Puisto meren vieressä

[Saneatsu Kondo]

//Nah, tää tykkää voittaa eka luottamuksen ja sitten rällästää miten sattuu. tai no tiä nyt sitä. xD//

"Niin sä teet." Sane sanoi, poika kuulosti surulliselta mutta se ei hetkauttanut häntä. Mies suukotti Umia poskelle. "Sulla on kuitenkin vielä elinaikaa, niin elä ne täysillä." hän jatkoi, nousi sitten ylös. Asia oli varmasti järkyttänyt poikaa jollain tasolla, vaikka varmasti hän epäili Sanea valehtelijaksi.
Sane lähti kävelemään suuntaan josta oli alunperin tullut, kaupunkiin päin, kotiinpäin. Poika tehköön mitä häntä huvitti, seurasi tai ei, he kyllä vielä tapaisivat.

[Umi Nomura]

// Hhehe. Mut ois ollu niiin ei sopivaa jos se oliski suudellu Oisin kyl revenny. Njaa //

".." Umi ei sanonut mitään, kun vielä mies varmisti Umin sanat. Umi oli nyt varma, että tämä ei voinut olla mitään pilaa. Vanhemmat kuolee...Ja nyt mä...Aika aikasin.. Umi ajatteli, mutta ajattelu katkesi kun hän tunsi suudelman poskellansa. Umi jälleen punasteli, mutta silti hän katsoi miestä silmiin. Emmä osaa...Emmä voi elää täysillä...En varmaa edes kerkee päästä pois sielt lastenkodista... Umi ajatteli ja sitten havahtui kun huomasi, että mies lähti kävelemään.
"Hei odota!" Umi huusi ja lähti juoksemaan miehen perään.

[Saneatsu Kondo]

Sane vihelteli kävellessään eteenpäin, kädet jälleen housujen taskussa, toinen käsi tiiviisti säiliön ympärillä. Se oli edelleen lämmin. Uminkin sielu tulisi olemaan lämmin samalla tavalla, hohtamaan kirkkaasti ja kauniisti.
"Mun tehtävänäni on vaan nyt suojella sua kaikelta. Itsemurhalta, kaikelta miltä sä voisit kuolla ennen kuin sun pitäisi. Tsk.." shinigami ajatteli, kohautti itse olkiansa, käänsi sitten päänsä kun poika huusi ja lähti juoksemaan. Sane hidasti vain hieman kävelyänsä. "Mitä nyt?" Sane kysyi tylsistyneenä. Hieno poistuminen kun oli nyt ainakin sivuutettu.

[Umi Nomura]

".." Umi katsoi miestä hiljaa ja edelleen punastuneena aijemmasta poskipususta. "...Voitko sä olla mun kanssa tän yön? Siisku...En haluis mennä sinne minne mun pitäs...Ei sun tarvi...Mutta...Emmä tiedä..." Umi kysyi hiukan kaaritellen ja vaikka hänen katseensa olisi pitänyt olla ylhäällä se oli alhaalla. Kuitenkin hänen puheensa lopussa, katse oli miehen kasvoissa, jotka olivat yllättävän korkealla. Umi ei koskaan aijemmin ollut kysynyt keneltäkään näin, ehkä sen takia koska hänellä ei ollut ystäviä ja hän oli ujo, mutta ensimmäistä kertaa Umista ei tuntunut kamalan ujolta ja aralta. Vaikka mies kertoikin, että Umi kuolisi silti hän jostain syystä halusi olla hänen kanssa. Umin päässä pyöri tämän takia myös kummallisia tunteita, joita hänen oli vaikea selvitellä.

[Saneatsu Kondo]

Sane hidasti edelleen vauhtiansa ja katsoi Umia joka punasteli jotain. "Suloinen." shinigami ajatteli. "No, mikäs siinä." hän vastasi ja lisäsi mielessään että pojan ehdotuksen pystyi ottamaan monella tapaa vastaan. Yhtäkkiä Sane rupesi virnuilemaan ilkikurisesti, ehdotuksen pystyi todellakin ottamaan monella tapaa.
"Lastenkodistako sä puhut?" Sane kysyi. Mutta toisaalta, mikä muukaan paikka olisi kyseessä? Sane vilkaisi eteensä, sitten taas hetken poikaa, kunnes käänsi katseensa kokonaan eteen, kaikkeen eivät shinigamien kyvytkään pystyneet. Poika vaikutti varovaiselta Saneatsun suhteen, mutta kyllä se arkuus katoaisi. Tai sitten ei. Sane piti arkailevista ja ujoista ukeista.

[Umi Nomura]

"Kiitos." Umi sanoi kun mies suostui olemaan hänen kanssaan. Nyt ei tarvi hiipiä sinne keskellä yötä...Huomenna olisi kouluaki..Jätän menemättä...Eihän koulussa oo enään mitään järkeä jos aijon kuolla... Umi ajatteli, mutta sitten palasi kuunteluun ja puhumiseen, kun mies puhui hänelle.
"Ehh...Joo...Mitä kaikkea sä oikeen tiedät musta?" Umi kysyi edelleen punasena. Hänestä oli outoa kun mies tiesi hänestä asioita. "Ja mikä sun nimi on? Vai onko shinigameilla nimiä?" Umi kysyi ja halusi tietää millä nimellä kutsuisi miestä.

[Saneatsu Kondo]

Sane ei sanonut mitään Umin kiitoksiin, olihan tämä tottunut että kuolevat olivat tämän luona, öitä tai useita. useimmat jopa tahtoivat muuttaa tämän luokse, mutta se ei käynyt päinsäkään, kaikkia shinigamilakeja vastaan.
"Mitä kaikkea.." Sane toisti miettien, imartelevaan sävyyn. "Perusasiat ehkäpä." mies jatkoi ja sai naurunpuuskan kun poika kysyi oliko shinigameilla nimiä. "Totta helvetissä on, ollaanhan me shinigamitkin oltu ihmisiä!" Sane nauroi hullusti, ja nauroi vielä hetken kunnes rauhottui. "Sano Sane vaan." mies sanoi ja virnisti, potkaisi sitten kiveä tiellä kengänkärjellään.

[Umi Nomura]

"Perusasiat..Eli?" Umi uteli ja hänen mielestä hänellä oli oikeus. Siis eihän Umi koskaan kertonut itsestään mitään muille ja nyt joku tiesi hänestä, ilman Umin niin sanottua "lupaa", joten Umin mielestä oli oikeuden mukaista saada tietää mitä tämä shinigami tiesi.
"Ai ootteko?" Umi sanoi yllättyneenä. Umi oli saanut semmosen käsityksen, että shinigamit olivat vain shinigameja. Tai no, eihän Umi uskonut niitten olemassa oloon, joten Umi ei miettinyt asiaa sen enempää. "Okei...Sane. Muistatko sä sun...Ihmis ajasta mitään?" Umi kysäsi uteliaana. Umia alkoi kiinostaa Sane, siis eihän joka päivä shinigamiin törmätty.

[Saneatsu Kondo]

"Sun nimes, syntymätiedot, sukupuun, asuinpaikkas, koulun.." Sane luetteli ja mietti jäikö jotain vielä väliin. "Kuolintiedot." mies lisäsi virnuten. Perusasiat siis, ei sen kummempaa. Luonteen sai tietää vasta sitten kun oli tavannut kuolevan ja jos ajautui läheisiin väleihin.
"En." Sane sanoi tylsistyneesti Umin kysymykseen. Eikä Saneatsu olisi halunnutkaan, shinigamina oli vain parimpi olla ilman muistoja ihmisyydestä. "Mutta mun nimi ja ulkonäkö on peruja mun ihmisajasta. Ja luonne." Sane tarkensi. Se vain kerrottiin. Tietysti oli niitä jotka saivat muistinsa takaisin. Sane oli kuullut heistä, he saattoivat seota kertakaikkiaan eivätkä pystyneet enään jatkamaan työtänsä, vaan heidät piti päästää rauhaan.
"Mm, muutama perussääntö: sun pitää sitten edelleen asua lastenkodissa ja käydä koulussa. Mä kyllä vartoin että sä teet sen, se on mun homma." shinigami sanoi huolettomasti, Umi kyllä menisi kouluun, tämä tiesi keinot.

[Umi Nomura]

"Sähän tiedät jo paljon musta...Vaikka onki perustietoja...Siisku mä en koskaa kerro kenellekkää mitään." Umi selitti ja hänestä oli outoa kuinka Sane tiesi hänestä asioita. Ehkä sitten sielä raajan toisella puolella kirjoitettiin jokaisen elämästä muistiin asioita. Umi ei kuitenkaan vaivautunut kysymään miten tiedot päätyivät Sanelle.
"Haluisitko muistaa?" Umi kysäsi uteliaana. Umia ainakin itseä härnäisi, jos hän ei muistaisi menneisyyttänsä.
"Mitä järkee? Jos mä kuolen niin eihän sillä pitäs olla väliä missä asun ja käyn. Eihän kukaan siitä välittäisi jos olisin jossain muualla...Ehkä jotkut ohjaajat ja opettajat...Mutta kuka niistä välittää. Joka ikinen niistä on täys kusiaivo. Yrittää olla nii lohduttavia ja...Kaikkea niin teennäistä." Umi selitti ja selittämisen jälkeen hän yllättyi kuinka hän purkaantui Sanelle. Ei Umi ikinä kertonut ajatuksiansa kenellekään. Hän aina piti ne itsellänsä.

[Saneatsu Kondo]

Sane kuunteli Umin selittelyä huokaisten, poika varmastikin oli yksinäinen. Pälättäisiköhän Umi koko yön? Sanella oli onneksi liian hyvät unenlahjat, varmasti saisi unta vaikka poika puhuisi kuin papupata.
"..." shinigami mietti hetken aikaa, nyrpisti vähän nenäänsä. "En." tämä sanoi tylsistyneellä äänellä. Olisi inhottavaa jos törmäisi niihin ihmisiin jotka tunsi silloin kun eli. Näin oli vain parempi.
"Kuules nyt Umi, sä et vain voi sanoa niille, että isopahashinigamiherra tuli ja sanoi että mä kuolen, yhyy, en voi siis jatkaa koulussa ja asua sielä missä asun. Missä sä asuisit? Kadulla? Sun vaan täytyy elää normaalisti tai se hankaloittaa munkin elämää. Sitten kun syöpäs edistyy niin sitten sä voit lopettaa koulun, mutta lastenkodissa sä oot viimeseen tappiin saakka." Sane saarnasi erittäin ärtyyntyneesti. "Kusiaivoja ne voi ollakin mutta niin oon mäkin." mies jatkoi, tuhahdi sitten. Useimmat halusivat vielä opiskella ja olla perheensä tai muiden kanssa, mutta Umi tuntui olevan poikkeus.

[Umi Nomura]

"Miks mä niille haluisin sanoa mitään? Oikeastaan...Muo ei haittais jos kuolisin nyt. En jäis kaipaamaan yhtään mitään." Umi sanoi ja häntä hiukan pänni, että Sane oletti Umin itkevän ja kertovan kaikille. Umi todellakaan tekisi niin, Umi ei ikinä kertoisi tästä kenellekkään.
Kun Sane sanoi itseään myös kusiaivoksi, Umi pysähtyi. Mä luulin, että Sane olis erinlainen..Se vaikuttaaki erinlaiselta..Mutta...Ei se taida olla... Umi ajatteli surullisen oloisesti.
"Kerta mä en saa olla muualla kun lastenkodissa ja koulussa...Ja kaikki on kusiaivoja...Niin ei varmaan haittas suo jos hyppäisin tonne mereen?" Umi sanoi ja katsoi maahan, sillä Umin olo oli todellakin maassa.

[Saneatsu Kondo]

"Tsk, älä multa kysy, en mä sua niin tunne." Sane sanoi vittuuntuneesti, mulkaisi Umia nopeasti. Useimmat kuvittelivat että Sane tiesi heistä kaiken, mutta väärässä olivat. Sane naurahti ja virnusi taas, Umi kenties voisi kaivata sympaattisempaa shinigamia tällä hetkellä, muttei tulisi sitä saamaan.
"Kyllä kuule haittaisi. Se sotkisi kaiken. Mutta missä sä eläisit? Kadulla vai?" shinigami jatkoi, jatkoi tämän työtänsä. Tämä kyllä huomasi että Umi vaikutti masentuneelta, muttei välittänyt. Niin vain kävi ja se oli sillä selvä. Sane astui asfaltille, tämän maiharit klonksuivat sitä vasten, välillä ajoi muutama auto ohitse.
"Sun on vaan parempi pysyä sielä lastenkodissa." mies sanoi, pisti sitten tupakan huultensa väliin, sytytti sen ja tarjosi Umillekin.

[Umi Nomura]

"Sotkisi kaiken...Mut miten se suo liikuttais? Sähän vaa...Otat mun elämän? Saisit työt tehtyä nopeemmin jos nyt tekisin sen." Umi sanoi ja pidätteli itkua. Umi ei itkisi nyt, varsinkaan toisen edessä. Umista oli outoa, että hän meinasi alkaa itkeä sen takia kun hän tajusi, että kaikki oli kusipäitä. Siis olihan Umi tajunnut sen aijemmin, mutta nyt se vaikutti häneen enemmän.
"Siellä ei oo parempi...Mä en kestä olla siellä...Mulle soitetaan varmaan tälläkin hetkellä ja käsketään sinne. Jos menen sinne niin mulle raivotaan. En mä jaksa kuunella niitä huutoja...Mukamas huolestuneita huutoja." Umi selitti ja otti Sane tupakan käteensä. Umi oli ajemmin luvannut, että ei polttaisi tänään, mutta nyt hän tarvitsi savuketta huultensa väliin. Joten hän veti henkoset siitä.

[Saneatsu Kondo]

"Sä et tiedä shinigamimaailmasta mitään. Kukaan kuoleva ei tiedä. No okei, ehkä harvat jos jotkut shinigamit kertoo. Mun tehtävänäni on vartioida ettet sä kuole ennen kuin sun on aika. Sun kuolemasi päätettiin hetkellä jolloin sä aloit olemaan. Mä en voi tehdä sille mitään." Sane sanoi tylsistyneesti, poika todellakin jaksoi uhota.
"Tsk, siinä sitten etit toisen asumispaikan, kyllä mä sut sieltä löydän ja vahin sua." shinigami sanoi ivailevasti ja katsoi autojen valoja tiellä. Sitten shinifami katsoi hetken käsiään, ne olivat täynnä arpia. Tämä oli luultavasti viilellyt kun oli ihminen. "Kyllä mä vaan ottaisin kaiken irti mun elämästäni jos se olisi päättymässä." tämä totesi ja virnusi Umille.

[Umi Nomura]

"Päätettiin jolloin aloin olemaan...Luulis, että se päivä tulis tietoon siinä vaiheessa ku elää..Outoa.." Umi sanoi ja häntä hiukan harmitti se, että hänen pitäisi kuolla niin nuorena. Mutta muu kuolemassa ei oikeastaan haitannut. Eihän Umi sitä pelännytkään.
"Vahit, että en tapa itteeni? Mitä sä tekisit jos juoksin vaikka nyt tästä jonkun auton alle?" Umi kysäsi ja häntä kiinosti, miten Sane estäisi hänen "aikaisen kuolemansa".
"Mulla ei oo mitää irtiotettavaa..Ei oo paljoo rahaa ollenkaan eikä ystäviä. En tiedä miten ottaa irti." Umi selitti.

[Saneatsu Kondo]

"Se päättämishetki oli silloin kun sä aloit olemaan pieni alkio.. Hemmetti eikö teille opeteta koulussa mitään biologiasta?" Sane ärähti ja huokaisi, nappasi sitten tupakan Umin kädestä ja poltti sitä itse. Poika ei tainnut muutenkaan olla koulussa kovin aktiivinen? "Mihinköhän liemeen vielä joudun tuon pojan kanssa.." shinigami mietti huokaisten, veti tupakasta henkoset vaivaantuneen näköisenä.
"No, mä vaan estäisin sen." Sane sanoi kuin se olisi normaalia tälle. Ja se olikin. Välillä löytyi sellaisia persoonia jotka testasivat Saneatsua suuntaan ja toiseen ennen kuin heidän kuolemansa oli määrä toteutua. Vain kerran Sane oli epäonnistunut estämään ennenaikaisen kuoleman, oltuaan jo monta vuosikymmentä Shinigamina ja se oli pitkään vaivannut häntä, vaivasi vieläkin.

"Tsk, niinhän sä sanot. Hanki työ ja ystäviä." Sane sanoi, pisti sitten tupakan huuliensa väliin lepäämään, poltteli sitä rennon näköisenä, kädet housuntaskuissa. Tietoisesti Sane kiersi sormensa säiliön ympärille. Hetken aikaa Sane toivoi että Umi olisi yhtä helppo tapaus kuin äskeinen, muttei mahtanut olla.

[Umi Nomura]

"Emmä oikeen koulussa kuuntele aktiivisesti..." Umi sanoi. Umi ylensä vain istui koulussa, hän ei kummemmin kuunellut asioita vaan oli. Umi silti pääsi testeistä jotenkuten läpi ja luokalta toiselle.
"Sä estäit sen. Miten?" Umi kysäsi ja häntä kiinosti, miten Sane estäisi sen. Sane ei oikee taida tykkää must niinku kaikki muut joille puhun... Miks ees vaivaudun. Ois pitäny vaa tyytyä siihen yhteen tupakkaan...Paitsi et olisin tavannu Sanen myöhemmin...Ihan sama... Umi ajatteli ja raapasi vasemmalla kädellä oikeaa kättä kyynerpään läheltä.
"Emmä halua työtä, enkä ystäviä. Olen pärjännyt ilman ystäviä tähän asti ja jos kuolen pian, niin niille tulee vain surua...Enkä halua tuottaa sitä." Umi sanoi ja muisteli isäänsä ja äitiänsä. Umi muisti vieläkin tuoreasti miltä tuntui menettää lähimmäinen. Äitiänsä Umi ei tuntenut hyvin, mutta isästänsä hän piti ennenkun hän alkoi juomaan.

[Saneatsu Kondo]

Sane katsahti poikaa. Tuskin tämäkään olisi jaksanut kuunnella, mutta oli jo sentään aikuinen. Ja miksi ylipäätänsä Sane jaksaisi nokkaansa kohauttaa opiskelun suhteen jota tämän ei koskaan pitäisi tehdä enään?
"No kokeile niin näät." Sane uhkasi, mutta nauroi ilkeästi sen perään. "Sulla ei ole hajuakaan Shinigamien voimista poika." Sane nauroi kippurassa, veti sitten tupakastaan viimeiset henkoset ja tumppasi sen, pöyhäisi seuraavaksi takkuisen sekaisia hiuksiaan.
"No se on sun ongelmas, tee mitä lystäät, mulla on muitakin kerättäviä." mies tokaisi tylysti. Tosin tämä oli luvannut pojalle, että tämä saisi tulla täksi yöksi, mutta vain täksi, Sanen luokse.
"Mut mitä sä sitten muka teet?" Sane vielä intti. Pojan mielestä ei voinut tietää.

[Umi Nomura]

Kokeile niin näät...No miten vois kokeilla...Umi ajatteli ja katsoi ympärillensä. Autoja oli harvoja, joten autot ei olisi hyviä. Umi sitten katsahti merelle. No jospa hyppäisin...Umi ajatteli.
"Sähän sanoit, että mä aijon kuolla niin mä aijon kuolla. Ei mun muuta varmaa tarviikkaan tehä. Mut meen kokeilemaan nytte." Umi sanoi ja lähti juoksemaan kaidetta kohti, joka esti itsemurhahakuisia ihmisiä hyppäämästä meren. Umi kuitenkin aikosi kiivetä aidan yli, joten se ei auttanut paljoa.
Umin päästessä aidalle, hän kiipesi istumaan sen päälle ja sitten hän tölläsi mereen. Okei sä pystyt tähä...Sul ei oo mitään menetettävää.. Umi ajatteli rohkaisten itseään.

[Saneatsu Kondo]

"Mihin mä joudun vielä tän kakaran kanssa.." shinigami ajatteli huokaisten, piti toista kättänsä leualla pohtivasti. "Hmm?" Sane sai sanotuksi, näki vain kun poika kääntyi ja lähti juoksemaan takaisin puistoon päin ja kaiteen luokse.
"Hei saatanan idiootti luulitko että mä sitä tarkotin!?" Sane huusi pojan perään ja lähti sitten itsekin juoksemaan. Umilla oli jo hyvä etumatka, Sane pyöräytti silmiänsä. Loppujen lopuksi miksi tämä edes juoksi, sillä pystyisi pelastamaan pojan muutenkin.
"Mitä se nyt..?" Sane ajatteli kun näki Umin istuksivan kaiteella. "Anna mennä, kyllä sä siihin pystyt, nimittäin vaan hyppäämään sinne kun mä haen sut takas!" Sane huusi ivallisesti muutama kymmenen metriä pojan takaa. Shinigamin kädet olivat jälleen tylsästi housujen taskuissa.

[Umi Nomura]

"Emmä tiiä mitä sä tarkotit, mutta mä teen sen." Umi huusi Sanelle takaisin. Vai, että saatanan idootti. Toihan helpottaa hyppäämistä...Umi ajatteli ja katseli merta.
"En pety jos et hae." Umi sanoi ja sitten sulki silmänsä. Hän aluksi päästi käsillänsä kaiteesta irti. Saattaa olla sitte viimenen sekuntti...Sanehan ei sanonu millon kuolen...Paitsi, että kuolen syöpään...Nooh, heippa maailma... Umi ajatteli ja ponkasi kaiteesta mereen.

[Saneatsu Kondo]

"Tsk. Ääliö." Sane tokaisi niin että poika varmasti kuulisi. Mies katsoi pojan selkää virnuillen, otti sitten paitansa pois, aseen vyöltä ja säiliön taskusta, laski ne nurmikolle yhteen kasaan.
"Haen mä. Se on mun homma, ikävä kyllä." Sane mutisi itsekseen. Välillä tätä kyrsi pahimman kerran shinigamin työ, mutta ei siinä sinäänsä mitään vikaa ollut.
"Nähdään kohta." mies huusi pojalle kun tämä ponkaisi mereen. Sane itse käveli kaiteen luokse ja nosti jalkansa sen yli, nojasi sitten kaiteeseen ja katsoi pojan katoamista mereen. "Itsepäinen ääliö. Kyllä se vielä oppii."

[Umi Nomura]

Tuuli tuntui kerrassaan ihanalta Umin kasvoissa. Umia ei olisi yhtään haitannut, jos se olisikin ollut hänen kuolema. Sentään hän kuolisi jonnekkin hienoon paikkaan, mereen. Sinne minne Umi kuuluisikin.
Umin päästessä veteen, kylmyys iski. Vesi oli yllättävän kylmää ja Umin iho meni kananlihalle. Umi piti edelleen silmiä kiinni ja pysytteli veden alla, vaikka hän olisikin yhtä hyvin voinut uida pinnalle. Umi ei kuitenkaan halnnut, hän halusi nähdä miten Sane pelastaisi hänet.

[Saneatsu Kondo]

Sane huokaisi ja sukelsi sitten taidokkaasti pojan perään, kädet ojossa, pää edellä. Vesi oli vain viileää shinigamin iholla, ei mitenkään erityisen kylmää.
Sanella kesti hetken aikaa etsiä pojan auraa veden alta, sillä eihän hän ollut päässyt siihin kiinni kunnolla. Auran löytämisen jälkeen Sane pystyi tietämään missä Umi aina meni, paljon helpompaa. Toisten aurat olivat vain helpommin saavutettavissa kuin toisten, riippui millainen mieli toisella oli, kuinka sulkeutunut joku oli..
Sane luuli tavoittaneensa pojan, lähti uimaan Umia kohden. Merivirta oli kuitenkin yllättävän voimakas tällaisessakin paikassa ja Saneatsulla oli ongelmia sen suhteen. Kuitenkin tämä saavutti poikaa aina hetki hetkeltä ja metri metriltä. "Hemmetin idiootti.. Jos joku muu vie mun aseen ja säiliön niin sä saat maksaa.." Sane ajatteli, ja näki tumman hahmon edessään.