Silkin asunto

[Mira Koyama]

"Mm'm." Mira äännähti, naurahti oudosti.
Häntä suretti että Uryn piti pakostikin ottaa lääkkeitä häneltä pois, pakottaa sitten kaikenmaailman tekoihin jotta saisi lääkkeensä takaisin. "En mä tartte särkylääkettä.. Mutta ehkäpä tän voisi puhdistaa.." pupupoika sanoi rauhallisesti, kosketti toisen käden sormenpäällään haavaa. Se oli syvä ja todella pitkä. Hetken aikaa Mira katsoi haavaa, kohotti sitten katseensa Silkkiin joka siveli hiuksiaan. "Mä haluan että nukut mun vieressä.. Mutta mä en uskalla sanoa sitä.." Mira ajatteli, katse silmissä oli haikea.
Pupupoika käveli miehen viereen, nosti sitten kätensä Silkin eteen. Miran pupunkorvat olivat luimussa, ainahan tämä pelkäsi sitä että tuntuisi kipua. Lisäksi Mira toivoi ettei Silkki kysyisi tämän viiltelyjäljistä, tai todella pahoista arvista ranteiden kohdalla.

[Silkki]

Silkki vaistosi taas jotain outoa toisen katseessa, mutta kallisti vain päätään ja kohotti hiukan kysyvänä kulmiaan. Haava toisen kädessä oli pahan näköinen ja Silkki mutristi hiukan huuliaan, kosketti varovasti haavan sivustaa. Hän käännähti ja käväisi keittiöstä hakemassa puhdistusainetta ja paperia. Niitä löytyi yläkerrastakin, mutta yleensä jos jotain tapahtui, ei ollut aikaa tai voimia kiipiä niitä sieltä hakemaan.
"Tämä voi hiukan kirvellä, mutta ole vain ihan rauhassa, pikkuinen." Silkki hymyili rauhoittelevaan tyyliin ja silitti kevyesti Miran hiuksia, ennenkuin alkoi painella haavaa. Viiltelyjäljet saivat taas hiukan surumielisen ilmeen Silkin kasvoille, mutta hän ei kysynyt mitään.

[Mira Koyama]

Mira kohotti suupieliään hymyntapaiseen näyttääkseen ettei hänellä ollut hätää. Pupupoika sulki silmänsä hetkeksi, kun Silkki käännähti keittiössä hakemassa tarvikkeita, avasi sitten ne kun mies puhui. Hänen silmänsä olivat hieman pelokkaat, kipua hän oli päivän sisään kokenut jo ihan tarpeeksi.
Pupupoika luimisti korviansa samalla kun Silkki silittä hänen hiuksia, kasvoilla ujo ilme. Samalla kun mies paineli tämän haavaa puhdistusainetupolla, Mira mutusti alahuultansa: haavaa todellakin kirvelsi ja hänen teki mieli kiemurrella pois. Mira kuitenkin päätti pysyä rohkeana ja reippaana, ummisti silmiänsä ja puristi toisen kätensä nyrkkiin.

[Silkki]

Silkki puhdisti haavan huolellisesti, mutta mahdollisimman nopeasti. Hän pyyhkäisi tupolla vielä pienempiä ruhjeita ja varovasti posken haavojakin.
"Noniin, valmista. Nyt voisimme jo käydä nukkumaan, näytän sinulle vielä makuuhuoneen." Silkki vei puhdistusaineen pois ja paprutupon roskikseen, tuli sitten takaisin eteiseen ja vinkkasi Miraa seuraamaan yläkertaan.
Nyt hän oli jo aika vakuuttunut että pikkuinen pääsisi ylös ominkin voimin. Taakse piti kuitenkin aina sillointällöin vilkuilla, että Mira oli kunnossa.

[Mira Koyama]

Mira ummisti silmiään kun Silkki puhdisti posken haavoja, niitä ei kirvellyt yhtä pahasti kuin käden haavaa. Mira hymyili pienesti kun haavojen puhdistus valmistui, katsoi kätensä haavaa. Se ei näyttänyt yhtään muuttuneen, mutta Mira tiesi, että se paranisi vielä, vaikkakin ehkä hitaasti, mutta nopeammin kuin ihmisillä.

Pupupoika seurasi Silkkiä yläkertaan, välillä jalkoja oli vaikeata taivuttaa, kun käveli portaita ylös, mutta lopulta Mira pääsi ylös asti, vaikkakin häntä heikotti.
"Pitää kysyä.. pitää.." Mira ajatteli, ummisti sitten silmiään hetken hermostuneena. "Silkki-san.." Mira aloitti, katsoi miestä kasvoihin.

[Silkki]

Silkki hymyili taas tyytyväisenä kun Mira oli selvinnyt portaiden kiipeämisestä itsekseen, vaikka tämä vaikuttikin hiukan uupuneelta. Hän oli jo menossa makkarin suuntaan, aukaisi ovea enemmän niin että he pääsisivät sisään. Silkki kääntyi sitten katsomaan Miraa kun tämä kutsui häntä nimeltä.
"Niin, Mira-san?" hän kysyi kohteliaasti ja tavallaan, kuin olisi puhunut lapselle. Aivan kuin Mira menisi rikki yhtään erilaisesta äänensävystä. Silkki katsoi Miraa suoraan silmiin ja yritti taas saada katsekontaktia.
Voisi Mira sentään silmiin katsoa jos aikoi pyytää jotakin. Mutta ei Silkki aikonut alkaa toista asiasta moittimaan.

[Mira Koyama]

Mira hätkähti kun mies kääntyi tätä päin, katsoi tähän ja odotti saavansa vastausta. "Pakko se kait on kun aloitin jo.." hän ajatteli. Mira hipoi hiuslatvoja hermostuksissaan, katse harhaili Silkin kasvoissa, silmissäkin. "Mä tota.." Mira aloitti, nielaisi sitten. ".. Ajattelin jos sä voisit.. Nukkua mun vieressä?" Mira sanoi lopulta melkein yhteen hengenvetoon, katsoi samalla Silkkiä kasvoihin. Katse kävi vieläkin välillä silmissä. Pieni puna kävi Miran kasvoilla.
Jotenkin Mira tunsi olonsa aina turvallisemmaksi kun hän nukkui jonkun vieressä, oli se sitten hänen sekopäinen puoliveli Uryû tai joku asiakas, se toi vain tiettyä turvaa Miralle, oli se kuinka hullua tahansa.

[Silkki]

Silkkin huulilla viipyi hymy kun Mira hitaasti sai sanottua mitä halusi. Hymy leveni hiukan ja hän oli aidosti ilahtunut siitä että toinen jopa aina silloin tällöin katsoi häntä suoraan silmiin.
"Tietysti voin, Mira-san. Eihän sitä ollut niin hankala kysyä?" Silkki sanoi samettisesti ja kosketti toisen kättä, meni sitten peremmälle makuuhuoneeseen. Hän kaiveli toiselle ison teepaidan yökkäriksi ja itselleen yöpuvun housut.
"Haluatko sukat?" Silkillä oli sellainen käsitys, että joidenkin jalat palelivat öisin.

Hän vaihtoi nopeasti yöpuvun housut päälleen, eikä tuntunut ollenkaan arastelevan sitä, että Mira saattaisi katsoa. Silkki oli täydellisen tyytyväinen vartaloonsa, se oli siro, mutta lihakset kuitenkin erottuivat. Solis- ja lapaluut ulkonivat selvästi, lanteet olivat kapeat ja lantioluu veti ihoa hiukan kuopalle (=pornoviivat!).

[Mira Koyama]

Mira luimisti korviansa jännityksestä ja ehkä hän tärisikin hieman. Kuitenkin Miran olo oli helpottunut kun Silkki sanoi voivansa. "No.. Ei näin jälkeen päin ajateltuna.." pupupoika naurahti, hätkähti sitä että Silkki kosketti tämän kättä niin yllättäen. Hän seurasi miestä makuuhuoneeseen ja hetken päästä otti t-paidan vastaan. "En mä tartte. Kiitos." Mira sanoi t-paidasta ja laski sen vuoteelle, kääntyi sitten selin Silkkiin, kohteliaisuussyistä. Hän otti toisen paidan pois päältään ja pisti sitten toisen paidan sekä otti housut pois, hän nukkui aina paidassa ja boxereissa.

Mira piti paitaa ja housuja käsissään, mietti minne tunkisi ne. Hän kääntyi, tosin varmisti ensin että Silkki oli varmasti pukenut housut päälleen ja katsoi miestä kysyvästi. Korvat eivät olleet enään luimussa, vaan olivat rennosti, sojottaen eteenpäin.

[Silkki]

Silkki pisti tyytyväisenä merkille, ettei Mira vaikuttanut enää niin hermostuneelta.
"Laske vaikka tuohon", hän sanoi ja osoitti nojatuolia huoneen nurkassa. Sille hän heitti myös kimononsa ja sytytti sitten pöytälamput. Mies käväisi sitten käytävässä ja alakerrassa sammuttamassa muut valot.
Silkki tuli takaisin makkariin ja katsahti vielä Miraa, tunki sitten peitteiden alle omalle puolelle sänkyään. Hän harjasi vielä hetken hiuksiaan odotellessaan että Mira tulisi viereen.
"Haluat kaiketi alkaa jo nukkumaan? Sinua varmasti väsyttää."

[Mira Koyama]

Mira nyökkäsi, säpsähti kun kimono lensi hänen viereensä tuolille juuri kun hän oli laittamassa vaatteita siihin. Pupupoika pisti vaatteet kimonon päälle, nätisti viikaten ja katsoi sitten makuuhuonetta suu hieman raollaan. Se oli paljon pienempi kuin Uryn asunnon makkari. Silkin asunto muutenkin oli pienempi kuin Uryn, mutta Mira mielsi sen paljon kodikkaammaksi.
Mira tuli hieman ujostellen Silkin viereen peitteiden alle, mahdollisimman reunaan, että vei niin pienen tilan kuin mahdollista ja niin että miehelle jäi paljon enemmän peitettä. Näin piti tehdä aina Uryn kanssa.
"Joo.." Mira sanoi hiljaa, silmät jo puoliksi kiinni.

[Silkki]

Silkki hymyili ja sammutti loputkin valot, kääntyi sitten hiukan Miran puoleen. Hän kosketti toisen olkapäätä.
"Hyvää yötä, pikkuinen. Herätä minut jos jokin on vialla", Silkki kehotti kuiskaten ja siirtyi taas makaamaan omalle puolelleen, selkä Miraa päin.
"Nuku hyvin", hän vielä sanoi ja sulki silmänsä, tarkensi taas aistinsa ja hengitti rauhallisesti. Nyt ei voinut ajatella mitään, että saisi unta. Ajatukset Mirasta kuitenkin pyörivät päässä, kuka ihme olisi satuttanut pikkuista noin...
Koko asunto oli nyt pilkkopimeä, makuuhuoneen suuresta ikkunasta pystyi tosin näkemään yötaivaan. Silkki aukaisi vielä silmänsä ja katseli heikosti erottuvia tähtiä.

[Mira Koyama]

Mira huokaisi uneliaasti, hätkähti avaten silmänsä kun Silkki kosketti hänen olkapäätänsä. "Hyvää yötä Silkki-san." pupupoika sanoi uneliaasti, hymyili hiukan. Sitten Mira sulki silmänsä ja korvatkin rentoutuivat, eivät olleet enään jännittyneet.
Pian Mira nukahtikin, hengitti raskaasti ja tasaisesti. Päivän tapahtumat olivat tehneet tehtävänsä, Mira oli koko ajan ollut erittäin uupunut ja kovassa univajeessa. Hänen pupunkorva värähti hieman, ja Mira aivasti, kääntyi sitten unissaan nukkumaan selälteen, tietysti mahdollisimman reunassa.

[Silkki]

Silkki kuuli vielä Miran aivastuksen, sulki vihdoin silmänsä tyytyväisenä ja nukahti itsekkin. Silkki nukkui aivan paikallaan, liikkumatta ja hengitys oli todella hiljaista. Hän näki hitaita unia kaikesta mitä päivällä oli tapahtunut, painoi kaiken mieleensä.
Välillä hän puhui hiljaa ja kurtisti kulmiaan kun aivot tallensivat tietoa.

[Mira Koyama]

Mira nukkui varsin levottomasti, joku uni oli juuri aluillaan. Hänen päänsä kääntyili aina välillä ja käsi värähti.

Mira saapui juuri kotiin, oli lähtenyt Silkin luota yöllä, aivan hiljaa, koska ei kestänyt enään sitä syyllisyyden tunnetta Urya kohtaan. Pupupoika avasi oven aivan hiljaa, sekä sulki sen todella hiljaisesti, eihän hän ollut laisinkaan varma oliko Uryû edes kotona. Mira laski laukkunsa eteiseen, hiipi sitten vaivihkaa olohuoneen ovelle, Urya ei näkynyt sielä, katsoi makuuhuoneen, ei, keittiön, ei, vaatehuoneen, ei, kylppärin, ei, työhuoneen, ei. Mira meni takaisin olohuoneeseen , katsoi vielä ison parvekkeen ja huokaisi helpotuksesta kun Uryû ei ollut sieläkään. Mira istahti väsyneenä sohvalle, sulki silmänsä ja valui röhnöttämään. Hetken päästä Mira hilasi itsensä ylös ja makoili sitten sohvalla, veti itsensä kerälle ja nukahti siihin.

Samaan aikaan reaalimaailmassa Mira veti itsensä pienelle kerälle ja jatkoi nukkumistaan.

Mira ei herännyt siihin kun ulko-ovi avattiin ja suljettiin: veli oli tullut takaisin kotiin. Pupupoika jatkoi nukkumistaan samalla kun veli käveli keittiöön hakemaan jääkaapista kaljaa, sekä sytytti tupakan. Uryû heitti nahkatakkinsa makuuhuoneen sängylle ja jatkoi sitten matkaansa olohuoneeseen, tarkoituksenaan katsoa televisiota: Uryû ei jaksanut etsiä Miraa mistään päin Tokiota, poika saisi rangaistuksensa sitten kun rohkeni kotiin tulla. Ury ei pistänyt valoja olohuoneeseen, pimeässä oli paljon mukavampaa katsoa televisiota. Hän istahti sohvalle, tajusi sitten että sohvalla oli joku muukin: Mira. Ury virnuili ilkikurisesti, Mirahan nukkui, sopiva hetki höykyttää pupupoikaa jälleen ja kunnolla. Ury nousi sohvalta ja kyykistyi Miran eteen, otti tupakastaan henkoset ja puhalsi ne Miran naamaan. Pupupoika yski hullunlailla ja alkoi heräilemään unestaan, säikähti kun näki Uryn edessään. "Uryû..!" Mira henkäisi pelosta, isoveli virnuili hullunkurisesti tämän vieressä. "Tervetuloa takaisin." Ury sanoi ja tarttui Miraa toisella kädellään kasvoista. Mira kurtisti kulmiaan ja luimisti korviansa, hänelle kävisi pahasti pian. Käsillään Mira yritti saada Uryn kättä pois kasvoistaan, muttei onnistunut, veli oli paljon vahvempi. Uryû nauroi ilkeästi. "Uryû lopeta.." Mira sanoi veljelleen, mutta veli vain virnusi ja repi Miralta paidan pois, kuljetti sitten tupakkaa aivan Miran ihon lähellä. Mira pystyi tuntemaan tupakan tulipään kuumuuden ja tärisi pelosta.

Unta nähdessään Mira toisti täsmälleen samat asiat mitä unessa tapahtui: luimisti korviansa, yritti saada Uryn kättä pois kasvoistansa ja puhui Urylle.

"Luuletko että tää on tässä?" Ury kysyi Miralta ja Mira ravisti päätänsä kieltävästi. "Hyvä poika.." Ury sanoi ja tumppasi tupakan läheiseen tuhkikseen. Mira koki ettei Ury ollut niin väkivaltaisella päällä, ehkä Mira pääsisi kuitenkin helpommalla? Kuitenkin kun Ury otti Miralta housut pois, hän tiesi mitä tulevan pitää. "Ury ei.." Mira sanoi, katsellaan aneli veljeltään ettei tämä tekisi mitään Miralle. Veli tuli kontilleen Miran päälle, alkoi järsimään Miran kaulaa verille. Pupupoika inisi kivusta, yritti työntää Uryn päätä kauemmaksi omastaan. Ury kuitenkin kaivoi housujen taskustaan puukon, avasi sen ja piti Miran mahaa vasten. "Jatkatkin.." Ury sanoi Miralle ja Mira säpsähti. "Uryû lopeta.. oo kiltti.." Mira sanoi heikosti veljelleen.

Mira huitoi käsillään ja uikutti unen mukaisesti, teki kaiken myös reealimaailmassa, minkä unessa, puhui selvästi, anelevalla äänellä ja huitoi käsillään.

[Silkki]

Silkki heräsi, kun Mira alkoi käyttäytyä levottomasti. Hän kuitenkin makasi hetken paikallaan, kurtisti kulmiaan, ennenkuin kääntyi katsomaan. Ulkoota tuleva kelmeä kuun valo valaisi huonetta sen verran että Silkki näki hyvin.
Mira näki ilmiselvästi jotain painajaista, hoki nimeä Uryû... se siis oli sen pahoinpitelijän nimi. Silkki oli asiasta varma ja katseli hetken, kun toinen huitoi ja aneli. Kauaa ei mies kuitenkaan pystynyt vain katsomaan, hän siirtyi lähemmäs Miraa ja veti tämän varovasti syliinsä.
"Mira-san, herää", hän kuiskutti toisen korvaan ja silitti rauhoittelevaan tyyliin Miran hiuksia. Olisi kaiketi parempi herätellä toinen lempeästi, kun uni oli ilmeisen kamala.
"Mira-san!" Silkki joutui sanomaan hiukan tiukemmin ja tavallaan käski pienempää heräämään. Hän kuitenkin piteli tätä edelleen lempeäst itseään vasteni ja silitteli.

[Mira Koyama]

Miran silmistä valui kyyneliä kun jälleen Ury alkoi käyttämään tätä hyväkseen. Mira ei voinut muuta kuin itkeä. Uryûkin huomasi sen, viilsi Miran vatsaan syvän haavan, joka alkoi heti vuotamaan verta. Mira huusi täyteen ääneen sitä kipua, aneli samalla Uryûta lopettamaan, mutta veli ei suostunut.

Miran uni rupesi kuitenkin häiriytymään, hän kuuli jonkun kutsuvan tätä. Uryû ei koskaan sanoisi Miraa -san päätteellä. Miran silmät vuotivat kyyneliä ja hän tärisi kauttaaltaan, kun alkoi heräämään. Hän oli hyvin lähellä jotakuta, jotakuta joka silitteli tätä ja piti lempeästi vasten..
Pupupoika aukaisi itkuiset silmänsä ja huomasi katsovansa Silkkiä suoraan silmiin. Mira hätääntyi, kaikki oli siis ollut unta? "Silkki-san.." Mira kuiskasi, oli hukassa itsensä kanssa. Hän ei vain saanut silmiään irti miehen silmistä, oli niin järkyttynyt unesta. "Mun pitää lähteä kotiin.." pupupoika ajatteli.

[Silkki]

Silkki hymyili hiukan kun toinen heräsi vihdoin ja katsoi jopa suoraan silmiin. Pikkuinen näytti niin kovin hätääntyneeltä.
"Noniin, ei mitään hätää, pikkuinen", hän kuiskutti, eikä päästänyt Miraa otteestaan. Silkki piti toista lähellään ja pyyhki kyyneleet tämän poskilta. "Se oli vain unta."
Mustissa silmissä oli hiuakn huolestunut katse ja ne tuntuivat tunkeutuvan Miran silmiin, kuin Silkki yrittäisi lukea toisen ajatuksia.
Hän pystyi taas vaistoamaan ties mitä, kun Mira oli hänen sylissään ja Silkin kulmat kurtistuivat hiukan.
"Et mene sen Uryûn luokse, Mira-san. Se on sinulle vaarallista. Hän on se, joka teki sinulle nämä, nee?" Silkki puhui hiljaa ja surullisesti, kosketti varovasti sormenpäillään haavoja toisen poskessa ja sitä isoa haavaa toisen käsivarressa.

[Mira Koyama]

Mira tärisi ollessaan niin liki Silkkiin, ei saanut edelleenkään katsettaan pois miehen silmistä. Pupupojan silmistä suorastaan paistoi hätäännys ja pelko, uusia kyyneliä puski koko ajan pintaan. Hän kuunteli mitä Silkki sanoi, mietti sitten oliko hän puhunut ja liikehtinyt jälleen unissaan. Mira hengitti vaivaantuneesti ja katkonaisesti, hänen pitäisi päästä kotiin, mitä aikaisemmin Mira tuli kotiin, sen pienempi rangaistus. Tosin juuri oli tulossa varmaan vähän isompi rangaistus, olihan Mira ollut jo jonkin aikaa karkuteillä.
Mira hätkähti kun Silkki mainisti hänen veljensä nimen, Mira oli siis puhunut unissaan. Pupupoika pysyi hiljaa kun Silkki kysyi oliko Ury tehnyt kaikki haavat Miralle. Hän vain tärisi, sulki silmänsä hetkeksi kun mies kosketti haavoja, aukaisi sitten taas. "Mu-mun pitää mennä kotiin.." Mira sanoi heikosti ja hätääntyneenä, kasvoillaan aneleva ilme. Toisaalta hän olisi halunnut jäädä Silkin luokse, mutta olisi parempi ottaa rangaistus pikimmiten vastaan.

[Silkki]

"Miksi sinä pelkäät niin kovasti?" Silkki kysyi ja pudisti hiukan päätään. Hän ei pystynyt käsittämään tätä hätäännystä Mirassa, toinenhan pelkäsi ihan tosissaan. Eikä Silkki ollut mielestään tehnyt mitään ansaitakseen tätä.
"Onko Uryû poikaystäväsi?" hän kysyi tavallaan jääräpäisesti. Silkki oli vakuuttunut nyt siitä että tuo kyseinen mies oli pahoinpidellyt Miraa. "Vai onko hän sinulle sukua? Miten se nyt onkaan, sinä et voi mennä takaisin sinne. Ei kukaan ansaitse tälläistä kohtelua, Mira-san, kai ymmärrät sen?" Silkin katse porautui taas pienemmän silmiin ja tämä näytti todella vakavalta. Hänellä ei ollut aikomustakaan päästää Miraa noin vain menemään, sen verran huolissaan Silkki oli.

[Mira Koyama]

Mira tärisi paikoillaan, ei pystynyt vastmaan Silkin kysymykseen. "Ei se susta johdu.. Mun pitää mennä kotiin.." pupupoika ajatteli, katsoi vieläkin miestä silmiin. Hennosti Mira pudisti päätään kieltävästi kun Silkki kysyi oliko Uryû hänen poikaystävänsä. "Mistä sä olet edes tiennyt että mä olen homo..?" Mira ajatteli, luimisti korviaan voimakkaasti.
Mutta Silkin kysyessä, oliko Uryû sukua, Mira hätkähti voimakkaasti, sulki sitten silmänsä huomatessaan virheensä. Mutta Mira ei ymmärtänyt kokonaan sitä, miksei hänen olisi tarvinnut kestää sitä kohtelua, jonka Uryû tälle teki. Mira tiesi olevansa syyllinen siihin kun syntyi ja pilasi Uryn elämän lopullisesti.

Mira aukaisi silmänsä, katsoi miestä silmiin. "Mun pitää.. mennä kotiin.." Mira sanoi edelleen heikosti. Sisimmässään Mira kuitenkaan ei halunnut, mutta jos Ury löytäisi Silkin asunnon, olisi Silkkikin vaarassa. "Mun pitää.." Mira toisti vielä, näytti avuttomalta ja olevan hukassa siitä mitä hänen tosiasiassa pitäisi tehdä. Eihän Miralla ollut edes kotiavaimia mukanaan.

[Silkki]

Mira tärisi aivan kamalasti ja Silkki piti toisesta hiukan tiukemmin kiinni, huokaisi ja painoi hetkeksi katseensa kun pupupoika ei osannut vastata mitään.
Toisen hätkähtäessä Silkki kuitenkin siristi silmiään. Perheväkivaltaa? Hän ei voinut muuta kuin päätellä, että tämä Uryû oli joko Miran isä, veli tai ehkä setä. Jotain läheistä sukua, niin rajusti pikkuinen hätkähti.
"Ei, Mira-san, miksi haluat niin voimakkaasti lähteä kotiin, jos sinua satutetaan siellä?"
Silkki katsoi toista taas suoraan silmiin, katse oli ehkä hiukan teräksinen, vaikka silitykset olivat pehmeitä ja hyväileviä. "Mitä olet tehnyt väärin, että ansaitset tätä kohtelua läheiseltäsi?"
Ei Silkki oikeastaan odottanut vastausta Miralta, vaan puheli kuin itselleen vaikka katsoikin edelleen toista hiukan pistävästi.
"Sinä menet kaikkein vähiten kotiisi. Jää tänne, missä voin pitää sinusta huolta. En halua huolehtia, että mitä sinulle tehdään jos lähdet nyt, pikkuinen..." hän suostutteli pehmeästi ja piteli Miraa itseään vasten.

[Mira Koyama]

Jälleen Mira ei osannut sanoa Silkille mitään, ei yhtikäs mitään. "...." Mira koitti, muttei saanut sanaa suustansa. Loppujen lopuksi Mira sai kuitenkin elää Uryn luona ja oikeastaan ilman Uryûta Mira ei ehkä pysyisi edes hengissä. Hädin tuskin hän pysyi nytkään, mutta Mira tiesi, että Ury, kaikesta huolimatta, ei antaisi hänen kuolla.
Pupupoika tunsi itsensä ahdistuneeksi, hän olisi halunnut rimpuilla irti Silkin sylistä, hellistä silittelyistä. Ei Mira semmoista kohtelua ollut saanut vuosikausiin, se oli väärin. Miran piti olla vain syntipukki, se jonka harteille kaikki heitetään, lelu ja objekti.
".. Mä synnyin..." Mira sanoi heikosti. Tuskin hän olisi sanonut sitä ellei olisi tuntenut oloaan nurkkaan ahdistetuksi. Pupupoika katsoi edelleen Silkkiä silmiin, kuunteli miehen pehmeää puhetta. "E-en mä voi.. Pitää mennä kotiin.. Veli suuttuu.." Mira sanoi hiljaa. "Antakaa mun olla täälä.. Antakaa mun olla täälä.." Mira anoi mielessään, takaisin Uryûn luokse meneminen pelotti, vaikka Mira tiesi, että enemmin tai myöhemmin hänen pitäisi mennä.. "Mun pitää.. kotiin.. Mutta.. haluun jäädä.." Mira sanoi todella hiljaa, nielaisten osat sanat lauseistaan.

[Silkki]

"Sinä synnyit? Senkö takia sinua satutetaan?" Silkki näytti nyt siltä että hän voisi pahoin. Tuollainen henkinen väkivalta fyysisen ohella oli... jotain niin kamalaa, ettei sitä voinut sanoilla kuvata.
Hän kuunteli tarkkaan toisen sekavia sanoja, päätteli näistä lauseista että se pahoinpitelijä oli Miran veli. Niin, sehän kävisi kuvaan. Silkki ei kuitenkaan voinut ymmärtää, miksi Mira tunsi niin pakottavaa tarvetta mennä kotiin. Ehkä pikkuinen pelkäsi veljeään niin paljon?
Silkki pudisti päätään uudemman kerran.
"Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Voit jäädä tänne jos haluat. Veljelläsi ei ole sinuun minkäänlaista valtaa, ei ainakaan jos sinä päätät että olet vapaa. Ymmärrätkö?" Silkki jatkoi pehmeää jutteluaan, hän tiesi täydellisen hyvin, kuinka rauhoittava vaikutus joihinkin hänen äänellään oli. Lisäksi hän oli todella hyvä suostuttelija, sekin hänen äänensä ansiota.

[Mira Koyama]

Pupupoika värähti ja nyökkäsi pienesti. Ahdistunut olo jonkun lähes tuntemattoman seurassa sai tämän näyttävästi hyvin sekaisin ja kertomaan itsestään edes jotain. Tai antamaan edes vihjauksia. Mira haisteli, tärinän ja sekavien ajatuksien keskellä, Silkin ominaistuoksua. Se oli niin miellyttävämpi kuin Uryûn, ei haissut alkoholille ja tupakalle, ei demonille..
"Uryû tulee ja löytää.." Mira ajatteli, oli ihan varma että pian veli löytäisi hänet. Katse harhaili pientä kehäänsä, kunnes se kohdistui taas Silkin kasvoihin, silmiin. "..." Mira pysyi hiljaa, Urylla oli kaikki valta häneen. Olihan Uryû hänen huoltajansa. ".. Voinko mä.. edes joksikin.. aikaa..?" Mira kysyi, taas jälleen nielaisten sanojansa, katsoi Silkkiä suoraan silmiin suorastaan anoen. Ehkä Mira olisi muutaman päivää karkuteillä ja sitten menisi kotiin, taikka suoraan työpaikalle. Ury olisi ehkä enemmän mielessään jos Mira tulisi suoraan bordellille töihin, hankkimaan rahaa veljelle..