BORD3LL1

[Mira Koyama]

Pupupoika kyyhötti yhdestä lukuisista bordellin huoneista. Tämän illan asiakas oli tulossa pian, hän tiesi sen. Vaikkakin hänen isoveljensä oli huumannut hänet, jotain poika sentään tajusi. Hän oli vuosien varrella tullut immuunimmaksi huumaaville aineille, muttei täysin.

Pupupojalla oli päällään valkoinen kauluspaita ja mustat farkut. Vaatteet piti olla aina päällä aluksi, asiakkaat pitivät siitä, ellei oltu toivottu jotain erikoistoiveita. Muuten huone oli täynnä kaikkea mahdollista, mitä ikinä pystyi toivomaankaan, uneksimaankaan. Lisäksi jokaisessa huoneessa oli tilava kylppäri.
Bordelli, jossa pupupojan veli pakotti nuoremman työskentelemään oli aivan tokyon keskustassa, se oli yksi suosituimmista, entiseen hotelliin rakennettu ilotalo, jossa oli vain miehiä naitavana. Pupupoika oli yksi suosituimmista talon sisällä, niin pieni ja mukamas viaton.
Nyt tämä samainen pupupoika katsoi ikkunasta ulos kadulle. Vaikka hän oli lähes ylimmässä kerroksessa hän näki kaikki ne ihmiset ja demonit alhaalla. Ja mietti kuka heistä olisi tämän iltainen.

Sade paiskasi ikkunaan kun hänen isoveljensä Uryû kävi vielä sanomassa hänelle mitä tapahtuisi jos hän pistäisi taas vastaan. Toisaalta se oli turhaa aineiden takia.
Mira istui tuolille ja painoi päänsä alas, kohta olisi hymyiltävä ja oltava mukana kaikessa. Kaikessa mihin ei olisi halunnut osallistua sitten ollenkaan.
Entisen hotellin toisessa kerroksessa oli vastaanottotiski, sieltä asiakkaat ohjattaisiin oikeisiin huoneisiin. Hissiä ei kuullut kun se nousi ylös. Ja Mira ei pääsisi huoneesta pois, sillä se oli lukittu, samaten ikkuna. [Asiakas saa avaimen jolla pääsee pois huoneesta.] Hän ei pystynyt käyttämään voimiaan huumattuna. Oli vain pakko.

[Tanyu Hajami]

Samaan aikaan lähellä Bordellia, käveli nuorukainen rennoissa vaatteissa. Kukaan ei olisi yhtään voinut ensinäkemältä ajatella, että juuri hän olisi voinut mennä juuri SINNE.
Vaikka tämä oli huomiota herättävä, niin mies kulki silti niin huomiota herättävästi, vaikka tätä kyllä mietitytti minkälaista porukkaa siellä olisi, vaikka tämän ilmeestä ei voinut päätellä yhtikäs mitään. Miehellä melkeen nousee hymy korviin, kun tämä saa ajatella itsensä orjuuttamassa jotain täysin tuntematonta tyyppiä, ilman sääliä, ilman mitään tunteita. Sellaista se aina oli ollut, tämä oli vain saanut tarpeekseen ja noussut hiljalleen pois, partneri aivan kivusta kankeana makoilevana lattialla.

Mies käveli suhteellisen kuin-ei-olisikaan -tyylillä sisään, paikka ei näyttänyt yhtään itseltään. Niin kuin ei ennenkään. Paitsi huoneet kertoivat enemmän, kun koko rakennus yhteensä. Tällä paloi mielenkiinto nähdä kuka olisi tämän uhri tällä kertaa. Sisällä oli suhteellisen hiljaista, ellei otettu muutamaa henkilöä jotka katselivat pallo hukassa seinille. - ja tietenkin henkilökunta.
Mies asettui vastaanotolle ja tapitti pöytää naputellen. Viimein, kun tämä sai esittää asiansa.
"Aivan, sitä etsin.. Joku mielenkiintoisempi tapaus tällä kertaa, olen kyllästynyt niihin lukuisiin nujerrettaviin jotka vain ovat, ovat ja ovat..", tämä jaaritteli. Se ei ollut liikaa pyydetty.
Henkilö katsoi vain ihmeissään, mutta totteli sitten ja valitsi listasta osuvamman. Oikeastaan varmaan esimmäinen mikä silmään pisti, ja vapaa.
"Tässä on avain, pidä hauskaa.."
Mies asteli päättäväisesti pitkin portaita avain kourassaan ja ilmeetön ilme kasvoillansa.

[Mira Koyama]

Pupupoika nosti jalat vartaloansa vasten ja kietoi arpiset kätensä niiden ympärille. Korvat olivat surullisesti taaksepäin, luimussa. Vasemmassa korvassa oli vähän ideaalisidettä, Mira oli loukannut sen muutama päivä sitten. Tai, oikeammin sanottuna joku asiakas oli vetänyt siitä, saaden sen venähtämään. Korva ei ollut enään paljoa kipeä, Miran haavat, ruhjeet ja muut paranivat nopeammin kuin ihmisillä. Hän oli osittain parantaja-demoni.
Pupupoika nousi ylös tuolilta, seisoi selin oveen. Hän olisi tahtonut itkeä, jos olisi pystynyt. 'Miksi mut pistettiin täyteen aineita..' Mira ajatteli, koskien yhdellä sormella alahuultansa. Hän olisi voinut tehdä itsensä ympärille suojakilven, niin ettei kukaan olisi päässyt hänen lähellekään.

Ellei joku tosi voimakas demoni.
Mira värähti ja katsoi ovea. Se ei auennut. Hän käveli oven luokse, ja painoi ihmiskorvansa sitä vasten, mutta nopeasti lähti ovelta taaemmas huoneeseen; käytävältä kuului askelia. Pupupojan sydän pamppaili, oliko käytävässä oleva tulossa tähän huoneeseen, vai johonkin muuhun? Hän tapitti ovea, silmissä oli pelkoa ja se ei kadonnut niistä, vaikka hän oli täynnä aineita.
Pupupoika jännitti olkapäitään ja painoi päätänsä, katsoen kuitenkin ovea varuillaan.

[Tanyu Hajami]

Mies käveli tasaisin askelin, tämä jotenkin vaistosi demonivoiman ylempänä huoneistoissa ja käveli päättäväisesti sinne suuntaan. Käytävillä oli hiljaista, paitsi tätä vastaan saattoi joissakin väleissä tulla tyytyväisen näköisiä ihmisiä tai muuten vaan halveksuvasti katselevia tyyppejä. Tämä ei välittänyt mitään vaan käveli ylöspäin kunnes huomasi huoneensa tulleen. Tämä katseli tyynesti ovelle päin, laittoi avaimen sisään ja käänsi sitä muutaman asteen oikealle, niin kuin hidastetuissa kauhuleffoissa, mutta oven avatessaan tämä katsoi pitkään. Niin viattoman näköinen pupupoika, selvästi kovia kokenut. Tämä ei ollut nähnyt pitkään aikaan demoneja, tuntenut vain heidän voimiansa itsessään. Pupupoika näytti haikailevalta, tämän ilme muuttui hiukan mietteliääksi kunnes tämä käveli sisään, katsoen arvostelevasti ympärilleen.
"Mikäs pupupojalla on.. ?", tämä päästi kysymyksen, vaikka tiesi sen olevan tyhmää. Heti sen jälkeen, tämä ajatteli, ettei se sopisi tämän luonteeseen kysellä tuollaisia.
"... asiasta kolmanteen..", tämä sanoi paljastaen hampaitansa hiukan ja nakatessaan pitkiä hiuksiansa olalle. Tämä oli saanut letitettyä hiuksensa huolella.
"Kaipaatko kipua vai, näyttää että sinua oltaisiin jo kohdeltu kaltoin..", tämä sanoi koskettaen toisen arpia varovasti, ottaen sitten kätensä pois.
"... Tosiaan sinulta ei kysytty mitään tämän asian kanssa..", mies sanoi nopeasti ja ajatteli ettei tällä olisi aikaa paljon puhua. Mies tökkäsi toisen tuolilta alas, hivenen vain voimiansa käyttäen ja meni hajareisin tämän päälle. Tämä piti pelkoa jotenkin söpönä, mutta tällä saattoi vain hivenen käydä sääliksi toisen allapäisyyttä. Mies ei oikeen sanonut mitään, vaikka samallahan tämä voisi kysellä toisen kuulumisia, vaikka ne eivät niin ajankohtaisia olleetkaan. Kokonaisuudessaan poika vaikutti suloiselta.

[Mira Koyama]

Mira nielaisi kun kuuli avaimen kääntyvän reiässä. Ovi lähti aukenemaan, tästä edes päin Miralla pitäisi vetää roolia, olla joku aivan muu kuin itsensä, vaikka ei ollut varma onnistuisiko hän siinä. Nopeasti pupupoika istui tuolille takaisin ja katsoi sivusilmällä miestä joka tuli ovesta huoneeseen.

Toisen punaiset hiukset olivat häikäisevät, ne valloittivat Miran katseen. Mies oli pitkä, hyvävartaloinen.. Huomaamattaan Mira oli jo roolissaan.
Pupupoika jännitti olkapäitään kun mies esitti kysymyksensä, hymyili vaisusti, muttei aidosti ja nosti päätänsä. Hän ei osannut vastata mitään toiselle, se oli hankalaa. Puhua jonnin joutavia, ja sen jälkeen olla naitavana? 'Ei kiitos..' Mira ajatteli. Punahiuksisesta suorastaan näki, että hän oli vain seksin perään. Joskus harvoin Miralla oli asiakkaita, jotka tahtoivat vain puhua. Tai sitten raiskata sen jälkeen, kun luulivat saaneen pojan luottamuksen.

Mira värähti kun mies kosketti hänen arpia käsissä. Korvat olivat edelleen luimussa taaksepäin, eivät sojottaneet minne sattuivat kuten yleensä tekivät. Hän ei sanonut vielä miehelle mitään.
"Sä saat tehdä mulle mitä sä haluat.." Mira sanoi hiljaa ennen kuin mies taas puhui. Tavallaan se ei ollut vastaus mihinkään, vain ympäripyöreä toteamus. Pupupoika ei halunnut sanoa ajatuksiaan miehelle. Jos Uryû saisi tietää niistä se olisi menoa Miralle.
Vaaleahiuksinen kaatui selälleen lattialle kun mies tönäisi hänet sinne. Hän ei hätkähtänyt kun toinen tuli päälle hajareisin. Miran silmät eivät olleet vielä kertaakaan katsoneet miehen silmiä, tuskin tulisivat katsomaan koko yön aikanakaan.

Hän ei tiennyt tämän kertaisesta asiakkaastaan mitään, mies oli ensimmäistä kertaa täälä. Joten Mira päätti jatkaa rooliaan, vaikka punahiuksinen oli tehnyt jo aloitteen. Pikkuinen kohotti itseään hieman, painaen huulensa miehen vastaaville ja ujutti pienet kätensä toisen paidan alle, hyväilemään ihoa.

[Tanyu Hajami]

Tan virnisti vain takaisin toisen ujutellessa tämän suosioon, mies tosiaan mietti, että oliko nuorempi tosiaankin vain pilannut elämäänsä tälläiseen vai esittikö hän vain - koska nimenomaan toinen vaikutti mielenkiintoiselta. Mies piti imagoaan yllä, puraisi toista kipeästi huulesta, kuin varottaakseen, mutta hymyili sitten hetken aikaa.
Toinen tuntui niin hetkelliseltä - mutta sitä tämä ei itselleen myöntänyt vaan alkoi hivuttamaan hiukan toisen kehoa lähemmäs, työnsi kätensä toisen paidan alle silitellen varmasti toisen ihoa jossa tuntuivat ajan, ihmisten ja kaiken muun tekemät jäljet. Mies oli huono lukemaan ihmisiä joten tämä ei oikeen osannut ajatella mitään, vaikka kirjoittikin ajatuksiaan paljon.
Mies hivutti ottamaan toisen paitaa pois, koskettaen huulillansa toisen vatsaa, painellen lantiota juuri siitä kohti mistä ajatteli sen toisella tuntuvan hyvältä. Pian kun vaatteet olisivat pois päältä niin tämä pääsisi käsiksi toiseen ihan kunnolla. Mies hyväili toisen vatsaa ja rintakehää, pian kuin sain pupupojan paidankin pois haittaamasta. Tämä veteli kynsillä kyljistä varovaisesti ja sitten painellen hiukan, hymyillen jotenkin pervon sadistisesti, vaikka tiesi, että parempaa oli luvassa.

"...."
Tämä ihaili toisen vaaleaa kroppaa, purren siihen vielä pieniä jälkiä hampaillansa. Tämä ei vielä halunnut rikkoa toisen vaaleaa ihoa, vaikka sitä koristi jo vanhat arvet. Mies halusi tehdä jotain omaakin. Hampaan puristukset tuntuivat vaan näykkäisyiltä varmaan kaikkeen entiseen verrattuna, tämä vaan tahtoi kiusata - sillon kun toinen ei aavistaisi mitään niin tämä vaan satuttaisi. Sitä tämä vain ajatteli, tahtoi tuntea kivun huudot.. sitä mitä tämä ei ollut saanut pitkään aikaan.

[Mira Koyama]

Pupupoika hätkähti äkkinäisestä puraisusta alahuulella, irrotti kätensä miehen iholta. Hän tiesi heti, että toinen olisi sadistinen, siitä ei ollut enään epäilystäkään. Mira raotti silmiänsä, mieshän hymyili.
Yöstä tulisi jotain aivan kamalaa.

Poika huokaisi kun mies kosketti hänen ihoaan, alkoi ottamaan paitaa toisen päältä pois ja saikin sen nopeasti, se päätyi lattialle heidän viereensä.
Mira katsoi hetken aikaa miehen ylävartaloa, se oli todella hyvännäköinen, virheetön, iho oli todella kaunis. Enempää aikaa ihailuun ei jäänytkään, sillä mies oli alkanut jo ottamaan hänen paitaansa pois, suukotti pupupojan vatsaa, ja painelikin herkistä kohdista, mikä sai toisen huokaisemaan. Hän kuitenkin piti itsensä varautuneena, oli saanut jo otteen toisen sadistisuudesta. Mira inahti pienesti kun mies veti kynsillä tämän kylkiä, se ei tuntunut kovinkaan mukavalta ja jättäisi pikkuiseen vielä jäljet.

Inahdukset jatkuivat kun mies puri hänen ihoa, mutta pupupojan oli pakko tottua tähän, tyydyttää asiakkaan halut. Hän tiesi, että ne ketkä olivat sadistisia eivät välttämättä sallineet sitä, että vastapuoli oli oma-alotteinen. Jälleen Miran oli pakko mukautua.
Pupupoika nosti kapeaa lantiotaan jotta punahiuksinen voisi ottaa häneltä halutessaan housut pois. Hän itsekin tavallaan janosi näkevänsä miehen alasti, jotta voisi ihailla toisen vartaloa, vaikka siihin ihailuun ei varmastikaan tulisi kunnollista tilannetta.
Mira katsoi miehen kasvoja, mutta käänsi katseensa pois. Ilme toisen kasvoilla oli tyly, yksipuolinen. Miralla oli omat pienet, kuolevat unelmansa. Hän haluaisi löytää ihmisen tai demonin joka kykenisi pitämään hänestä huolta, suojelisi kaikelta pahalta.

[Tanyu Hajami]

// d44. //

Mies nautti ehkä enimmikseen toisen huokaisuista ja muista, vaikka toinen ei näyttänyt heti olevan aivan iloinen, tämä uskoi toisen varmasti toisen olleen kokenut aivan liikoja, mutta minkäs teet.
Ei tämä toisen taustoja tiennyt, mutta turhaa tämä ajattelikaan. Nuorempi näytti tavattoman laihalta, hento ja kevyt ruumis tuntui omituiselta tämän alla. Tuntui kun se olisi kaivannut jotain suojelua.
.. Mutta sellaista tämä ei voinut nyt ajatella.
Mies liikkui hiukan pois toisen päältä, avasi toisen housut ja valutti niitä alas päin hiljalleen tunnustellen ilkeillen ja valuttaen sitten toisen alemmatkin housut alas. Näky oli silmäänpistävä ja tämä tykkäsi. Mies alkoi hiljalleen jatkamaan toisen kiusaamista ja veti sitten toisen housut kokonaan alas ja ottaen omaa vyötänsä sitten pois. Tämän vyö oli lähemmäs nahkaa, aitoa sellaista.
"Sä saat muutaman jäljen lisää selkääs..", tämä sanoi ja halusi jo nähdä toisen ilmeen. Mies heilautti vyötänsä ja tämä nakkasi muutaman punaisen jäljen toisen selkään ikään kuin lämmitelläkseen. Mies nakkasi muutaman iskun kaveriksi, se teki varmasti jo kipeämpää, kuin aikaiset lyönnit. Tämä vain hymyili nakaten hiuksia olallensa ja katsoessaan toisen reaktiota.

[Mira Koyama]

Mira ei mielessään janonnut miestä, mutta veli oli opettanut hänen ruumiinsa tavoille, jonka prostitoidun piti osata pakostakin: näyttää siltä että halusi toista.
Poika luimisti pupunkorviaan entisestään ja sulki silmänsä kun mies otti housuja pois hänen jaloistaan. Hän ei pitänyt paljoakaan tilanteesta, saattoi tapahtua jotain aivan arvaamatonta.

Yhtäkkiä Mira tajusi olevansa selin mieheen päin ja toisen puhuvan. Hän hätkähti sanoja ja parkaisi kovaan ääneen tuntiessaan jonkun osuvan selkäänsä, hetkellisesti, mutta voimalla. Pupupoika puri alahuultansa ja ilme kasvoilla näyttivät erittäin kärsivältä ja siltä hänestä tuntuikin: kipu ei ottanut hellittääkseen.
Tuntiessa uudet iskut selässään pupupoika parkaisi jälleen ja tippui polvilteen lattialle. Hän tärisi ja kiersi kädet päänsä ympärille. Silmistä valui muutamia kyyneliä. Selässä tuntui viiltävä kipu: iho oli auennut ja se vuoti verta.

Mira ei välittänyt siitä että hän oli aivan alasti, hän olisi vain halunnut paeta tilanteesta pois. Mies oli kuten hänen isoveljensä; yhtä sadistinen ja paska.
'Lopeta..' poika ajatteli kun enemmän kyyneliä valui hänen silmistään.

[Tanyu Hajami]

// kirjekirjekirjekirje... //

Tanyu vain hymyili erittäin ilkeästi, kun huomasi että toisen selkä oli auennut. Tämä jatkoi hetken aikaa lyömistä toista kohden. Selkä aukeaisi vielä lisää ja tilalle tulisi lisää haavoja, ruhjeita ja jälkiä. Sitä tämä halusi. Haavat näyttivät jo aika pahoilta, kun tämä jatkoi hakkaamistansa edestakaisin. Tämä huomasi pupupojan päästävän kyyneleitä.
"Miksi itket, ei kai tämä vain satu?", mies kysyi rauhallisen tyynellä äänellä. Äänessä oli jotain välinpitämättömyyttä, mutta silti jotain mikä jäisi arveluttamaan.
Mies siirsi vyönsä sivuun ja katsoi toista hetken ilmeellä jota ei voinut tulkita. Toinen vuodatti verta selästään, joten tämä käänsi toisen selälleen. Tämän käteen jäteen jäi jonkin verran toisen vuodattavaa verta.
"Katso nyt kuinka sotket paikkoja!", Tan sanoi näytellen vihaista ja katsoi sitten käteensä ja nuoli siitä ylimääräiset veret pois. Tämä oli tottunut sen makuun eikä pahemmin enää osannut välittää. Punahiuksi katsoi toisen kasvoja päin ja otti toisen hiuksista kiinni, hiukan kuin tukistaen. Tämä sai vain itse mielihyvää toisen kiduttamisesta. Tämän sydämessä ei palanut mikään juuri sillä hetkellä, tämä tuntui täysin tunteettomalta.
Mies laittoi viileän kätensä toisen kaulan seutumille ja painoi kynsiänsä siihen. Päästäen hiuksista irti ja tempaisten toisen pään enemmän lattiaa vasten ja jatkoi vaatteiden terrorisoimista. Tämä hivutti omankin paitansa jo pois. Paitojen alta paljastui suhteellisen hoikan oloinen kroppa, ainakin hoikempi miltä se paitojen kanssa näytti. Kyljessä tällä oli vain muutama vaalea arpi ja kaulassaan ristin muotoinen kultainen koru. Ketju oli normaalin paksuinen, kevyt. Risti edusti samaa, kevyt ja ohut risti.

Tämä ei halunnut sen pahemmin luoda minkäänlaista yhteyttä toiseen, vaikka joskus se tapahtui tämän "uhrien" myötä itsestään. Tämä ei oikeen osannut kiintyä niihin, eikä tämä osannut ajatella paljoa sen jälkeen, kun oli omat työnsä tehnyt. Pupupoika vaikutti silti kiehtovalta ja tämä halusi tutkia lisää.
Mies tunsi toisen lämmön itsessään valuessaan toisen päälle. Tämä antoi haluavan suudelman toisen huulille, siltä se ainakin vaikutti - vaikka tunteiden kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Tämä vain mietti pääkopassaan kaikkea mitä jaksaisi alistuneemmalle tehdä. Joskus sairaassa mielikuvissaan tämä yritti toteuttaa omaa identiteettiään ja osasi suunnitella jo valmiiksi mitä sen illan aikana tapahtuisi, mutta kukaan ei koskaan toiminut tämän haluallaan tavalla. Ehkä sitten joskus.