Laivalla~

[Tatsuha Uesugi]

Vaikka pari olikin hississä, Tatsuha silti katseli Ryuichia häpeämättä. Oikeastaan Tatsuhan teki mieli tehdä jotain Ryuichille ihan parin kiusaksi, mutta Ryuichia ajatellen Tatsuha päätti olla tekemättä mitään. Toivottavasti kannella ei oo paljoo väkee...Tää pari varmaa menee sinne..Hmm...Ois kiva jos sais olla sit rauhassa siellä..Tatsuha ajatteli ja odotti, että hissi menisi kerrokseen josta pääsisi kannelle.

Vähän ajan päästä sitten koitti se hetki kun hissi pysähtyi ja ovet aukesivat. "Nonni." Tatsuha sanoi ja nappasi Ryuichin kädestä. Tatsuha sitten ryhtyi kävelemään ulos hissistä, vilkaisten nopeasti pariin. Pari katsoivat heitä hiukan halveksivina ja yllättyneinä. Pari ei ollenkaan näyttänyt hyväksyvän homoja, ei ollenkaan.
Tatsuha käveli ulko-ovelle Ryuichin kanssa ja pari käveli heidän takanansa. Tatsuha avasi oven ja asteli kannelle. Taivas oli kerrassaan kaunis. Pilviä ei ollut miltei ollenkaan ja tähtiä oli ripoteltu nätisti tumman siniselle taivaalle. Aurinko oli laskenut aikoja sitten, joten kuu hohti valkoista valoansa tähtien kanssa. "Wau." Tatsuha sanoi katsellen taivasta ja edelleen pitäen Ryuichin kädestä kiinni. Pari oli oven avauksen jälkeen lähteneet kävelemään mahdollisimman kauas "homo parista", joten heistä ei tarvinnut laisinkaan välitää.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi huomasi Tatsuhan katsovan häntä koko ajan.
Kannellla tuskin on tähän aikaan paljon ihmisiä.. Ryuichi mietti. Muuten ei ajatustakaan että voitaisiin olla siellä kauan. hän jatkoi mietiskelyään kääntäen katseensa Tatsuhasta.

Ryuichi oli helpottunut siitä että hissi pysähtyi. "Kannelle." hän naurahti tyytyväisenä. Hän jopa pääsi eroon parin tujotuksesta.
Tatsuhan napatessa Ryuichia kädestä, hän yllättyi. Vilkaisu pariin takasi sen että he halveksivat sellaista käytöstä, ja sekös Ryuichia nolotti. Hän ei kuitenkaan kehdannut pyytää Tatsuhaa päästämään irti.
Heidän päästyä kannelle, Ryuichi ei voinut muuta kuin lumoutua näystä. Taivas oli Ryuichin mielestä hyvin kaunis.
"Upeaa." hän kommentoi näkyä kauniiksi. Kumagoron Ryuichi tunki uudelleen takkinsa sisään. Oli pimeä, eikä kasvoja kunnolla nähnyt ellei kuu heijastanut niihin, joten Ryuichi pisti Kumagoron piiloon, ettei häntä tunnistanut ainakaan siitä.
Tatsuhan kädestä pitäminen oli ihanaa, ja sopi täydellisesti hetkeen. Ryuichi puristi kättä pikkuisen lisää, ja veti Tatsuhan reunalle, jotta he voisivat nojata kaiteeseen.
"Yö on mahtava." hän huokaisi nuuhkaisten meri-ilmaa keuhkoihinsa.
...Ja romanttinen. hän lisäsi mielessään loppuun, kääntyen katsomaan Tatsuhaahymyillen.
Pari oli jo kulkenut kauas, eikä heitä varmaan enää tarvisi kestää, mikä oli Ryuichista hyvä. Hän pyyhki parin pois mielestään ja keskittyi täysin yöhön ja siihen hetkeen.

[Tatsuha Uesugi]

Ihanin seura...Ihanin näkymä...Täydellistä..Tatsuha ajatteli ihaillen hetkeä. Tatsuha ei ollenkaan pistänyt pahakseen, kun Ryuichi meni kaidetta kohti. Nimittäin kaiteelta oli kivempi katsoa näkymää.
Tatsuha nojaili kaiteeseen, mutta kuitenkin toinen käsi oli Ryuichin kädessä kiinni. Tatsuha ei ollu varma haittoiko se Ryuichia, mutta Tatsuha ei halunnut päästää kädestä irti. "Niin on...Yöllä on niin paljon kauniimpaa kun päivällä.." Tatsuha sanoi ja katseli taivasta ja merta. Meren ilmaa ja pauhetta oli niin mukava aistia.

Tatsuha vilkasi Ryuichiin. Ryuichi on niin hyvännäköne kuun valossa...Ryuichin silmät hohtaa ihanasti...Tatsuha ajatteli vilkastessansa Ryuichia. Tatsuhaa niin teki kovasti mieli suudella, mutta Tatsuha samalla niin kamalasti pelkäsi, että Ryuichi säikähtäisi siitä. Tatsuha ei vain halunnut Ryuichin jättävän häntä.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi ei yleensä voinut olla hiljaa, mutta hetki oli niin lumoava ja upea, eikä hän halunnut puheillaan rikkoa sitä. Hän nojaili kaiteeseen katsellen kauas ohi kulkevaa merimaisemaa. Hän otti askeleen lähemmäs Tatsuhaa, kuin huomaamatta.
"Olen samaa mieltä." Ryuichi yhtyi Tatsuhan sanoihin. "Yöllä tapahtuu kaikkea mielenkiintoista." Ryuichi sanoi älyämättä, että lauseen saattoi käsittää monella tavalla.

Hän katseli Tatsuhaa hetken, kääntäen katseensa sitten takaisin merelle.
Tatsuhan hiukset on niin tummat, näyttävät tummilta kuin yö.. Mutta kuunvalo tuo niihin kauniin vivahteen. hän ajatteli.
Ryuichin mielessä kävi ajatus siitä, että Tatsuha suutelisi häntä, mutta hän pudisti hieman päätään saadakseen ajatukset pois.
Ei minun mielessäni.. hän sanoi mielessään päättäväisesti kääntäen katseensa sivulle.

Matkan päässä hän näki henkilön seisovan nojaten myös kaiteeseen. Hän ei ollut varma katsoiko henkilö heihin päin, mutta pelottavalta se hänen mielestään näytti. Ryuichille tuli heti outo tunne, ja hänen oli enää hankala rentoutua.
Hahmon profiili oli jotenkin niin tuttu, mutta mieleen hän ei ketään saanut.
Ei hän meitä katso. hän ajatteli toivoen sitä hartaasti. Katsoi henkilöä vielä kerran tarkkaan, ennen kuin käänsi katseensa taas merelle.

Tohma! Ryuichin mielessä välähti. Hän oli oikeassa, Tohma seisoi kannella katsoen heitä kahta tarkkaan.
Hän ei halunnut Ryuichin joutuvan vaikeuksiin, ja halusi pitää Tatsuhan loitolla hänestä. Tohma ei huomannut että Tatsuha piteli Ryuichia kädestä, ja hän sai huokaista helpotuksesta luullen ettei mitään ollut kyseessä. Siltikään hän ei jättänyt paikkaansa, vaan tarkkaili Ryuichia ja Tatsuhaa välillä.

Ryuichi oli varma siitä, että henkilö oli Tohma, mutta tarkkaan hän ei voinut tietää. Kuitenkin hän tunsi tuijotuksen koko ajan niskassaan, vaikka ei sanonut mitään Tatsuhalle.
Mitä Tohma täällä tekee? hän ihmetteli yrittäen jättää ajatukset sikseen.
"Onkohan tässä meressä trooppisia eläimiä..?" hän ihmetteli kurottautuen kurkistamaan kaiteen yli suoraan mereen. Meri näytti kylmältä yössä, eikä hän mielellään halunnut pudota sinne.

[Tatsuha Uesugi]

"Niin tapahtuu." Tatsuha sanoi hymähtäen. Hymähtämään hänet sai pervot ajatukset ja ei Tatsuha tietenkään voi ottaa Ryuichin sanoja normaalisti. Ne aina piti vääntää ja kääntää pervoiksi. Nooh, Tatsuha on aikamoinen pervo.
//On pedofiilejä...Mutta mikä on niitte vastakohta? xD *random random* Takaisin ropetukseen xD //

Tatsuha huomasi Ryuichin vilkuilevan muualle, mutta ei Tatsuha sen kummemmin välittänyt siitä. Tatsuhaa olisi kyllä härnännyt todella paljon, jos hän olisi huomannut Tohman niinkuin Ryuichi huomasi. Tatsuhan onneksi, hän kiinnitti huomionsa mereen, taivaaseen ja tietenki Ryuichiin.
"Trooppisia eläimiä..Jaa-aa...En tiiä. Kantsii muuten varoa, että sä et tipu ku kurottelet noin." Tatsuha sanoi ja tiuksensi otettaan Ryuichin kädestä. Tatsuha ei halunnut Ryuichin putoavan mereen, sillä se olisi ollut kamalaa kerrassaan.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi mietti pitkään miksi Tatsuha hymähti hänen sanoilleen.
"Sanoinko jotain hassua?" hän kysyi kääntyen katsomaan Tatsuhaa kysyvästi. Hän mietti aikaisemmin sanomaansa, mutta ei saanut päähänsä oliko lauseessa jotain hassua.

Ryuichi vilkuili uudelleen sivulle päin, muttei huomannut Tohman seisovan siellä enää. Hän huokaisi syvään helpotuksesta kurkistellen edelleen alas kaiteelta.
"En minä tästä kovin helposti tipu." Ryuichi vakuutteli, vaikka hänellä kurottaminen kaiteen yli olikin välillä vaarallisen näköistä.
"Sinulla on helppo vain vähän kumartua siitä." hän sanoi mukamas niin haikeana, vaikka hymyilikin.
Hän katseli yhä edelleen vettä. Tuuli heilutteli hiuksia hänen silmiensä eteen, mutta se ei haitannut häntä.

Hetken päästä Ryuichi kuuli kun hänen kännykkänsä soi. Hän suoristautui ylös ja kaivoi koristellun kännykän taskustaan. Soittaja oli Tohma, eikä hän nähnyt parempaakaan vaihtoehtoa kuin vastata puheluun.
"Olen pahoillani." Ryuichi sanoi painaen vihreän luurin kuvaa.
"Tohmaa!" hän naurahti puhelimeen, kuten aina vastatessaan ihmisille. Tohma tervehti Ryuichia, mutta ei kysellyt kuulumisia tai mitään, vaan alkoi heti saarnata Ryuichille Tatsuhan seurasta.
Ryuichi painoi katseensa surkeana. Hän ei aikonut kuunnella Tohmaa laisinkaan.
"Minä päätän itse mitä teen." hän sanoi päättäväisesti, mutta hiukan katkerana. Ryuichi lopetti puhelun samantien, ja sulki samalla puhelun.
Hän ei nostanut katsettaan hetkeen, katsoi vain kenkiään ja vilkuili välillä Tatsuhan kenkiä.

"Tohma vain soitti minulle." hän nosti hymyilevän katseensa Tatsuhaan. Hiukset olivat edelleen hänen silmillään, mutta suu kertoi hänen hymynsä olevan aito.
Ryuichi ei koskaan oikein ottanut itseensä, eikä tehnyt niin nytkään. Hän piti Tatsuhan seurasta, eikä halunnut kuulla muita.
"Mutta sammutin puhelimen." hän lisäsi katsoen Tatsuhaa hiustensa lävitse.

[Tatsuha Uesugi]

"Et. Mulla on vaa kieroutunu mieli." Tatsuha sanoi naurahtaen, koska se oli tosi asia vaikka olikin aika huvittavan kuulosta. Nooh, Tatsuha oli semmoinen. Nauroi vaikka olikin kieroutunut, pervo ja ties mitä muuta. Sillä ei Tatsuhaa kovinkaan paljon härnännyt mitä muut ajatteli hänestä.

"No jos tulee kova tuuli, niin sitte on aika paha tilanne." Tatsuha sanoi kun Ryuichi väitti, että hän ei tippuisi helposti. Tatsuha kuitenkin alkoi nauramaan. Hänhän kuulosti joltain äidiltä, joka saarnasi lapselle. "Joo, sori. Kyllä sä voit roikkua siinä. Kuhan annat mun pitää sun kädestä kiinni, jos satut putoamaan." Tatsuha sanoi nauramisensa jälkeen.

Ryuichin kännykän sointi kiinnitti Tatsuhan huomion. Tatsuha tuijotti Ryuichin kännykkää ja katsoi kun Ryuichia kun hän puhui siihen. Ketä soitti Ryuichille? Ilkee tyyppi ku sai Ryuichin kattoo maahan...Mitäköhän se sanoo Ryuichille?Tatsuha mietti ja häntä teki mieli motata tyyppiä luurin päässä. Ei Tatsuha tykännyt ollenkaan, kun joku pahoitteli Ryuichin mieltä.
"Okei.." Tatsuha sanoi ja päätti olla kysymättä mitä Tohma sanoi. Ryuichi oletti niitä bändi asioiksi ja hymy Ryuichin kasvoilla sai myös mottaus tunteet pois Tatsuhan mielestä. Tatsuha ei enään kummemmin välittänyt vaikka Tohma pahoitti Ryuichin mielen, sillä Ryuichi hymyili.
Tatsuha siirsi Ryuichin hiuksia pois tämän silmien edestä. Tatsuha halusi nähdä hymyn kanssa Ryuichin silmät. Sillä aina kun Ryuichi hymyili, hänen silmät loistivat ihanasti. Hiukset siirrettyään Tatsuha itsekkin hymyili ja katsoi Ryuichin loistavia silmiä.

[Ryuichi Sakuma]

"Luuletko että olen niin kevyt?" hän naurahti. Hän katsoi hölmösti Tatsuhan nauramista omalle lauseelleen.
"Kyllä annan." Ryuichi sanoi vilkaisten heidän käsiään ohimennen. Hän ei uskonut pitävänsä ketään niin kauan kädestä, mutta se sai hänet vain hymyilemään.

Ryuichi punnitsi hetken mielessään, mikä Tohmalla tosiaan oli Tatsuhaa vastaan. Hän katsoi Tatsuhaa yhä hymyillen leveästi.
"Ei mitään vakavaa." hän sanoi. "Vaikka saattoi siltä vaikuttaa." hän lisäsi, sillä ei halunnut myöntää mistä puhelussa oikeasti oli kyse.
En halua kertoa Tatsuhalle. hän ajatteli, sillä se saattaisi pahoittaa Tatsuhan mieltä.

Ryuichi hämmentyi Tatsuhan siirtäessä hiuksia pois hänen silmiensä edestä. Hän katsoi Tatsuhaa suoraan silmiin, pitäen hymyn kasvoillaan.
Hän tunsi punastuvansa, mutta kuun valossa sitä ei kunnolla nähnyt, mikä helpotti hänen oloaan kovasti.
Miksi tämä läheisyys?

[Tatsuha Uesugi]

"No voisit yhtä hyvin ollakki niin kevyt. Olet sen verran siro." Tatsuha sanoi ja ei viitinnyt sanoa, että Ryuichi on lyhyt vaikka hän olikin. Tatsuha vain pelkäsi, että Ryuichi pahastuisi jos Tatsuha sanoisi häntä lyhyeksi. Monilla lyhyillä oli tapana pahastua kun heitä kutsuttiin lyhyiksi. // Edward Elric //

"Okei. Hyvä niin." Tatsuha sanoi kun Ryuichi kertoi puhelusta. Ehkä se oli jollain tasolla vakavaa, mutta ei tosi vakavaa..Ääh...Ei pitäs miettiä. Pääasia on, että Ryuichi hymyilee.Tatsuha ajatteli.
"Sulla on kauniit silmät...Ei kantsis piilotella niitä." Tatsuha sanoi hymyillen ja raapien hieman takaraivoansa, rikkoen hetkeksi katsekontaksin Ryuichin silmiin. Oikeestaan ne on tosi kauniit, mutta joo...Tatsuha ajatteli katsellen Ryuichin silmiä edelleen. Meijän varmaa pitäs mennä syömää ennenku teen jotaki..Tatsuha ajatteli kun hänen sisällään kutkutti ajatus suudelmasta. "No mentäskö sitte syömää? Jos vaikka tultas sit myöhemmi takasin tänne." Tatsuha ehdotti.

[Ryuichi Sakuma]

"En minä tuulessa lentäisi." Ryuichi sanoi naurahtaen hermostuneena. Tatsuhan kohteliaisuudet kuulostivat tosi mukavilta hänen korviinsa, mutta kiittää hän ei osannut.
"Olen kyllä huomattavan lyhyt sinuun verrattuna." hän sanoi häpeilemättä lyhytkasvuisuuttaan. "Mutta se ei tee minusta kevyttä kuin höyhen." hän virnisti. Puheillaan Ryuichi ei tarkoittanut itseään tukevaksi tai mitään, mutta ei hän itseään anorektikkona nähnyt. Mielestään hän oli normaali, ehkä hieman siro, kuten Tatsuhakin sanoi.

"Se ei ollut vakavaa. Ei vakavaa. Ei.." Ryuichin teki mieli toistella koko ajan sanojaan, mutta hän sulki suunsa. Sanojen toistelu saattoi alkaa kuulostamaan siltä, että kyse oli jostakin vakavemmasta.
"Eh.." Ryuichi äännähti yllättyneenä. Hän ei ollut varma vaivaantuiko Tatsuha sanoessaan hänen silmiään kauniiksi, vai miksi tämä raapi takaraivoaan.
"En piilottele niitä.. Hiukset vain..." Ryuichi alkoi selitellä, mutta hän lopetti. "Kiitos." hän kuiskasi osaamatta sanoa muuta.

"Syömään?" Ryuichi katsoi Tatsuhaa kysyvästi. "Ai niin, sekin oli suunnitelmissa." hän sanoi ottaen askeleen ovelle päin. "Tehdään niin." hän kääntyi Tatsuhan suuntaan.
Ryuichia helpotti kun hän pääsi pois Tatsuhan edestä, sillä tilanne oli niin arka hänelle, eikä hän osannut sanoa Tatsuhan sanoihin mitään.

[Tatsuha Uesugi]

"Totta." Tatsuha sanoi ja hiukan oli helpottunut siitä, että Ryuichia ei härnännyt hänen pituutensa. Oli se kyllä aika outoa kun Tatsuha oli niin huomattavasti nuorempi kuin Ryuichi ja silti hän oli pitempi. Ei se kuitenkaan Tatsuhaa härnännyt, sillä se antoi Tatsuhalle enemmän seme roolia. // xD //

"Joo uskon uskon." Tatsuha sanoi hiukan naurahtaen. Onkohan se sittenkin? Ei...Ajatellaan mielummi Ryuichia...Onks sil vähä punaa sen poskissa? Vaikee erottaa tääl pimees...Mut jos on niin aahh...Tatsuha ajatteli. "...Meni eteen?" Tatsuha sanoi lopettaen Ryuichin keksken jätetyn lauseen. "Ja ole hyvä." Tatsuha sanoi hymyillen pienesti, mutta lempeästi.

"Joo, siellä kyllä saattaa olla niitä faneja...Mutta toivotaan, että saadaa syödä rauhassa." Tatsuha sanoi ja katsoi kun Ryuichi otti askeleen ovea kohti. "Juu.." Tatsuha sanoi ja ryhtyi kävelemään Ryuichin kanssa ovea kohti. Tatsuha oli iloinen, että Ryuichi ei kävellyt pois Tatsuhasta paljon. Sillä nyt he voivat vieläkin pitää kädestä kiinni. Mikä oli Tatsuhasta kerrassaan ihanaa.

[Ryuichi Sakuma]

"Olen myös huomattavan..." Ryuichi lopetti lauseensa lyhyeen. Hän ei usein ajatellut itseään vanhaksi. Tai no ei hän vanha ollut, mutta vanhempi kuin Tatsuha, paljonkin vanhempi.
"Eheh.. Ei mitään." hän lisäsi pienen hiljaisuutensa jälkeen.

Ryuichi ei sanonut mitään, hän tuijotti Tatsuhan silmiä herkeämättä.
"Meni eteen. Aivan." hän helpottui Tatsuhan lopettaessa hänen lauseensa. Hän halusi oppia sanomaan jotain järkevästi, eikä hermostua aina.
Sellaisen henkilön sanat, jota Ryuichi piti enemmän vain ystävään vaikka ei ollut varma tunteistaan tätä kohtaan, saivat hänet aina hermostumaan ja punastumaan. Tatsuha oli juuri sellainen henkilö.
Hän hymyili Tatsuhan hymyillessä.

"Toivotaan, vaikka kyllä minä uskon että saamme." Ryuichi sanoi, vaikka ei ollut täysin varma. Yleensä hänen ollessaan syömässä hyvin julkisessa ravintolassa, ainakin pari ihmistä tuli kysymään nimikirjoitusta.
"Mutta voi olla, että fanit haluavat nimikirjoituksia.." hän huokaisi. Ryuichilla ei ollut mikään halu jaella nimmareita nyt, hän oli Tatsuhan kanssa. "Jos kysyn onko ravintolassa mitäin erikoistilaa.." hän mietti ääneen.
Samalla hänen mielessään oli ajatus siitä kuinka hän edelleen piti Tatsuhaa kädestä, ja se sai hänet vain hymyilemään.
Kukaan ei voi vaikuttaa tähän. hän ajatteli. Ryuichin mielestä kukaan ei saanut tulla heidän väliinsä nyt, ei ehkä koskaan.

[Tatsuha Uesugi]

"Huomattavan...?" Tatsuha ihmetteli kun Ryuichi koitti sanoa jotain ja Tatsuhalla ei ollut hajuakaan mistä hän puhui, joten hän ei voinut lopettaa lausetta Ryuichin puolesta. Huomattavan...pieni? Ei...Eii...Tatsuha ajatteli toruen ajatuksiansa. "Ookei." Tatsuha sanoi, kun Ryuichilla ei ollutkaan mitään sanottavaa.

"Hmpfh." Tatsuha tuhati naurahtavalla sävyllä. Tatsuhasta Ryuichi oli niin söpö ja hänestä oli kiva, että hän sai lopettaa Ryuichin lauseen. Tatsuha myös huomasi, että Ryuichia helpotti se että Tatsuha lopetti lauseen hänen puolesta.

"Toivotaan, toivotaan." Tatsuha hoki ja kuvitteli massaa ahdistelemassa heidän syöntiä. Toivottavasti ei tapahu nii...Ois kiva syödä rauhassa Ryuichin kaa...Kaipa niitä nimmarin kinuujia tulee...Hei, mä en oo pyytäny nimmaria...Ehkä pistän sen nimmaroimaan myöhemmin...Joo..Myöhemmin... Tatsuha ajatteli virnistäen.
"Ois kyllä hyvä, että tarjois erikoistilan. Varmaa tyhmää syödä ku nimmareita pyydellään?" Tatsuha sanoi ja hän itse oli sitä mieltä. Tatsuha ei varmaan olisi koskaan hyvä julkimo.

[Ryuichi Sakuma]

"No kyllä niillä luultavasti joku tila on." Ryuichi naurahti. "Muuten vain sanon faneille, että minulla on seuraa ja sitäpaitsi syön." hän hymyili Tatsuhalle.
Ryuichi mietti hetken Tatsuhan kysymystä siitä mitä mieltä hän oli nimmareiden jakelusta samaan aikaan kun söi.
"Minusta on mukava jutella fanien kanssa, eikä se minua haitta vaikka he kysyvätkin." hän sanoi miettien vielä hetken. "Mutta jos minulla on seuraa, en erityisemmin pidä siitä." hän tuumasi vakavissaan loppuun, ja naurahti sitten.

"Millaista sinusta olisi olla julkkis?" hän kysyi Tatsuhalta innokkaana katsoen tätä, heidän kävellessään pois kannelta ja takaisin käytävään.
"Jakaa nimikirjoituksia? Tehdä haastatteluja? Pitää fanitapaamisia? valmistautua erilaisiin suorituksiin?" hän lateli omaan arkipäiväänsä liittyviä asioita kysymyksinä.
"Olla välillä jotain muuta mitä et ole?" hän vielä lisäsi yhden kysymyksen ja katsoi Tatsuhaa pitkään kysyvästi.
Hän itse piti hommasta, vaikka välillä meni turhan myöhäseen, eikä hän tykännyt esittää välillä jotain muuta kuin itseään.

Ryuichi käänsi katseensa eteenpäin, ja oli hiukan varma siitä että olisi nähnyt jälleen Tohman, tällä kertaa kääntymässä käytävän päästä oikealle.
Vieläkö Tohma on perässä..? hän ajatteli harmistuneena, muttei näyttänyt kasvoillaan kuin hymyn.
Tohma on välillä niin ilkeä minulle.. hän olisi voinut melkeimpä huokaista ajatuksiaan, mutta vältti senkin. Hymy kasvoilla vain leveni hänen peittääkseen ajatuksensa kunnolla.
"Aa'a, minulla on niin kova nälkä!" hän huokaisi onnellisena siitä että he pääsisivät syömään.

[Tatsuha Uesugi]

"Ihan kätevää jos on semmonen tila, meinaa keikkas jälkee on varmasti tyyppejä siellä syömässä." Tatsuha sanoi.
"No sen oon huomannu. Sähä juttelet mun kaa ny." Tatsuha sanoi naurahtaen ja hän oli onnellinen, että Ryuichi tykkäsi jutella fanejensa kanssa. Ilman sitä tykkäämistä Tatsuha ei olisi Ryuichin seurassa.

"Olla julkkis...Jaa-aa.." Tatsuha sanoi ja tuumaili hetken millasta olisi todellakin olla julkkis. "Empäs tiiä...Ehkä ei oikee olis mun juttu. Oon enemmä fanittaja tyyppiä." Tatsuha sanoi naurahtaen. Mielummin ihailen suo...Tatsuha ajatteli lauseen, jonka hänen teki mieli sanoa mutta se sitten jäi sanomatta. Tatsuha sitten painoi nappia, joka kutsuisi hissin ja painamisen jälkeen hän seisoskeli hissin ovien edessä. Toinen käsi oli Ryuichin kädessä kiinni ja vapaa käsi, jolla hän painoi nappia asettui Tatsuhan farkkujen taskuun.
"Mullaki on nälkä. Kohta varmaa alkaa kurnii vatsa." Tatsuha sanoi naurahtaen.

[Ryuichi Sakuma]

"Mutta onhan kello jo paljon. Ihmiset voivat olla jo baareissa tai laivan kaupoissa ostoksilla." Ryuichi naurahti. Hän oli hyvin varma siitä, vaikka olettikin joidenkin olevan syömässä vielä.
"Yleensä fanit ovat hyvin mukavia kun he tulevat juttelemaan. Jotkut innostuvat liikaa." hän selitti Tatsuhalle.
Jotkut fanit olivat sellaisia jotka kohtelivat häntä kuten muitakin ihmisiä, sitten oli taas niitä jotka suorastaan pyörtyivät jos Ryuichi sanoi jotain ja hihittelivät. Yleensä kaikilla oli kuitenkin sama päämäärä, saada nimmari.
"Joskus on niitä jotka kyselevät kuulumisia." hän hymyili sanoessaan sen, sillä piti siitä kun fanit kävivät vain juttelemassa. "Niin... Olen jutellut kauemmin kuin muille." Ryuichi sanoi hihittäen perään.
Haluan jutella kanssasi.. hän ajatteli loppuun.

"Kyllä sinä saattaisit julkisuuteen tottua." Ryuichi sanoi hymyillen vakuuttavasti. "Kaikki aloittavat yleensä nuorella iällä." hän selitti. "Mekin aloitimme." hän lisäsi. Lause kuulosti vanhentavan Nittle Grasperin jäseniä huomattavasti, mutta Ryuichi itse ei tajunnut sitä.
"Mutta jos sanot fanittamisen kuuluvan sinulle, se on sinun juttusi." hän sanoi Tatsuhalle kääntyen katsomaan tätä. Hän hymyili leveästi silmät puoliksi ummessa.

Ryuichi vilkaisi käytävän päähän nähdäkseen oliko Tohma jäänyt katselemaan heitä. Ilmeisesti hän ei ollut jäänyt joten Ryuichi käänsi helpottuneena päänsä.
"Haha, joskus minulla on vatsa kurninut haastattelun aikana." hän kertoi Tatsuhalle. "Sain silloin syötäväkseni leivän. Ison sellaisen!" hän kertoi innokkaana. "En muista mainittiinko sitä kohtaa lehden sivuilla." hän jäi miettimään.

Hissin ovet aukesivat ja Ryuichi veti Tatsuhan sisään. Hän painoi napin pääkerrokseen, sillä ravintolat ja muut sijaitsivat siellä.
Hän kääntyi Tatsuhaan niin, että oli tämän edessä. Ryuichi otti vapaalla kädellään Tatsuhan käden taskusta ja tarrasi siihen kiinni. He muodostivat pienen kahden hengen ympyrän siinä seisoessaan.

Ryuichia hymyilytti, hän katsoi Tatsuhaa puristaen tämän käsiä enemmän.
"Olet sellainen jonka en halua lähtevän viereltäni pois." hän kuiskasi hyvin hiljaa, tuntien samalla miten punastui. Hän ei kuitenkaan laskenut katsettaan, eikä pahemmin nolostunut lauseestaan. Hän vain tunsi oikeaksi sanoa sen.

// Hihii. //

[Tatsuha Uesugi]

// Ulalalaaa. Mäki kiskon sun taskus rikki Sain muute siit äikäst 8- x) Vaikka en tehy sitä niinku parhaani mukaisesti. //

"Totta. Eihän kaikki fanit päässeet sun seuraan viivyttämään syöntiä, joten se on aika todennäiköistä." Tatsuha sanoi. "On varmaa mukavempi ku fanit kohtelee suo ku muita? Ainaki musta olis." Tatsuha sanoi ja mietti miten hän itse oli suoriutunut tehtävässä. Kaipa tähän menessä oon ollu okei...Mut myöhemmin...Hmm... Tatsuha mietiskeli ja raapasi leukaansa.
"No niin...Ehkä Mikalla ja Tohmalla on jotain asiaa siihen. Siis ethän sä muute olis muo vaa huutanu yleisöstä." Tatsuha sanoi naurahtaen ja muisteli hetkeä, jolloin Ryuichi oli huutanut Tatsuhan yleisöstä luoksensa. Se oli ihana hetki...En meinannu uskoo todeks..Tatsuha ajatteli naurettuansa ja kasvoille jäi pieni hymy muistelemaan aijempaa hetkeä.

"Empä tiiä..Ehkä totun, mutta en tiiä tykkäisinkö." Tatsuha sanoi ja sitten mielessään kävi edut julkisuudesta. Olisi ainakin paljon peti kavereita, mutta nyt kun Tatsuha tunsi Ryuichin sillä ei ollut kovinkaan paljon väliä. Tatsuha himoitsi nyt Ryuichia eikä muita naisia tai miehiä.
"Fanitus on mun juttu joo." Tatsuha sanoi ja katsoi Ryuichin leveää hymyä. Niin sulonen..Niin syötävän sulonen.. Tatsuha ajatteli.

"Haastattelun aikana?" Tatsuha sanoi naurahtaen. Hänestä oli huvittavaa ja ehkä hiukan hölmöä, että toista haastateltaisiin nälkäisenä. Nälkäisenähän ei pysty ajatella kovinkaan hyvin, kun vatsa kinuisi ruokaa. "No hyvä, että ne ruokki sut. Olis ollu tyhmää jättää ruokkimatta suo." Tatsuha sanoi hymyillen.

Tatsuha meni hissiin Ryuichin vedon ansiosta ja hissiin päästyä hän jäi seisomaan paikoilleen, samalla hän katsoi Ryuichia. Ryuichin napatessa Tatsuha taskusta kiinni, hän katsoi alas taskuansa ja Ryuichin kättä. Meinaaks se ottaa mun kännyn tai jotain?Tatsuha mietti ja sitten käänsi katseensa taskusta Ryuichiin.
".." Tatsuha katsoi Ryuichia sanattomana tämän sanoista. Wow...Ei halua muo pois... Tatsuha ajatteli ja hän mietti myös millä mielellä Ryuichi sanoi sen. Sillä Tatsuha ei ollut varma sanoiko Ryuichi sen ystävänä vai jonakin enemmän?
"En mäkään halua suo pois mun viereltä..." Tatsuha sanoi ja siltti vapaalla kädellänsä Ryuichin poskea. Tietenkin katse oli Ryuichin ihanissa silmissä myös.

[Ryuichi Sakuma]

"Varo vaan ettet nouse julkisuuteen seurassani." Ryuichi virnuili Tatsuhalle. "Mutta jos sinulta joskus kysytään jotain, vastaa mahdollisimman lyhyesti." hän antoi pienen neuvon. Tatsuha oli sentään haastattelijoille joku random joka liikkui Ryuichin seurassa, ja he epäilivät aina kaikkea, vaikka mistään ei olisi edes kyse.
"Eikä saa paljastella kaikkea." hän lisäsi vielä. Ryuichi oli varma että hän alkoi liikkua Tatsuhan kanssa yhtenään, joten kaikkeen tuli varautua.

"Niin. En ehtinyt ottaa kotoa edes leipää mukaan kun piti kiirehtiä haastatteluun." hän sanoi nyökytellen päätään.
"Toivat ihan omatoimisesti sen leivän." hän sanoi hymyillen. "Olisin minä haastattelun loppuun pärjännyt." hän sanoi varmana, vaikka oli kiva syödä.

Ryuichi ei voinut muuta kuin katsoa Tatsuhan silmiä. Hän piti niistä, vaikka hän ei osannut myöntää sitä.
Hän tunsi punastuvan entisestään kun tunsi Tatsuhan käden poskellaan. Kosketus oli hänen mielestään ihana ja hellä.
"T-tatsuha..." hän änkytti Tatsuhan nimeä hiljaa. Hissi liikkui alaspäin kummallisen hitaasti ja Ryuichi tunsi miten jalat pystyisivät pettämään hänen altaan. Hän puristi Tatsuhan kättä enemmän.
Ryuichi ei osannut sanoa mitään, hän vain katsoi Tatsuhaa.

Hän vaivaantui silittelystä, mutta samalla piti siitä.
Riko tämä hiljaisuus... hän toivoi Tatsuhalta mielessään. Jollain kauniilla.. hän suorastaan aneli päänsä sisällä katsoen Tatsuhaa hieman haikeana.
Riko..

[Tatsuha Uesugi]

"No...Ei sitä koskaan tiedä." Tatsuha sanoi ja häntä ei oikeastaan haitannut, jos hän Ryuichin kanssa nousisi julkisuuteen. "Mahdollisimaan lyhyesti? Kui?" Tatsuha ihmetteli miksi piti vastata lyhyesti. Jos musta ja Ryuichista sit tulis jotain, niin varmaan tulis niitä toimittajia kyselemään...Niinku Shuichille ja Eirille...Hmm.. Tatsuha mietiskeli.
"Niin, jotain yksityisyyttä pitää olla." Tatsuha sanoi ja hänestä olisi tyhmää kertoa kaikki toimittajille. Ei Tatsuhaa kuitenkaan haittaisi kertoa, jos he olisivat yhdessä. Sehän olisi Tatsuhan unelma julistaa maailmalle, että "Ryuichi on mun."

"Nukuitko liikaa vai oliko se haastattelu aikasin?" Tatsuha kysyi hymyillen pienesti. Ryuichilla on varmaa aika kiireinen elämä...Hyvä, että sillä on kuitenki nyt aikaa.. Tatsuha ajatteli hymyillen lämpimästä ajatuksesta.

Tatsuha hymyili kuullessaan oman nimensä Ryuichin suusta. Ryuichi...kutsu muo...mmmhh...se kutsu muo...Tatsuha ajatteli virnistäen sisäisesti. Tatsuha lopetti silittämisen ja otti Ryuichin leuasta hellästi kiinni. Tatsuha sitten lähestyi Ryuichia, pitäen katsekontktin. Tatsuha kuitenkin painoi huulensa Ryuichin huulia vasten ja silmät sulkeutuivat auttaen Tatsuhaa syventymään suudelmaan.

// Hii hii! Hissi menee *ping* Fanit kattoo OMGGGG!! :OOOO //

[Ryuichi Sakuma]

// Mä kuule käytän tota ideaa! No niin unohetaampa nuo pari ylempää kappaletta... //

Ryuichi katsoi Tatsuhan hymyilyä itsekin hieman hymyillen. Hän halusi niin pahasti pois hiljaisesta hetkestä, mutta ei vain osannut sanoa mitään.
Ole niin kiltti.. hän toivoi hartaasti mielessään. Tatsuhan ottaessa Ryuichia hellästi leuasta, hän hämmentyi. Ryuichi vilkuili Tatsuhan silmiä suu hämmennyksestä raollaan.
Näinkö sinä... hänen ajatuksensa katkesi Tatsuhan suudellessa häntä. Ryuichi oli hämmentynyt, eikä hän osannut vastata Tatsuhan suudelmaan heti.

Ryuichi sulki silmänsä vastaten Tatsuhan suudelmaan ja hän nosti kätensä Tatsuhan olkapäälle.
Hän tunsi jalkojensa olevan heikot, suudelma oli täydellinen. Tatsuha oli ajoittanut sen loistavasti, ja Ryuichi tunsi sulavansa hänen kosketuksestaan. Hän ei halunnut päästää enää koskaan irti.

Ryuichi kuuli korvissaan kuinka hissi kilahti sen pysähtyessä, mutta hän ei tajunnut sitä.
"Sakuma-san!" fanityttö hissin edessä kiljahti hieman tyrmistyneen kuuloisena. Ryuichi avasi silmänsä ja irrottautui Tatsuhasta samalla, kun valahti täysin punaiseksi.
Ihmiset alkoivat kerääntyä hissin eteen ja kaikki katsoivat Ryuichia tyrmistyneenä, ja vilkuilivat Tatsuhaa.
Ryuichi ei älynnyt päästää Tatsuhan kädestä irti, hän ei tiennyt yhtään mitä tehdä. Jos joku oli nähnyt, kaikki oli peruuttamatonta. Hissin ovien meinatessa sulkeutua, joku painoi ne uudellleen auki.
Ihmisten keskuudessa kiri puhe kaikesta, ja juorut olivat päässeet jo kovasti vauhtiin. Fanityttöjä pyörtyili järkytyksestä, sillä kaikki olivat luulleet Ryuichin tykkäävän naisista, mutta nyt hänet nähtiin suutelemassa miehen kanssa, joka oli häntä selvästi paljon nuorempi. Kaikesta oli puhetta.

Ryuichi vilkaisi Tatsuhaa punaisena, ja hänen silmistään huomasi selvästi miten sekaisin ja paniikissa hän oli.
Mitä minä teen!? Mitä minä teen!? hän ajatteli vajoten hissin lattialle istumaan ja päästi samalla Tatsuhan kädestä irti.
Mtä minä edes tein äsken? Miksi? hän katsoi lattiaa ollen aivan sekaisin. Ihmiset painoivat yhä uudelleen ja uudelleen hissin ovet auki, jotta he näkisivät kaiken mitä tulisi tapahtumaan.
Ryuichi olisi halunnut tukkia korvansa puheilta, mutta hän ei enää voinut, hän oli kuullut jo kaiken.
Mitä minä teen!? hän etsi ratkaisua päässään.

[Tatsuha Uesugi]

Mä tein sen...Ryuichi ei ees vastustanu! Aaahhhhh....Tatsuha ajatteli ja hyppeli taivaissa kuvainollisesti sanoen. Ihaninta kuitenkin oli kun Ryuichi tajusi vastata suudelmaan, se varmisti kaiken. Sillä nyt Tatsuha tiesi, että Ryuichi myös tunsi jotain enemmän kun ystävyyttä häntä kohtaan. Se ajattelu myös johti Tatsuha ilta suunitelmiin. Tatsuha aikoi varmasti toteuttaa sen kiitos tämän ihanan suudelman.

Suudelma ei kuitenkaan kestänyt niin kauan kun Tatsuha suunitteli. Sillä joku huusi Ryuichia. Hissi oli tainnut pysähtyä ja Tatsuha ei huomannut ollenkaan. Tatsuha tunsi kun Ryuichi irrottautui suudelmasta ja häntä ärsytti, että muut härnäsivät heidän täydellistä hetkeä. Saatana...Miks pitää fanien olla noin....AhjSHDAJD! Kyl mäki järkyttyisin, mutta nyt on eriasia. Tää on mun hetki.Tatsuha katsoi fanjea ja mietti miten hoitaisi tilanteen.

Tatsuha vilkasi Ryuichiin ja huomasi, että tämä oli ihan muussina ja nolona. Mun pitää tehä jotain. Tatsuha ajatteli ja käänsi katseensa takaisin faneihin virnistäen. "Mitä te katotte? Haluuteko teki suudelmat vai?" Tatsuha kysyi virnistäen.

[Ryuichi Sakuma]

Fanit tapittivat Ryuichia kun tämä istui hissin lattialla katse lattiassa.
Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Ryuichi jankkasi mielessään samaa kysymystä koko ajan. Hän ei tiennyt yhtään mitä tehdä, eikä hän enää vilkaissutkaan Tatsuhaan.
Miksi sanoin mitään juuri hississä? Miksi? Miksi tämä tapahtui hississä? hän kyseli päänsä sisällä. Hänen teki mieli hakata päätään käsillään, vajota hissin lattian läpi hissikuiluun. Hän halusi olla joku muu kuin Ryuichi juuri sillä hetkellä.

Ryuichi häkeltyi Tatsuhan kysymyksestä faneille ja hän nosti katseensa nähdäkseen miten fanit reagoisivat siihen.
Pari fania punastui, paikalla olleet muutamat miehet katsoivat Tatsuhaa järkyttyneenä, joidenkin katseet olivat epäilyttävät. Fanit olivat hetken hiljaa, ennen kuin heidän keskuudessaan syntyi uusia puheenaiheita. Ryuichi oli varma että hän kuuli 'gigolo', eikä hän pitänyt siitä yhtään. Tatsuhasta puhuttiin paheksuvaan sävyyn.
Hän halusi saada äänensä kuuluviin, vaikka ei tiennyt mitä sanoa.

Ryuichi nielaisi ja nousi ylös lattialta. Hän katsoi hetken fanejaan hiljaisena, ja fanit katsoivat häntä.
"Tämä.. Tämä on väärin." Ryuichi sai sanottua. Hän ei tiennyt puhuiko kuuluvasti, mutta ainakin fanit keskittyivät edelleen katsomaan häntä.
"En ole mikään esine!" hän huusi puristaen kätensä nyrkkiin. "Minulla on oma elämäni!" hän lisäsi lopuksi ja katsoi fanejaan. Häntä ärsytti moinen käytös, esineellistäminen, se että hänen piti olla jonain roolimallina muille, se että häneltä oletettiin juuri tietynlaista olemusta.
"Tämä on minun elämäni..." hän sanoi hiljaa hissin ovien sulkeutuessa, mutta ne painettiin auki taas.

Fanit katsoivat Ryuichia pitkään, kunnes heidän keskuudessaan alkoi olla myöntyviä puheita.
"Oi, Sakuma-san on mahtava!" eräs tyttö kiljaisi muiden yli.
"Hän osaa pitää puolensa." Ryuichi kuuli jonkun muun sanovan.
"Olen aina tiennyt sen. Sakuma-san on niin ihana!" aikaisemmin puhunut tyttö hehkutti.
Siltikin hyväksyvien ihmisten keskuudessa oli ihmisiä, jotka eivät edelleenkään pitäneet asiasta. He murhatelivat Ryuichin sanoille, eikä hän tiennyt mitä tehdä heidän kanssaan.
Olisiko vain parasta kävellä läpi..? hän mietti seisoen paikallaan, kääntyen katsomaan Tatsuhaa. Ryuichi ei hymyillyt, hän oli hieman sekaisin vieläkin.

[Tatsuha Uesugi]

"Hmpfh." Tatsuha tuhahti kun väki joukko hiljeni. Sais tajuta jotaki...Saamarin härnääjät. Tatsuha ajatteli ja katsoi punastuneita tyttöjä virneellä. Tatsuhaa kuitenkin ärsytti kun ihmiset alkoivat taas puhua. Väkijoukko ei halunnut suudelmaa vaan he halusivat härntätä ihan tahallaan ja olla kusipäitä. Tatsuha vilkasi Ryuichiin, kun hän alkoi nousta ylös.

Tatsuha kuunteli kun Ryuichi puhui ja hän oli ylpeä, että hän puhui. Eihän kaikki voineet koota itseään lattialta punastelemasta. Ryuichi kuitenkin pystyi, siksi Ryuichi olikin niin mahtava. Tatsuha katsoi Ryuichia hymyillen ja Ryuichin lopetettua puhumisen, hän katsoi väkijoukkoa. Nonni suurinosa faneista ymmärtää...Jospa ne päästäs meijät pois. Tatsuha ajatteli.
"Mitä jos vaikka siirtyisitte vähä nii päästäs pois täältä hissistä?" Tatsuha sanoi ihmisille ja käveli heitä kohti ja sitä ennen hän nappasi Ryuichin kädestä. Tatsuha halusi syömään ja pois joukon luota.

[Ryuichi Sakuma]

Ryuichi ei sanonut mitään katsoessaan Tatsuhaa. Hän ei tavoittanut toisen katsetta, mutta se ei häntä haitannut nyt.
Hän kääntyi takaisin faneihin kuunnellen heidän puheitaan. Hän oli ylpeä niistä, jotka hyväksyivät sen mitä hän oli.
Pian kaikki tietävät.. Ryuichi ajatteli. Pian tieto valetaa mediassa.. hän jatkoi ajatteluaan ja katsoi Tatsuhaa uudelleen.
He ottavat selville Tatsuhan asuinpaikan, vaanivat hänen talollaan. Pian kaikki on sekaisin. hän ei halunnut Tatsuhan sotkeutuvan mihinkään, hän ei halunnut Tatsuhan joutuvat median keskelle.

Ryuichi häkeltyi Tatsuhan napatessa häntä kädestä, mutta hän lähti tämän perästä ulos hissistä. Jotkut ihmiset väistivät heitä heidän kävellessään, mutta Ryuichi oli varma että jotkut tuuppivat heitä tahallisesti, eivätkä päästäneet läpi. Hän puristi silmänsä kiinni heidän kävellessään ihmisten läpi.
"Ouh!" hän huudahti jonkun osuessa kivuliaasti suoraan hänen kasvoihinsa. Hän kohotti kätensä poskelleen hämmennyksissään ja hieroi sitä varovasti.
Hän kuuli takaansa anteeksipyynnön, muttei pysähtynyt sanomaan mitään vaan kulki Tatsuhan perässä.

Heidän päästyään ihmisten läpi, hän katsoi sivulleen huomaten Tohman seisovan siellä.
"Sakuma-san, minä sanoin tästä tulevan vaikeaa." Tohma sanoi nyökäten päätään. Ryuichi katsoi Tohmaa pitäen edelleen kättä poskellaan.
"Sanoin jo tekeväni mitä haluan." hän sanoi Tohmalle ja kohotti huulilleen pienen hymyn.
"Sinä teet mitä haluat, mutta Mika ei tule pitämään tästä." Tohma sanoi hymyillen itsekin Ryuichille, katsoen Mikan nimen sanoessaan Tatsuhaa.
"Tuskin isäsikään Tatsuha-san." Tohma sanoi katsoen Tatsuhaa. Ryuichi oli tyrmistynyt, Tohma ei todellakaan näyttänyt pitävän siitä että hän liikkui Tatsuhan kanssa.
Tohma nosti kättään ja poistui paikalta.

Ryuichi laski kätensä poskeltaan välittämättä vaikka siihen sattui. Hän kääntyi katsomaan Tatsuhaa, ja vilkaisi heidän käsiään, jotka tiiviisti pysyivtä toisissaan kiinni, kääntyi takaisin Tatsuhaan päin.
Ihmiset ympärillä katsoivat näytöstä hölmöinä, mutta Ryuichi pyysi heitä lähtemään, joten niin he tekivät. Muutamia ihmisiä ja seisomaan pääkerroksen aulaan, mutta hekin menivät kauemmas Tatsuhasta ja Ryuichistä.

[Tatsuha Uesugi]

Tatuha käveli joukon lävitse Ryuichin kanssa ja hän oli tyytyväinen Ryuichin faneihin. He olivat kilttejä väistäessään heitä. Kuitenkin Ryuichin kivun huuto häkellytti Tatsuhaa.
"Ootko kunnossa?" Tatsuha kysyi ja katsoi Ryuichia huolestuneen näköisenä. Tatsuha jatkoi kävelyä kuitenkin, koska ei hän halunnut jäädä keskelle porukkaa hoitamaan Ryuichia.

Väkijoukosta päästyä Tatsuha katsoi Ryuichin poskea. "Löikö joku suo?" Tatsuha kysyi ja vilkasi faneihin. Kuitenkaan hoito ei taaskaan voinut onnistua, koska Tohma keskeytti sen puhumalla Ryuichille. Tatsuha katsoi Tohmaan ja ei tykännyt ollenkaan tämän puheesta. Mitä sillä on väliä jos tästä tulee vaikeeta...Hyvä, että kuitenkin Ryuichi halusi olla kanssani kerta Tohma sanoi muuta..Tatsuha mietti.
"Ei varmaan." Tatsuha sanoi Tohmalle ja häntä ärsytti kun Tohma änkesi heidän asioihin. Olihan se periaatteessa Tohman asia koska hän oli Tatsuhan siskon mies ja Nittle Gasperin jäsen. Hyvä se lähtee..Tatsuha ajatteli ja katsoi Ryuichia. "Mennää pois täältä. Ootko varma, että voidaan syödä rauhassa vai mennäänkö muualle?" Tatsuha kysyi ja huomasi Ryuichin punasen poskean. "Voi suo.." Tatsuha sanoi ja silitt hellästi Ryuichin punasta poskea.