja paitaa toisessa. Mira katsoi varovaisesti Silkin suuntaan, ja vaikka silmät heittivät vielä jonkin verran alkoholin vuoksi, pystyi hän käsittämään Silkin kauneuden.

[Silkki]

Silkki otti vaatteet Miran käsistä, vei ne suoraan pesukoneeseen. Aamuun mennessä toinen saisi jo omat vaatteet päälleen. Hän tuli pian takaisin portaiden yläpäähän ja hymyili Miralle.
"Luuletko pääseväsi itse alas? Vai haluatko apua", hän kyseli ja katseli toista arvioivasti.
Mira näytti niin pieneltä ja haavoittuneelta, eikä Silkki pystynyt ajattelemaan, miten joku pystyi tekemään pahaa suloiselle pupulle.
Silkki oli päätellyt, että joku se oli pikkuista hakannut, koska Mira ei ollut kertonut mistään onnettomuudesta. Useimmille oli helppoa sanoa, jos nämä olisivat jääneet esimerkiksi auton alle. Pahoinpitelyistä oli paljon hankalampi puhua.
Eikä Mira aivan selvästikkään ollut muutenkaan terve, tämä vaikutti vakavasti masentuneelta ja tuntui menettäneen luottamuksensa kaikkiin ihmisiin.
Silkki huokaisi ja pudisti päätään epäuskoisena.

[Mira Koyama]

Sillä välin kun Silkki vei vaatteet jonnekin, Mira kurkisti huoneeseen jonka ovi aukko oli lähinnä; makuuhuone. Hänen pupunkorvansa liikahti, ja Mira irvisti, korviin sattui todella paljon. Mira kääntyi ympäri ja katsoi rappusia, hän avain varmasti pääsisi ne ise alas. Ainakin pupupoika päätti niin.
"Mä luulen pääseväni itte.." Mira sanoi, pieni, lähes huomaamaton hymy kävi hänen huulillaan. Hän astui ensimmäisen askelen alemmalle portaalle, tähän asti kaikki oli mennyt hyvin. Mira kuuli Silkin huokaisun, käänsi sitten päätänsä nähdäkseen juuri kun Silkki pudisti päätään. Epäilyt puskivat taas Miran mieleen, josko Urylla oli sittenkin näppinsä pelissä..
Mira astui vielä toisen ja kolmannenkin askelen alemmas varoen, kunnes oli varma että pääsisi sujuvasti menemään loputkin portaat. Vaikka pieni irvistys kävi välillä Miran suupielillä, oli matka suhtkoht helppo, ylös olisi saattanut olla vaikeanpaa päästä. Alas päästyään Mira hymyili itsekseen erittäin pienesti, hänhän pärjäsi vallan hyvin itsekseen. Miralla ei ollut nälkä, mutta teetä hän halusi. Pupupoika katsoi vähän Silkin suuntaan, sillä ei uskaltanut tehdä omatoimisesti mitään.

[Silkki]

Silkki katsoi kun toinen laskeutui portaita, pieni hymy pääsi suupielelle. Hän tuli itse aivan perässä, että saisi napattua toisen kiinni, jos tämä horjahtaisi.
Ehkä tämä oli tärkeää Miralle, saada tehdä jotain itse ja ilman apua.
Silkki hymyili entistä leveämmin, kun toinen pääsi alas asti ilman ongelmia ja lipui itse perässä, Miran ohi suoraan keittiöön.
"Tarjolla olisi nuudeleita ja teemakuja on mustaherukkaa, aprikoosia, vaniljaa ja vihreää", Silkki luetteli pehmeästi ja katsoi Miran suuntaan. "Voit olla kuin kotonasi, tuskin loukkaannun jos otat jotain aivan itsekkin."
Hän otti itselleen mustaherukkateepussin ja laittoi sen lillumaan toiseen valmiiksitäytetyistä teekupeista. Silkki kaiveli vielä esiin maitoa ja sokeria, jos Mira haluaisi laittaa jompaakumpaa teehensä.

[Mira Koyama]

Mira tassutteli Silkin perässä keittiöön, kuunteli sitten mitä mies sanoi, samalla kun katsoi ikkunasta pihalle. Jos veli sattuisikin olemaan löytänyt hänet, odottaisi jonkin aikaa talon ulkopuolella ennen kuin hakisi hänet..

"Okei.. Kiitos.." Mira sanoi, hymyili pienesti nyt Silkin nähden. Pupupoika ei ollut tottunut saamaan tällaista kohtelua, mutta mielsi sen osaksi juonta, johon Ury halusi tämän sopeutuvan. Mira otti vihreän teen pussin ja pisti sen viereiseen teekuppiin lillumaan, katsoi sitten kun tee hiljalleen alkoi sekoittumaan veteen. Se oli Mirasta aina hauskaa katsottavaa. Pienenä tämä oli sekoitellut mitä erilaisempia nesteitä, eivätkä äiti ja isä koskaan suuttuneet. Uryû tuli yleensä jostain ja pilasi sekoittumisen, mikä sai isän suuttumaan ja äidin halaamaan Miraa, koska hän tuli surulliseksi siitä, koska veli ei tahtonut viettää aikaa hänen kanssaan. Isä ei koskaan saanut Uryûta pyytämään anteeksi tekosiaan. Puoliäitiänsä, Miran äitiä kohtaan Ury käyttäytyi aina julmasti.
Uppoutuminen menneisyyteen teen sekoittumisen vuoksi sai Miran ikäänkuin horrokseen, josta hän sitten säpsähti hereille. Tee oli jo kokonaan levinnyt veden sekaan. Mira huomasi sokerin ja maidon, muttei käyttänyt niitä. Hän otti kupin käteensä ja huljuutteli pussia vedes seassa, maistoi sitten varovaisesti teetä, ettei huulet tai kieli palaisi. Iso haava Miran toisessa kädessä oli lopettanut vuotamisen, viiltelyhaavat näkyivät selvästi, mutta hän ei jaksanut välittää.

[Silkki]

Silkki hymyili taas hiukan vinosti ja silmissä kävi jännä tuike. Häntä alkoi huvittaa Miran iänikuinen kiitoksen hokeminen. Oikeasti Silkki olisi halunnut kuulla mitä mieltä toinen aivan oikeasti oli tästä kaikesta. Mitä hän teki sillätavalla, että sai Miran epäilemään häntä jostain kierosta.

Silkki istahti pöydän ääreen ja osoitti tuolia vieressään.
"Haluaisitko istua?" kysyi ja hymyili edelleen, huljutteli teetä mukissaan ja otti sitten pienen hörpyn. Hän katsahti ulos ikkunasta ja sulki hetkeksi silmänsä, tummat silmäripset lepäsivät korkeilla poskipäillä.
Silkki pyöritteli hiuksia sormensa ympärille ja vaikutti tällä hetkellä niin välinpitämättömältä Miran suhteen, ettei pupupoika voisi mitenkään tuntea oloaan uhatuksi.

[Mira Koyama]

Tee oli aivan sopivaa, ei liian kuumaa, eikä liian haaleata, makukin oli kohdallaan.
Mira nyökkäsi kun Silkki kysyi istumisesta, veti sitten tuolia pöydästä ulospäin ihan vähäisen ja istahti siihin. Kupin tämä laski pöydälle eteensä. Sivusilmällä pupupoika katsoi miestä, ei tuntenut oloansa uhatuksi. Sitä paitsi silloin, kun he olivat yhdessä junassa matkustaneet, ei Ury ollut Miraa vastassa asemalla, vaan oli bordellilla, jonne Mira meni, kun tällä ei ollut kotiavaimia. Uryû ei edes ollut kysynyt mistä Mira oli tullut, passitti vain suoraan töihin. Ehkä oli kuitenkin jotain toivoa? Mira oli kuitenkin sisimässään vielä varautunut.

"Minkä ikänen sä olitkaan..?" Mira kysyi varovasti, sillä ei muistanut sitä. Pahimmat alkoholihuurut olivat tämän päästä jo lähteneet, eihän hän edes ollut kerennyt juomaan sitä paljoa. Mira katsoi Silkkiä, muttei silmiin, joi sitten teestänsä.

[Silkki]

Silkki aukaisi silmänsä, kun Mira kysyi hänen ikäänsä. Hän hymyili hieman ja otti hörpyn teestään, ennenkuin aukaisi suunsa vastatakseen.
"Minä olen kaksikymmentäyksi. Ja sitä olet seitsemäntoista, tai ainakin jotain niillä paikkeilla", hän kuiskutti, koska hiljaisuus tuntui hyvältä. Silkki hiveli sormenpäillään pöydällä lojuvaa korua, mutta ei vaikuttanut pakkomielteiseltä sen suhteen. Jotkut menivät sekaisin kalliista tavaroista.
Silkkiä ei liiemmin huolettanut se että Mira oli paikalla ja näki korun, koska ellei toinen ollut opiskellut korukiviä, timantteja ja korumetalleja, ei tämä voisi mitenkään edes arvioida medaljongin arvoa.

Häiritsi hiukan, ettei Mira katsonut häntä suoraan silmiin. Mutta Silkillä ei ollut varaa valittaa, silmiin katsominen oli aina joko luottamuksen tai tietynlaisen avoimuuden merkki. Tai sitten röyhkeyden. Mitään noista Mira ei ollut.
Silkki piti itseään tarpeeksi röyhkeänä katsoakseen muita silmiin, nytkin hän kohotti katseensa korusta ja yritti saada katsekontaktia.

[Mira Koyama]

"Joo." Mira sanoi heikosti takaisin. Hänen päätänsä oli alkanut särkemään vähäisen, lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutusta. "Silkki on nuorempi kuin Ury.. Ja ihminen.." pupupoika ajatteli, hymähti sitten itsekseen. Hän sulki silmänsä hetkeksi, joi teestään. Hiljaisuus oli mukavaa kuunneltavaa, koska kotona tai "töissä" siitä ei päässyt paljoakaan nauttimaan. Mira katsahti korua pöydällä, jota Silkki silitteli, muttei pistänyt sen kummempaa huomiota siihin.

Miraa kuitenkin alotuiseen tuntui häiritsevän juoni-juttu, muttei osannut ottaa sitä puheenaiheeksi. Kuitenkin, jotenkin Mirasta tuntui että tahtoi jutella Silkin kanssa enemmänkin. "Umm.. Silkki-san.. Miksi sä olet niin ystävällinen ja auttavainen mua kohtaan..?" Mira kysyi, katsoi miestä hiuksiensa alta, hetkellisesti katse kävi jopa silmissä.

[Silkki]

Silkki katsoi toista hiukan yllättyneenä, koska vaikka hän olikin tiennyt, että tämä ihmetytti Miraa, hän ei ollut odottanut toisen ottavan sitä puheeksi.
"Minä en vain pitä siitä kun joitain kohdellaan kaltoin... Uskon, että sinulla on paljon parempi olo huomenna, jos olet päässyt peseytymään ja nukkumaan kunnon sängyssä. Se tekee minut onnelliseksi, että olen pystynyt jotenkin auttamaan", Silkki sanoi hiljaa ja ehti nähdä pienesti Miran silmät, kun tämä katsoi häneen. Tämä sai hänet taas hymyilemään.
Miralla oli yksinkertaisen kauniit silmät, mutta niiden katse oli masentunut, ahdistunut...
"Etkö sinä pysty uskomaan, että maailmassa olisi kilttejäkin ihmisiä? Sellaisia jotka tekevät asioita ilman taka-ajatuksia?" Silkki kallisti päätään ja näytti hiukan surulliselta.
"Kuka sinua on kohdellut niin kaltoin, että olet menettänyt kaiken uskosi muihin..?"

[Mira Koyama]

Mira katsoi jännittyneenä Silkkiä, odotti vastaisiko mies ollenkaan. Hän huljuutti teetä kupissa, kohdisti katseen viilleltyihin käsiinsä, sitten takaisin Silkkiin, kun mies alkoi puhumaan. Mira nyökkäsi, ikään kuin olisi ymmärtänyt. Hän ei vain käsittänyt sitä, että joku todellakin olisi kiltti, ystävällinen ja auttavainen häntä kohtaan. Miksi sellaisia ihmisiä oli edes olemassa?
Mira pisti huomionsa Silkin hymyyn ja se sai hänetkin hymyilemään aivan pienesti, vain hetken ajan. Mira pudisti päätänsä surullisen näköisenä Silkin kysymyksille, ei hän pystyisi luottamaan. Mira ei luottanut kehenkään.

Seuraavaa kysymystä Mira hätkähti, katsoi hädissään Silkkiä, kunnes käänsi katseensa taas pois, katsoi ikkunasta pihalle. "En mä voi kertoa että se on mun veli.. En mä oo kertonut psykologillekaan.." pupupoika ajatteli hätääntyneenä, yhtäkkiä tahtoikin vain pois tilanteesta, pois Silkin asunnosta. Hätäännyksen pystyi näkemään Miran silmistä ja vapisevista käsistä.
"Missä mä nukun..?" Mira kysyi, vaihtaakseen aihetta.

[Silkki]

Silkki huomasi kuinka toinen hätääntyi ja hän painoi katseensa, hörppäsi mukistaan.
"Nukut minun sängyssäni. Mahdumme siihen molemmat - se on yhdelle hengelle todella iso - mutta voin nukkua sohvallakin", Silkki virkkoi ja vaikutti taas hiukan siltä että käskisi, vaikka hymyilikin hiukan, katsahti taas Miraa.
Sitten hän huikkasi kuppinsa tyhjäksi ja laski sen tiskialtaaseen, jäi odottamaan toisen vastausta. Ehdotus saattaisi Mirasta vaikuttaa hiukan johdattelevalta, mutta Silkillä ei ollut aikomustakaan nussia pikkuista. Hän ei missään nimessä pakottaisi toista mihinkään, mutta vaati silti että tämä nukkuisi kunnon sängyssä.
Silkki voisi itse aivan hyvin nukkua sohvalla.

[Mira Koyama]

Mira joi teetänsä vaitonaisesti, kädet tärisivät vielä jonkun verran. Kuitenkin se hellitti hetki hetkeltä ja Mira muutenkin rentoutui.
"Eh, kyllä mä voin sohvalla nukkua." Mira sanoi kohottaen katseensa Silkkiin, yrittäisikö mies jotain jos Mira nukkuisi samassa sängyssä hänen kanssaan? Teekuppi oli vielä Miran suunvieressä, pupupojan kun oli tarkoitus juoda se loppuun. Silloin kun Uryû oli erittäin vihainen Miralle, Mira sai yleensä nukkua parvekkeella yön kylmässä.
Pupupoika joi teensä loppuun ja nousi tuolilta hiukan hankalasti ylös, mutta selvisi kuitenkin. "Tää on varmasti joku juoni.. Silkki puhui haavojen laittamisesta, eikä vielä.." hän ajatteli, pisti kupin miehen kupin viereen tiskialtaaseen. Mira käveli eteiseen, laukkunsa luokse ja yritti etsiä sieltä masennuslääkkeitään, muttei löytänyt niitä, muisti sitten että Ury oli ottanut ne pois häneltä. Mira huokaisi ja nousi seisomaan kyykystä, piteli hetken selkäänsä kivusta johtuen.

[Silkki]

"Enköhän minä määrää omassa asunnossani", Silkki sanoi ja hymyili taas vinosti. "No, minä nukun sitten sohvalla."
Hän seurasi toista pois keittiöstä ja jäi keittiön ovenkarmiin nojaamaan. Silkki ei kysynyt mitä Mira etsi, koska ei ajatellut sen kuuluvan hänelle.
"Haluaisitko särkylääkkeen? Voisin puhdistaa ainakin tuon haavan käsivarressasi, ennenkuin käymme nukkumaan", Silkki sanoi ja hymähti itsekseen, siveli taas hiuksiaan. Miran selkä näytti todella kipeältä. Hän olisi halunnut hiukan lohduttaa toista ja vakuuttaa siitä, ettei kaikilla ihmisillä maailmassa ollut pahoja aikeita.
Pupupoika näytti niin paijattavalta.