|
|
Post by Mira Koyama on Aug 31, 2007 21:49:55 GMT 3
"Pyörryin?" Mira sanoi surkeasti, mutta hymyili hetkellisesti, olihan Silkki hänet näyttävästi saanut kiinni ja kantanut tänne. Mira ummisti silmiään, aukaisi ne sitten, valo ei tuntunut enään niin pahalta.
Silmät vuotivat nestettä, se ei kuitenkaan ollut itkua. Mira yritti kohottautua istumaan, mutta Silkki kerkesikin ottamaan hänet syliinsä. "Eh.. Silkki-san.." pupupoika sanoi yllättyneesti miehelle, päässä huimasi todella pahasti hetken aikaa. Mira sulki silmänsä, pää nuokahti, mutta hän nosti sen ylös, nojaamaan Silkkiä vasten. Kaikki asennot tuntuivat päässä pahalta, huimasi ja särki.
"Mä.." Mira aloitti, nosti sitten käden päätänsä vasten. ".. Mä näin ihan varmasti Uryn.. Se.. se ettii mua.. Mun pitää mennä kotiin.." pupupoika sopersi yritti lähteä Silkin sylistä, mutta päähän sattui ja hän älähti sitä, jäi paikoilleen. "Veli ettii mua.."
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 31, 2007 21:59:52 GMT 3
SIlkki pudisti päätään ja silitti toista vielä hetken.
"Haluatko särkylääkkeen?" hän kysyi, kuin toinen ei olisi mitään sanonutkaan.
Silkki ei voinut uskoa, että tämä Uryû olisi jossain lähettyvillä, sillä jos tämä olisi niin vaarallinen, kuin Mira näytti kuvittelevan, Silkki jotenkin kyllä tietäisi asiasta.
"Oletko aivan varma asiasta?" Silkki lopulta kysyi hiljaa ja päästi Miran menemään, jos tämä niin haluaisi.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 31, 2007 23:02:27 GMT 3
Mira pudisti päätään kun mies kysyi halusiko hän särkylääkkeen. Mira joutuisi syömään niitä useita, sillä ne eivät vaikuttaneet häneen niin helposti. Sen sai liiasta lääkkeiden käytöstä. Päänsärky kuitenkin loppuisi ajallaan, ehkpä pienen levon jälkeen.
"No.. Se ainakin näytti Urylta.." Mira kuiskasi hiljaa, mutta ei muuta. Loppujen lopuksi hän ei ollut varma, hän oli vain nähnyt vilaukselta. Mira tärisi edelleen, muttei lähtenyt sittenkään Silkin sylistä. "Umm.." Mira aloitti. "Säkin oot vaarassa, Silkki-san.." pupupoika sanoi kuiskaamalla. Eihän Mira ollut vielä varma, oliko juoniteoria kumottu, mutta jos juonta ei ollut Silkki todellakin olisi vaarassa jos Uryû löytäisi Miran miehen luota. Miran korvat olivat melko luimussa, mutta jotenkin hän tunsi olonsa turvallisemmaksi Silkin sylissä, kuin miehen vieressä. Vaikka saattoihan mies tehdä hänelle vaikka mitä..
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 1, 2007 19:02:04 GMT 3
Silkki päästi pienen hymyn leikkimään toiseen suupieleensä, kun Mira jäi hänen syliinsä. Pikkuinen tärisi niin kovasti, että Silkki alkoi taas silittelemään tätä. Ehkä se rauhoittaisi hieman.
"Minä osaan pitää huolen itsestäni, vaikka olenkin vain ihminen", hän sanoi hyvin itsevarmasti ja todella uskoi näin.
"Sinun vain täytyy yrittää pysyä turvassa, kun et ilmeisestikään pysty pistämään veljellesi vastaan..."
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 1, 2007 20:20:04 GMT 3
Mira ummisti toista silmäänsä. "Silkki-san.. Uryû on demoni, se on niin voimakas. Mäkään en pärjää sille.." Mira sanoi värisevällä, kuiskaavalla äänellä. Ehkä hän oli jotenkin tykästynyt Silkkiin, tahtoi suojella miestä Urylta?
"En mä voi olla täälä kauaa, mun täytyy ennemmin tai myöhemmin mennä kotiin.." pupupoika sanoi ja sulki silmänsä. Uryû hakkaisi hänet henkihieveriin, lukitsisi häkkiin, eikä antaisi ruokaa, ei lääkkeitä, käyttäisi hyväkseen.. Paineet siitä että Miran pitäisi mennä kotiin vain kasvoivat, kerta Uryû oli näyttävästi hänen perässään..
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 2, 2007 12:36:01 GMT 3
Silkki ei näyttänyt olevan peloissaan, vaikka Mira sanoikin Uryûn olevan voimakas.
"Olen tähänkin asti pysynyt hengissä", hän sanoi hiljaa ja hymyili taas hiukan. Hän tosin huokaisi syvään, kun toinen sanoi, että tämän olisi lopulta mentävä kotiin.
"Eikö sinulla tosiaan ole ketään muuta? Tyttöystävää? Muuta perhettä?" Silkki kyseli vaikka olihan se aika selvää ettei toisella ollut. "Elättääkö veljesi sinut? Sinun täytyisi mennä ilmoittamaan tästä viranomaisille. Et todellakaan ansaitse tälläistä kohtelua. Eikä sinun pitäisi pelätä niin kamalasti veljeäsi, ei hänkään ole kaikkivoipa vaikka onkin demoni", hän sanoi päätään pudistellen.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 2, 2007 12:52:50 GMT 3
"Mmh.." Mira sanoi. Jos kuitenkin Uryû löytäisi hänet Silkin luota, tai seurasta, Mira varmaan suojelisi Silkkiä kaikin voiminsa. Pupupoika hätkähti ajatuksiaan, olisiko se oikein? Eihän hän vieläkään tiennyt että tunsiko Silkki Uryn, vai oliko hän joku satunnaishyväksikäyttäjä.. Mira ravisti nuo hirveät ajatukset päästänsä ja huokaisi.
Hetken aikaa Mira pudisti päätään kieltävästi Silkin kysymykselle. "Ei.." hän vielä lisäsi, Uryû oli ainoa. Pupupoika säpsähti ja katsoi Silkkiä kasvoihin. "E-ei mulla ole paikkaa minne mennä Silkki-san.. Jos mä sanoisin viranomaisille.." hän aloitti värisevällä äänellä. "pääpiirteissään Uryn luona on ihan hyvä olla.." Mira kuiskasi, pieni hymy kävi suupielessä. Uryllahan oli sivupersoonahäiriö, se oli ihan ymmärrettävää. "Mä en halua mihinkään laitokseen.." Mira kuiskasi lähes itkuisella äänellä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 3, 2007 16:17:10 GMT 3
"Et voi olla tosissasi. Et ilmeisestikään tiedä miten hyvin asiat voisivat olla jos vain päästäisit irti veljestäsi. Pystyisit todella olemaan onnellinen, eikä tarvitsisi koko ajan pelätä että joku rankaisee jos tekee pienimmänkin virheen..." Silkki puhui hiljaa ja katsoi Miraa kiinteästi, porasi katseensa tämän silmiin, yrittäen jotenkin vakuuttaa pikkuisen.
"Sinun ei edes välttämättä tarvitsisi joutua laitokseen, jos vain alkaisit syödä kunnolla ja pääsisit irti mahdollisista riippuvuuksistasi. Olen kyllä huomannut, että olet masentunut, Mira-pieni."
Hän huokaisi ja antoi katseensa herpaantua Miran silmistä.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 3, 2007 16:48:42 GMT 3
Mira pudisti päätään. Hän ei todellakaan ymmärtänyt mitä Silkki puhui. Mitä oli onnellisuus..? Ja miten Mira onnistuisi edes päästään irti Uryûsta? Kysymykset pyörivät pupupojan päässä, ja päätä särki enemmän.
Lisäksi Miraa ahdisti. Eihän hän ollut koskaan jutellut kenenkään kanssa näin vakavasti. Aina Miran puhuessa hänen äänensä oli lähes olematon ja hän voisi purskahtaa hetkenä minä hyvänsä itkuun. "... Ee.." Mira sanoi yllättyneesti, kohdisti katseensa mieheen. Korvat olivat luimussa ja hän tärisi. Näkikö mies todella hänen lävitseen noin hyvin? "Mulla on masennuslääkitys.." hän sanoi hiljaa kääntäen katseensa miehestä.
"Mä en vaan uskalla päästää irti.. Se on liian vaikeaa.. Kukaan ei oo tukemassa.. Ei kukaan.." Mira kuiskasi värisevällä äänellä kietoen kätensä Silkin olkien ympärille ja antoi kyyneleiden valua. "Mä oon yksin.."
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 7, 2007 17:42:05 GMT 3
"Voisin kai sanoa olevani tukenasi, mutta tosiasiassa en tunne sinua..." Silkki sanoi ja antoi silmiensä painua hiukan kiinni kun hän mietti. Hän ei voinut antaa tunteiden ja "maallisten" himojen viedä vartaloa ja siksi piti vain tukahduttaa ne ja tuntea olo hiukan turraksi.
Mira oli niin pieni, lämmin ja ihana hänen sylissään, lisäksi tämä itki ja oli sillä hetkellä niin avuton... Ja Silkki tunsi olonsa hyvin kieroksi ajatellessaan kaikkea tätä. Hän kuitenkin hitaasti kietoi kätensä Miran ympärille ja painoi kasvonsa pienemmän hiuksiin, toivoen että se hiukan lohduttaisi pientä pupupoikaa.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 7, 2007 17:54:22 GMT 3
Mira ei saanut kyyneliänsä lakkaamaan eikä jaksanut välittää enää mistään, vaikka läheisyys tuntuikin oudolta tämän sisällä. Oli vain jotenkin lohduttavaa halata Silkkiä ja itkeä. Ja vielä lohduttavampaa oli se kun mies kietoi kätensä hänen ympärilleen ja painoi kasvonsa tämän hiuksiin..
Mira nyyhkytti avuttomasti eikä irrottanut käsiään Silkistä. Miehen sanat kuulostivat Mirasta jotenkin tyhjiltä, kuin ne olisi sanottu vain tilanteen vuoksi. Kuitenkin Mira oli tottunut hyväksikäyttämiseen ja valehteluun, joten hän tyytyi siihin mitä saisi. Kaikki kuitenkin katoiaisi aikanaan.
Pupupojan korvat olivat voimakkaasti luimussa ja hän alkoi tärisemään jälleen. Suolaiset kyyneleet maistuivat huulilla ja tekivät hänen poskistansa tahmeat. Mira ei tahtonut lähteä Silkin sylistä, siinä oli mukava olla. Ja se rauhoitti häntä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 7, 2007 18:35:19 GMT 3
Silkki hyssytteli hiukan toisen korvaan ja silitteli tämän selkää. "Hyss, ihan rauhassa. Onko sinulla kylmä?" Silkki kysyi huolestuneena, veti pikkuisen hiukan paremmin syliinsä ja kohensi jalkojensa asentoa sängyllä.
Jostain syystä hän oli hyvin iloinen siitä että Mira uskalsi itse halata häntä ja itkeä pahaa oloaan. Silkki alkoi ajatella kaikkea mahdollista, mikä oikeuttaisi hänet pitämään huolta pupusta. Nyt he eivät vielä oikeastaan olleet edes ystäviä, kun olivat edellisenä päivänä vasta tavanneet.
Ehkä vain hiukan tutumpia tuttuja. Melkein ystäviä. Ainakin Mira luotti häneen siinä määrin että antoi hänen olla niin lähellä.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 7, 2007 19:22:44 GMT 3
Mira nyökytteli jonkin aikaa. "Joo.." hän vastasi heikosti; Miralla oli kylmä, sen teetti anoreksia. Samalla kun Silkki veti häntä paremmin syliinsä, pupupoika kietoi kätensä varmemmin miehen kaulan ympärille.
"Ennen pitkää mun pitää mennä kotiin.. Mutta mä en tahdo.. Käyttää Silkki vaikka kuinka mua hyväkseen.." pupupoika ajatteli ja kyyneleet kasautuivat jälleen hänen silmilleen, valuivat siitä poskille.
"Mitä Silkki on edes mulle..? Tai mitä mä olen Silkille..? Tavattiin silloin junassa.. Ja eilen.." Mira pohti. Hän olisi tahtonut kysyä, muttei rohjennut. Ja se voisi olla turhan liian aikaista.. Hän mietti aikaisemmin näkemäänsä; Ury kävelemässä tiellä, kun hän katsoi ikkunasta ulos.. Mira mietti tarkemmin, palautti mieleensä sen kuvan, hahmon ääriviivat: nainen. Oliko Mira ollut väärässä? Mira sulki silmänsä ja vaikka niitä kirveli hän ei aikaissut niitä. Nahkatakki oli ollut liian lyhyt.. Ja henkilöllä oli ollut hame päällä.. "Se oli nainen.." Mira kuiskasi avaten samalla silmänsä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 7, 2007 20:03:11 GMT 3
Silkki silitteli toista hetken, otti sitten viltin sängynpäädystä ja kietoi sen Miran ympärille, piti pienempää itseään vasten, lahjoitti jonkin verran omaa ruumiinlämpöään toiselle. Hän hiukan haisteli Miran hiuksia ja silitti tämän selkää.
"Nainen?" Silkki kysäisi ja kurtisti hiukan kulmiaan, etääntyi sen verran että näki toisen kasvot. Miran silmistä pystyi melkeinpä lukemaan mitä toinen tarkoitti.
"Se jota luulit veljeksesi?" hän kysyi vielä mutta oli asiasta jo varma. "Noniin. Ei sitten mitään huolta, pikkuinen."
Silkki oli hetken hiljaa ja mietti, veti taas sisäänsä Miran ominaistuoksua.
Nyt jokin kevyempi puheenaihe olisi todella hyvästä, Mira olisi saatava paremmalle mielelle, vaikka Silkki kuinka tykkäsikin pitää tätä sylissä.
"Pidätkö kaarnaveneistä? Minä pidän ja haluaisin joku kerta mennä uittamaan niitä kanssasi tuohon läheiseen jokeen..." hän sanoi aivan yhtäkkiä, halu sanoa tuo tuli aivan yllättäen. Olisi ihastuttavaa viedä Mira joelle ja uittaa tämän kanssa typeriä pikkupaatteja jotka näyttivät niin kivalta tumman veden pinnalla.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 7, 2007 20:16:37 GMT 3
Pupupoika huoahti tyytyväisenä kun sai vähän enemmän lämmintä ympärilleen. Olo oli todella ylellinen. Vielä hetken aikaa Mira tärisi, kunnes tärinä alkoi hiipumaan ja lämpö hiipi ruumiiseen.
"Joo.." Mira sanoi, katse hapuili Silkin kasvoihin, silmiin. Miran katse oli vielä suht lasittunut, ehkä hieman tyhjäkin. Mutta helpotus kävi hänen sisässään: Ury ei näyttävästi vielä olisi hänen perässään. Kyyneletkin olivat jo rauhoittuneet, silmistä valui enää muutamia pisaroita.
Mira nyökkäsi, huolta ei olisi.. "Sinäänsä.." hän huokaisi ajatuksissaan.
Pupupoika huomasi, että mies nuuhki häntä, olihan Mira demoni. Se ehkä vähän arvelutti häntä, mutta antoi asian olla, koska hänellä alkoi olla jo lämmin.
"K-kaarna.. veneistä..?" Mira kuiskasi hitaasti ja katse tyhjeni ja lasittui lähes salamannopeasti. Silkki tunsi Uryûn! Ei Silkki muuten sanoisi noin.. "Ei.. Ei.. Ei.. Ei! Silkki-san ei!!" Mira puhui hysteerisenä, kampesi itsensä miehen sylistä täristen pelosta. Katse ei enää todellakaan käynyt Silkin kasvoissa, se haki pakotietä. Silkki oli vain yksi hyväksikäyttäjä muiden joukossa. Mira perääntyi sängyllä, putosi jälleen reunan ylitse lattialle viltteineen. Silmistä valui taas kyyneliä, suu värisi.
Ury oli ehdottanut samaa monta monta vuotta sitten, tietysti Mira oli ollut siitä innoissaan, koska veli ei koskaan tehnyt hänen kanssaan mitään. He menivät joelle ja alkoivat tekemään kaarnalaivoja.. kunnes Uryû raiskasi Miran.
"Ei!" pupupoika kiljui korvat luimussa, nousi ylös, lähti huoneesta ja juoksi portaat alas, oli pakko päästä mahdollisimman pian pois, kauas. Vaikka takaisin kotiin. Ja Mira kun tahtoi antaa mahdollisuuden Silkille..
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 7, 2007 20:39:44 GMT 3
Silkki ei pystynyt peittämään järkyttynyttä reaktiotaan, kun Mira yhtäkkiä ponkaisi hänen sylistään. Miehen tummat silmät laajenivat hiukan ja tämä tuijotti toista suu raollaan.
"Mitä..." hän mumisi todella yllättyneenä, mutta keräsi sitten itsensä kokoon ja nousi ripeästi. Täytyisihän Miralle saada vakuuteltua, että ei Silkki tarkoittanut sanoa mitään väärin.
Kulmat huolesta kurtussa Silkki pyyhälsi tapansa mukaan hiirenhiljaa toisen perässä, rauhassa käveli portaat alas. Toinen oli jostain syystä niin paniikissa, että Silkki oli paljon nopeampi liikkumaan.
Hän sai pikkuisen kiinni eteisessä, kietoi pitkät sormensä Miran käsivarsien ympärille ja piti tätä hellästi paikoillaan.
Silkki oli jo varma siitä, että kaarnaveneistä mainitseminen oli ollut kohtuullisen huono idea. Jos hän olisi tiennyt sen vaikuttavan näin voimakkaasti Miraan, hän olisi tosiaan pitänyt suunsa kiinni.
"Mira-san? Miksi hätäännyit niin kovasti? En minä aio mitään pahaa", Silkki sanoi hiljaa mutta vakaasti ja jos tarkkaan viitsisi katsoa, voisi tämän silmistä erottaa pienen loukkaantuneen sävyn. Hän kuitenkin kätki sen aika hyvin.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 7, 2007 20:46:26 GMT 3
Mira pyöritteli silmiään hätääntyneenä eteisessä, etsi kenkiään mutta muisti sitten ettei hänellä ollut kenkiä kun karkasi kotoa. Hän hätkähti kun Silkin sormet kiertyivät hänen käsivartensa ympärille. "Ei!" Mira kiljui taas, riuhtoi itseään irti Silkin otteesta. Jos Mira ei pian pääsisi pois, hänet raiskattaisiin..Mira perääntyi selkä edellä nurkkaan, lähti hivuttautumaan kohti ulko-ovea, jonka vieressä hänen laukkunsa oli. "Silkki tuntee Uryûn, Silkki tuntee Uryûn.. Kaikki on ollut valetta.." hän ajatteli ja kyynelet virtasivat vuolaasti poskille.
Mira ei edes kyennyt katsomaan Silkkiä enään silmiin. Korvat luimussa hän yhä läheni hiljaa laukkuaan, valmiina käyttämään voimiaan jos Silkki lähestyisi vielä häntä kerran.. "Mä menen kotiin.. Niin on parempi.." Mira sanoi itkien. Parempi oli, että Ury käyttäisi häntä, eikä tulisi taas yksi lisää..
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 7, 2007 21:12:02 GMT 3
Silkin silmät laajenivat taas ja hän antoi tunteidensa näkyä sen verran että katse pyyhkäisi huoneessa. Epävarmuutta se oli, siitä että pitäisikö nyt vain antaa Miran mennä, kun tämä niin hänen kosketustaan hätkähti.
Se loukkasi, se loukkasi kovasti. Silkki oli vain yrittänyt auttaa.
Mutta kun toinen sanoi menevänsä kotiin, Silkki taas katsoi tätä. Aikaisemmin, Miran riuhtoessa, hän oli antanut käsien otteen irrota toisesta ja nyt ne roikkuivat sivuilla.
"Älä lähde, lupaan että en enää koske, mutta älä mene", Silkki pyysi hiljaa ja ääni värähti, mikä oli hänelle todella epätavallista. Loukkaantuneisuus paistoi kasvoilta ja Silkki kääntyi niin että Mira näkisi vain hänen toisen poskensa. Kädet hän risti syliinsä, kuin merkiksi siitä, ettei enää koskisi toiseen.
Mira itki eikä hänellä sitten ilmeisesti ollut lupaa lohduttaa.
Silkki painoi leukaansa hiukan alemmas ja hiukset valahtivat kasvoille.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 7, 2007 21:21:44 GMT 3
Mira hengitti hätääntyneesti, muttei samalla tavalla kuin aikaisemmin. Hän tärisi, pelosta. Pelosta että Silkki olisikin erilainen ja Miran täytyisi mennä kotiin. Pupupoika ei liikkunut enään ulko-oven suuntaan, Silkin äänessä ja ilmeissä oli jotain mikä sai Miran pysähtymään. "Silkki.. käyttäytyy eri tavalla kuin muut.." Mira ajatteli, piti käsillään kiinni seinästä.
"A.." Mira yritti sanoa jotain. Aukoi vain suutansa. "..."
"Silkki.. murjottaa..?" Mira ajatteli, astui muutaman askelen miestä kohden, huomasi toisessa kädessä verta vuotavan haavan. Mira oli ilmeisemmin saanut sen aikaan kun riuhtoi itseään irti. Täristen pupupoika astui vielä muutaman askelen, oli sitten ihan Silkin edessä ja otti verta vuotavan käden käsiinsä, nosti ja nuolaisi haavan päältä, hitaasti ja lämpimästi. Ei Silkki ollut paha.
Haava alkoi heti paranemaan, se ei edes jättäisi arpea, niin tehokas oli Miran parannustaito syljen avulla. "A-anteeksi Silkki-san.." hän aloitti. "Mä en vaan.. pidä kaarnalaivoista.." pupupoika jatkoi ja näytti katuvalta. Haava miehen kädessä oli nyt kokonaan parantunut, ei siitä edes huomannut että siinä oli ollut äsken haava. Mira katsoi hetken alakuloisesti miehen kasvoja ja kohotti sitten omia kasvojaan miehen kasvoja kohden, suuteli pehmeästi huulille, korvat luimussa katumuksesta.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 7, 2007 21:52:37 GMT 3
Silkki katsahti toista hiustensa lomasta, kun tämä alkoi aukoa suutaan kuitenkaan sanomatta mitään. Hiljaa hän huokaisi ja oli juuri kääntymässä vielä poispäin, kun Mira liikkuikin. Hölmistyneenä Silkki katsoi kun toinen nuolaisi haavaa hänen kädessään, jota hän ei itse ollut edes huomannut. Tietenkin Miran lämmin kieli lähetti väreet ympäriinsä ja pikkuisen pervot ajatukset aivoihin.
Silkki ei voinut kuin myöntää, että toinen oli ihan mukava näky nuolaistessaan hänen sormeaan.
Haava parani nopeasti ja Silkki kohotti kulmiaan. Ah, tämän takia Mirankin haavat paranivat niin nopeasti. Toinen oli jonkinlainen parantajademoni.
Silkki oli niin keskittynyt kätensä tutkimiseen, että ehti vain juuri ja juuri katsahtaa pupupojan suuntaan kun jo tunsikin huulet omillaan. Hän oli vähällä hengähtää toisen suuhun, mutta ymmärsi kuitenkin että Miran kanssa olisi nyt oltava varovainen.
Mira osasi sitten järkyttää näin pienen ajan sisään oikein montakin kertaa, mutta nyt Silkki vain tuijotti toista silmiin ja vastasi kevyesti suudelmaan. Koskettaa hän ei ihan uskaltanut, vain pienesti etusormellaan hipaisi Miraa, kuin kertoakseen että halusi.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 7, 2007 23:43:21 GMT 3
Mira katsoi Silkkiä silmiin, pieni puna kohosi poskipäille kun mies vastasi suudelmaan. Pupupoika hätkähti pienesti kun Silkki kosketti häntä sormellaan, mutta sisimmässään Mira tiesi ettei Silkki ollut paha.
Pupupoika nosti toisen kämmenensä Silkin kaulalle, irrottautui suudelmasta. Ja hivuttautui liki Silkkiin. Mira halusi jälleen olla Silkin syleilyssä, se oli niin lämmin. Toinen käsi, joka oli vielä äsken pitänyt kiinni Silkin kädestä kiertyi miehen vyötärölle. "Anteeksi että mä säikytin.." hän sanoi surullisesti. Mira tiesi voivansa olla hankala. "Mä tiedän mihin tää menee.. Muttei ole muuta mahdollisuutta.." hän ajatteli, ja ei ollutkaan. Ei Silkki tuntenut Uryûta, se oli jo varmaa. Mutta heittäisikö Silkki Miran elämästään heti sen jälkeen..?
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 8, 2007 9:33:56 GMT 3
Silkin vatsanpohjassa muljahti, kun toinen tuli taas niin liki. Vasta nyt hän tajusi hengittää, ja vihdoin, hiukan epäröiden hän kietoi kätensä toisen pienen varren ympärille.
"Ei se mitään. Kai minä ymmärrän", hän sanoi pehmeästi ja oli aika hyvillään kun sai taas pitää toista lähellä. Silkki arveli, että Mira tarvitsi hellyyttä, koska sitä toinen ei niin selvästi kotoa saanut.
Hiuka uhkarohkeasti toisen äskeisen reaktion huomioonottaen, hän nosti pikkuisen syliinsä ja kantoi olohuoneeseen. Silkki istui sohvalle, veti toisen päälleen.
"Hyss", hän kehotti hiljaa ja suuteli suoraan huulille, pehmeästi, hellästi. Ja vaikka tästä asennosta ja tilanteesta voisi päätellä mitä vain, Silkin kädenliikkeet pysyivät niin hellinä ja tungettelemattomina, että Mira voisi olla aivan rauhassa.
Hän ei tekisi mitään luvatta vaikka toinen olikin onnistunut saamaan Silkin oikealle tuulelle... no, siihen.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 8, 2007 11:20:21 GMT 3
Mira nyökkäsi, ehkä tilanne siitä palautuikin ennen pitkää. Hän oli juuri pistämässä päätänsä Silkin leuan alle, kun mies päättikin nostaa hänet syliinsä. Pupupoika huoahti yllätyksestä, värähti nopeasti, muttei reagoinut sen kummemmin. Silkin sylissä oli mukava olla, vaikkakin Miran sydän löi taas tiiviiseen tahtiin jännityksestä.
Mira istui Silkin sylissä, aivan liki ja aivan rauhallisena. Ei sopinut panikoida. Hän katsoi miestä silmiin, kuuli toisen hyssyttelevän hiljaa ja tunsi sitten huulet huulillaan. Suudelma oli niin lämmin ja hellä, ei Mira koskaan kokenut sellaisia. Hän nosti kätensä Silkin ylävartalolle, samalla värähti miehen kädenliikkeitä.
"Mähän sanoin.." Mira ajatteli, mutta pakko se oli. Niin tapahtui aina.
|
|
|
|
Post by Silkki on Sept 8, 2007 11:40:51 GMT 3
Silkki piti silmänsä raollaan ja suuteli toista rauhassa ja lempeästi, antoi aikaa hengittää välillä. Vähät väliä hän nuolaisi kielellään toisen huulia, mutta ei mennyt sen pidemmälle. Ei sillä, ettei hän olisi uskaltanut, mutta hän halusi varmistua Miran halukkuudesta tähän.
Toinen tuntui niin pieneltä ja kevyeltä ja vaikka aikaisemmin Silkki oli epäillyt tunteidensa Miraa kohtaan johtuvan "isällisestä" auttamisenhalusta, tämä oli jotain aivan muuta. Vaikka hän oli kohdellut toista kuin lasta, se oli vain sitä hellyyttä jota Silkki epäili toisen tarvitsevan.
Hän piti nyt käsiään Miran vyötäröllä, hyväili ja silitteli.
Sitten hän rikkoi suudelman, piti kasvojaan aivan toisen kasvojen lähesyydessä ja hipoi huulillaan Miran vastaavia. Silkki katseli toisen silmiä ja hymyili sitten hiukan, kallisti kysyvästi päätään. Käsillään hän jatkoi toisen kevyttä hyväilyä.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Sept 8, 2007 11:57:33 GMT 3
Vähitellen pupupoika sulki silmiänsä, ihan raolleen, niin että pystyi vielä hahmottamaan Silkin kasvot edessään. Suudelma oli niin erilainen mitä Mira oli koskaan kokenut, hellä, täynnä tunnetta, erilaista kuin prostituituna joutui kokemaan.
Mira tiesi pitävänsä Silkistä, Mira tekisi mitä vain, mitä Silkki pyytäisi. Pitäminen varmasti johtui siitä, kun mies oli niin ystävällinen häntä kohtaan, eikä kohdellut häntä niinkuin muut kohtelivat. Pieni hymy kävi Miran suupielissä ja se hymy muuttui pehmeämmäksi, huomattavammaksi kun suudelma loppui.
Sormenpäillään Mira hiveli Silkin hiusrajaa kasvoissa: korvalta otsalle, sama toisella puolella. Kulmakarvojen yläpuolelta, silmäkulmista.. Ja samalla vastaili pieniin huulten hipomisiin. Miehen hymyillessä pupupoikakin hymyili. Korvat eivät olleet enää luimussa, ne olivat rentouneena, sojottivat miten sattui.
Ja Mira halusi Silkkiä. Ehkä se halu oli hieman vinksahtanut, mutta hän tiesi haluavansa. Se halu oli erilainen ja vastaavaa hän ei koskaan ollut kokenut. Toisen kätensä Mira laski miehen kyljelle, toinen pysyi hivelemässä kasvoja. Sitten Mira painautui jälleen uuteen suudelmaan. Se oli jo vaativampi, Mira halusi niin. Käsi vaelsi paidan rajaan ja sormenpäät ujuttuivat paidan alle. Silkin iho oli niin samettinen, niin virheetön.
|
|
