|
|
Post by Mira Koyama on Sept 9, 2007 18:49:11 GMT 3
Mira katsoi ihmeissään kun Silkki nousi ylös ja hän nousi itsekin, katsoi Silkkiä kohden, mutta käänsi katseensa punastuneena. Miehen alastopn vartalo oli upeaa katsottavaa, mutta pupupoika ei tohtinut. Pian hän huomasikin, että Silkki tuli takaisin peiton kanssa, jonka mies kietoi hänen ympärilleen. Mira hymisteli tyytyväisenä kun Silkki suukotti häntä poskelle, nyökkäsi pää kallellaan ihmetyksestä, että mitä miehen mielessä nyt liikkui. Mira katsoi hetken Silkin perään kunnes kietoi peittoa vähän tiiviimmin ympärilleen.
Olohuoneessa Mira ei ollut vielä käynyt, katsoi siis ympärilleen ja ihaili sisustusta. Hän piti Silkin kodista todella paljon, se oli niin kaunis, niin kuin mies itsekin. Hän katsoi ikkunasta pihalle, puut olivat ruvenneet saamaan syksyn kaunista väriä itseensä. Mira hymyili. Oli mukavaa nähdä luonnon nuutuvan talviuneen.
Pupupoika huomasi Silkin tulevan takaisin, jokin lasi kädessään. Hän katsoi jälleen ihmetellen miestä eikä pistänyt yhtään vastaan kun oli jälleen miehen sylissä. Siinä oli mukava olla.
"Mehua..?" Mira kysyi innostuneena, korvatkin kohosivat ja sojottivat onnellisena. Kuin lapsi kaupan karkkiosatolla, Mira niin rakasti mehua, mutta sai sitä niin harvoin.. Mira otti kupin käteensä ja maistoi mehua varovaisesti. Se oli niin hyvää.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 9, 2007 19:01:28 GMT 3
Silkki naurahti hiukan käheästi toisen innostuneelle reaktiolle. Mira innostui niin pienistä asioista kuin mehusta... ja hätääntyi jostain sellaisesta kuin kaarnalaivat. Silkki kosketti toisen ihanan söpöjä pupunkorvia ja hymy leveni vielä hiukan.
"Taidat pitää mehusta, pikkuinen", Silkki sanoi hiljaa, katsoi kun toinen maistoi mehua. Hellä ilme viipyi miehen silmissä ja hän siveli rystysillään toisen leuan sivustaa.
Silkki ei voinut vielä varmasti sanoa tunsiko jotain syvempää Miraa kohtaan, koska toinen oli niin pieni ja selvästi myötätunnon tarpeessa, että se herätti Silkin suojelemishalut... ja ne voisi helposti sekoittaa alkavaan rakkauteen. Hän pudisti hiukan päätään ja karisti mielestään tuollaiset ajatukset, hymähti ja kietoi toisen kätensä Miran vyötärölle.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 9, 2007 19:58:23 GMT 3
Mira hymyili Silkille ja suukotti miestä huulille. "Pidän." hän myönsi. Mehu oli hänen herkkujansa eikä se edes lihottanut yhtään. Ja nesteillä sai aina vatsan täyteen. Mira joi taas mehua, nautti siitä kun Silkki silitteli hänen leukaansa, tarjosi sitten kuppia miehelle. Kyllä Silkinkin pitäisi jotain juoda.
Pupupoika katsoi miestä silmiin hymyillen. Se hymy ja katse oi aika avoin, semmoinen josta taitavimmat pystyisivät päättelemään Miran ajatuksia. "Mi-mikä on?" Mira kysyi Silkiltä kun toinen pudisti päätään ja hymähti. Hän katsoi miestä ihmeissään, ehkä hieman surullisen näköisenä.
Aikoiko Silkki hylätä hänet?
Mira kauhistui, sehän menisi juuri sen kaavan mukaan kuin aina. Ei Miralla ollut ketään muuta kuin väkivaltainen ja sadistinen veljensä. Koskaan hän ei ollut edes kuullut mitään sukulaisistaan Ranskassa, tai oliko edes heitä. Mira ei halunnut että Silkki hylkäisi hänet, vaikka pupupoika joutuisi menemään kotiin.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 9, 2007 20:52:52 GMT 3
Silkki otti kupin, huikkasi pienesti ja maisteli mehua, katsellen koko ajan Miraa. Toisen ilme oli nyt niin ilahduttavan avoin ja Silkki lähes söi toista katseellaan, luki kaikkia tunnistamiaan tunteita...
Hän kurtisti hiukan kulmiaan toisen kysymykselle ja sille yhtäkkiselle, vähän surulliselle ilmeelle toisen kasvoilla. Toisen kasvoilta paistoi myös sitä seuraava kauhistuneisuus ja Silkin silmät levisivät hiukan.
"Mira, nyt ihan rauhassa, minä vain mietin", hän vakuutteli ja piti toista itseään vasten, kuin ei ikinä aikoisi päästää irti. "Kerro mitä pelkäät", Silkki kehotti ja laski kupin sohvapöydälle, siirsi sitten taas lempeästi hiuksia toisen kasvoilta.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 9, 2007 21:02:25 GMT 3
Mira katsoi Silkin ilmeitä, ei osannut oikein tulkita niitä. "Okei.." Mira sanoi, hymyili sitten pienesti vaikka se että Silkki hylkäisi hänet painoi hänen mieltään. Hymy vaihtui surullisempaan ilmeeseen, ja hän painoi päänsä miehen olalle. Hetken kuluttua hän kuitenkin nosti päänsä hätkähtäen Silkin olalta, hänen tunteensa näyttävästi paistoivat suoraan hänen kasvoiltaan, ainakin sen perusteella mitä Silkki kysyi.
"Mä.." Mira aloitti, mutta jäi vain katsomaan tyhjänä eteensä. Hän kyllä koko ajan tiedosti Silkin läsnäolon ja silittelyt, mutta ei vain saanut mitään sanotuksi. Miraa pelotti sanoa, Silkki kuitenkin heittäisi hänet ulos.
"Mä.." pupupoika kuiskasi uudelleen. Ei hän edes itkenyt, ei hän kyennyt. "..." hän yritti taas.
".. Pelkään että sä hylkäät mut.." hän kuiskasi, lähes olemattomalla äänellä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 9, 2007 21:46:06 GMT 3
Silkki odotti kärsivällisenä, että toinen kertoisi mitä pelkäsi, silitteli tämän hiuksia eikä hoputtanut. Se oli ilmeisesti Miralle todella hankalaa sanoa, mutta selvästi pikkuinen yritti. Silkki ei inttäisi, vaikka toinen ei saisikaan sitä sanottua, mutta hiukan pettynyt hän olisi. Itseensä lähinnä. Miten hän osasikin saada Miran näin varuilleen vaikka yrittikin olla hellävarainen tämän kanssa.
Silkki kuuli selvästi toisen ensimmäisen kuiskauksen, odotti rauhassa, mitä toinen sanoisi seuraavaksi. Hetki siinä meni, mutta kuullessaan lauseen loppuun Silkki vain hymyili hetken ajan. Otti sitten hellästi toista leuasta ja käänsi Miran pään hänen suuntaansa.
Painoi sitten huulensa Miran vastaaville, vuodatti suudelmaan niin paljon tunnetta kuin osasi.
"En tietenkään hylkää, pikkuinen. Sitä sinun on turha pelätä."
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 11, 2007 23:13:17 GMT 3
Mira katsoi eteensä, ei edes erottanut huoneessa mitään esineitä tai kalusteita, katse oli niin sumuinen.. Mitään sanomaton. Hän suorastaan oli valmistautunut lähtemään Silkin sylistä, yläkertaan hakemaan vaatteensa ja lähtemään. Suru kirvoitti hänen kasvojansa ja huulet mutristuivat. Pupupoika ei edes heti tajunnut että mies oli kääntänyt hänen kasvonsa itseensä päin. Ennen kuin Silkki suuteli häntä.
Mira punastui, korvat menivät luimuun ja silmät kiinni, ujosti hän vastasi. "Etkö..?" hän sanoi ilahtuneella äänellä, silmät tuikkivat jo vähän iloisemmin. "Ihanaa.." Mira ajatteli, painoi päänsä Silkin olalle ja kietoi kätensä miehen ympärille. Ainakin Mira voisi olla täälä pikkaisen pidempään, toisen hellässä huomassa. Mutta kotiinmeno pelotti häntä todella paljon. Ja se että hän joutuisi jättämään Silkin ja hellyyden taakseen. Ei hän mielellään miehen luota lähtisi, mutta.. Oli pakko.
"Ihanaa.." pupupoika kuiskasi ja sulki silmänsä. Silkki tuoksui niin upealle, huumaavalta ja rehelliseltä. Kunnon mieheltä..
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 14, 2007 21:15:53 GMT 3
Silkki hymähti mielissään, ehkä jopa onnellisena, piti Miraa sylissään. Hellästi hän kietoi peittoa paremmin toisen ympärille, suukotti hiuksiin ja asettui taas makaamaan sohvalle. Jos kaikki oli hyvin nyt, niin sitä voisi hiukan yrittää nukkua. Ajatus tuntui mieluisalta.
Mira kainalossa.
Silkki veti toisen hellästi päälleen ja suukotteli huulille.
"Väsyttääkö?" hän kyseli samalla kun lempeästi suukotteli pienemmän pehmoisia, herkullisia huulia. Olo oli niin mukavan lämmin kun Mira oli siinä lähellä.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 14, 2007 22:04:28 GMT 3
Mira hymyili pienesti, huolet eivät niinkään tuntuneet painavan mieltä enään. Kerta Silkki ei hylkäisi häntä.. Mutta..
Mira irvisti ja karisti ajatukset päästään. Tärkeintä oli olla tässä hetkessä, Silkin laittaessa peittoa paremmin. Heidän asetuttua makuulle Mira kiehnäsi itseään lähemmäksi Silkkiä, ja punastui kun Silkki veti hänet päälleen ja suukotteli vielä lisäksi tiheään.
"Mm, ehkä vähän.." pupupoika sanoi kasvoillaan suloinen ilme, punaa oli vieläkin poskipäillä. Hän ujosteli jälleen, korvat heilahtelivat kun hän asettui vähän paremmin miehen päälle.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 15, 2007 20:12:30 GMT 3
Silkki ei voinut muuta ajatella, kuin sitä kuinka suloiselta Mira näytti. Lisäksi tämä oli täysin hänen, ainakin tällä hetkellä. Ihana olo tuntui hiukan epäaidolta väsymyksen takia, mutta Silkki hymyili ja sulki hetkeksi silmänsä, hamusi sitten toista vielä huulillaan. Hän piti käsiään Miran kapealla vyötäröllä ja aukaisi vielä silmänsä raolleen, että näkisi toisen.
"Nukutaan hiukan", hän sanoi hiukan paksusti j ahiveli huulillaan pienemmän leukaa.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 15, 2007 20:39:35 GMT 3
Vaivihkaa Mira katseli miehen kasvoja, hymyili sitten onnellisena. Pupupoika tietysti yritti olla mahdollisimman kevyesti, koska pelkäsi Silkkiin sattuvan.. Olihan hän painava kuin mikä.
Hän nuokahteli, näyttävästi hän oli todella väsynyt. Silmät eivät olisi tahtoneet pysyä auki, mutta Mira piti pintansa. Ainakin niin kauan kun sai Silkiltä suukotuksia, tai edes jotain hellyyttä. "Joo.." pupupoika vastasi kuiskaten, käänsi vähän päätänsä ja painoi suudelman Silkin huulille. Sen jälkeen Mira pisti päänsä Silkin leuan alle, ajatteli vain tätä hetkeä, sitä kuinka mukavaa miehen lähellä oli olla. Eikä hän edes tuntenut oloansa uhatuksi.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 16, 2007 20:28:16 GMT 3
Silkki hymyili saadessaan suudelman ja silitteli toisen selkää, antoi sitten taas silmien levätä suljettujen luomien takana. Ajatukset kulkivat lasikasti päässä, kaikki kysymykset ja oudot tunteet, Mira, kaikki. Mutta pian hän nukahtikin, halaten Miraa.
Unet saivat taas hänet hiljaa kuiskuttamaan unissaan, mutta puhe ei ollut selkeää. Se ei ollut edes japania, vaan jotain englannin ja ranskan väliltä. Kauaa ei voinut nukkua, kun oli kerran päivä ja siksi uni oli haurasta.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 16, 2007 21:26:19 GMT 3
Mira vaipui horrokseen, hengitti kevyesti kädet Silkin pään molemmin puolin. Hän ei edes nähnyt unia, ainakaan aluksi.
Pian hengitys muuttuikin raskaammaksi, Mira vajosi vain syvempään uneen, alkoi näkemään unia, äidistänsä ja päivästä jona äiti kuoli. Korvat liikahtelivat levottomasti, reagoivat unen ulkopuolelta kuuluvaan kuiskutukseen, suoraan Miran alitajuntaan; Ranskaa. Uni alkoi muuttumaan sekavaksi ja ranskankieliset sepustukset muine outoine kielineen tekivät pupupojalle hallaa. Silmistä valui kyyneliä, samaan aikaan kun hän unessaan saapui onnettomuuspaikalle, äitin verta oli kaikkialla ja auto aivan rikki, hajalla, pitkin tietä.
Kyyneleet kastelivat Silkin kaulaa. "Je t'aime maman.. Je t'aime maman.." pupupoika kuiskaili unissaan itkuisella äänellä käpertyi aivan pieneen kippuraan peittäen päänsä käsillään.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 18, 2007 16:10:39 GMT 3
// AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA uusi ava. <33333 *raisk* //
Silkki ei ymmärtänyt heti herätä, aivan normaaliahan oli että unissa joku vastasi takaisin. Äiti ei kuitenkaan liittynyt mitenkän koko asiaan ja unissaan Silkki kurtisti kulmiaan.
Samalla Mira liikahti ja hän aukaisi silmänsä. Pienempi oli vieläkin hänen päällään, mutta nukkui taas levottomasti. Hetken Silkki oli aivan paikallaan, käsissä ei ollut tuntoa, ennenkuin hän liikautti niitä. Hellästi hän silitteli toisen selkää, eikä olisi halunnut herättää ja siksi kuiskutti hiljaa, ranskaksi, jotain pupupojan korvaan. Huulet kulkivat toisen korvalla, hiuksissa, kaulalla.
Silkki ei voinut olla varma oliko tämä unta vai tyodellisuutta sillä olo oli niin utuinen. Eikä ajattelukyky toiminut. Silti hän kuiskutti rauhassa, kuinka Miralla ei ollut mitään hätää eikä se mitä tämä näki ollut totta.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 18, 2007 22:27:51 GMT 3
//Se on aivan ihana. <3 ää oon ihan puhki kun oon ollut 30min himassa kun tulin japanin kielen ja kulttuurin kurssilta.. xP//
Miran silmistä valui kyyneliä, painajainen muuttui vain pahemmaksi koko ajan. "mam ne pas se réveiller.." hän kuiskasi kun joku oli kuiskutellut hänen korvaansa ranskaksi. "mam ne pas se réveiller.." Mira oli niin syvällä unessa, ettei tuntunut siitä aivan herkästi heräävän. Hän luuli kaiken tulevan unessaan, hipomiset päässä, silittelyt selässä..
"Maman.." pupupoika kuiskaili. Hän värähti pienesti, kietoutui entistä pienemmäksi, nyyhkyttäväksi kasaksi, korvat luimussa.
"La maman est morte.."
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 20, 2007 17:10:06 GMT 3
Silkki keinutteli toista hetken ja kuunteli mitä tämä sanoi, sulki sitten silmänsä, kun toinen sanoi, ettei äiti suostunut heräämään...
Silkki puristi silmiään tiukemmin kiinni ja pieni kyynel vierähti poskelle.
Miran menneisyydessä oli ilmeisesti tapahtunut kaikkea todella kamalaa. Äidin kuolema, hyväksikäyttävä veli.
Hiljaa hän huokaisi ja suukotti Miraa päälaelle.
"Herää, Mira, herää!" Silkki sanoi tiukasti ja toivoi ettei joutuisi ravistelemaan pienempää. Tämä ei varmasti ollut ensimmäinen kerta kun pupupoika näki tätä unta, mutta menneisyydessä rypeminen ei tehnyt kenellekään hyvää. Silkki halusi saada Miran hereille. Tähän päivään.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 28, 2007 17:15:20 GMT 3
Miran kyynelet kastuttivat Silkin samettista ihoa. Mira näki hyvin usein, lähes joka yö painajaisia, varsinkin silloin kun hän oli peloissaan Uryûn takia.
Jälleen kuitenkin unessa tapahtui, jotain, mitä Mira ei olisi olettanut siinä tapahtuvan: häntä suukotettiin päälaelle. Pupupoika tajusi olevansa muussa maailmassa ja hänen pitäisi poistua sieltä. Hitaasti hän aukaisi vetiset silmänsä ja katsoi vieressä olevaa sohvapöytää, jossa mehumuki oli. Mira peitti kasvot käsillänsä, oli niin nolostunut, koska näki taas unta, oli varmaankin puhunut. Eikä hän tohtinut sanoa mitään. Mira muisti selkeästi unen. Ehkä oli vaarallista nukkua Silkin kanssa, Mirahan saattoi kertoa kaiken elämästään..
Mira nielaisi ja pyyhki kyyneleitään, nousi sitten istumaan hajareisin Silkin lantion päälle, kietoi vilttiä paremmin ympärilleen. Hiukset olivat valahtaneet silmille, alakasvoista pystyi erottamaan sen surullisen ilmeen, joka Miralla oli aina tämän unen jälkeen.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2007 17:44:41 GMT 3
Silkki vain katsoi toista hiljaa, kun tämä painoi pään käsiinsä ja tunsi kuinka kuumat kyyneleet polttivat silmissä.
Silkki laski kätensä toisen lantiolle, Mira tuntui hyvältä hänen päällään vaikka olikin surullinen.
"Ei se haittaa..." hän mumisi ja taisi ensimmäisen kerran kuulostaa kunnolla epäröivältä. Yleensä niin huoliteltu ja kohtelias, harkitseva Silkki ei nyt tiennyt mitä tehdä tai sanoa.
Eikä hän vielä suostunut myöntämään itselleen että Mira todella hämmensi häntä. Voisihan sen tunteen vielä luokitella huoleksi mutta...
Silkki sulki hetkeksi silmänsä ja aukaisi ne sitten, katsoi Miraa.
Nousi sitten hiukan enemmän istumaan ja halasi toista lämpimästi, suukotti pehmeästi kaulalle.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 28, 2007 17:59:49 GMT 3
Mira katsoi etuhiuksiaan mitään sanotattomasti, utuisesti, kuin olisi tässä ajassa, muttei kuitenkaan. Häntä nolotti niin äskeinen unensa, vielä puhui, mitä luultavammin ranskaksi. "... to.." Mira ajatteli sanoa jotain, kietoi vain enemmän peittoa yllensä. Miksi hän aina häiritsi Silkin nukkumista?
Silkki oli kuitenkin kerennyt nousemaan ylemmäs, halaamaan häntä ja suukottamaan kaulalle. Mira painoi päätänsä alemmas, katsoi etuhiusten alta Silkkiä kasvoihin, tarkemmin sanottuna silmäkulmaan. Hän huokaisi ja keräsi rohkeutta puhua.
"Mä.. taisin puhua.. unissani..?" pupupoika kysyi levottomasti. Hän ei ollut tottunut puhumaan näin.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 28, 2007 18:08:57 GMT 3
"Puhuit", Silkki myönsi hiljaa ja piti Miraa edelleen syleilyssään. "Ranskaksi."
Eihän Miran välttämättä tarvitsisi tietää että hän osasi ranskaa. Englannin, saksan ja espanjan ohella. Ellei tämä haluaisi itse vapaasta tahdostaan kertoa menneisyydestään, ei Silkki alkaisi tunkeilemaan. Vaikka hiukan se loukkaisikin, jos Mira ei sen vertaa häneen luottanut että voisi kertoa äitinsä kuolemasta.
Silkki tuijotteli toisen kaulaa ja ajatteli, mikä sai ilmeen tyhjäksi.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 28, 2007 18:16:19 GMT 3
Pupupoika huokaisi. Niinpä tietysti, varmasti kaikkea uneen liittyvää, se että Mira rakasti ja rakastaa vieläkin äitiään, ettei äiti herännyt, että äiti kuoli.. "Äiti.. oli kotoisin Ranskasta." hän sanoi värisevällä äänellä. Siksi Mira osasi ranskaa. Äiti puhui hänelle ranskaa ja isä aina välillä. Sanat jäivät Miran mieleen, mutta vuosien aikana hän oli unohtanut merkittävän osan. Ja se harmitti. Äidin äidinkieli, jota Mira ei päässyt enään harjoittamaan.
"Kun mä olin 9.. ruumiillisesti.. Äiti kuoli.. tapettiin.."Mira sanoi painaen päänsä miehen olalle. Ääni mikä hänestä tuli hänen puhuessa oli lähes olematon, lähes murtumispistessä oleva. Tuskin Mira pystyisi kertomaan enempää, tai hän murtuisi todella.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 12:39:40 GMT 3
Silkki oli aivan hiljaa ja antoi Miran puhua sen verran kuin halusi. Nosti sitten kätensä silittelemään pienemmän hiuksia ja vetäytyi halauksesta hiukan. Painoi sitten huulensa Miran vastaaville.
"Kiitos että kerroit minulle", Silkki sanoi hiljaa ja suuteli toista uudestaan, lämpimästi. Eikä hän vaatinut suudelmallaan mitään, vain että Mira uskaltaisi luottaa. Edes hiukan.
Ikkunasta pääsi sisälle valoa, oli jo varmaankin iltapäivä. Ainakin aikainen sellainen ja pienen hetken Silkki katsoi ulos.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 13:38:14 GMT 3
Mira huokaisi miehen alkaessa silittelemään hänen hiuksia ja silmissä kävi orpo katse, kun Silkki vetäytyi halauksesta. Korvat painuivat entistä enemmän luimuun, siitä yllätyksestä että Silkki suuteli häntä ja pieni puna nousi kasvoille.
Mira kuunteli mitä Silkki sanoi, korvat nousivat hieman, uteliaisuudesta. Miksi Silkki halusi tietää? Toiseen suudelmaan Mira osasi jo vastata, hämmentyneesti. "O-onko se sulle.. tärkeätä..?" pupupoika sanoi vaivalloisesti, katsoi Silkkiä kasvoihin. Mira ei yhtään tiennyt mitä Silkki vastaisi, ei hänellä ole ollut koskaan vastaavanlaista suhdetta jonkun perheen ulkopuolisen kanssa. Pupupoika oli jännittynyt, ei toisaalta olisi halunnut kuulla miehen vastausta. Uni oli pilannut taas kaiken.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 29, 2007 14:01:36 GMT 3
"On, tietysti", Silkki sanoi ja katsoi taas Miraa, hymyili hiukan. "Haluan että uskallat kertoa minulle asioita itsestäsi. Haluan että luotat minuun", hän jatkoi ja antoi kätensä valua Miran niskaan. Silkki tunsi kuinka toinen oli jännittynyt.
Oli tietysti hiukan riskialtista sanoa, että halusi että toinen luottaisi. Siitähän voisi päätellä mitä vain. Mira voisi luulla että Silkki haki tämän luottamusta vain siksi että voisi sitten pettää. Mutta nyt Silkki pystyi vain toivomaan, että Mira ymmärtäisi.
"Kai jäät luokseni tänne?" hän mumisi hiljaa, katsoi toista silmiin pyytävästi. Pupupoika ei missään nimessä saisi lähteä takaisin veljensä luokse.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 29, 2007 14:13:57 GMT 3
Pupupoika kuunteli mitä Silkki puhui, rentoutui jo vähäisen, vaikkei ehkä osiksi ymmärtänytkään miehen sanoja. Hän kuitenkin yritti näyttää suht ymmärtäväiseltä, vaikka hämmentyneisyys saattoikin paistaa lävitse.
"Luottaa.. Petätkö sä mut sitten..? En mä tahdo että se menisi niin.." Mira ajatteli räpäytellen silmiään. Hän hipelöi sormenpäillään Silkin mustia hiuksia, ei sanonut mitään, ennen kuin Silkki esitti kysymyksen..
Miran ilme ei värähtänytkään, hän ei tuntunut edes hengittävän. "Mitä..? Miksi..?" pupupoika ajatteli, ei vieläkään hengittänyt. Silkin katse oli niin vangitseva ja miehen sanat pyörivät hänen päässään. "Miksi sä haluat niin..?" pupupoika kysyi kuiskaten, vähitellen alkoi hengittämään. Sydän löi jälleen oudossa rytmissä. Silkki halusi että Mira luottaisi ja jäisi hänen luokseen. Tahtoiko Silkki Mirasta lelun vai jotain muuta?
"Leluksiko..?" hän kysyi ääni värähtäen.
|
|
