|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 15:21:45 GMT 3
Silkki antoi toisen nuuhkia niin paljon kuin mieli teki. Toinen vaikutti olevan aivan hukassa, mutta Silkki oli tyytyväinen kun tämä alkoi tajuta, ettei tarvitsisi ainakaan heti lähteä.
Normaalisti Silkki ei olisi noin vain ottanut ketä tahansa asuntoonsa, mutta tämä oli jo sen verran vakavaa ettei hän voinut muuta kuin suostua siihen, että Mira olisi täällä jonkin aikaa.
"Voit ihan hyvin. Minulla on välillä hiukan yksinäistä täällä ja sinä olet miellyttävä pikkuinen", Silkki sanoi jo hiukan hymyillen ja silitteli toisen selkää kevyesti.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 15:28:32 GMT 3
Mira hymyili ujosti ja huokaisi. Tärinäkin oli ehkä hieman hellittänyt, mutta pelko oli yhä mielessä pinnalla. Jotenkin pupupoika tunsi olonsa ehkä hieman epämukavaksi Silkin vierellä, miehen silittelyt toivat Miran mieleen jotain, mutta hän ei kyennyt muistamaan mitä.
"..." Mira yritti sanoa jotain, katsoi eteensä lasittunein silmin. "Yksinäistä, mukava pikkuinen.. Aikooko Silkkikin käyttää mua hyväkseen..?" pupupoika ajatteli, oli surullinen. Näyttävästi tällä ei ollut muuta tulevaisuutta. Toisaalta vaihtelu Uryyn oli ehkä hieman mukavampaa, mutta ajan mittaan oli senkin vaihtelun päätyttävä ja palattava kotiin. "Kiitos.." Mira sanoi, yritti hymyillä muttei järin hyvin siinä onnistunut.
Pupupoika huokaisi jälleen, ei uskaltanut liikkua, eikä ruveta nukkumaan, jos uni tulisikin uudestaan?
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 16:37:23 GMT 3
Mira näytti hiukan maaniselta ja Silkki nosti kätensä silittelemään varovasti toisen korvia.
"Älä turhaan kiittele. Minun tässä pitäisi kiittää, että uskoit minua..." Silkki huokaisi ja piteli toista taas niin hellästi kuin mahdollista.
"Haluaisitko vielä nukkua?" hän kyseli sitten ja katseli Miraa.
Tuntui ehkä hiukan, kuin olisi hoitanut lasta... mutta tämä oli kyllä hiukan erilaista. Ei Mira sentään aivan lapsi ollut, vaikkei vielä ollutkaan täyttänyt kahdeksaatoista. Mutta toinen tuntui niin pieneltä ja kevyeltä sylissä ja tätä piti käsitellä niin varoen...
Silkki huokaisi taas ja silitti vielä vähän Miran pupunkorvia.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 16:45:26 GMT 3
Pupupoika luimisti korviansa Silkin silitellessä niitä, hieman ujoudesta ja hieman siitä että Miralla oli haavoja niissä. Hän ei osannut sanoa mitään Silkille takaisin, katsoi vain miestä vetisillä silmillään.
"En mä varmaan saa unta.." Mira sanoi, olihan hän kuitenkin nukkunut jo monta tuntia niin että pahin väsymys oli ohitse. Mira ei edes olisi halunnut nukkua, unen uusiutuminen tai toisenlaisena tuleminen pelotti häntä todella paljon.
Mira painoi päänsä Silkin leuan alle, kuunteli miehen sydämenlyöntejä. Ne jotenkin rauhoittivat Miraa. Ja näin Mira teki aina kun Urylla oli parempi kausi. Sen tiesi silmistä, ne olivat siniset silloin kun Uryû oli kiltti ja kaikki viha oli poissa.. Harvoin Mira kuitenkaan uskaltautui veljensä lähelle oma-alotteisesti.
Ainakin tällä hetkellä Mira tunsi olonsa suht turvalliseksi Silkin lähellä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 17:01:33 GMT 3
"Hyvä on", Silkki sanoi hiljaa, eikä kysellyt sen enempää, koska vihdoin Mira pystyi kunnolla rentoutumaan. Toisen ominaistuoksu oli mielenkiintoinen, siinä oli ehkä jotain hiukan vinossa, jotain sellaista mikä ei lähtenyt yhdellä kylpykerralla. Ehkä se oli se hyväksikäytetyn henkilön tuoksu.
Muuten Mira sitten tuoksui todella miellyttävälle, sellaiselle, mitä voisi nuuhkia pidempäänkin.
Huomaamattaan Silkki alkoi kevyesti heijata toista ja sulki silmänsä, että voisi keskittyä kunnolla Miran hoivaamiseen.
Sydämmenlyönnit hidastuivat taas ja hän hengitti hitaasti, kun olo oli niin rauhallinen. Silkki piti kättään pienemmän niskassa.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 17:11:48 GMT 3
Mira sulki silmänsä, mutta unikuvat palasivat heti hänen mieleensä. Pupupoika aukaisi silmänsä ja nuuhki jälleen miehen ihoa. Kuitenkin Miran silmät painuivat kiinni, ja pikku hiljaa hän alkoi hengittämään syvään. Sitä ei kuitenkaan kestänyt aikaakaan, kun Mira säpäsähti hereille kun Silkki alkoi keinuttelemaan tätä. "..." Mira aikoi sanoa jotain, mutta pysyi hiljaa, näin oli itseasiassa ihan mukavaakin.
Mira pysyi kauan hereillä, ei kuitenkaan ajatellut juuri mitään. Välillä pienempi käänsi päätään katsoakseen huonetta, ja kuun valoa siellä. Aika kului ja Mira vaipui uneen. Korvat olivat rentoina, hengityskin oli hiljaista, mutta syvää.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 17:17:32 GMT 3
Silkki itse vaipui jonkinlaiseen horrokseen, hymyili vähän kun jotenkin aisti, että Mira nukahti. Hän valui hiukan enemmän makuuasentoon, niin että pieni, kevyt keho makasi hänen päällään.
Mira ei tuntunut lainkaan painavalta, tai edes hankalalta siinä ja Silkki aukaisi sen verran silmiään, että sai vedettyä peittoa heidän päälleen.
Vielä kerran hän hengähti syvään ja nukahti itsekkin, sormet pienemmän hiuksissa ja toinen käsi Miran selällä.
Jalat olivat sotkeutuneet toisiinsa, niin että asento olisi kummallekkin jotenkin mukava.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 17:27:27 GMT 3
Mira nukkui koko loppuyön näkemättä unia tai heräilemättä. Lisäksi hän ei liikkunut lähes ollenkaan, mitä nyt välillä vaihtoi vain pään asentoa tai siirsi vähän kättänsä.
Mira aukaili silmiänsä kun auringonsäteet osuivat niihin. Pupupoika haukotteli väsyneesti ja nosti sitten päätänsä hitusen. Hetken ajan Mira kummasteli nukkumisalustaansa, kunnes käänsi katseen allensa: Silkki. Mira nousi sätkien istumaan polvilteen Silkin viereen; mies oli varmasti kuollut hänen painoonsa yön aikana. Miralla ei ollut yhtään muistikuvaa siitä, että miten oli Silkin päälle joutunut, mutta kaiken muun tämä yöstä kylllä muisti. Miran kädet olivat tämän suun edessä, silmät räpyttivät tasaista vauhtia. "Emm.. Mitä pitää tehdä?" Mira ajatteli, konttasi sitten miehen naaman viereen ja pisti päänsä miehen kasvojen yläpuolelle, niin että poski oli nenän yläpuolella. "Hengittääkö se..?" Mira ajatteli hätääntyneenä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 17:37:24 GMT 3
Silkki nukkui rauhallisesti eikä edes mutissut unissaan. Hän heräsi jo siihen, kun Mira sätki hänen sylistään. Silkki joutui kuitenkin keräilemään elintoimintojaan, koska oli nukahtanut suoraan siitä erikoisesta horroksestaan
Sydän löi aivan vähän liiian hitaasti, jotta olisi pystynyt heti edes aukaisemaan silmiään.
Silkki aukaisi silmänsä vasta siinä vaiheessa kun Mira kumartui hänen ylleen, hetken aikaa hän vain katsoi toisen hiuksia jotka tunkivat silmiin.
Sitten hän hymyili ja kohotti päätään sen verran että sai painettua pienen, ehkä hiukan ilkikurisen suukon toisen poskelle.
"Huomenta, Mira-san. Mitä sinä teet?"
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 18:03:54 GMT 3
Mira kallisti hieman päätänsä, Silkki taisi kuin taisi olla elossa? Mira hengähti hymyillen itsekseen, hätkähti kun tunsi Silkin huulet poskellansa, perääntyi miehestä, katsoen tätä pyörein silmin, tipahti sitten älähtäen sängynreunalta lattialle.
"Mä mä.." Mira sopersi lattianrajasta, veti itsensä istumaan niin että korvat ja kasvot, sekä olkapäät näkyivät sängynlaidan ylitse. "Mä kuuntelin että ootko sä elossa." Mira sanoi katsoen Silkkiä, hieroi samalla päätänsä jonka hän oli lyönyt lattiaan. Mira irvisti kivusta, muttei jaksanut välittää. Hän nousi takaisin sängyllen, ja istui polvillaan. "Huomenta." pupupoika sanoi hymyillen utuisesti.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 18:24:20 GMT 3
Silkki naurahti, kun toinen tipahti sängyltä, mutta kallisti sitten päätään myötätuntoisesti. Mira ei ilmeisesti kuitenkaan loukannut itseään kovin vakavasti kun jo nousikin takaisin sängylle.
"Näytinkö minä sitten kuolleelta? Anteeksi", Silkki sanoi hiukan huvittuneena ja nousi kunnolla istumaan. Peitto valui kunnolla päältä ja hiukset valahtivat olkapäille. Paljas ylävartalo hohkasi aamuauringossa.
Mira näytti äärimmäisen suloiselta istuessaan siinä polvillaan ja hymyillen utuisesti, Silkki hymyili takaisin. Ulkona olisi varmasti koleaa näin aamusta ja sen tunsi sisälle asti, vaikka talossa olikin lämmin.
Syksyn vain tunsi.
"Onko sinulla nälkä, pikkuinen? Mitä haluaisit syödä?"
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 18:36:40 GMT 3
"No kun.. mä olin.. sun päällä ja.. kun.. mä painan.. niin.. paljon.." Mira sopersi punastuneena, laski katseensa kun peitto valahti Silkin päältä miehen noustessa istumaan. "Sillä ei ollut paitaa ja mä nukuin.." Mira ajatteli ja punastui enemmän, peitti punastusta hiuksillaan.
Hiustensa alta Mira huomasi Silkin hymyilyn ja hymyili utuisesti takaisin. Ikkunasta hohkasi todellakin koleata ilmaa ja se sai Miran värisemään kylmästä, niin tämä hakeutui vähän lähemmäs Silkkiä, istumaan miehen viereen.
"Ei mulla oo.." Mira sanoi pienellä ja viattomalla äänellä, kävi sitten kerälle sängylle niin että pää oli Silkin reiden päällä. "Oli jo varmaan viides tai kuudes kerta.."
"Miksi sä sanot mua pikkuiseksi..?" Mira kysyi Silkiltä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 18:49:10 GMT 3
Silkki näytti hölmistyneeltä, kun toinen sanoi painavansa niin paljon.
"Mistä sinä oikein puhut? Olit kevyt kuin höyhen. Ehkä hiukan liiankin kevyt", hän sanoi hiljaa ja oli nyt varma, että toinen sairasti anoreksiaa.
Sitten toinen vain punastui, johtuikohan se siitä, että tämä näki Silkin ylävartalon? Silkki laski hetkeksi katseen itseensa ja kosketti hiukan epävarmana ylävatsaansa, mutta ei sanonut mitään.
Ehkä Mira sitten todella arasteli kaikenlaista alastomuutta. Tälläistäkin, mikä oli Silkin mielestä aivan luonnollista miehille.
Hän alkoi silittää pienemmän hiuksia, kun tämä laski pään hänen syliinsä.
"Sanon sinua pikkuiseksi, koska olet pieni ja suloinen", Silkki sanoi hienoisesti hymyillen, "ja minun mielestäni sinun pitäisi syödä jotain. Voisin vaikka keittää puuroa, jos pidät siitä. Sano jotain, mitä voisit edes hiukan syödä..."
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 18:59:06 GMT 3
Mira ravisti pienesti päätään. "En oo." hän sanoi, sulki silmänsä, koska se että Silkki silitti tämän hiuksia tuntui mukavalta. Pupupoika hätkähti, kun mies sanoi häntä pieneksi ja suloiseksi, punastui sitten ja peitti punastuksen käsillään. Korvatkin sätkähtivät pienoisesti, ja Mira mumisi jotain kieltävän tyylistä. "Ei mulla ole nälkä.." Mira sanoi, otti kädet pois kasvojensa edestä, katsoi Silkkiä. "Mä voisin kyllä.. Juoda teetä jos sopii?" Mira ehdotti, katsoi Silkkiä ja nosti toisen kätensä koskettamaan hellästi Silkin poskea.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 19:26:04 GMT 3
Silkki jatkoi vain hiljakseen toisen hiusten silittelyä ja huokaisi kun toinen sanoi ettei haluaisi syödä.
"Käyhän se. Haluat kaiketi pukea päälle? Voit käyttää vielä vaatteita jotka lainasin sinulle eilen, käyn laittamassa omat vaatteesi kuivausrumpuun, että saat ne myöhemmin päällesi", Silkki sanoi ja silitti vielä muutamaan kertaan toisen päälakea. Nousi sitten ylös, nappasi toisen syliinsä ja laski sitten varovasti jaloilleen sängyn vierelle.
"Pue päällesi, minä tulen pian takaisin." Silkki lipui ulos huoneesta laittamaan vaatteet kuivausrumpuun.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 19:48:45 GMT 3
Mira haisteli Silkin housujen tuoksua, nekin tuoksuivat miellyttävälle. "Mm.. Joo." Mira myöntyi edes johonkin mitä mies puhui, huoahti ja nosti päätänsä kun Silkki nousi, yllättyi kun mies nosti tämän syliinsä ja laski sitten maahan. "Okei." Mira sanoi hiljaa ja katsoi Silkin kevyitä askelia kun mies lähti huoneesta. "Anteeksi Uryû, näin on vain jonkin aikaa parempi.." Mira kuiskasi niin, että hän itse vain pystyi kuulemaan sen. Hetken ajan Mira oli erittäin alakuloinen, oli hankalaa olla ilman veljeä, oli hankalaa olla siinä normaalissa arjessa. Ja eihän Mira ikuisuuksiin pystyisi edes olemaan Silkin luona, joskus sen oli päätyttävä.
Mira käveli nojatuolin luokse, otti yöpaidan pois päältään, ollen nyt vain boxereissa ja katsoi hetken aikaa ylävartaloaan, joka oli aivan mustelmilla ja haavoilla. "Parempi.." Mira kuiskasi vielä ja puki sitten öisen t-paidan ja housut päälleen, ne olivat vieläkin löysät, mutta pupupoika ei välittänyt. Yöpaidan Mira oli pistänyt nojatuolin käsinojalle. Pupupoika huokaisi ja käveli sitten rappusten yläpäähän, lähtien varovaisesti laskeutumaan alas.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 26, 2007 19:57:44 GMT 3
Silkki sai kuivausrummun pyörimään, Mira saisi omat vaatteensa noin tunnin päästä jos niin haluaisi.
Hän palasi käytävään juuri kun toinen lähti rappusia alas.
"Älä kompuroi", hän kehotti ja hipsi makkariin pukemaan itse päälle. Siniset, löyhät farkut ja musta, ihonmyötäinen pitkähihainen pääsivät nyt päälle ja Silkki petasi vielä sängyn, ennenkuin käveli sitten portaisiin.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 26, 2007 20:57:04 GMT 3
Mira pääsi portaita alas suht hyvin, ei tullut ongelmia, mikä sai Miran hymyilemään. Joskus demoniudesta oli hyötyä: ainakin Miralla vammat parantuivat nopeammin. "Joo." Mira sanoi Silkille joka oli kulkenut käytävästä johonkin suuntaan. Pupupoika astui vielä muutaman askelen alas, käveli sitten keittiöön, suoraan ikkunan viereen. Hän katsoi huurteista aamua, lehdet olivat jo todellakin menettämässä värejään hienoiksi syksyn väreiksi. Mira huokaisi, katsoi sitten tiellä kulkevia ihmisiä. Tiellä kulki hitaasti, yksinään joku jolla oli tupakka suussa ja varsin musta vaatetus. "Uryû..?" Miran silmät laajenivat kauhusta ja tämä kyykistyi, konttasi sitten nurkkaan tärisemään. Ehkä olikin väärin jäädä Silkin luokse? Ury vielä pahoinpitelisi Silkinkin..
Mira veti jalat koukkuun vartaloansa vasten ja kiersi kätensä niiden ympärille, tärisi pelosta ja katsoi lasittunein silmin eteensä.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 31, 2007 20:22:47 GMT 3
Silkki käveli verkkaan portaat alakertaan, vajosi ajatuksiinsa ja silitti taas hiuksiaan. Hän jäi eteiseen hetkeksi, käveli sitten olohuoneeseen. Aamupalaa... ajatus katkesi ja hän tuijotti ikkunasta ulos. Outo kihelmöinti sai ajatuksen taas kulkemaan.
Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi varoittavaa, että jokin olisi todella pielessä. Kaikki ei nyt vain ollut hyvin.
Silkki luotti vaistoihinsa.
Hän veti hiukset taakse ja asteli keittiöön, jossa näkikin sitten Miran nurkassa tärisemässä.
Silkki vilkaisi ulos ja kyykistyi sitten toisen viereen, nosti kätensä silittämään rauhoittavasti toisen hiuksia.
"Kerro, pikkuinen. Mikä hätänä?"
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 31, 2007 20:37:53 GMT 3
Mira keinutteli itseään, silmät lasittuivat entisestään. Oli edes vaikeata huomata Silkkiä, joka tuli keittiöön. "Ury löysi mut, Ury löysi mut.. Se löysi.. Se tappaa Silkin, pahoinpitelee mut.. Sairaalakuntoon.. Mun pitää lähteä kotiin ettei Silkille käy mitään.." pupupoika ajatteli kauhuissaan, keinutteli itseään voimakkaammin, täristen todella pahasti.
Mira suorastaan pomppasi kattoon asti, kun Silkki tuli silittämään hänen hiuksiaan; Mira oli luullut että Uryû tuli, mutta olikin väärässä.
"Uryû on täälä.." Mira kuiskasi kauhuissaan, muisti sitten että Uryû pystyisi aistimaan hänet pitkän matkan päästä. Mira oli vain puolidemoni ja aisti huonosti toisten demonien läheisyyden. Mira vingahti ja konttasi pöydän alle, sieltä edelleen pois keittiöstä: oli päästävä johonkin paikkaan jossa olisi paljon seinää niin ettei Uryû pystyisi aistimaan häntä niin herkästi. Pupupoika voi suorastaan pahoin, eikä tuntunut saavan happea kun kyykisteli portaiden juurella. ".. Yläkerrassa on enemmän seinää kuin alhaalla.." Mira ajatteli ja alkoi kiipeämään rappusia. Korvat tärisivät luimussa kun hän kipusi portaita ylös ottaen tukea seinästä. Mirasta tuntui että hän voisi hetkellä minä hyvänsä pyörtyä. Silmät eivät ottaneet yhtään selkeätä kohdetta, kaikki oli epämääräistä massaa.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 31, 2007 20:47:55 GMT 3
Silkki veti kätensä pois, kun toinen säpsähti niin rajusti. Hän nousi seisomaan ja katsoi Miran perään, kun tämä konttasi lähes pakokauhuisena pois keittiöstä.
Vatsanpohjassa kouraisi ikävästi ja Silkki puri huultaan, kulmat kurtistuivat huolesta.
Ei Uryû voisi olla täällä. Se ei ollut mahdollista, koska muuten kaikki vaistot olisivat kirkuneet. Silti Miran reaktio sai ajattelemaan, että ehkä vaistot olivat kerrankin väärässä.
Silkki kiiruhti toisen perään, takaisin portaisiin. Hän ei osannut muuta kuin katsoa pienempää hiukan kireänä ja kävellä perässä, varmistaa ettei toinen kaatuisi.
Mira olisi pian saatava rauhoittumaan ja kertomaan mitä oli nähnyt. Tai ehkä kuullut.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 31, 2007 20:55:23 GMT 3
Mira jäi seisomaan puoliväliin portaisiin, äkillinen kipu valtasi vasemman rintalihaksen, jossa tatuointi oli. Pian vihlonta alkoi leviämään koko vartaloon ja se sai pupupojan irvistämään. "Uryû löytää mut.. Se löytää.. Pitää lähteä kotiin kun se on mennyt pois.. Ettei Silkille.. käy mitään.." Pupupoika ajatteli. Hänen sydämensä löi tuhatta ja sataa, tärinäkin vain voimistui.
Mira jatkoi kipuamista vaikeasti kyynelten valuessa silmistä. Hän piti oikealla kädellään kiinni vasemmasta kyljestään, vasen käsi taas otti tukea jostakin mistä sai.
"Mahdollisimman keskelle taloa.. Ettei Ury aisti mua.." Mira ajatteli, hengitti vaikeasti. "Ei saa liikkua tunteihin.. Ei saa liikkua.." hän jatkoi ajattelemisiaan, oli juuri astumassa viimeiselle portaalle kun menetti tajuntansa ja alkoi kaatua taaksepäin.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 31, 2007 21:08:59 GMT 3
Huoli kasvoi sitä mukaa, mitä ylemmäksi he portailla pääsivät ja Silkki osasi jo odottaa toisen pyörtymistä. Niin raskaasti Mira hengitti ja vbaikutti niin pakokauhuiselta, etteivät aivot sellaista kestäisi. Niiden olisi pakostikkin saatava hiukan hermolomaa ja se onnistui vain niin, että taju menisi.
Silkki koppasi toisen syliinsä ja henkäisi hiukan surullisena. Kantoi sitten Miran makuuhuoneeseen sängylle, nosti pienemmän jalat sängynpäädylle, niin että ne olisivat koholla ja veri menisi aivoihin.
Huolestua voisi tosissaan vasta neljän minuutin tajuttomuuden jälkeen.
Hitaasti Silkki silitteli toisen hiuksia ja yritti terävöittää aistejaan.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Aug 31, 2007 21:26:57 GMT 3
Miran mitkään aistit eivät toimineet pyörtymisen jälkeen, hän oli vain velttona Silkin sylissä, sekä sängyllä johon mies laski hänet. Silmäluomet olivat kiinni ja pupupoika oli todella rauhallinen verrattuna äskeiseen olotilaan. Hengityskin tasottui, lihakset rentouvat. //miten niin kuin seksin jälkeen? XD//
Muutaman minuutin jälkeen Miran korvat värähtelivät, ja pupupoika alkoi yskimään: hän oli herännyt. "Mitä..?" hän ihmetteli kun jalat olivat jotenkin oudosti ja joku silitteli hänen päätään. "Mitä tapahtui..?" Mira kysyi heikosti, aukoi silmiään. Katse harhaili pitkin kattoa ja huonetta. Päätä särki todella paljon. Eikä Mira muistanut enää mitään siitä kun oli lähtenyt kiipeämään portaita. Pupupoika ummisteli silmiään, huoneessa oli liian häikäisevää, se särki päähän vielä enemmän. "Silkki..?" Mira kysyi, ei Uryû häntä niin päähän silittelisi.
|
|
|
|
Post by Silkki on Aug 31, 2007 21:35:03 GMT 3
Silkki alitajuisesti laski sekuntteja, jatkoi puuduttavaa kädenliikettä jota kutsuttiin silittämiseksi.
Hän oli niin huolissaan pikkuisesta että pahaa teki. Paniikille ei voisi antaa valtaa, sen hän oli ammatissaan oppinut. Nyt pitäisi vain jaksaa odottaa....
Ja pienen ajan, joka oli Silkistä tuntunut monelta tunnilta, päästä Mira heräsi.
"Aivan rauhassa. Pyörryit pikkuinen, mutta kaikki on hyvin. Silkki tässä, niin", Silkki sanoi käheästi mutta jotenkin pehmeästi ja jatkoi vielä hetken toisen hiuksien silittelyä. Sitten kun hän oli varma, että Mira pysyisi tajuissaan, hän nosti toisen syliinsä.
|
|
