Laivalla~

[Tatsuha Uesugi]

Suudelman aikana Tatsuhan käsi, joka oli hänen olkapäällä liukui selälle. Selälle liuttuaan, se veti hellästi Ryuichia lähemmäksi Tatsuhaa. Toinen käsi oli taas siirtynyt poskelta niskaan ja käsi piti hellästi, mutta varmasti niskasta kiinni.
Vaikka suudelma oli niin ihana, Tatsuha silti piti rikkoa se, sillä nenän kautta ei voinut hengittää kovinkaan hyvin kun suutelit niin ihanaa henkilöä. Sillä yksi suudelma sai ilmaan niin paljon lämpöä, joka vaikeutti hengittämistä.
"Eiköhän istuta alas, että meitä ei taas yllätetä?" Tatsuha kysyi katsekontaktin kanssa ja Tatsuha oikeasti olisi halunnut jäädä siihen hetkeen. Kuitenkin paikan huomioon ottaen, se ei ollut oikein mahdollista. Ties millon tarjoilija voisi tulla huoneeseen.

Tatsuha irrottautui Ryuichista hitaasti ja asteli paikalleen. Ahh...Harmi, että ei olla Ryuichin sviitissä tai jossain vastaavassa...Nooh...Kyllä mä kestän...Vaikka toi oliki niin ihana hetki. Tatsuha ajatteli ja istui alas tuolilleen.
"Ai musiikkia sitte?" Tatsuha kysäsi ja täten palautui Ryuichin aijempaan sepitykseen, kun tämä sanoi hakevansa juotavaa ja musiikkia.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi värähteli Tatsuhan kosketuksesta, sillä se oli ihana ja herkkä, vaikkakin varman oloinen.
Hän puristi Tatsuhan paitaa enemmän sormiensa väliin ja painautui Tatsuhaa vasten vielä enemmän.
Hän ei aluksi edes sisäistänyt Tatsuhan rikkoneen suudelman, vaan jäi katsomaan häntä lähelle tämän kasvoja. Ryuichi ymmärsi kyllä, miksi Tatsuhan piti rikkoa suudelma, vaikka se jäi harmittamaan häntä.
"Kuulostaa järkevältä." Ryuichi sanoi nyökäten samalla Tatsuhalle. Hän ei olisi halunnut päästää Tatsuhasta irti, mutta irroitti hitaasti kätensä tämän ympäriltä.

Tatsuhan istuessa, Ryuichi jäi seisomaan paikalleen ja katsoi tätä haikea hymy kasvoillaan.
Miksi sinun täytyi irrottautua.. Tatsuha.. hän ajatteli vilkaisten jalkojaan vaivautuneena, mutta käänsi katseensa takaisin Tatsuhan kasvoihin.
"Se oli ehdotus." hän sanoi hiljaa ja nielaisi. Ryuichi oli selittänyt hetki sitten asioita ajattelematta, eikä hän ollut edes varma musiikista.
"Mitä juotavaa minä haen?" hän kysyi hievahtamatta. Katse oli liimautunut Tatsuhaan, ja Ryuichia vaivasi jos hän liikahti vähääkään. Vaikkakin pelkästään paikallaan seisominen oli hänestä häiritsevää, sillä Tatsuha istui vähän matkan päässä, katsoen häntä.
Minusta tuntuu että jalat voisivat pettää alta.. Ää.. Miten hyvä olo on! Olisitpa vielä lähelläni Tatsuha. hän ajatteli ja toivoi edelleen tuntevansa Tatsuhan lämmön ympärillään.

[Tatsuha Uesugi]

"Järkeväähän se." Tatsuha sanoi ja häntä harmitti, että hän käytti järkeänsä. Tatsuha olisi halunnut takaisin Ryuichiin kiinni. Mutta jos Tatsuha saisi alkoholia systeemiinsä, tämä ei välittäisi yhtään jos joku astelisi huoneeseen. Tämän perusteella voisi sanoa, että Tatsuha oli agressiivisempi alkoholin alaisena.

"No hyvä ehdotushan se." Tatsuha sanoi ja ikäänkuin kannusti Ryuichia hakemaan musiikkia. Toisaalta voisihan sitä tarjoilijaltakin pyytää, mutta se meinaisi lisää ravaamista. Sitä ei Tatsuha ainakaan halunnut ja tuskin Ryuichi myöskään. Toivottavasti ne ruuat tulee pian nii sit se tarjoilija ei enää varmaan kävis täällä...Sit vois olla rauhassaki. Tatsuha toivoi ja voisi sanoa, että hän odotti enemmän yksityisyyttä kun itse ruokaa. Vaikka ruoka sattuikin olemaan hänen lempiruokaansa, niin silti Ryuichi meni etusijalle. Kaipa Ryuichia voisi myös sanoa lempi ruuaksi? // //

[Ryuichi Sakuma]

"Hyvä.. hyvä.." Ryuichi sanoi nyökytellen päätään. Hän jäi edelleenkin seisomaan paikalleen tietämättä oikein menisikö hakemaan heille juotavaa ja musiikkia vai pysyisikö siinä.
Hetken päästä Ryuichi otti askeleen sivulle, ja heti perään toisen. Hän kääntyi oveen päin kävellen sen luo ja tarttui kahvasta kiinni.
Hetken taas mietittyään hän painoi kahvan alas avaten sen ja meni ulkopuolelle. Sulkiessaan oven hän kääntyi hymyilemään vielä Tatsuhalle.

"Huf.." hän puuskahti päästyään ulkopuolelle. Tatsuhan edessä seisominen oli ollut hyvin vaivaannuttavaa, joten Ryuichi oli helpottunut päästyään pois. Hänestä tuntui kuin suuret paineet olisivat valuneet pois hänen harteiltaan ja hän saattoi rentoutua.
Hän katsoi ympärilleen ja huomasi kuinka muutamat ihmiset olivat tulleet syömään samaiseen ravintolaan, tosin yleiselle puolelle.
Kävellessään tiskiä kohti Ryuichi sai katseita osakseen, mutta hän ei välittänyt, sillä se oli normaalia.
"Anteeksi... Haluaisimme musiikkia, ja jotain alkoholipitoista juotavaa. Otan tästä mukaan." hän sanoi tarjoilijalle, joka oli sattumoisin nuorempi mies.
"Tottakai Sakuma-san. Millaista musiikkia ajattelitte, ja mitä saisi olla juotavaksi?" nuori mies kysyi Ryuichilta hymyillen kiltin oloisena. Ryuichi jäi miettimään, eikä hän ollut yhtään varma mitä Tatsuha joisi tai mitä musiikkia hän heille voisi pyytää.
En halua mennä vielä takaisin.. Pääsin juuri pois siitä tilanteesta. hän ajatteli katsoen tiskin takana olevia monia pulloja.

[Tatsuha Uesugi]

Tatsuha katseli hieman huvittuneena kun Ryuichi meni pois huoneesta. Oli hauska kattoa kun Ryuichi meni pois, niinkuin se olisi ollut vaikeaa. Ehkä se oli Ryuichille vaikeaa, mutta ei Tatsuha tietenkään osannut arvata sitä. Ryuichi on nii söpö ku se tekee tommosia... Tatsuha ajatteli kun hän jäi yksin huoneeseen.

Nyt Tatsuhalla oli aikaa katsella huonetta tarkemmin. Aijemmin Tatsuhan katse oli vain liimaantunut Ryuichiin. Nyt taas pystyi katsella paremmin millaiseen huoneeseen he olivat päässeet. Huoneessa oli toinen isompi pöytä ja nurkkasohvakin löytyi huoneesta. Seiniä tietenkinn koristeli tauluja ja yhdestä nurkasta löytyi vihreä kasvi jopa. Yleisesti sanottuna huone oli siisti ja huomasi sen, että se oli tarkoitettu tärkeämmälle väestölle. Kyllä Ryuichi pääsee hienoihin huoneisiin...Vain nimen sanominen ja heti kaikkea kivaa. Tatsuha ajatteli.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi mietti vielä mitä hän tekisi musiikin ja juomien suhteen, joten hän istahti tiskin edessä olevaan tuoliin.
"Eh.. En ottnut huomioon kysyä että mitä seuralaiseni haluaa kuunnella.. ehkä tärkeämpää, että mitä hän haluaa juoda." hän selitti nuorelle miehen alulle, joka nyökytteli Ryuichille välillä merkkinä siitä että kuunteli.
"Meillä on laaja valikoima musiikkia, kansanmusiikista ihan rock-musiikkiin. Monia maita löytyy musiikkivalikoimasta. Mutta Sakuma-san, uskon että valitsemanne kelpaa seuralaisellenne aivan hyvin, myös juomapuolella." tarjoilija kertoi Ryuichille, jonka kasvoille nousi hämmästynyt ilme.

"Aheeh! Voi olla, mutta tutustuimme toisiimme vasta tänään, ja voin sanoa että nuorisolla on vaativampi maku." hän sanoi viitaten puheessa tosiaankin Tatsuhan ikään. Tarjoilija ei kyllä puolestaan tiennyt Tatsuhan olevan alaikäinen.
"Sakuma-san, teille on hankala sanoa ei." nuori mies huomautti kohteliaasti ja sai Ryuichin nauramaan.
"Ette voi olla niin varma! Kyllä minulle sanotaan ei jos se on tarpeen!" hän nauroi miehelle, sillä kommentti oli tosiaan jotain sellaista mitä tuntemattomat ihmiset tekivät.
"Vaikka välillä tuntuu että kaikki tekevät mitä haluan. Uskon kyllä Tatsuhan olevan toista luokkaa, hänellä on oma pää, omat mieltymykset, enkä minä yritä muuttaa niitä." hän kertoi tarjoilijalle näkemystään tämänhetkisestä Tatsuhasta.
"Seuralaisesi on siis mies." nuorukainen sanoi, ja tajusi sen muuttaneen asiaa. "Vaihtoehtona että tuon teille kaikkea haluamaanne." nuorukainen ehdotti, ja ajatus oli Ryuichista hieno. Hän voisi ottaa kaikkea itselleen kelpaavaa, ja uskoi Tatsuhankin pitävän edes jostain mitä hän joi tai kuunteli.

Kaipaakohan Tatsuha jo minua... Ryuichi mietti katsoen vip-tilan ovea kohti hetken. Ruoka viedään sinn varmasti kohta, joten minulla on kiire tämän kanssa. hän tuumasi mielessään miettien samalla mitä juomia raahaisi mukanaan vip-tilaan itselleen ja Tatsuhalle.

[Tatsuha Uesugi]

"Huoah." Tatsuha huokaisi ja odotteli jo Ryuichin tuloa. Isossa vip tilassa oli tylsää ilman seuraa ja varsinkin ilman Ryuichin mahtavaa seuraa. Seuraa voisi myös kuvailla ihanaksi tai no, yleisesti kaikiksi mukaviksi sanoiksi. Ryuichi sais tulla...Ruoka sais tulla...Miks kaikki on nii hidasta? Tatsuha mietti ja ryhtyi taipittamaan sormellansa pöytää. Tapituksen tahtiin hän alkoi hykertelemään Nittle Gasperin biisiä ja ihan vain tylsyyden vuoksi.

[Ryuichi Sakuma]

"On hankala päättää. Otetaan kaikkia!" Ryuichi hihkaisi, mutta pudisti sitten päätään. "Ei. Ei. Ei." hän torui päätöstään vääräksi. Nuorukainen tirskahti Ryuichin vaikeuksille, ja hän oli jo ehdottaa Ryuichille jotan, mutta tämä itse avasi suunsa:
"Valitsen vain jotain, antaa olla, ei lueta vuosimallia tai mitään.." hän sanoi ja tarjoilija nyökkäsi hymyillen.
"Olen valmis Sakuma-san. Antaa kuulua." nuorukainen sanoi ja otti askeleen alkoholijuomien viereen.
"Tuo, tuo, tuo ja tuo." Ryuichi osoitti neljää pulloa, mitkä tarjoilija otti hyllyltä käsiinsä taidokkaasti.

"Kannan nämä mieluusti puolestanne." hän sanoi Ryuichille ja tuli tiskin takaa.
"Ah kiitos , se käy. Hmmh.. Onko laivalla töissä olo mukavaa? Teehee, saat ainakin kierrellä paikkoja, ja jo nuorella iällä se kannattaa." Ryuichi hymyili nuorukaiselle lempeästi.
"Yleensä olen töissä ihan maissa, samassa ravintolassa. Tulin laivalle katsomaan Nittle Grasperin keikkaa. Eh, nyt vaikutan innokkaalta, olen pahoillani." nuorukainen pahoitteli, samalla kun käveli Ryuichin vierellä vip-tilaa kohti.
"Ei mitään pahoiteltavaa. Eikö se ihan normaalia ole, hehe." Ryuichi sanoi, sillä ei hän koskaan pannut pahakseen kun joku myönsi olevansa fani.
"Emme oikeasti saisi töissä olla tällaisia. Meidän tulee käyttäytyä kuin tarjoilijoiden kuuluu." nuorukainen selitti. He saapuivat vip-tilan oven eteen, joten Ryuichi näki parhaaksi avata sen, jotta tarjoilja saisi neljä pulloa sisään.
"En pane yhtään pahitteeksi. Ihmisten kuuluu olla sellaisia kuin he ovat, myös töissä. Ainakin minulle." Ryuichi vakuutteli astuen sisään huoneeseen ja käänsi katseensa hymyillen Tatsuhaan.

[Tatsuha Uesugi]

Tatsuha hyräili tyytyväisenä, mutta odottavaisena. Mikä Ryuichilla kestää? Ei kai siellä oo papparazzeja tai faneja? Tatsuha mietti ja alkoi jo jollain tasolla huolestua.
Kuitenkin Ryuichin astuessa huoneesen Tatsuha huolehtimiset menivät tullen mukana. Mitä nyt vip tilassa tuuli. Tatsuha hymyili Ryuichille takaisin ja oli kyllä kiva nähdä Ryuichi taas, vaikka ei ollutkaan kulunut kauan aikaa kun he näkivät. Kylläpä kaipasin Ryuichia paljon. Mitenköhän tuun olemaan tän risteilyn jälkeen? Apua... Tatsuha mietti, mutta sitten päätti olla miettimättä asiaa sen kummemmin. Hän mielummin halusi elätä nykyhetken.

[Ryuichi Sakuma]

"Tatsuha!" Ryuichi hihkaisi onnekkaana toisen nimeä. Hän viittoi nuorta tarjoilijaa laskemaan pullot pöydälle ja nyökkäsi kiitokseksi.
"Olit suurena apuna, ja pidit hyvää seuraa." hän sanoi tarjoilijalle, joka puolestaan hymyili yllättyneenä.
"Minun työni on pitää asiakkaat tyytyväisenä." hän naurahti huolettomasti Ryuichille. "Teillähän on vain yksi lasi! Mihin tämä maailma on menossa!" nuorukainen kauhisteli.
"Se kyllä kelpasi aluksi, mutta toinen kyllä käy." Ryuichi suostui empimättä siihen että tarjoilija toisi myös Tatsuhalle lasin.
En voi tietää kuinka paljon Tatsuha tykkää juoda.. Parasta vain olla toinen lasi. hän tuumasi samalla kun tarjoilija lähti hakemaan lasia.

"Toivottavasti sinulle kelpaa nämä mitä valitsin. Eheh, en ollenkaan edes katsonut mitä otin." hän naurahti kääntyen Tatsuhaan päin.
"Anteeksi että kesti." hän pahoitteli viivyttelyään. "En osannut ollenkaan päättää, ja jäin suustani kiinni." hän selitti Tatsuhalle, ja huomasi miten oli rentoutunut ollessaan poissa. Se oli myös helpottavaa, sillä muuten hän olisi vain pysynyt hiljaa, tai änkyttänyt outoja.

Tarjoilija palasi hetken päästä yhden lasin ja ruokien kanssa.
"Saitte ruokanne samalla. Okonomiyakia siis kummallekin?" tarjoilija varmisti, että molemmat saivat oikeat ruuat ja sai Ryuichilta hyväksyvän nyökkäyksen ennen kuin laski ruoat molempien eteen.
"Ja lasi tuli.." hän katsoi Ryuichiin päin kysyvä ilme kasvoillaan.
"Tatsuhalle." Ryuichi sanoi ja tarjoilija laski lasin kädestään pöydälle Tatsuhan eteen kumartaen syvään.
"Kiitos." Ryuichi sanoi ja tarjoilija tajusi lähteä huoneesta kumartaen syvään. Ryuichi jäi katsomaan tämän perään, jotta ovi sulkeutui varmasti.

[Tatsuha Uesugi]

"Ryuichi" Tatsuha sanoi ja hymyili pienesti, mutta lempeästi. Ompa Ryuichi innostuneen näköinen. Tatsuha huomasi. Kun Ryuichi ryhtyi kiittämään tarjoilijan apua, Tatsuha vasta silloin huomasi tarjoilijan. Tatsuha oli vain ollut niin iloinen nähdessään Ryuichin, että mikään muu ei osunut silmiin kuin Ryuichi.

"Kyllä minä uskon, että noi maistuu." Tatsuha sanoi ja katseli pulloja. "Juu ei se mitään" Tatsuha sanoi ja katseli edelleen pulloja mietteliäänä. Jooh...Kyllä nää hyviltä näyttää. Ei mitään älyttömän vahvaa eikä laimeetakaan. Sopivan näköset prosentit. Tatsuha mietti katsoessaan pulloja. Tarjoilijan astuessa takaisin huoneeseen, Tatsuhan katse nousi pulloista. Oi ruokaa.. Tatsuha ajatteli ja oli onnessaan siitä, että sai ruokaa ja nyt vihdoinkin rauhaa Ryuichin kanssa.

Tarjoilijan lähdettyä Tatsuha katsahti Ryuichiin. "Ruoka sitte tuli ja varmaan rauhaki sen mukana." Tatsuha sanoi hymyillen pienesti ja hymyssä ehkä oli hieman virnettäkin. Syödään..Juodaan..Pidetään hauskaa..Ja mmhh... Tatsuha suunitteli vielä uudestaan illan ohjelmaa, vaikka hän ei ollut varma mitä tapahtuisi. Ei ketään voisi olla varma tulevaisuudesta.

[Ryuichi Sakuma]

"Jos sitä rauhaa ei hyvällä tule niin kai se täytyy käskeä heitä pysymään poissa." Ryuichi sanoi ottaen pöydältä puikot millä syödä. Hän vilkaisi Tatsuhan virnuilevaa hymyä.
Miksi tuollainen hymy? hän kysyi mielessään, mutta antoi olla.
"Tämä tuoksuu hyvältä." hän kehuskeli jo ruuan tuoksua ja tunki mitään muuta sanomatta puikot ruuan sekaan ottaen kerralla ruokaa suuhunsa paljon.
Hän mussutteli ruokaa suussaan nyökytellen päätään hymyillen ja kohotti kulmiaan yllättyneen oloisesti.
"Ooh! Tämähän on hyvää! En olisi uskonut mison sopivan ramenin kanssa, mutta olin väärässä." hän sanoi kun oli saanut nielaistua kaiken ruuan alas.

Hän vilkaisi nopeasti pulloja, mutta ei halunnut ottaa yhtään.
En ole hyvä juomaan.. Ainakin väitetään niin. hän ajatteli ottaen lisää ruokaa, tällä kerta vähän vähemmän kyllä.
"Mitä teit sillä aikaa kun olin poissa?" hän uteli Tatsuhalta. "Oh! Unohdin musiikin!" hän muisti heti ja alkoi pudistella päätään kieltävästi.
"Sitä ei tarvitse, eihän?" hän kysyi, sillä hänestä se oli loppujen lopuksi täysin turhaa. Ja ainahan pystyi hyräilemään jos mieli teki.

[Tatsuha Uesugi]

"Jep." Tatsuha sanoi naurahtaen pienesti ja vaikka häätely kuulosti hauskalta, niin kyllä Tatsuha halusi ekstra seuran pois. Tatsuha nappasi puikot käteensä miltei heti Ryuichin perässä ja haistoi vielä ilmassa olevaa hajua. Ruoka tuoksui sen verran vahvasti, että nenää ei onneksi tarvinnut upottaa joukkoon. "Niin tuoksuu." Tatsuha sanoi ja otti myös puikoilla ruokaa. Tatsuha ei toisaalta ottanut puikkoihin niin paljon ruokaa kun Ryuichi. Tatsuha oli vuosien varrella oppinut syömään "hienosti" tai no niin hänen isänsä aatteli. Kaipa munkin oli pakko osata syödä nätisti ja rauhallisesti?
"Joo niin on." Tatsuha sanoi pureskelun jälkeen. Jee Ryuichi pitää mun lempiruuasta! Meillä on jotain yhteistä! <3 Tatsuha ihkutti sisäisesti. Tatsuha nakkasi lisää ruokaa suuhun "hienosti" ja nautti lempi ruuastansa ja lempi seurastansa.
"Ai mitä tein? Nooh tässä mietiskelin." Tatsuha kertoi Ryuichille. "Ei tarvitse. Mullahan on paras ääni käden ulottuvilla." Tatsuha sanoi kohdellen Ryuichia ja hän myös tarkoitti sitä. Nimittäin ketään ei ollut Tatsuhan mielestä parempi laulaa jos vertasi Ryuichiin.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi katsoi Tatsuhan hienoa tapaa syödä, ja hän itse meni melkein noloksi kun söi niin nopeaan tahtiin lähes nauttimatta ruuasta.
"Mistä olet oppinut tuollaisen tavan syödä nätisti?" hän sattui kysäisemään Tatsuhalta, sillä asia kiinnosti. Hän otti lisää ruokaa suuhunsa pureskellen edelleen hieman malttamattomasti.
"Mitä olet ajatellut vanhempana? Eikö sinulla ole tällä hetkellä mitään opiskeluita?" hän pommitti heti perään kysymyksiä ruokaa hieman suussaan ja nielaisi loput.
"Mietiskelit." Ryuichi toisti Tatsuhan tekemisiä arveluttava hymy kasvoillaan. Häntä kiinnosti Tatsuhan ajatukset, vaikka toisaalta ne saattoivat olla hyvin yksityisiä.
"Eeh.. Vai että minä laulaisin sinulle?" hän kysyi Tatsuhalta pienen punan noustessa poskilleen. "Kiitän kuitenkin tuosta." hän sanoi nyökäten kohteliaasti päällään.

Ryuichi tipautti ruokaa housuilleen ja kääntyi katsomaan alaspäin likaisia housujaan.
"Ei voi olla totta, minähän sotken!" hän huudahti hapuillen pöydän toisella puolella olevaa telinettä //mikälie //, jossa oli paperia.
Tatsuha syö nätisti, ja minä vain sotken täällä! Pitää alkaa seurata miten syön! hän torui itseään mielessään hapuillessaan edelleen paperia.
Yllä nyt Ryuichi! Ylety! hän kannusti itseään päänsä sisällä.

[Tatsuha Uesugi]

"Ömmh...Vanhemmilta...Tavaks tullu tässä vuosien mittaan." Tatsuha sanoi ja häntä hieman härnäsi, että hän söi siististi ja Ryuichi rennommin. Tatsuha ei kuitenkaan osannut syödä "rennommin" ja siitä jo huomasi, että tavoista oli vaikea päästä eroon. "Vanhempana...Öömmh..No isä haluis et jatkaisin sen hommia...Ja iskä opettaa muo munkiksi." Tatsuha sanoi. Yksi asia mitä Tatsuha toivoi tässä munkki asiassa oli se, että hänen isänsä ei kuolisi pian. Koska jos niin kävisi, niin Tatsuhan täytyisi ottaa isän työt ja hänen joutuisi olla kokoajan kotona. Eihän Eiristä ollut munkiksi ja ei Mika voisi myöskään olla munkki.
"No ei sun tarvi laulaa ku syöt, mutta se tieto että oot paras nii on jo ihana." Tatsuha sanoi ja täten kohteli uudestaan Ryuichia.

"No kyllä se lähtee pesussa pois jo sitä huolit." Tatsuha sanoi ja katsoi kun Ryuichi hapuili paperia. Kuitenkin vähän aikaa katsottua, Tatsuha nakkasi paperin telineestä ja nousi ylös tuolista. "Annas mää." Tatsuha sanoi ja meni Ryuichin luokse siistimään ruokaa tämän housuilta. Kaiken lisäksi, Tatsuha teki sen mielellään. Jokainen mahdollisuus koskettaa Ryuichiin oli pakko ottaa vastaan ja nyt varsinkin kosketus alue oli mieluisa.

[Ryuichi Sakuma]

"Aa, hyviä pöytätapoja." Ryuichi hymyili Tatsuhalle. Ryuichista oli hienoa kuulla, kuinka joissakin perheissä pidettiin vanhoista hyvistä tavoista kiinni. Ryuichin perheessä se ei ollut keskeistä, he eivät olleet normaali japanilainen perhe, sillä tavoista ei pidetty kiinni.
Yleensä hyvistä tavoista kiinni pitäminen on vain hyvä. hän ajatteli. Meidän perheessä se ei olisi onnistunut.. hän naureskeli ajatuksilleen, sillä hänen perheensä oli aina ollut hyvin rento ja luisunut tavoista.
"Munkiksi? Sehän meinaisi sitä, että olisit kaiket päivät kotona!" Ryuichi kauhisteli. Hän itse oli ulkoilma ihmisiä, ja tykkäsi käydä paikoissa. "Elämä olisi tylsää!" hän selitti Tatsuhalle näkemystään munkin hommista, ja siitäkin huomasi että perinteet eivät Ryuichia kiinnostaneet.
"Yleensä laulan keikoilla, suihkussa, ja hyräilen alinomaa." Ryuichi selitti Tatsuhalle. Hän oli laulanut muutamia kertoja karaokeakin, mutta oli jättänyt sen sikseen noustessaan oikeasti lavalle suuren yleisön eteen.

"No joo.. mutta.." Ryuichi yritti selittää Tatsuhalle jotain, mutta keskittyi kuitenkin vain saamaan paperia.
"V-voin minä i-itsekin." hän änkytti, mutta Tatsuha pyyhki jo hänen housujaan. Ryuichi meni heti punaiseksi, sillä se oli hänelle hyvin noloa.
Ryuichi tarrasi kiinni Tatsuhan käteen ja pysäytti tämän käden liikkeen. Hän katsoi hetken heidän käsiään, kunnes katsoi Tatsuhaa pitkään vaivaantunein silmin.

[Tatsuha Uesugi]

"Juu, niin kai." Tatsuha sanoi ja vaikka pöytätapoja oli rasittavaa opetella, niin oli niistä hyötä. Ainakin hyvillä ruokatavoilla saa hyvän vaikutuksen muihin ihmisiin. Ainakin Ryuichi sai hyvän vaikutuksen ja jos Tatsuha sitten olisi munkki tulevaisuudessa, niin vierailijat saisivat hyvän vaikutuksen. "No mä oonki tällä hetkellä liian nuori semmoseen. Emmä haluis olla kalju esimerkiksi." Tatsuha sanoi naurahtaen. Vaikka Tatsuha opiskelikin munkiksi, silti hänen oli vaikea kuvitella itsensä munkin hommissa. Jotenkin ajatus tuntui Tatsuhalle niin kaukaiselta.
"Laulelet siis kaikkialla. No sun äänellä on ihan hyväki." Tatsuha sanoi ja hymyili pienesti.

"Niin varmasti voit. Mutta autan silti." Tatsuha sanoi ja putsaili niin "tarkasti" kuin voi. Oikeastaan Tatsuhan tavoite ei ollut tahran pyyhkiminen tarkasti, vaan Ryuichin lähellä olo. Sitähän Tatsuha toiminnallansa tavoitti, nimittäin Ryuichin läheisyyttä.
Kuitenkaan Tatsuhan ilo ei kestänyt kauan, kun Ryuichi nappasi kädestä. Tatsuha siirsi oitis katseensa Ryuichin silmiin ja sillon hän huomasi Ryuichin punastuneen ja vaivaantuneen naaman. No on reilua. Saan suudella Ryuichia, mutta en pyyhkiä likaa... Tatsuha ajatteli harmistuneena, mutta kuitenkaan tämän kasvoilta ei voinut havaita harmistuneisuutta.
"Anteeksi." Tatsuha sanoi ja nousi puolikyykkyasennosta seisomaan. Ylös noustuaan Tatsuha palasi paikalleen ja jatkoi syömistä. Paperin hän oli jättänyt lautasen vierelle.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi hätkähti kun Tatsuha nousi seisomaan. Hän päästi kätensä hitaasti toisen kädestä irti, ja tarrasi siihen omallaan.
Vaikka Tatsuha ei näyttänyt kasvoillaan merkkiäkään siitä, että häntä harmitti, Ryuichi saattoi aavistaa sen. Hän katsoi Tatsuhaa ja laski puikot pöydälle.
"M-minä vain..." Ryuichi yritti sanoa jotain, mutta ei saanut sanaa suustaan. Hän vain oli hämmentynyt kun Tatsuha tuli puhdistamaan likaa läheltä kosketusherkempiä paikkoja.
"Anteeksi." hän pyysi itsekin, sillä tapaus harmitti häntä.
Ryuichi ei missään tapauksessa halunnut pahoittaa Tatsuhan mieltä. Oman mielensä hän pahoitti teollaan.

Ryuichi katsoi hetken aikaa paperia pöydällä, ja siirsi sen sivuun.
"En tarkoittanut. Minä vain.. en halua että pahoitat mielesi. Se vain.. oli minulle oudompaa." hän selitti Tatsuhalle nostaen katseensa tähän.
"Ei tuo meinaa ettenkö pitäisi..." hän sanoi ottaen puikot takaisin käteensä alkaen tökkimään ruokaansa niillä.
Minä pidin siitä! Pidin todella! hän huusi päänsä sisällä, olisi sanonut sen Tatsuhalle jos olisi kehdannut.

[Tatsuha Uesugi]

"Ei sun tarvi pahoitella." Tatsuha sanoi ja hymyili pienesti. Ei Tatsuha halunnut Ryuichin tuntevan oloansa pahaksi. Se olisi kamalaa. Ei muo haittaa Ryuichi...Myöhemmin saan kosketella nii ei se haittaa jos en saa nytte. Tatsuha ajatteli ja odotti kun sai kosketella lisää Ryuichia. Tatsuha pisti ruokaa suuhun puikkojen avulla.
Kun Ryuichi sanoi, ettei hän pitäisi niin Tatsuhan kasvoille nousi virne. Aattelinki et pidit siitä...Ryuichi vaan nolostuu niin helposti...Mmhh...aww.. Tatsuha ajatteli virnuillen ja katse oli ruuassa. Tatsuha nyt nopeutti hieman syömis tahtiaan. Ryuchin sanat vain saivat Tatsuhan enemmän innostumaan. "Outoa ku tää maistuu paremmalta ku aijemmin. Ehkä se johtuu siitä, että mulla on hyvää seuraa tai sitte et vip tilaan valmistetaan huolellisemmin ruuat." Tatsuha sanoi Ryuichille hymyillen pienesti.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi huojentui kun Tatsuha ei pahoittanut mieltään loppujen lopuksi. Hän puhalsi ilmaa ulos keuhkoistaan huojentumisen merkkinä ja rentoutti hartiansa.
"Et siis.. loukkaantunut tuosta?" hän vielä varmisti asian Tatsuhalta. Virne, joka Tatsuhan kasvoille nousi, kertoi kyllä Ryuichille kaiken.

Ryuichi alkoi taas syömään ruokaansa, vilkaisten pöydällä oleviin pulloihin uudestaan.
"Tai ravintola on muuten vain loistava." Ryuichi ehdotti Tatsuhalle kun tämä mietti miksi ruoka maistui paremmalta.
"Pitäisikö meillä juoda.. nyt kun juotavaa saatiin?" Ryuichi ehdotti arasti, mutta varsin selvästi. Hän ei itse tarrannut mihinkään pulloista kiinni, sillä halusi siinä vaiheessa juoda sen verran vähän, ettei hoipertelisi jo heidän mennessään baariin.
Olisi siinä kuvaajille näky.. hän ajatteli ja tirskahti. Hän tiesi laivalla olevan kuvaajia keikan takia, joten ajatus humaltumisesta ei houkuttanut.
Se olisi varmasti kauheampaa kuin mitä minun ja Tatsuhan välillä tapahtui hississä.. Ryuichi tuumasi ottaessaan lisää ruokaa puikkojensa väliin laittaen ne taas nopeasti suuhunsa.
En halua antaa itsestäni vaikutteita että olisi kännääjä.. hän kauhisteli mielessään samalla kun pureskeli ruokaa edelleen varsin rennolla tavalla.

[Tatsuha Uesugi]

"En." Tatsuha sanoi edelleen virnuillen. Sillä Tatsuha tiesi varsin hyvin, että uusia mahdollisuuksia tulisi. "Voi olla et se kans johtuu siitä." Tatsuha sanoi ja toivoi, että hän saisi Japanissa maistaa yhtä hyvää makua tai jopa parempaa. Sillä ei Tatsuha halunnut aina laivalle tulla syömään lempiruokansa lempi reseptiä. Tämän mietittyä Tatsuha tunki lisää ruokaa suuhunsa.
"Juu kai pitäs." Tatsuha sanoi ja otti hienoimman pullon neljän pullon joukosta. Hän avasi sen ja kaatoi siitä lasiinsa. "Sullekki?" Tatsuha kysäsi ja oli valmiina kaatamaan Ryuichille pullosta mikäli Ryuichi haluisi. Ottaisit nyy... Tatsuha toivoi.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi katsoi tarkkaan kun Tatsuha avasi pullon ja kaatoi siitä omaan lasiinsa. Tatsuhan kaataessaan lasiaan täyteen Ryuichi tunki suuhunsa ruokaa.
Hän alkoi nyökytellä päätään kun Tatsuha kysyi saiko hännellekin kaataa pullosta.
"Kaada." hän sanoi edelleenkin ruokaa suussaan.
Tästä se lähtee.. Ryuichi ajatteli vetäen syvään henkeä kun oli saanut nielaistua kaikki ruuat alas. Muista juoda hillitysti Ryuichi.. hillitysti. hän ajatteli katsoessaan lasiaan tarkkaavaisena.
En saa juoda vielä liikaa.. Ryuichi, pidättäydy mielihaluista juoda. hän muistutteli itseään koko ajan.

//Nyt tuli lyhyt. ;<//

[Tatsuha Uesugi]

"Oke." Tatsuha sanoi ja ryhtyi kaatamaan Ryuichin lasiin juotavaa. Kiva tilanne olis, jos Ryuichi menis vaikka vessaan ja sitte voisin kaataa tonne lasiin jotain vahvempaa...Se olis kyllä aika ilkeetä...Mutta se ois varma tapa saada Ryuichi tekee mitä vaan... Tatsuha mietiskeli kaataessaan Ryuichin lasiin juotavaa. Kaadettuaan, Tatsuha pisti pullon takaisin pöydälle ja sitten hän hörppäsi lasistansa. "Mmh..Et pahaa juomaa valinnu." Tatsuha sanoi maistettuaan juomaa. Ei oo kuivaa eikä makeeta...Aika kivan makusta.. Tatsuha ajatteli ja sitten tunki suuhunsa ruokaa.
"Ryuichi, ootko sä muuten aina halunnu laulajaks?" Tatsuha kysäsi Ryuichilta uteliaana ja halusi todella tietää oliko laulaminen tämän unelma lapsesta saakka. On se varmaa makeeta saada lapsuuden unelma toteen...No vois sanoa, että mullaki menee yks toteen.. Tatsuha ajatteli ja hymyili pienesti. Se oli todella Tatsuhan unelma tavata Ryuichi, mutta siihen unelmaan myös kuului muutakin kun vain tapaaminen. // if you know what I mean? ;> //

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi maistoi juomaansa hieman kun Tatsuha oli saanut kaadettua hänen lasinsa täyteen.
Tämä vaikuttaa ihan sopivalta.. Jotain sellaista mitä voin juoda.. Tatsuha tuskin tykkää kovin makeasta, joten tämä oli myös ihan hyvä tuosta vain valituksi.. hän ajatteli maistellen viinin makua suussaan. Ryuichille itselle kelpasi makea vallan mainiosti.

"Kyllä se joskus kävikin mielessä. Olen aina tykännyt laulaa, mutta ei minusta laulajaa koskaan haluttu." Ryuichi mietti aikoja ennen kuin Nittle Grasper koskaan sai alkunsa. "Kaikki kuitenkin oli Tohman ansiota. Ilman häntä bändiä olisi tuskin koskaan ollut." hän selitti Tatsuhalle omaa näkemystään koko Nittle Grasperin syntyyn.
"Alkujaan Tohma kehitti minua laulajana. Hänen mielestään minulla oli jo alkuun loistava jokseenkin hieman kehittymätön ääni. Hän halusi tehdä minusta enemmän, ja aloimme puhua Grasperin perustamisesta hieman sen jälkeen." Ryuichi kertoi mielellään kuinka Nittle Grasper lopulta sai alkunsa.
"Usko pois, minulla on joskus ollut epävireinen ääni." hän naurahti ottaen sen jälkeen lisää ruokaa puikkojensa väliin ja tunki kaiken suuhunsa. Hän pureskeli ruokaansa malttamattomasti, ja nieleskeli sitä isoina osina alas.
"Kysy ihmeessä muutakin." hän kehotti Tatsuhaa, jos tätä kiinnosti saada kuulla lisää. Ja lisää juttuja Ryuichilla kyllä oli, hän olisi voinut selittää asioista hyvinkin kauan, sillä aihe oli mukava.

[Tatsuha Uesugi]

"Joo joo." Tatsuha sanoi kuunnellessaan Ryuichin selityksiä Nittle Gasperista ja laulamisesta. Eli siis Ryuichilla se ei ollu lapsuuden haave...Ja vielä Ryuichilla on ollut joskus epävireellinen ääni..Ei uskois... Tatsuha ajatteli kuunnellessaan Ryuichia. Tatsuhasta oli mukava kuunella ja oppia lisää Ryuichista.
"En kyllä olis uskonut, että sulla on ollu epävireellinen ääni. Oot niin täydellinen...Nooh kaipa kaikki on aluks hiomattomia timatteja." Tatsuha sanoi pienesti hymyillen ja hymyn hän peitti lasista hörppäsyllä. Hörppäsyn jälkeen Tatsuha tunki ruokaa suuhunsa ja tietenkin sillä sivistyneellä tavalla. "Nooh...Mitä ammattia olit harkinnut ennen kun Tohma löysi sinut?" Tatsuha kysäsi ja halusi tietää myös Ryuichin toisen mahdollisen suunitelman tulevaisuudelle. Mallina Ryuichi ei ois paha paitsi et pituus ei varmaan riittäis...Hmmh...Kasvomalli? Jooh... Ja Ryuichin ihana ilme mikä Ryuichilla on laulaessa...Ahh.. Tatsuha kuolasi sisäisesti.