Puisto meren vieressä

[Umi Nomura]

// Tosi luova otsikko... *reps* //

Puistossa oli hämärää. Ilta oli koittanut ja kello oli kahdeksan paikkeilla. Puistossa oli pusikoita, penkkejä, kukkia, puita ja hyvin vähän ihmisiä. Ihaninta puistossa, ainakin Umin mielestä oli se, että puisto sijaitsi meren vierellä. Puistosta oli älyttömän kaunis näky suurelle merelle. Taivasta koristeli pari tähteä ja näytti siltä, että iltaa myöten niitä tulisi lisää. Kuu oli myös taivaalla, mutta ei kokonaisena.

Meren ja puiston välillä oli kaide, että kukaan ei hyppisi puistosta mereen itsemurhan hakuisena tai muuten vaan tyhmänä. Kaiteen vierellä oli polku, josta usein ihmiset kävelivät, ihaillen merimaisemia. Nyt ei kuitenkaan ollut ihmisiä. Ainut ihminen kauniissa puistossa oli Umi.
Umi nojasi puiston ja meren välistä kaidetta vasten, ihaillen kaunista merinäkymää. Umia oli aina kiehtonut meri, hauskin puoli on se, että hänen nimensäkin tarkoittaa merta. Umilla oli päällä harmaa huppari, jonka huppu oli päässä ja peitti mustia lyhyitä hiuksia. Umilla oli taas jalassa mustat kuluneet farkut.

Pitäs varmaa lähtee takasin...Mutta ei yhtää huvittas...Tyhmä tulo aika. "Tule sitten seitsämältä takaisin Umi kulta." Tyhmät tädit... Umi ajatteli tympiintyneenä ja potkaisi tieltä pieniä kiviä mereen. Umin joskus teki mieli vain hypätä mereen, juuri niin itsemurha hakuisena. Umi kuvitteli, että sillon hän saisi vasta kokea rauhaa. Maailmassa oli niin tuskallista elää, niin Umi ajatteli.

[Saneatsu Kondo]

//on. xD//

Saneatsu käveli eteenpäin, tupakka huulilla ja tylsistyneen tyhjä ilme kasvoillansa. Taas oli määrä oikaista meripuiston lävitse hakemaan sielu, jolla ei ollut enää aikaa elää. Tai no, sillä sielulla oli tasan tarkkaa niin paljon aikaa kunnes Sane tämän haki huostaansa. Sane katsahti kuuta ja huokaisi. Puolikas kuu ei ollut tarujen mukaan kaikkein ihanteellisin sielunvientiaika, mutta homma oli pakko tehdä.

Saneatsu tunsi jonkun olevan lähistöllä, terävöitti siis katsettansa ja huomasi nuorukaisen nojaavan kaidetta vasten. "Umi Nomura.. Elinaika kahdeksan ja puoli kuukautta, ellei käy vakavemmin.." Sane ajatteli, otti tupakan sormiensa väliin ja puhalsi savut keuhkoistansa pois. Pieni tuulenpuska käväisi Sanen hiuksissa, sekä heilutti repaleisia hihojensuita tämän paidassa. Shinigami käveli pojan ohi noteeraamatta tätä sen kummemmin, joskus nimittäin kuolevillakin kesti oma aikansa ennen kuin he kykenivät näkemään shinihgamin joka veisi tämän sielun, vaikka aikaa olisi jäljellä alle vuosi.

Kivet rapisivat maihareiden alla kun Sane heitti tumpin hietikolle sammuttamatta sitä, jatkoi sitten matkaansa.

[Umi Nomura]

Umista oli ihanaa katsella rauhallista merta, se rauhotti häntä huomattavasti. Kauempana merellä hän näki risteilylaivoja matkaamassa erimaihin. Laivassa ois varmaan kauniimpaa ku näkymä vaihtuuki...Paitsi taivas..Se pysyy aina samana. Umi ajatteli.

Yuun tasku tärisi ja soi, joka rikkoi Umin ihanan rauhan. Umi kaivoi kännykän taskusta ja katsoi ruutua. Lastenkodista soitettiin. Vittu... Umi kirosi mielessänsä. Tämä oli jo toinen kerta kun häntä yritettiin tavoittaa. Umin teki mieli heittää kännykkä mereen ja haistattaa rumat, mutta Umille raivottaisiin lastenkodissa jälleen kerran.
Umi tunki kännykän taskuun ja sitten kännykän pirinän aikana, hän kuuli kävelyä. Hän katsoi taakse ja huomasi miehen, vanhemman kun hän itse oli. Umi päätti olla kiinnittämättä kummemin huomiota mieheen, joten hän käänsi katseensa takaisin mereen ja toivoi, että tyhmä pirinä kännykästä loppuisi.

[Saneatsu Kondo]

Sane huomasi että nuorukainen katsahti tähän, sen tiesi tietystä tunteesta. Mies hymähti itsekseen ja kaivoi uutta tupakkaa housujensa taskusta. Soljet housuissa eivät mukailleet vieläkään, vuosienkaan jälkeen Sanen liikkumista, vaan jälleen kerran tämä aukaisi 4 solkea reisistänsä samalla kun käveli.

Kuitenkin pojan kännykän pirinä alkoi käymään Sanen hermoon, miksei nuorukainen voinut vastata siihin, tai lyödä soittajalle luuria korvaan? Mies pyöritteli tupakan filtteripäätä huuliensa välissä, samalla kun sytytti sitä.
"Vastaa jo helvetti tai lyö luuri korvaan sille soittajalle ei tommosta vinkunaa vittu kukaan kuunnella." Sane ärähti nuorukaiselle, kuitenkin jatkoi kävelyään eteenpäin. Kulmat olivat ärtyneesti kurtussa.

[Umi Nomura]

// *reps* //

Ois pitäny laittaa äänettömälle aijemmin...Tän soitto yrityksen jälkee kai pitää laittaa.. Umi mietti, mutta hänen miettiminen keskeytyi kun hänelle huudettiin. Umi katsoi taakse jälleen kerran ja se oli se sama mies jota hän katsoi aijemmin, mutta hän oli etäämmällä. Mikä helkutin oikeus sulla on päätäs aukoa.. Umi ajatteli ja katsoi miehen vaatteita. Umin mielestä ne oli oudot, mutta hän päätti olla puhumatta miehelle, koska Umi saattaisi vain aukoa päätänsä. Mieshän oli reilusti isompi. Ei Umi voinut haastaa semmosen kanssa riitaa.

Umi käänsi katseensa takaisin mereen ja toivoi, että pirinä loppuisi. Yllättäen, pirinä loppuikin vähän ajan päästä. Umi kaivoi kännykän taskusta ja pisti sen äänettömälle. Eipä auota päätä enään mulle.. Umi ajatteli huokaisten ja tunki kännykän takaisin taskuunsa.

[Saneatsu Kondo]

//kiitos.//

Sane kiitti onneansa kun pirinä loppui, sillä se oli ärsyttänyt tätä erittäin paljon. Ennen sielun ottamista oli kerättävä voimaa ja oltava rauhassa sillä se saattoi olla uuvuttavaakin, riippui minkälainen sielu oli.
Savu jäi leijailemaan tiuhaan Sanen perään, tätä alkoi kiehtomaan poika jollain lailla. Ihmisiähän oli mukavaa käyttää hyväkseen, varsinkin niitä jotka kuolisivat pian. Pojan ympärillä, ja pojassa itsessään oli paljon muutakin, ehkä Sane vielä joku päivä ottaisi siitä selvän, sillä pomo suuttuisi jos tämä lähiaikoina töppäilisi sielujen keräyksen, varsinkin sen aikataulun, suhteen.

Poika alkoi olemaan jo pieni läntti Sanen takana kun Sane lähestyi omakotitaloaluetta, jossa asui varakkaita perheitä. Tämänkertainen vietävä oli 15-vuotias poika joka oltiin adoptoitu perheeseen puoli vuotta sitten. Ikävä kyllä pojan teinivuodet päättyisivät lyhyeen, keuhkokuume oli liikaa muutenkin heikolle nuorukaiselle. Sane tuhahti. "Ihmiset ovat niin heikkoja.." tämä mutisi itsekseen ja heitti tupakan jälleen surutta savuttamaan hietikolle.

[Umi Nomura]

// mä en kehtas sanoa //

Umin katsellessa merta, hänen hajukenttäänsä tuli miehen tupakan savua, joka sai Umin kääntymään miestä kohti jälleen kerran. Umi katsoi kun mies käppäili puiston tiellä ja savua lähti hänestä, kuin höyrylaivasta. No ei ihan, mutta sitä kuitenkin oli. Savun haju sai Umin nikotiinin puutteen lentämään, kyllä Umi poltti sillon tällön. Ja ei tietenkää oo tupakkaa...Tyyppi tulee aukoo päätä ja sitte saa mut haluamaan tupakkaa..Kiitti vaan kusipää. Umi ajatteli ärsyyntyneenä ja potkasi taas pikkukiviä mereen.

[Saneatsu Kondo]

//en kyllä mäkään mutta sane on sane. : D pistä umi pummiin siltä röökiä ennen kuin se katoaa kokonaan, kun se on jo niin kaukana. xD se voi vaikka juosta sen perään. xD//

Sane pureksi alahuultansa ja suki kädellään hiuksiansa, veriset siteet eivät liikkuneet minnekään. Usein Sane toivoi, että nä lähtisivät jonnekin, mutta se oli kaiketi turha toive. Ehkä ne kuitenkin saisi jollain konstilla pois.
Saneatsu saapui puiston reunalle, katuvalot valaisivat ajotietä. Talolle ei ollut kovin pitkä matka enään, vain muutama satametriä. Sanen suurinta hupia oli kävellä keskellä autotietä, eihän tämä voinut kuolla vaikka auto menikin tämän lävitse. Joskus oli kuitenkin mukavaa pelleilläkin, tai viedä määrättyjä elämiä näyttäytymällä viime hetkellä.

Jälleen Sane siis käveli keskellä tietä rauhallisin askelin. Maihareiden kantojen kopina kaikui kujalla hiljaisena, talojen ikkunoista hejastui valoa asfalttiin. Sane pysähtyi oikean talon eteen ja sytytti jälleen tupakan.

[Umi Nomura]

// Ei Umi juokse perään Se vois kyl kävellä, mut kattoo ny. //

Umi ei enään voinut tuntea oloansa rauhalliseksi, nikotiinin puute vallitsi nyt Umissa. Perkele ku se on tuolla perseessä nyt! Miten mä saan tupakkaa ja emmä sen perää voi lähtee kävelee..Se huomas mut...Kökkö... Umi ajatteli ja toivoi, että joku kävelisi ohitse jotta hän saisi yhden vaivaisen tupakan.
Ääh...Miks elämän täytyy olla näin perseestä? Umi ajatteli ärsyyntyneenä. Umi olisi halunnut nousta kaiteelle ja hyppää mereen, mutta jokin esti hänet. Umi usein mietti mikä se oli joka esti häntä tekemästä itsemurhaa. Pelkäsikö Umi jossain sisällä kuolemaa? Vai, oliko hänellä sittenkin pieni toivon hiekka sisällänsä? Umi tiennyt vastausta.

[Saneatsu Kondo]

//okei. xD//

Sane katsoi taloa. Suurimmat osat sen valoista oli sammutettu, perheessä kun oli pieniä lapsia, kuoleva nuorukainen oli kenties vanhin. Ei Sane paljoakaan taustatietoa koskaan saanut. Olihan tämä muutaman kerran nähnyt pojan, jotta tiesi minkä näköiseltä sielu pitäisi viedä.
Sane huoahti ja piti tupakkaa huultensa välissä, sormet tyylikkäästi tupakan ympärillä. Pian olisi aika toimia. Saneatsu kaivoi aseen asekotelostaan, paidan alta ja katsoi sitä virnuillen. Se oli hopeaa ja kimmelsi kuun valossa, kuin ammentaen voimaansa siitä. Tällä Sane vei sielun, tai läheiseksi käyneiden suhteiden kanssa jollain muulla tapaa. Taskusta mies kaivoi pienen, lasisen säiliön, jonka tämä ampuisi poikaan ja sielu kerääntyi siihin. Tapahtuma oli kivuton ja ohi hetkessä.

Sane valmistautui venytellen hieman jäseniään, hartiat ensin. Mies huokaisi ja jätti tupakan jälleen huultensa väliin, kädet roikkuivat suorana sivuilla, elottoman ja yliluonnollisen näköisinä.

[Umi Nomura]

Umi katseli taivasta, tupakan toivossa. Hän huomasi pilvien tulevan etäämmältä, kenties sadepilviä. Se ei haitannut Umia, sillä hän rakasti sadetta. Täydellinen hetki itsekkin itkeä taivaan kanssa.
Umi kuuli askeleita takanansa, joten Umi käänsi päätänsä askelten suuntaan. Hän näki normaalin näköisen miehen tupakan kanssa. Umi oli tyytyväinen, hän saisi vihdoinkin pyydettyä tupakkaa tuskallisen ajan odotettuansa.
"Anteeks, voisitko vipata yhen tupakan?" Umi kysäsi hieman ujon oloisesti. Mies murhati myöntävästi ja kaivoi askista tupkan Umille. Umi asetti tupakan huulelle ja mies sytytti sen sytyttimellä.
"Kiitos." Umi sanoi ja vetäytyi takaisin mere katsomiseen. Nyt Umi voisi tuntea olonsa rauhalliseksi taas. Hänen nikotiini puutetta hoidettiin, kiitos tupakan.

[Saneatsu Kondo]

Hetken katseltuaan lyhyttä kivimuuria Saneatsu hyppäsi sen päälle seisomaan, hyppäsi sitten suoraan alas. Mies ei jaksanut enää ollenkaan vitkuttaa hommaa, vaan päätti ottaa sielun pojalta pois. Aikarajakin oli umpeutumassa. Sane kiersi takapihalle, katsoi sitten pojan huoneen ikkunaa. Homma oli helppoa kuin mikä, kun kukaan ei huomannut tätä.
Pojan huoneessa oli parveke, mikä helpotti shinigamin työtä. Tämä kiipesi parvekkeelle tottuneen tyylikkäästi ja katsoi sitten nukkuvaa poikaa ikkunasta. Joku juuri sulki huoneen oven. Sane tumppasi tupakkansa parvekkeelle ja kokeili sitten sen ovea; lukossa. Sormia napsauttamalla ovi aukesi hiljaa naksahtaen ja Sane työnsi sen auki niin että viileää ilmaa pääsi huoneeseen. Nuorukaisen raskas ja koriseva hengitys kuulosti siltä, kun tämä anoisi kuolemaansa.

"Sane-sama..?" heikko ääni kuului sängystä. Sane katsoi ilmeettömänä poikaa, ei tämä tuntenut toista kohtaan mitään vaikka toinen saattoikin omata tunteita Sanea kohtaan. "On aikasi." Sane sanoi kävellen istumaan sängyn laidalle ja silitteli sitten rauhallisesti pojan hiuksia. Poika nyökkäsi ja huokaisi. Pieni hymy kävi nuorukaisen huulilla, sitten tämä sulki silmänsä. Sane kumartui suutelemaan poikaa ja nousi sitten ylös, nostaen peiton mukanansa.
Sane nosti aseensa, latasi siihin lasisen säiliön ja tähtäsi poikaa. "Se on vain yksi sielu muiden joukossa. Yksi sielu muiden joukossa joihin mulla on ollut suhde.." Sane ajatteli. "Tee se jo, Sane.. Mä en jaksa odottaa.." poika sanoi heikosti ja niin Saneatsu ampui poikaan sielunkerääjän. Viimeisellä hetkellä nuorukainen hymyili vielä heikosti, kunnes makasi elottomana sängyllä. Sane nosti säiliön pojan rinnasta ja peitteli hänet, suukottaen vielä otsaa, lähti sitten parvekkeen kautta pois, ovi sulkeutui itsestään perässä. Hetkessä Sane oli taas muurin ylitse ja käveli tiellä takaisin puiston suuntaan. Sielusäiliötä tämä pyöritteli kädessään, toisessa oli tämän ase. Säiliö hohti valkoisena ja se oli lämmin.

[Umi Nomura]

Umi katsoi jälleen rauhallisen olosena merta. Tupakan savu pyöri hänen ympärillään, mutta se hiljattain eksyi tuulen mukana pois. Kenties jonkun toisen nikotiini halua nostamaan tai sitten yskittämään jotakuta?
Ei huvittas mennä takasin...Ei ikinä huvita...Heti ku täytän 18 lähen pois sielt kauheest paikasta...Tyhmä lastenkoti...Tyhmät vanhemmat...Miks jätitte mut? Umi ajatteli huokaisten, sen jälkeen ottaen henkoset tupakasta.
Umi ei ollut mikään ketjupolttaja, mutta hän poltti tupakan sillon kun häntä ärsytti. Niitä tilanteita oli useita, mutta ei Umi kuitenkaan pitänyt itseänsä ketjupolttajana. Umi tiesi myös tupakan vaarat, keuhkosyövän. Se ei Umia kummemmin pelottanut, koska Umi ei pelännyt kuolemaa.
Umi katseli, kuinka raskaat pilvet hiljattain lähenivät puistoa kohti. Tulisi varmaan keskiyön paikkeilla sadetta. Umia se ei kuitenkaan härnännyt, koska siihen olisi vielä aikaa ja sateessa ei ollut mitään vikaa. Miks mun elämän pitää olla tämmöne...Miks muut saa nauraa ja iloita? Miks minä? Umi mietti syviä ajatuksia.

[Saneatsu Kondo]

Sane hymähti, katsoi säiliötä varsin ilmeettömästi. Katse oli vain säiliössä, sen valkoisessa hohdossa, ase edelleenkin toisessa kädessä. Pojan kanssa oli ollut mukavia hetkiä, mutta tunteita ei ainakaan Saneatsun puolesta ollut tullut. Sane ei jaksanut semmoista lässyttelyä, oli kenen kanssa tätä huvitti. Yleensä alaikäiset pojat olivat tämän herkkua, yhtään sen vanhempia tämä ei kaivannut.
Shinigami oli jo puiston reunalla, katsahti hieman eteensä, puristi asetta kädessään. "Se on vain laki, pitää kuolla ja sä ymmärsit sen.." Sane filosofisoi ja pudisti sitten päätään, irvisti myös. Pelleilyt sikseen ja jonnekin ryyppäämään, tälle illalle kuin ei ollut muuta työtä. Maihareiden pohjat rahisivat hiekalla, meren suolainen tuoksu kävi nenään.

Sane ei edes huomannut poikaa joka oli vieläkin samassa paikassa kuin äsken. Shinigami kun oli vaipunut liian ajatuksiinsa, pitikin siis hankkiutua liian läheisiin suhteisiin kuolevien kanssa. "Vittu nyt riitti!!" Sane kirosi itsekseen, ja ääneen. Tämä tunki säiliön housuntaskuunsa ja aseen vyölle, otti sitten taas tupakan huuliensa väliin ja sytytti sen.

[Umi Nomura]

Umi mietti monenlaisia asioita, kun hän sai olla yksin. Vaikka Umikin oli todella usein yksin, silti ei ajatukset loppuneet kesken. Luulisi, että Umi olisi jo ajatellut kaiken ympäri ja ämpäri, mutta ei asia ollut niin. Umin ajattelun aikana, hän kuuli tuttua maihareiden tallontaa, mutta hän ei kummemmin kiinnittänyt siihen huomiota, koska ajatukset ja nikotiini veivät Umin huomion.

Mutta kuitenkin maihari heppu sai Umin huomion, kun hän huusi. Ehkä vähän liiankin hyvin, koska Umi säikähti ja säikähdyksen seurauksensa tupakka lipsui hänen sormien välestä ja tipahti mereen. Plops.
"Vittu." Umi kirosi ja katsoi sitten taakse. Se oli se sama mies, jälleen tupakan kanssa. Toi saa maksaa ton tupakan takas.... Umi ajatteli ja sitten veti syvään henkeä. Okei, meniskö huutamaan vai pyytämään...Ihan sama menen vaan. Umi ajatteli ja sitten lähti kävelemään miestä kohti.
"Voisitko vipata röökin?" Umi päätti sitten kysyä nätisti. Läheltä mies näyttikin pelottavalta, siis ei normaalisti miehet pidä siteitä naamassa tai kiroa, niin että säikähtää.

[Saneatsu Kondo]

Sane poltti tupakkaansa nopeaan ja käveli rivakasti eteenpäin, oli niin tuittuuntunut. Hänellä kesti hetki tajuta että poika jolle tämä oli aikaisemmin huudellut tuli nyt häntä kohden. Sane hidasti vauhtia, katsoi poikaa tylsistyneenä. "Mitähän tuokin mahtaa haluta?" hän ajatteli, pysähtyi sitten kun poika alkoi puhumaan. "Mikäs siinä." Sane sanoi ja antoi pojalle tupakan ja sytyttimen. "Syöpään sä kuolet kumminkin." sanat tulivat shinigamin huulilta kuin tämä puhuisi illan tulevasta tv-ohjelmasta, ihan kuin asia ei olisi sen kummempi.

Sane tarkasti vaivihkaa pojan kasvoja ja ruumiinrakennetta, kaikki näytti hyvältä. Ehkä Sane saisi hänestä lelun muiden lelujen joukkoon niinkuin se äskeinen oli ollut?

[Umi Nomura]

"Kiitos." Umi sanoi ja otti vastaan sytkärin ja tupakan. Hän asetti tupakan huulelle ja sitten sytitti sen. Sitten hän ojensi sytkäriä takasin ja hiukan jäähmeyttyi kun mies sanoi, että Umi kuolisi syöpään. Kaikista oudointa oli se, että mies sanoi sen niin rennosti ja ennustavan olosesti.
"Emmä oo ketjupolttaja..Emmä usko, että niin käy." Umi sanoi varovasti ja mietti todenteolla miehen sanoja.
Mistä se voi tietää kuinka paljon mä poltan? Tai, että kuolenko syöpään? Ei toi miltään ennustajalta näytä edes... Outoa.. Umi mietti, ehkä hieman peloissansa. Miettiminen vei miltei kokonaan Umin huomion, tupakkaan hän ei oikeastaan keskittynyt. Se vain lepäili hänen huulella.

[Saneatsu Kondo]

Shinigami otti sytkärin takaisin, ei sanonut pojalle mitään, mutta huomasi tämän reaktion. Sane virnisti. "Tsk, niinhän ne kaikki sanoo." hän aloitti, virnisteli edelleenkin pitäen tupakkaansa sormiensa välissä, tupakkakäsi koukussa, toinen vyötäröllä, ja sen käden sormet silittelivät asetta rauhallisesti. "Ei se tarkoita ettetkö sä saisi syöpää vaikket olisi ketjupolttaja. Sen voi saada vaikka ei edes polttaisi." mies sanoi katsoen poikaa kylmän rauhallisesti, veti henkoset tupakasta ja puhalsi savut keuhkoistansa hienona viivana pois. "Se voi olla myös.. periytyvää.." Sane jatkoi, odottaen pojan reaktiota. Kuolevia oli niin ihanaa härnätä, pelotella. Sitten he mitä yleisemmin alkoivat luottamaan tähän vaikka loppu peleissä hän veisi heidän sielunsa. Olihan tietysti toisiakin Shinigameja, jotka saattoivat välillä tulla huvin vuoksi toisten tehtävien väliin.

Saneatsu aisti että poika oli hieman peloissaan. Hymyili sitten sarkastisesti. "Tietystihän sä itte oot aina oikeassa. Enhän mä sun elämää voi niinkään sanella." shinigami sanoi ja veti taas henkoset, katsoi poikaa arvioivasti.

[Umi Nomura]

Niinhän ne kaikki sanoo? Mistä tää voi tietää onko mulla syöpä vai ei? Vai onko ees tulossa semmonen... Umi ajatteli hiukan hämmillänsä ja ehkä hieman ärsyyntyneenä.
"Niinhän sen voi.." Umi sanoi ja mietti hiukan, että voisiko hänellä olla. Umi kuitenkin toru ajatuksen, koska ylensä jos on syöpä, niin tuntee jonkinlaista kipua tietyssä kohdassa.

Kuitenkin kun mies sanoi, että syöpä voi olla periytyvää, Umin silmät suurenivat. Äiti...Äiti kuoli...Syöpään vatsassa...Sen isä kuoli myös syöpään...Mistä toi voi sanoa noin tarkasti? Ihan niinku toi tietäis mut. Umin ajattelun aikana hänen tupakka tippui huulelta. Umi oli todellakin hämmentynyt ja peloissansa. Mun elämää ei varmaa voi sanella...Mut niin sä näytät tekevän...Outo mies....Kuka se on? Umi ajatelli kummissansa.
"Kuka sä oikeen oot?" Umi kysyi epäilevänä ja ei yhtään välittänyt tupakasta, joka nyt savuutteli maassa ja poltti itseänsä.

[Saneatsu Kondo]

Mies hymyili, poika oli sentään samaa mieltä kuin tämä.
Yksi piste kotiinpäin.

Sane odotti vieläkin pojan reaktiota, pieni virne kasvoilla, mutta muuten naama oli lähes tyhjä. Shinigamihan tiesi varsin paljon Umista, tuosta pojasta jonka kanssa juuri jutteli. Muutekin tämän olisi pitänyt ilmestyä tälle viimeistään 2.5kk sisään, mutta kerta poika sattui olemaan hänen matkan varrella tänä iltana ei asiassa ollut mitään vikaa.
Saneatsu kohotti hieman kulmaansa kun pojalta tippui tupakka maahan, reaktioita kun oli aina niin mukavaa katsoa. Mies veti henkoset tupakastaan Umin kysymyksen aikana ja katsoi toista sitten virnuten jälleen. Sane läheni hiukan Umia, pisti sitten käden tämän poskelle. "Mä oon joku sellainen jonka sä tuut tuntemaan vain pienen hetken, vihaat mua varmasti, mutta sitten sä rakastat." hän sanoi silitellen peukalollaan pojan poskea ikäänkuin rauhoitellen.

[Umi Nomura]

Umi katsoi miestä tiiviisti ja odotti vastausta kysymyksensä. Kuitenkin kun mies lähestyi häntä, Umi ei liikkunut mihinkään. Käden kosketessa Umin poskea, kylmät väreet värähtivät hänen vartalossa ja poskille syntyi punaa. Umin teki mieli perääntyä, mutta hän halusi kuulla miehen vastauksen kysymykseen. Kuitenkaan vastaus kysymykseen ei auttanut Umia.
"Häh?" Umi sanoi ja perääntyi hiukan. Umi oli hämmillänsä. Vaikka kosketus olikin tuntunut mukavalta, Umin ujous silti sai hänet perääntymään. Olihan mies täysin tuntematon. "Mitä sä meinaat tolla?" Umi kysyi ehkä hiukan huutaen, koska hän ei tajunnut miehen vastausta.

[Saneatsu Kondo]

Sane tarkkaili Umia, hymyili ilkikurisesti, mutristi hieman huuliaan kun poika perääntyi. "Mitä minä meinaan..?" shinigami sanoi kohottaen kulmaansa ja naksautti kieltänsä, poltti sitten tupakastaan ja puhalsi savut perääntyneen pojan naamaan. "Sun pitää ottaa selvää jos sä oot noin kiinnostunut." Sane sanoi, vinkkasi sitten toista silmäänsä Umille. Mies ei liikkunut, räpäytti silmiänsä hitaasti, olkapäät hieman lysyssä.
//lyhyt.//

[Umi Nomura]

Miks tää tyyppi leikkii mun kaa? Miks ei se voi kertoo suoraan?! Arr! Ärsyttävä tyyppi. Eka antaa käsityksen, että mulla ois syöpä ja nytte se leikkii mun kaa. Mä en oo mikään nukke! Umi ajatteli ärsyyntyneenä.
"Miks et sä vaa voi kertoo suoraan?" Umi kysyi hiukan ärsyyntyneenä. Sais luvan kertoa...Mä en haluu olla osana sen leikkiä...Kuitenki toi on joku sairas perverssi...Ihan oudon näkönenki...Mitä sen kasvoille on käyny kans? Hmm.. Umi mietti ja talloi sitten maassa palavan tupakan. Umi päätti, että hän ei tänään enään polttaisi. Syöpä asia senverran pelotti häntä.

[Saneatsu Kondo]

Shinigami tarkkaili Umin ilmeitä, teki niistä pieniä johtopäätöksiään, haroi hetken hiuksiaan.
"Hmm?" Sane hämmästeli, poika tahtoi tietää heti. Ei pitänyt tämän leikistä. Sane huokaisi, poltti henkoset tupakastaan ja tiputti sitten sen maahan, tumppaamatta sitä. "Ootko sä varma että sä haluat tietää?" Sane kysyi tylsistyneesti, alkuleikki tuntui loppuvan liian lyhyeen. Tämä haroi hetken hiuksiaan, kunnes kumatui jonkin verran, kasvot pojan kasvojen tasalla, huulet melkein kiinni pojan huulissa. "Olen Shinigami ja vien sun elämän." mies kuiskasi hiiren hiljaa, kuitenkin niin että Umi pystyi sen kuulemaan. Sane ei kuitenkaan suudellut poikaa, sehän ei tähän tilanteeseen ollut järkevää.

[Umi Nomura]

// Ois ollu hyvä jos olis! "Mä vien sun elämän" *chu* //

"No emmä varmaa pyytäis suo kertomaan jos en haluis.." Umi sanoi hiukan tympiintyneenä, mutta sanojensa jälkeen hän vasta tajusi, että mies oli tosissaan. Mieshän näytti kamalan vakavaltakin eikä yhtään leikkisältä. Umin mielestä se oli hyvä, että mies aikoisi kertoa, mutta häntä silti hieman pelotti vastaus.
Miehen lähentyessä Umin kasvoja, Umi punastui. Kuitenkin kun mies kertoi kuka hän oikeasti oli, punastelu jäi vähiin.
"Eli...Mä kuolen syöpään.." Umi sanoi hitaasti ja ehkä hieman maseentuneen kuuloisena myös. Vaikka shinigamit olivatkin Umin mielestä legenda, jotenkin hän tuntui uskovan miestä. Voihan se olla, että tämä mies oli täys idootti kusettaja, mutta älyttömän hyvä valehtelija hän oli ainakin. Sillä Umi uskoi miestä. Umi uskoi, että hän aikoisi kuolla ja shinigami mies veisi hänen elämänsä.