Sanen lemmenpesä. xD

[Saneatsu Kondo]

Sane painoi otsansa Umin otsaa vasten ja kietoi kätensä Umin ympärille.
"En mä tee mitään." hän sanoi. Piti vain saada tietää Umin vointi ja kunto - sairauden eteneminen. Sane oli hiljaa, sulki silmänsä ja keskittyi. 'Sun elinaika on lyhentynyt paljon.. kuukausi sitten se oli 8,5 kuukautta.. Nyt se on vaan 4..' shinigami ajatteli ja tunsi surua sisällään jota hätkähti sitten avaten silmänsä. Miten hän koki jotain tunteita Umia kohtaan?

Sane virnisti ja suukotti Umia huulille, kunnes painoi päänsä tyynylle ja nukahti todella nopeasti.

[Umi Nomura]

"Okei.." Umi sanoi sulkien silmänsä Sanen perässä. Umi oli pitkän ajan jälkeen mukavissaan. Nuorukaisella oli turvallinen olo ja pitkän päivän jälkeen Umi nyt uskalsi ottaa rennosti. "Onko sun pakko elää ikuisesti?" Umi kysäsi väsyneellä äänellä. Ikuinen elämä varmasti kävisi tylsäksi... Umi totesi.

Umi vastasi suudelmaan mielellään ja kerrankin Umia ei haitannut Sanen läheisyys. Umi katseli Sanen kasvoja hetken, todeten, että tämä ryhtyi nukkumaan, jotenka Umi päätti tehdä samoin.

[Saneatsu Kondo]

Sane ei vastannut Umin kysymykseen, tokkopa se edes nuorukaista haittasi. Luulisi että hän oli jo oppinut millainen Sane oli. Mutta oikea luonne. Sitä Sane ei tiennyt itsekään, sillä oli valehdellut Umille aikaisemmin. Shinigamin luonne ei ollut kokonaan se luonne, mitä se oli kun shinigami oli ihminen.

~AAMU~

Sane heräsi valonkajoon. Jossain vaiheessa yötä hän oli herännyt ja vetänyt peiton heidän päälleen. Siivetkin olivat jo silloin imeytyneet takaisin hänen selkäänsä. Jäljellä olivat vain taas siipitatuoinnit, ja niiden keskellä oleva shinigamimerkki.
Saneatsu nousi ylös, jättäen Umin nukkumaan. Toinen side tippui hänen päästään lattialle muistuttaen yöllisestä helvetistä. Päätä särki, mutta se särky katoaisi pian. Shinigami laahusti olohuoneeseen ja otti tupakkansa, meni sitten parvekkeelle ja valutti itsensä seinää myöten lattialle istumaan. Hän sytytti tupakan ja painoi pään polviinsa.

[Umi Nomura]

Umi heräsi piakkoin Sanen heräämisen jälkeen. Umi aukaisi silmänsä ja katseli ympärilleen, nuorukainen tokasi Sanen heränneen jo. Umi nousi istumaan, venyyttäen sitten käsiänsä. Umi kapusi pois peiton alta ja hipsi sitten olohuoneeseen, huomaten ikkunasta Sanen päälaen parvekkeella.

Umi hipsi parvekkeelle haukkoen raikasta ilmaa, sitten vilkasten Saneen. "Onko sulla heittää mullekkin?" Umi kysäsi, istuen sitten Sanen viereen. Sanen siivet on sit menny sisälle...Kaipa Sane aikoo olla normaalina taas jonkin aikaa. Umi totesi ja hieroi unihiekat silmistään.

[Saneatsu Kondo]

Sane ei edes katsahtanut Umia.
"Sulla ei pitäisi polttaa." hän sanoi mutta tarjosi Umille kuitenkin askistaan. Sane otti pienen terän lattialta ja viilsi sillä haavan sormeensa. Veri pursosi sen pintaan pieneksi palloksi, joka ei hajonnut jos siihin koski. Sane antoi sen Umille.

"Niele se." hän sanoi ja poltti tupakkaansa kuin mitään erikoisempaa ei olisi tapahtunut. Sane ei edes jaksanut passittaa Umia kouluun tänään, sitäkin olisi vain tunti pojalla jäljellä.

[Umi Nomura]

"Ei varmaan pitäisikään, mutta onko sillä enään kauheasti väliä jos oon kuolemassa?" Umi sanoi ja otti sitten tupakan askista, seuraten sitten Sanen viilteylyitä. "Mitä se tekee mulle?" Umi sanoi otti veripalleron, nieleten sen. Nieltyään palleron, Umi kaivoi taskustansa sytkärin ja sitten sytytti tupakan. Umi otti henkäisyt tupakasta ja hymyili, Umi ei ollut saanut pariin päivään tupakkaa syystä tai toisesta.

"Täytyykö mun tänään mennä kouluun?" Umi kysäsi huomioituaan kellonajan ennenkun tämä oli tullut parvekkeelle. Orpokodissa taas innostutaan kun oon karannut ja pois koulusta... Umi ajatteli välinpitämättömänä, vetäen sitten tupakasta henkoset. "Mä muuten yskin siinä kymmenen maissa..." Umi päätti vastata Sanen eiliseen kysymykseen. "Mä vaan aloin yhtäkkiä yskiä hulluna...Emmä edes ollut polttanu...Enkä mä halunnut härnätä niitä ämmiä...Joten lähdin." Umi selitti, ottaen henkoset.

[Saneatsu Kondo]

"Tiä sitä." Sane vastasi tylsästi ja röhnötti lähes oudossa asennossa: pää nojasi seinään, myös vähän yläselästä, mutta alaselkä ja lantio olivat lattiaa vasten, jalat koukussa töröttämässä ylöspäin.
"Tappaa sut hitaasti ja varmasti." Sane sanoi ja nauroi sitten. "Saa sut vaan voimaan paremmin, muttei poista sun syöpää." hän jatkoi ja tumppasi tupakan tuhkikseen, rupesi sitten heti polttamaan uutta.

"Ei." mies sanoi ja haukotteli. Hän ei enään vastannut mitään sille, mitä Umi sanoi, vaan tyytyi nyökkämään. Oltuaan hetken ikäänkuin omissa oloissan, kaiteelle ilmestyi joku, jota Saneatsu odotti sillä hetkellä kaikkein vähiten kyläilemään: Satten.
"Miksi sun suojaus on poissa?" poika kysyi. Hän oli ihan tarkoituksella niin, että Umikin pystyi kuulemaan ja näkemään hänet. Saneatsun ilme venähti, hän ei ollut tuntenut sitä ollenkaan, että suojaus oli kadonnut jonnekin. Ja kaikenlisäksi hän ei pystynyt pistämään sitä takaisin, vaikka kuinka yritti.

"Vittu!" Saneatsu kirosi ja nousi ylös, tarraten nuorempaa shinigamia väkivaltaisesti paidasta. "Mitä sä nyt musta haluat?" hän kysyi vihaisesti.
"Mä tulin kattomaan mitä sulle on tapahtunut. Alatko sä muuttuu ihmiseksi, Sane?" Satten kysyi ja samalla hetkellä Sane yritti lyödä nuorempaa shinigamia, mutta toinen kasvatti siivet nopeasti selästään ja lensi muutaman metrin pois parvekkeelta. Sane ei edes yrittänyt perään.
"Mä tuun kattoon sua myöhemmin.." Satten sanoi vinkaten silmäänsä ja lensi pois. Saneatsu heitti tupakan lopun parvekkeelta alas kiroten raskaasti.

[Umi Nomura]

Umi yllättyi kun parvekkeelle lensi toinen shinigami. Suojaus poissa? Umi ihmetteli toisen shinigamin sanoja. Kun toinen shinigami vihajasi ihmiseksi muuttumisesta Umin silmät suurenivat. Sane ihmiseksi? Miks Sane muuttuis ihmiseks? Eiks se ookkaan kuolematon? Umi yllättyi asiasta. Umi otti tupakasta henkoset ja pohti pitäisikö tämän kysyä asiasta.

Umi päätti olla kysymättä asiasta, selkeästi Sane oli vihainen asiasta ja Sane oli syystäkin valehdellut eilisestä kohtauksesta. Sane ei halunnut Umin tietää omia asioitaan. Umi otti tupakasta henkoset ja nousi sitten seisomaan käveli kaiteelle ja nojasi siihen, katsoen ulkoilmaa.

[Saneatsu Kondo]

Sane kirosi mielessään Sattenin ilmestymistä. Umi ei näemmä muistanut Sattenia, mikä oli Sanelle parempi juttu. Ja sekin oli, ettei Umi tiennyt, että shinigamit tarkoittivat ihmiseksi muuttumista kuolemaa. Shinigamin voimat vähenisivät, ja hän alkaisi muistamaan asioita ihmisyydestään. Lopulta shinigami kuolisi, koska ei kuulu enään tähän maailmaan ilman voimia; ihmisenä oli kuoltu jo kerran.

Sane lähti sisälle, päätti mennä suihkuun. Hän pisti kylpyhuoneen oven kiinni, muttei lukkoon ja heitti housunsa pyykkikoriin, mennen sitten suihkun alle ja käynnisti sen.

[Umi Nomura]

Umi veti viimeiset henkoset tupakasta ja sitten tumppasi sen tuhkakuppiin. Umi käppäili sisälle, sulkien parvekkeen oven perässään. Umi katseli ympärilleen, etsien Sanea, mutta miehestä ei ollut merkkiä. Umin onneksi suihku pian käynnistyi ja nuorukaisen ei tarvinut murehtia sitä, että Sane olisi jättänyt hänet yksin.

Umi käveli kettiöön ja pisti kahvit tulemaan hälle ja Sanelle. Sen jälkeen Umi voiteli itselleen yhden leivän ja haukkasi sitten siitä palan, todeten, että nuorukaisella ei tosiaan ollut nälkä. Tämä ei ollut Umille erityisen uutta, hän usein ei syönyt paljoa tai mitään ja sitten parin päivän päästä hän söisi kun mikäkin. Emmä viittii tätä roskiinkaan heittää..Sane ei varmaan tykkäisi. Umi ajatteli, pakkottaen itsensä syömään leipää lisää.

[Saneatsu Kondo]

Sane viipyi suihkussa kauan. Enimmäkseen hän vain seisoskeli vesisuihkun alla, selvittäen päätään. Ensin yön tapahtumat ja sitten Satten oli jälleen tullut.

'Vittu..' shinigami ajatteli sulkiessaan suihkun ja kietoi sitten pyyhkeen lantiolle. Hän käveli makkariin ja löysi lattialta siderievun, joka oli aikaisemmin irronnut hänen hiuksistaan.
Ajatus siitä, että hän muuttuisi ihmiseksi oli etäinen, mutta alkoi tuntumaan pikku hiljaa pelottavan todentuntuiselta. Saneatsu istui sängylle ja painoi kyynärpäät polvilleen ja nojasi leukaa kämmeniinsä.

[Umi Nomura]

Umi söi leipää hitaasti, sillä vaikka leipä oli hyvää se ei yhtään maistunut Umille. Umi huokasi ja katsoi kahvinkeitintä, kuinka se hitaasti valmisti kahvia.
Sanen tullessa ulos kylpyhuoneseesta Umin katse siirtyi. Sane... Umi ajatteli, haukkasten sitten viimeisen palan leivästänsä, kuunnellen kuinka Sane käveli makuuhuoneeseensa. Umi hipsi Sanen perään ja jäi sitten seisomaan oven kaaremiin huomaten Sanen sängyllä. "Anteeks et mä tulin näin huonoon aikaan...Enhän mä pystynyt eilen edes sen kummemmin auttaa suo..." Umi sanoi hieman syylliseen oloisena. Ei mun läsnäolo varmasti merkkaa Sanelle ollenkaa...Kohta mäki tästä kuolla kupsahdan... Umi ajatteli ja katseli Sanen jalkoja.