Seiichin ihmekolohuumeluola

[Seiichi Takedo]

Mies käveli hiljaisena kotiansa päin, Sugiya vanavedessä. Hän oli kuullut naisten huutelevan ja viheltevän jotain erittäin epämääräistä, mutta tapansa mukaan ei välittänyt siitä yhtään. Hänen mielensä itseasiassa tuntui hieman rentoutuneemmalta kun poika oli hänen seurassaan.
He lähestyivät hienoa rivitaloaluetta, jossa oli yksi- ja kaksikerroksisia rivareita. Seiichi asui yhdessä niistä. Vaikka voisi kuvitella että miehen koti olisi kuin pommin jäljiltä, kuten aineiden käyttäjien yleensä oli, hänen ei ollut. Tietysti pitäisi myöntää, ettei sielä kuitenkaan niin siistiä ollut, mutta se näytti Seiichin omalta. Roskat olivat sielä missä kuuluikin, vaatteita oli ties missä ja astioitakin sielä täälä. Työhuone oli sekainen, kaikki tarpeellinen löytyi niin kummallisen paremmin. Joskus mies innostui siivoamaan sen, eikä sen jälkeen löytänyt mitään.

Seiichi kääntyi oikealle, kävellen muutaman sadan metrin. Hiljaisuus oli rauhoittavaa.
Pian hän kaivoikin avaimet laukustaan ja käveli erään rivitalon päätyasunnolle, joka oli hänen oma. Talo oli tehty punaisista tiileistä, se oli kaksikerroksinen ja siinä oli parveke. Makuuhuone ja olohuone, sekä kylpyhuone olivat alakerrassa, sekä pieni soma takapiha, että etupiha. Yläkerrassa oli pieni vessa, keittiö ja työhuone, sekä parveke. Mies mieltyi taloon siksi, kun huoneet olivatkin eri paikoissa ja kerroksissa kuin ne yleensä olivat.
Valkohiuksinen avasi oven, meni sisälle jättäen Sugiyalle oven auki, toinen varmasti osaisi sulkea sen perässään. Kenkänsä hän potki naulakon alle ja laukun länttäsi lattialle, käveli sitten olohuoneeseen.

Olohuone oli rauhallisesti sisustettu, paljon kirjahyllyjä [kirjat melko sekaisesti niissä], todella uusi televisio, muutama huonekasvi ja tummat sohvat: toinen oli vähän isompi, toinen pienempi. Seiichi meni makoilemaan isommalle ja noukki kaukosäätimen käteensä pöydältä edestään, pistäen telkkarin päälle.
Muu talo oli sisustettu yhtä rauhalliseti, huonekasveja sielä täälä. Makuuhuoneessa oli yksi seinä täysin tummanpunainen, keittiössä oli tummanpunaiset ja valkoiset kaakelit kaakelit, samaten vessoissa. Muuten päävärinä oli valkoinen, mitä työhuoneen seinätkin olivat. Tekstiileissäkin oli toistuvat samat värit: musta, valkoinen ja punainen. Jos olisi tarkka ihmistuntija voisi huomata sisustuksen perusteella Seiichin pinnan alla olevan jotain muutakin, syvempää.

//Here we go. Tuli yhtäkkiä joku inspis kirjoittaa. Mutta oles hiljaa sielä Shugiya, kirjoitin sen yöllä. xD Okei, tekevälle sattuu, on sullakin ollut niitä typoja. x)
Håå, mutta pitäisiköhän mun todella kertoa.. (;//

[Sugiya Kuroda]

Sugiya katseli uteliaana naapurustoa heidän lähestyessään vanhemman miehen kotia. Rivitalo-alue vaikutti aika tyyriiltä ja hyvin rauhalliselta. Tämä puoli kaupungista oli hänelle aika vierasta, yleensä hän ei tullut liikkuneeksi muuta kuin oman kotinsa ja koulun lähistössä, mitä asiaa hänellä muualle olisi ollut. Siisteys ja naapurin tauhallisuus tuntui tervetulleelta, vaikkakin hyvin vieraalta. Huumediilerinä olo oli näemmä rahallisesti kannattavaa jos sai asua tällaisella alueella. Täällä ei kadunkulman viemäri haissut, juopot eivät kuseskelleet nurkkiin eikä roskapussia viedessä kulkukissoja pitänyt hätistellä ruuantähteiden kimpusta.
Askeleita ei tuntunut enää olevan hankalaa sovittaa miehen askeleisiin. Tunnelma heidän välillään tuntui jotenkin muuttuneen, ei mitenkään suuresti, mutta olo oli levollisempi eikä Sugiyalla ollut enää tarvetta puhua kuin viimeistä päivää vain täyttääkseen hiljaisuutta. Lopulta he pääsivät Seiichin talon pihaan ja miehen avatessa lukkoa Sugiya seisoskeli hieman kauempana odottaen.

Astuessaan miehen perässä sisään Sugiya kääntyi sulkemaan oven perässään ja sulki sen hitaasti ja hieman liioitellun varovaisesti. Samalla hän sai aikaa tutkia katseellaan asunnon eteistä ja sen ympäristöä. Seiichin mennessä olohuoneeseen ja rojahtaessa sohvalle Sugiya laittoi oman takkinsa Seiichin naulakkoon muiden takkien viereen. Päälle jäi valkoinen hieman nuhjuinen (ja hieman jo pesussa kutistunut) t-paita jossa ei ollut mitään sen kummempaa printtiä. Houkutus kasvoi liian suureksi ja poika ojensi kätensä nuuskaistakseen lähintä mustaa takkia. Miehen tuoksu tulvahti hänen nenäänsä ja tunnisti tupakan hajun, hieman makeamman tuoksun joka oli luultavasti jotain huumetta ja alkoholin hajuun hieman sekoittuva tuoksu mitä hän ei tunnistanut, mitä Sugiya arveli joksikin hajusteeksi. Nuoren miehen pää kääntyi naulakoilta kohti portaita jotka veivät yläkertaan. Talon erillainen huoneiden järjestys hämäsi häntä hieman ja vilkaistessaan yhdestä avoimesta ovesta, mitä oli kuvitellut oveksi keittiöön löytyikin miehen makuuhuone.

Nolostuen tuntiessaan olonsa tungettelevaksi hän asteli sitten huultaan purren olohuoneeseen ja sitten seisahtueen katselemaan kun vaalea mies oli asettunut kodikseen sohvalle ja kiinnittäen huomionsa telkkariin. Haroen tottuneesti sen enempiä ajattelematta edelleen avoina olevia hiuksiaan pariin otteeseen saadakseen ne pois silmiltään, Sugiya käveli miehen nenän edestä nopeasti ja istahtaen sohvalle. Sohvan vieressä kierähti tyhjä kaljatörppö liikkelle mutta se pysähtyi maton kulmaan. Poika kumartui nostamaan sen pystyyn. Katse ohjautui ensin lattian tuijottamisesta ja tyhjästä kaljatörkistä kohti kirjahyllyä, seiniä ja koko olohuonetta lopulta vilkaisten telkkaria aika välinpitämättömästi. Vilkaistessaan Seiichiitä joka makasi sohvalla hän alkoi pohtia pitäisikö hänen sanoa jotain ja mitä se sitten loppujen lopuksi tarkoitti että tämä oli päästänyt hänet asuntoonsa tällä tavalla.
'Pitäisikö minun nyt sanoa jotain? "Hieno kämppä! Ite nukun siskojen kanssa samassa huoneessa.." En vaan haluaisi rikkoa tätä.. mitä tässä on..' Sugiya nojasi selkänsä hieman paremmin sohvaan istuen siinä harareisin kädet rennosti jalkojen välissä ja hengähti syvään. Mieleen tuli ajatus siitä että yleensä ihmisten asunnot kertoivat paljon myös imisestä itsestään. Se pisti hänet miettimään.

"..nnh.." poika ynähti ja sulki hetkeksi silmänsä. Sohva tuntui mukavalta ja sopivalla tavalla vähän upottavalta. Avaten taas silmänsä hän suoristi selkäänsä ja alkoi silittämään sohvan pintaa kokeillen miltä se tuntui sormissa.

//Yessh! Haha joo en syytä :'D Oli pakko päästä itekki nipottamaan typoista. Ite typoan vaikka ei oiskaan väsynyt.. Shugiya... ;'<
: D Hmm no jos aiot toteuttaa sen jossakin toisessa tilanteessa niin älä. Haha tuo otsikko <3 :'D //

[Seiichi Takedo]

Seiichi kanavasurffaili lähes päättömästi, mitään katsottavaa ei tuntunut löytyvän. Hän asetti tyynyä päänsä alla paremmin ja huokaisi, vaihtoi sitten kanavalle jossa pyöri jokin elokuva, alkanut jo aikaa sitten.
Pikaisesti hän vilkaisi Sugiyaa joka ynähti jotain itsekseen, muttei kysellyt siitä, poika sai tehdä mitä tahtoi. Elokuva ei sinäänsä kiinnostanut paljoakaan miestä, hänestä tuntui että hän voisi pian nukahtaa.

Seiichin silmät alkoivat painua väsymyksestä kiinni, mutta ne aukesivat, kun televisiosta alkoi kuulumaan varsin epäilyttäviä ääniä: pornokohtaus. Mies hymähti ja sulki silmänsä; hän ei tuntenut sisällään mitään vetoa mokomaan kohtaukseen, nukkuminenkin oli kiehtovampaa. EIkä häntä kiinnostanut Sugiyan reagointi.
Hetken kuluttua kuului vain raskas hengitys kun mies oli vaipunut uneen. Hänen kätensä olivat rennosti valahtaneet sohvanreunan ylitse ja hiukset olivat kasvoilla. Näin hän nukkui monet yöt, televisio päällä ja ilman peittoa, päivävaatteet päällä. Seiichi itse ei ollut siitä moksiskaan, mitä nyt selkä saattoi joskus olla kipeä, etenkin kaameina krapula-aamuina/-päivinä.
Miehen pää nuokahti, mutta unissaan hän nosti sen takaisin paikoilleen, ei osoittanut heräämisen merkkejä.

// WUHUU! Noniin nyt on joku lyhyt kämypaska tehty, mutta ajattelin sen pistää nukkuun. xSdsa noloo tai jotain? Otsikko on aivan mahtava. Pornoluola olisi ollut parempi tai jotain, pornokolo siis.. mutta kun tää ei paljoa seksistä välitä. :'D//

[Sugiya Kuroda]

Sugiya huomasi miehen sulkevan silmänsä ja rentoutuvan sohvalle. Epäileväisenä vilkuillen epäilevästi televisiota jossa äsken ihan perus leffalta kunnes päähenkilöpariskunta päätyivät miehen kämpille missä nainen alkoi aika estottomasti riisumaan vaatteitaan. Sugiyan kulmat kohosivat jonnekkin korkeuksiin ja itse kohtauksen päästessä käyntiin poikaa kuvotti. Koko kohtaus tuntui aivan älyttömältä ja epätodelliselta.. Hän käänsi päänsä poispäin ja jäi tuijottamaan Seiichin nukkumista.
'Nukahtipa hän nopeasti..'

Nousten pienemmältä sohvalta hän meni ja sulki television. Ruutu pimeni armeliaasti ja äänet vaimenivat yhtä rauhoittavasti. Sugiyan katse osui television takana lattialla olevaan valkoiseen päivä peitteeseeen. Hetken mielijohteesta hän poimi sen, puristaen ensin sen rintaansa vasten ja kääntyi mieheen päin. Hän kumartui hieman laski varovaisesti peiton miehen päälle. Peitto oli aika pieni joten hän pisti sen pitkittäin miehen rinnalle ja se ylsi tätä vyötärölle asti. Oli sentään parempi kun ei mitään. Ollessaan siinä kumartuneena hän ei voinut vastustaa kiusausta ja pyyhkäisi osan valkeista hiuksista varovasti pois silmiltä että näki pitkät silmäripset ja vaaleat kulmakarvat. Vetäytyen varovastu poispäin hän jätti miehen siihen ja lähti tarkoituksenaan etsiä jostain vessa.

Vessa löytyi yläkerrasta ja hän huuhtaisi kasvonsa lavuaarissa pidellen toisella kädellä hiuksiaan kiinni ettei ne kastuisi. Punavalkoinen kylppäri oli kirkkaasti valaistu ja siisti. Lattia tuntui miellyttävän lämpimältä jalkojen alla ja hän olisi mielellään mennyt suihkuun, mutta ei sitten kehdannut. Kävellen takaisin alakertaan, ensin hörpäten vessan lavuaarin hanasta vettä.

Sugiya vilkaisi olohuoneeseen vielä mikä näkyi olevan edelleen pimeänä. Kurkistaen ensin varovaisesti makuuhuoneeseen hän sitten astui sisään. Peite oli selvästi nakattu miten sattuu petaamattoman sängyn päälle, mutta itse sänky näytti väsyneen silmin niin pehmeältä ja houkuttelevalta. Istahtaen ensin sen päälle ja oikaisten raajansa hän ajatteli ummistaa silmänsä hetkeksi. Käpertyen laittaen polvet leukaan ja oikean käden pään alle hän sulki silmänsä ja nukahti melkein heti tajuamatta mitään ja näkemättä mitään unia.

// 8DDD .. kivat kanavat Seiichillä. Ois voinut olla pornoluola jos Seiichi tykkäis pornosta D: no heteroporno siihen ei iske ainakaan. Pornokolo kuulostaa aika.. likaiselta XD //

[Seiichi Takedo]

Seiichi nukkui suht rauhallisesti pitkään aamuyöhön, kunnes heräsi kylmyyteen. Aurinko ei ollut vielä noussut, sen näki olohuoneen ikkunoista. Mies sulki silmänsä hetkeksi, kunnes avasi ne ja katsoi hölmönä päiväpeittoa päällänsä.
Hetken aikaa tuijoteltuaan mies nakkasi peiton sohvan selkänojan päälle ja nousi ylös, venytellen käsiään ja jalkojaan, kävellen sitten portaita kohden, tarkoituksena mennä keittiöön juomaan jotain.

Portaiden alapäässä valkohiuksinen katsoi makuuhuoneeseensa. 'Sugiya..?' Seiichi ajatteli, ei mennytkään ylös vaan käveli pojan viereen, kyykistyi sitten katsoen toisen nukkumista, ei halunnut herättää. Hetken katseltuaan mies nousi ylös, otti peiton käsiinsä ja kietoi Sugiyan hellästi siihin, ikäänkuin vastapalveluksi päiväpeitolle. Ei siinä ollut mitään takana, tai edes lopullisena ideana. Sen tehtyään Seiichi käveli huoneesta ulos, sulki oven perässään ja käveli portaita ylös. Hän otti jääkaapista appelsiinimehua, juoden suoraan purkista, laittoi sen takaisin ja naulakosta parvekkeen oven vierestä hän otti yhden mustan takin, kengät jalkaan ja meni aamutupakallensa.

Tokyo oli mukavan hiljainen aamuyön tunteina, vaikkakin silloin kulki paljon rekka-autoja ja vastaavia. Aamuöissä oli kuitenkin oma nostalgisuutensa, josta mies piti.
"Mikä muhun meni kun otin sut tänne?" Seiichi kysyi itseltään ääneen, kun oli ottanut pojan kotiinsa. Hän karisti tuhkat kaiteen ylitse ja poltti tylsistyneenä syöpäkäärylettään.

[Sugiya Kuroda]

Sugiya heräsi hieman säpsähtäen hieman, siihen tyyliin miten aina heräsi vieraassa paikassa, tietämättä ensin missä oli. Aukaistessaan silmänsä kunnolla hän katseli ympärilleen ja rauhoittui pikkuhiljaa sillä olo oli turvallinen ja lämmin, kiitos peiton joka oli lämpimästi kiedottu hänen ympärilleen. Mielessä raksuttivat kiivaasti illan tapahtumat ja palaset loksahtivat paikalleen pikkuhiljaa mitä hän oikein teki tässä vieraassa makuuhuoneessa. Vain peitto oli mysteeri sillä hän oli nukahtanut ilman sitä. Pieni muistikuva siitä että joku oli peitellyt hänet häivähti mielessä mutta hän ei ollut varma oliko se unta vai oliko se tapahtunut todella. Poika kapusi hitaasti ylös ja hypisteli peittoa ja hymyili pienesti. Kelloa vilkaistessa hän totesi että oli vielä aamuyö. Hän laski jalkansa sängynlaidan yli ja lähti hieman aluksi hieman horjuen suunnistamaan jonnekkin, etsien miestä. Olo oli tokkurainen ja jotenkin kummallinen, vaatteet päälläkin tuntuivat jotenkin vieraalta. Olohuone näkyi olevan tyhjä, samoin koko muu alakerta. Kiiveten portaat ylös hän lopulta löysi Seiichin parvekkeelta ja epäröi hetken paikallaan ennen kuin painoi kätensä kahvalle avatakseen parvekkeen oven.

"....huomenta." hän sanoi hiljaa ja hieroi silmiään hieman. Vaalea ilmestys näytti vielä epätodellisemmalta kuin eilen, mutta tupakka huulessaan ja tuijotellen muualle ilmeettömästi näytti aivan eri olennolta kuin se joka oli nukkunut pitkät silmäripset hieman väreillen ja levollisesti nukkuen viime yönä sohvalla. Vähintäänkin yhtä kauniilta kyllä. Sugiya käveli sukkasiltansa parvekkeen kaiteen viereen ja hengitti sisäänsä yöilmaa. Yhtä-äkkiä hän tiedosti kuinka sekaisin tukka oli yön jäljiltä ja muutenkin varmaan näytti nuhjaantuneelta.. Mutta sille ei voinut nyt mitään. Oltuaan siinä hetken hiljaa tuijotellen kaupunkia kohti Sugiya käänsi katseensa miestä kohti sanoen aika koruttomasti ja aika hiljaa edelleen: "Kiitos." Se tuli kuitenkin aika helposti ja pehmeästi hänen huuliltaan sillä hän tarkoitti sitä.
Kiitos siitä että annoit minun tulla luoksesi, Kiitos että peittelit minut yöllä ettei minulle tullut kylmä.. Kiitos että et ole torjunut minua. Kiitos että olet olemassa, vaikka en sinua tunnekkaan.

Oikeasti poika olisi halunnut halata miestä oikein tiukasti, koskettaa miestä, päästä lähemmäs tätä, mutta se olisi ollut epäsoveliasta käytöstä. Varpaat kipristelivät jo vähän kylmästä, mutta viileä aamuilma sai hänet heräämään ja aukaisemaan silmänsä kunnolla. Kohta koittaisi aamu kuten joka päivä.

// ja miinus typot tuosta jos niitä löytyy : D //

[Seiichi Takedo]

Seiichi haisteli rauhassa yöilmaa, ajatteli voivansa mennä takaisin nukkumaan kunnes olisi polttanut muutaman tupakan. Hän poltti juuri aloitetun loppuun, nakkasi sen tuhkikseen vierellensä ja sytytti uuden, polttaen sitä nyt paljon rauhallisemmin.
Kylmänraikas yöilma ja pieni tuuli kävivät miehen kasvoihin, heiluttaen hiuksia hijalleen kun Sugiya tuli parvekkeelle.

Mies hymähti toisen sanoessa huomenta, ei ollut tottunut sellaiseen, ei ollenkaan. Ja jos huomenta sanottaisiin, se sanottaisiin kymmenen jälkeen aamulla. Eikä ollut valkohiuksisen tyylistä edes vastata hyvän yön, huomenien ja vastaavien toivotuksiin, ne olivat vain turhia.
"Kiitos?" Seiichi kysyi ja käänsi päänsä Sugiyan suuntaan. 'Mistä hyvästä sä kiittelet?' mies ajatteli, poltti tupakkaansa katsoen vielä hetken nuorempaa kunnes käänsi päänsä takaisin kaupungin suuntaan. Seiichi suki hiuksiaan ja huokaisi.

//joku lyhyt plah.. teki mieli kirjoittaa vähän lyhyempi, ehkä mä saan taas jossain vaiheessa vähän pidempiä aikaan.//

[Sugiya Kuroda]

"Kiitos siis." Sugiya sanoi ja siveli parvekkeen kaidetta sormillaan.
"Kiitän kun siltä tuntuu." hän lisäsi hymyillen ja käänsi katseensa poispäin kun mies käänsi omansa.
"En tiiä mitä oisin tehnyt jos oisin jäänyt kaupungille harhailemaan sillä tavalla.. En päässyt kotiinkaan enkä.. no siis.." Sugiya pureskeli huultaan taas ja mietti miten asian muotoilisi. Olo oli kuitenkin rauhallinen ja aika rento.

"..En tiiä oliko se vain huonoa tuuria vai mitä.. En tosin ole kyllä koskaan yöpynyt tällä tavalla kenenkään luota.. tai no saatikka nukkunut kenenkää muun sängyssä..... mmhh. Mutta kerta kait se on ensimmäinenkin." Poika sanoi kaivellen taskujaan ja kaivoi sieltä jonkunmoisen pompulan laittaen hiuksensa kiinni, sillä ne tuntuivat roikkuvan silmillä.

"Ei mun ollut tarkoitus oikeastaan nukahtaa sinne, mutta olin kai väsyneempi kun kuvittelin." Sugiya sanoi hiljaa ja värisi vähän viileän aamuilman tunkeutuessa vaatteiden läpi. Miehen huokaistessa myös Sugiya hengähti syvään ja häneltä pääsi haukotus.

// X) hmm no kokeillaampa itekki vähän lyhyempää. Ei se pituus oo tärkein vaan se että on jotain sisältöä. //

[Seiichi Takedo]

Mies katsahti poikaa, toinen oli todellakin outo ja omalaatuinen, kiitteli eikä selitellyt sen kummemmin. Hän poltti tupakkaansa rauhallisesti, puhalsi savut aamuviileyden kirpeyteen ja kuunteli pojan puhepölpötystä, huokaisten taas. Sugiya oli näemmä entisellään, puhelias ja jotenkin tungetteleva. 'Tai no.. Nyt ei tule kysymyksiä..' Seiichi ajatteli ja tumppasi tupakan, hymähti ja kuuli pojan haukotuksen avatessaan parvekkeen oven.

"Mene takas nukkumaan jos väsyttää." Seiichi sanoi aika välinpitämättömästi ja pisti keittiössä vedenkeittimen päälle, mennen sitten kylppäriin ja suihkuun. Mies riisui vaatteensa heittäen ne pyykkikoriin ja meni suihkukoppiin sulkien sen ovet perässään. Hän aukaisi veden ja pisti sen todella kuumalle, antoi ihon kirvellä aamuilman kylmyyden jälkeen. Hetken kasteltuaan itseään mies otti hyllyltä shampoon ja pesi hiuksensa, sen jälkeen vartalonsa ja jäi vielä hetkeksi suihkun alle antaen veden huuhdella itseään.
Seiichi sulki suihkun ja otti pyyhkeen kaapista lavuaarin vierestä, kuivasi hiuksensa ja vartalonsa, kaivoi sitten viereisestä kaapista päällensä puhtaat boxerit ja valkoiset housut, paidasta hän ei sillä hetkellä välittänyt juuri ollenkaan. Housujen nappi vyötäröllä jäi vielä auki kun Seiichi tuli ulos kylppäristä kuivaten pyyhkellä hiuksiaan ja korvantaustojaan, mennen keittiöön ja kaivoi teetarvikkeita kaapista.

//Pistetään Sugiya nosettamaan.//

[Sugiya Kuroda]

"Mmm." poika ynähti myöntäväisesti ja hetken mietti lähtisikö todellakin takaisin miehen pehmeään sänkyyn uneksimaan. Uni oli kuitenkin jo karannut joten hän päätti seuraa Seiichin perässä keittiöön ja istahti keittiön tuolille sillä aikaa kun kuuli miehen menevän suihkuun. Hän kuunteli siinä vedenkeittimen kohinaa ja suihkun ääniä ja kurottautui sitten laittamaan itselleen teetä veden lämmittyä. Hetken päästä höyryävä kuppi sormissaan hän hengitti teen tuoksua sisäänsä. Hän joi varovasti koettaen olla polttamatta kieltään ja tunsi kuinka tee lämmitti vatsampohjassa.

Istuttuaan siinä jonkun aikaa juoden teetä kunnes kuuli oven käyvän ja askeleita jotka johtivat keittiöön. Sugiya kääntyi vaistomaisesti ääntä kohden ja suu unohtui puoliavoimeksi katseen harhaillessa Seiichin paljaalla ylävartalolla kohti avointa housujennappia. Katse olisi nuollut miehen vartaloa pitempäänkin ellei hän olisi pelännyt oman .. innostuksensa näkyvän niin selvästi jos katsoisi vielä hetkenkin. Sugiya kääntyi poispäin oman teekuppinsa puoleen ja poltti tällä kertaa melkein kielensä siihen kunnolla.
".......hyvää.. teetä." hän mutisi ja heilutteli levottomana jalkojaan pöydän alla posket taas punaisina.

// Jotain tämmöistä tuli XD Nyt meiggamaan ja pukemaan yms > kiire kohta. //

[Seiichi Takedo]

Seiichi kaivoi itselleen perinteikästä kiinalaista teetä, oli viehtynyt siihin kovastikin. Mies otti vedenkeittimen ja kaatoi kuppiin vettä ja pisti teepussin likoamaan sinne. Sokeria eikä maitoa tarvittu, ne vain tekivät teestä todella pahan makuista.
Mies ei edes ollut huomannut nuoremman katsetta itsessään, oli kuin puolialastomuudessa ei olisi mitään sen erikoisempaa. Vanhempi vain hymähti sille kuinka nuorempi vaivalloisesti teen olevan hyvää, lähti sitten isoine kuppeinensa //XD// alakertaan katsomaan televisiota.

Seiichi otti mukavan löhöävän asennon sohvalta, jalat olivat pitkällä sohvapöydän alla, selkä oli selkänojaa vasten mutta vain alasohvasta. Hän painoi kaukosäädintä ja rupesi katsomaan televisiota, uutiset menivät para-aikaa, ja mies jäi katsomaan tylsyyden vuoksi niitä, ei vaivautunut vaihtamaan kanavaa.

//Håhå, pitää oottaa että Shugi tulee alas kun mulla on suunnitelmia. //

[Sugiya Kuroda]

// Shugishugi ja Sei-saman suuret kupit 8)) //

Teenkeitot jäivät Sugiyalta näkemättä sillä hän hillitsi itseään teensä kanssa vielä jonkun aikaa kunnes tajusi että mies oli lähtenyt kuppinensa alakertaan. Huokaisten ja juoden teetä matkalla hän lähti hetken päästä perään, tuntien olonsa aika naurettavaksi seuratessaan tätä tähän tyyliin. Ajatus hiljaisessa keittiössä yksin istumisesta oli aikamoisen tylsä. Tuijottaen miehen selkää hajamielisenä hän asteli olohuoneeseen.
Uutiset saivat Sugiyan pysähtymään ja hän istahti sohvannojalle katsoen sitä, pitäen katseen mielummin tvssä kuin miehessä. Asento näytti aika rennolta, mutta itse poika känötti sohvanreunalla aika jäykästi.
'Tämä on outoa... mutta olo ei tunnu pahalta..'

// Lyhyt vähän, mutta hyvä että suunnitelmaa on. <3 8DDD *odottaa innolla* //

[Seiichi Takedo]

Seiichi hörppi teetänsä tylsistyneenä, kun uutisissa kerrottiin, että yöllä yhden aikaa oli löydetty 2 poikaa, 16- ja 17-vuotiaat murhattuina läheltä merenrantaa. Seiichi tuhahti ja joi teetänsä, jäi kuitenkin katsomaan uutisia, hänen talonsa oli rannan lähellä.
Uutisissa kerrottiin, että poliisi epäili, että miespuolinen henkilö oli raiskannut ja tappanut nämä pojat, mutta sitä ei tiedetty vielä, tunsivatko pojat, taikka tappaja toisensa. Pojat oltiin tapettu ennen yhtätoista illalla, vain tunti sen jälkeen kun Seiichi ja Sugiya olivat saapuneet Seiichin kotiin. Mies nosti toista kulmaansa miettivästi, missä päin rantaa tuo tapahtumapaikka mahtoi olla? Tuskin se oli ollut kovin lähellä hänen paikkaansa..

Mies huokaisi ja joi teetänsä painuen entistä löhöävämpään asentoon, nappi oli edelleenkin auki.
Uutiset murhista jatkuivat vieläkin, poliisi kaipasi näkö- tai kuulohavaintoja siltä illalta. Murhat olivat kuin olivatkin tapahtuneet noin kilometrin verran Seiichin kodista, mutta noin 3,5km sieltä missä hän oli ollut illalla. Mies naurahti sekopäisesti ja pisti teekupin pöydälle, vaihtoi sitten musiikkikanavalle.

//Håhå, katotaan miten se reagoi.. 8)//

[Sugiya Kuroda]

Sugiya räpäytti hämmentyneenä silmiään uutisten alkaessa pyöriä hänen silmiensä edessä. Tokiossa ei tämäntyyppisiä murhatapauksia kovin usein sattunut, joka kerta oli oikeastaan yhtä hämmentävää, mutta vielä enemmän kun kyseessä oli kaksi nuorta ihmistä, hänen ikäistään ja vieläpä näin lähellä.. Pojan päässä raksutti ja hän mietti kuumeisesti mihin aikaan he olivat tulleet miehen kämpille ja kurkkua alkoi kuristamaan. Silmissä vilisi uutiskuvat tapahtumapaikasta ja eilisillan rannasta. Entä jos..
"Voi hyvä luoja.. Miksi kukaan pystyy tekemään jotain tuollaista?" hän kuiskasi tukahtuneella äänellä ja puristi käsiään sylissään huomaten että ne tärisivät. Joka ikinen sinä iltana vastaantullut mies olivi voinut olla vaikka itse murhaaja ja tämä oli edelleen vapaalla jalalla, poliisin tietojen mukaan. Vielä raiskauskin.. Kuka hirviö häpäisi kenenkään ruumista noin julmalla tavalla?

Vanhempi mies tuntui ottavan tiedot murhista aika välinpitämättömästi sillä aikaa kun hän itse kumartui hieman eteenpäin nähdäkseen uutiset paremmin ja pidellen käsiä sylissään.
'Se olisi voinut olla minä.. tai murhattu voi olla joku jonka tunnen, koulututtu tai jokut niistä pojista jotka skeittaavat aina keskustan rautatieaseman lähellä joka ikinen iltapäivä.. ihan kuka tahansa....'
Tärinä levisi käsistä koko ruumiiseen. Rintaa puristi ja suu oli kuiva. Hän valui sohvan nojalta lattialle Seiichin jalkojen viereen. Sugiya istui jotenkin vaikeasti jalkojensa päällä ja nojasi käsiin upottaen kätensä hiuksiinsa yrittäen rauhoittua. Tilanne olisi nyt jotenkin saatava hallintaan, mutta nyt se ei onnistunut yhtään.

[Seiichi Takedo]

Seiichi katsoi Sugiyaa kyllästyneenä kun toinen kuiskaili jotain pystymisestä ja tuntui järkyttyneen uutisesta pahimman kerran. Mies katsoi nuorempaa, oliko toisella minkäänlaista sietokykyä asioihin?

Mies nousi paremmin istumaan ja katsoi Sugiyaa joka valahti lattialle kuin fletkumato, kuin purskahtamalla itkuun. 'Kakara..' Seiichi ajatteli ja laski kaukosäätimen pöydälle, tiputtautui polvilleen Sugiyan viereen.
"Mikä hemmetti sulle tuli? Joku heikotus vai mikä?" Seiichi kysyi välinpitämättömällä äänellä pojalta ja nosti tämän kasvot ylemmäs nähdäkseen jos toinen itkisi. 'Ei ainakaan vielä itke..' mies huomasi. 'Leikitään vähän niin varmasti itket..' Seiichi jatkoi ajatuksiaan ja nosti pojan istumaan suoraan polvilleen vain yhdellä kädellään.

"Ootko tosissas noin heikko?" mies kysyi katsoen tylsästi poikaa. "Pelkäät että se olisit ollut sinä? ... Entä jos sä oletkin seuraava..?" Seiichi kuiskasi viimeisen kysymyksensä ja työnsi pojan selälleen lattialle, työntäen jälleen polvensa nuoremman jalkojen väliin, kädet kummallekin puolelle vartaloa ettei toinen pääsisi pakenemaan.

"Mitä jos sunkin tiesi päättyy kohta..?" mies kuiskasi kylmästi ja suukotti Sugiyan leukaa.

//askhfslkasd! oehdffnipourtwre.. kshjdfoiah!!!! <3//

[Sugiya Kuroda]

// OOÄMGEE. PRKL>skja<3 8DDDD//

Pidellen edelleen päätään hän säpsähti vähän kun mies tiputtautui hänen viereensä ja aika avuttomana ensin mitään sanomatta lasittunein katsein antoi miehen nostaa hänen kasvojaan omiinsa päin. Katse harhaili ja hän tärisi edelleen ja ihmetteli mitä ihmettä mies oikein meinasi nyt. Äänensävy ei ollut välittävä, aika väritön ja välinpitämötön. Älähtäen jotain kun mies nosti hänet hänen polvilleen helposti kuin ei olisi painanut mitään hänen tärinänsä laantui hetkeksi tutinaksi ja tuijotti vaan mitään ymmärtämättä miestä. Kysymykset eivät tuntuneet mukavilta ja hän pudisti päätänsä ensimmäiselle. Toinen ja viimeinen kysymys sai hänen ilmeensä värähtämään ja kasvojen lihakset kiristymään.
"Mitä sä oikein haet takaa..?" Sugiya ehti kysymään ääni vapisten ja tajusi samantien makaavansa lattialla, täysin alistettuna ja mies päällään ja kyvyttömänä nousemaan. Tärinä vavisutti jo koko ruumista ja hän hengitti raskaasti ja pinnallisesti tuijottaen pakokauhuisena miestä päällään.

".........mitäh... et sä... et sä voi..." poika kähisi pakokauhun puristaessa kurkkuaan ja tuntien suukon leuassaan. Itku oli niin lähellä että sitä ei pidätellyt enää mikään muu kuin pelko ja lamaannus. Nostaen itseään kyynärpäiden varaan sen verran kuin pystyi hän yritti perääntyä poispäin, kauemmas, jonnekkin muualle.. liikahtaen ehkä pari senttiä.
"Älä valehtele mulle.. mene pois.... ÄLÄ KOSKE!" Alun lauseesta Sugiya sanoi aika hiljaa mutta lopun hän jo melkein huusi. Kasvot olivat vääristyneet pidätellystä itkusta ja pelosta. Näkökenttä sumeni kyyneleistä ja alkoivat valua pitkin poskia.
"...suunnittelitko sä.. tätä.. vai mitä....?"

[Seiichi Takedo]

Seiichi puri alahuultansa virnuten kun poika käyttäytyi todella avuttomasti, meinasi jo paljastaa itsensä alkamalla nauramaan, mutta tahtoi jatkaa leikkiä hitusen pidempään. Toinen oli suloinen ollessaan pakokauhuinen, lähes itkun partaalla.
"En koske..? Et sä mua määrää.." Seiichi sanoi tylsästi ja tarttui toisella kädellä Sugiyan poskeen, pitäen nuoremman kasvoja paikoillaan. "Mulla on oma tahto.." mies kuiskasi ja nosti pojan paitaa ylemmäs, sivellen sormillaan nuoremman sileätä ihoa. Navan alue, ja lantioluut, ne hän tutki tarkasti sormillaan.

"Suunnitellut..?" Seiichi kysyi välinpitämättömästi ja suukotti taas Sugiyan leukaa, nostaen paitaa ylemmäs ja hiveli toisen rintalihaksia. "Ihan kuin mä suunnittelisin mitään.." mies jatkoi ja silitti rauhoittavasti pojan hiuksia. "Eka kerta vai..?" Seiichi virnuili ja nuolaisi pojan kaulaa.

[Sugiya Kuroda]

Miehen melkein-hymy-virnuilu sai Sugiyan vielä enemmän sekaisin, ja hän vain puisti päätänsä ja laski kätensä sivuilleen huomatessaan pakoyrityksensä aikalailla surkeaksi. Kosketus kasvoilla sai hänet säpsähtämään ja kyyneleet valuivat korviin siinä asennossa maatessaan. Olisiko hänen loppunsa tässä. Ei Seiichi voisi.. ei hän tekisi mitään sellaista. Sugiya tarttui kädellään miehen käteen estääkseen tätä koskemasta häneen, mutta inahti tahtomattaan mielihyvästä kun mies hiveli hänen vatsansa aluetta ja lantioluita sormillaan.

"Mitäs oikein kuvittelisit?!" poika äsähti miehelle ja puri omaa huultansa pyyhkäisten silmiään kämmenselkään.
"... älä... älä koske.." hän inisi ja haukkoi henkeään.
"Sä et voi.. et sä voi siltikään tehä tätä mulle. Mä en tuu antamaan sulle koskaan anteeksi tätä. ..en halua.. päästä mut pois. " hän aneli vielä ja painoi sormensa ja lyhyet kyntensä miehen paljaaseen selkään tämän hyväillessä nyt hänen rintaansa.
Jos tämä tosissaan tekisi sen hän ei haluaisi päästää tätä niin helpolla. Hänen ruumiinsa halusi vastata hyväilyyn antautumalla kokonaan ja luovuttamalla vastarinnan, mutta hän päätti pistävänsä vastaan minkä pystyisi. Hänen mielensä ei sallinut tätä. Kaikki se tuntui liiankin hyvältä eikä siksi voinut olla todellista.

"Miksi sä olet noin hellä? Mikset sä vain ota mitä haluat jos kerran tahdot sitä.." hän kysyi hiljaa ja yritti kääntää päätänsä poispäin kun mies nuolaisi hänen kaulaansa.
"En anna sulle oikeasti anteeksi..." hän nyyhkäisi ja tarttui tiukemmin miehen olkapäistä.

[Seiichi Takedo]

Seiichi katsoi hiustensa alta poikaa huvittuneena. "Miksi sä sitten vartalollas reagoit eri tavalla kuin puhut..?" mies kysyi hiljaa, laskien sormenpäillään nuoremman kylkiluita, hyväillen niitä samalla. 'Ei sun edes tarvitse..' Seiichi ajatteli kun Sugiya hoki ettei antaisi anteeksi, hän ei välittänyt sellaisista turhanpäiväisistä asioista. Muille Sugiyan sanoille hän vain tuhahti ja oli huvittunut, todellakin ensimmäinen kerta..

Valkohiuksinen puri hampaitansa yhteen kun poika puristi kynnet hänen selkäänsä, se tuntui hyvältä. Hän nuuhki nuoremman ihoa, se tuoksui hyvältä ja puhtaalta, sellaiselta jota mies oli kaivannutkin. Huulet lähes koskivat nuoremman ihoa kun sormet vielä vaeltelivat toisen vatsalla, ollen jo lähes housujen reunalla avaamassa niitä..
Mies kuunteli Sugiyan sanoja ja tarttui hellästi hampaillaan toisen korvanlehdestä. "Hellä.." mies kuiskasi Sugiyan korvaan, nosti kulmiaan arvuuttelevasti ja sulki silmänsä. 'En mä tahdokaan.' Seiichi ajatteli, uutinen ja Sugiyan reagoiminen oli saanut hänet oudoksi. Hän nousi ylös, päästäen pojan vapaaksi.

"Anteeksi." hän sanoi ja lähti sitten yläkertaan, tupakalle, parvekkeelle, katuisi tekoaan hiljaisesti sielä eikä tulisi parvekkeelta ollenkaan pois.

[Sugiya Kuroda]

"No kun.." Sugiya ynähti kun miehen kädet jatkoivat vaeltamistaan kohti housuja missä oli aika ahdasta. // XDD // Miehen näykätessä hänen korvaansa hampaillaan hän ei osannut kuin tuijottaa räpytellen silmiään. Itku oli jotenkin tyrehtynyt, tilanne ei tuntunut enää yhtään uhkaavalta.. Päinvastoin. Niiskaistessaan vielä kerran hän oli jo hellittämässä otettaan miehen hartioista kun tämä itse vain nousi, pyysi anteeksi ja jätti hänet makaamaan lattialle paita rypyssä, maha paljaana ja yllättyneenä. HYVIN typertyneenä yllättäisestä liikkeestä.

Hän makasi siinä varmaan kattoon tuijottaen jonkun aikaa ei ehkä paria minuuttia pitempään, mutta se tuntui pitemmältä ajalta. Hän ollut itse varma kuinka kauan. Lopulta nousten siitä hän suori paitansa ja lähti kävelemään yläkertaan aluksi hieman horjuen. Hän löysi Seiichin sieltä mistä oli arvellutkin. Sugiya astui parvekkeen ovesta parvekkeelle, sen ovi oli jäänyt vähän auki // sovin itseni kanssa näin // ja hän käveli miehen luo ja meni ja halasi tätä kietoen kätensä miehen ympärille.
"... kyllä mä tiesin että sä et tekis mulle mitään pahaa. Mä ylireagoin.." Sugiya niiskaisi vielä. Silmät olivat ikemisestä vähän punaiset.

// teimpä sitten näin. o.o Katotaan potkiiko se pois vai mitä tekee //

[Seiichi Takedo]

Seiichi muisti että oli jättänyt takkinsa kylpyhuoneeseen kun oli mennyt suihkuun, kävi siis hakemassa sen sieltä ja meni parvekkeelle tupakalle.
Miestä pänni ja sen näki hänen tavastaan polttaa tupakkaa. Hän lähes järsi filtteriä tohjoksi, haukkui itseään ties millä nimityksillä päänsä sisällä. 'Saatanan paskiainen.. Mä olisin voinut saada Sugiyasta jonkun lähemmän mun elämään.. Nyt se pentu lähtee kotiin itkemään..' mies ajatteli ja länttäsi tupakka-vapaan kätensä kasvoilleen, polttaen käden alta syöpäkäärylettään.

'Vitun vitun vittu!' mies huusi päänsä sisällä, joskus kaikki meni vain pieleen, tai oikeastaan kaikki hänen elämässään. Yritys oli ainakin joskus edes vähän suotavaa, mutta se meni aina pieleen. Siksi miestä ei jaksanut kiinnostaa, menneisyys ja mielenvikaisuus nousivat pintaan.
Seiichi ei kuullut kun Sugiya suorastaan hiipi parvekkeelle, hätkähti tuntiessaan kädet ympärillään ja kuullessaan Sugiyan äänen, poika ei ollutkaan mennyt?
"Sug.." Seiichi oli sanomassa, mutta käänsi katseensa pois, käsi leuallansa. Hän ei pitänyt siitä halauksen tunteesta, siitä lämmöstä jonka se vaikutti tuovan häneen, joten hän päätti pysyä hiljaa ja antaa Sugiyan tehdä mitä toinen halusi. Poika oi uhkarohkea jäädessään, toisella ei ollut hajuakaan millainen mies pystyi pahimmassa tapauksessa olemaan.

//Ei se potki, se on välinpitämätön. xD//

[Sugiya Kuroda]

Miehen hiljaisuus sai Sugiyan rutistamaan Seiichitä lujempaa. Kädet olivat miehen vyötäröllä ja hän oli painanut poskensa tämän selkään. Kylpytakin kangas kutitteli poskea ja hän hengitti syvään.
"Mä en oikeastaan tunne ihmisiä juurikaan.. mite niiden seurassa pitäisi toimia.. miten muut välittää tunteitaan, tai miten mun pitäisi niitä välittää. Siksi toimin yleensä aika vaiston varassa.."
Sugiyan ääni värisi vähän. Taasko oli itku kurkussa? Ei hän voinut olla näin kakara. Mieli oli vain jotenkin taas järkkynyt ja tunteet pyrkivät pintaan silloin kun vähiten sitä tahtoi. Näin ei hänelle kovin usein käynyt. Itku ei vaan ottanut loppuakseen kun se oli kerran alkanut.

"Sano mulle millon teen tai sanon jotain väärin!" poika sanoi hieman voimakkaammin ja puristi kylpytakkia sormiinsa hakien siitä jotain otetta ja turvaa.
"Älä lähde minnekkään.. Kerro mulle ... mä en osaa..." hartiat tärisivät ja Sugiya päästi otteensa irtoamaan ja kädet valahtivat sivuille. Pää oli edelleen painettuna miehen selkään. Hetken päästä hän otti askeleen taakseppäin ja kiertoi kätensä ympärilleen. Se tuntui melkein kuin joku muu halaisi.. Kyyneleet tuntuivat kuumilta poskilla viileässä yöilmassa ja hän häpesi omaa heikkouttaan.

// Parempi sekin XD //

[Seiichi Takedo]

Miehestä tuntui kuin hänen henkensä oli salpautunut, ei hän ollut oikeastaan koskaan saanut halauksia osakseen. Ja se alkoi etomaan, mutta sisimmässään hän ei halunnut sanoa pojalle, että toisen pitäisi lopettaa. Hänhän oli päättänyt antaa pojan tehdä mitä toinen halusi.
Ja sitten toinen puhui taas. Seiichi huokaisi päänsä sisäisesti, Sugiyalla oli samankaltaisia ajatuksia kuin hänellä, mutta mies itse peitti aivan kaikki tunteensa. Yleensä. Se että valkohiuksinen pyysi äsken anteeksi oli erittäin harvinaislaatuista herkkua.
Kädet Seiichin ympärillä tuntuivat vieläkin ahdistavilta ja tupakka vain roikkui suupielessä, kädet nojasivat parvekkeen kaiteeseen, mitään tekemättöminä. Vaikka se olikin kylmä, mies tunsi olonsa erittäin vaivaantuneeksi.

"Mua ei ole velvoitettu kertomaan sulle mikä on oikein ja mikä väärin, sun täytyy löytää sun oma tiesi." Seiichi sanoi vähän ajan kuluttua puhaltaen savut keuhkoistaan. Seiichi ei enään halunnut olla marionettinukke eikä tekisi ihmisistä sellaisia. Hän ei koskaan halunnut nähdä tai kokea mitään sellaista. Katse oli suunnattu jonnekin kaukaisuuteen kaupungin suuntaan.
Seiichi tumppasi tupakan ja kääntyi poikaan päin ottaen kädellään kiinni toisen leuasta. "Kukaan muu ei voi kertoa sulle mitään kuin sä itse. Mitä sä koet ja näet, kuulet." mies sanoi ja lähti sisälle.

//Joo'o. xD//

[Sugiya Kuroda]

"...Entä jos mä haluan että joku on mun rinnalla?" Sugiya kysyi itkuisesti miehen sanojen johdosta ja aukaisi silmänsä kunnolla säikähtäen vähän kun häntä tartuttiin leuasta.
"..." hän ei osannut sanoa mitään, mutta miehen sanat pistivät miettimään. Hän tiesi että hänen oma elämänsä oli hänen omissa käsissää, langat tuntuivat vaan luisuvan käsistä kun hän oli saanut jotain hallintaan. Helpointa oli yleensä esittää itsevarmempaa kuin oli, se auttoi jo paljon ja auttoi unohtamaan hetkeksi omaa epävarmuuttaan.
Astellen sisälle miehen perässä hän jäi seisomaan parvekkeen oven eteen.

"... voinko mä käydä suihkussa.. tai jotain..? Mun pitäis mennä vielä kouluunkin..." hän kysyi arasti. Olo oli likainen, hän olisi kaivannut vaihtovaatteita, mutta niitä ei ollut nyt saatavilla.

[Seiichi Takedo]

Seiichi ei vastannut pojan kysymykseen jonkun rinnalla olemisesta. Vaikka mies antoi edelleen Sugiyan tehdä mitä toinen halusi, hän ei tulisi olemaan se. Hän vain olisi Sugiyan elämässä, antoi toisen olla omassa elämässään ja se olisi siinä. Hän ei kyllä koskisi poikaan pitkään aikaan enään hiuskarvallakaan, se tuottaisi vain muistoja hänelle itselleen omasta varhaisnuoruudestaan ja lapsuudestaan, siitä maanpäällisestä helvetistä.

Valkohiuksinen pisti vedenkeittimen uudestaan päälle ja ja kaivoi uuden kupin, ei vaivaantunut hakemaan vanhaa alakerrasta. Tee maistui aina silloin kun oli herännyt tai tehnyt jotain typerää.
"Joo, pyyhkeitä on naulakossa." mies sanoi katsomatta Sugiyaan, heitti kylpytakkinsa tuolinnojalle ja kaivoi kaapista muutaman, 5kpl, päänsärkylääkkeen jotka joi alas kylmällä vedellä jonka oli juuri laskenut kuppiin kraanasta.
'Poika joka on seurannut mua viikkotolkulla on nyt yöpynyt mun luona..' mies ajatteli katsoessaan vedenkeittimestä nousevaa vesihöyryä. 'Joku pitäisi tätä hälyyttävänä.. Mulle tää on ihan sama.' mies ajatteli ja huokaisi.