Hanan koti

[Hana Morimoto]

//plah, mahti topiciotsake. Dx//

"Viktoriaanista Englantia.." Hana sanoi hymyillen, tietäisi muutaman joka varmasti tilaisi häneltä vaatteita. Ja Hanalla oli jo pidemmän aikavälin tehtävä alkanut, oman vaatemalliston suunnitteleminen jonka pohjana olisi viktoriaaniset vaatteet. Vaikka Hana ei itse käyttänyt oikeastaan mitään goottivaatteita, hän suorastaan rakasti suunnitella ja tehdä niitä, se oli yksi hänen lukuisista intohimoistansa.

Hetken aikaa Hana pohti jaksamistaan, kuinka hän oli todella jaksanut? Päivät olivat täynnä kaikenlaista: opiskelua, töitä, ajamista ja Kazun näkemistä. Olihan nuorukainen toki ollut monen monta kertaa loppuun palanut, eikä jaksanut enään mitään, mutta Kazushin hellä huoma ja hoiva saivat hänet taas hiljalleen palautumaan. Seuraavat viikot tulisivat varmasti olemaan kiireisiä, varsinkin jos nuorukaisen ajatus asunnonlöytämisestä ja yhteenmuuttamisesta toteutuisi. 'Se vaan edellyttää että Kazu tuntee samoin..' Hana ajatteli ja huokaisi.

He olivat kävelleet kerrostalon alaovelle, jossa nuorukainen asui. Hana painoi numerokoodin ja ovi päästi äänen, että he pääsisivät sisälle. Sen jälkeen nuorempi tilasi hissin, asui itsekin varsin ylhäällä eikä ollut yhtään varma jaksaisiko mennä portaita, kun jalat olivat vielä suhteellisen heikossa kunnossa.
'Kohta pitää taas erota muutamaksi päiväksi..' nuorukainen ajatteli aukaistessaan hissin ovea vaikeasti toisella kädellään jossa oli muovipussi, meni sitten sisälle vetäen Kazun mukana ja painoi kerrosnappulaa. Hän painautui rakastaan vasten ja huokaisi jälleen.

[Kazushi Date]

"Hmm...Ihan hyvän tyylin valitsit." Kazushi sanoi ja hymähti sille, että heillä oli jälleen yhteinen kiinnostus. Miltäköhän Hanan näyttäis viktoriaanisissa vaatteissa? Kazushin päässä kävi kysymys ja kysymyksen jatkonan Kazushi kuvitteli Hanan viktoriaanisissa vaatteissa. Se oli hieman vaikeaa, ottaen huomioon Hanan oman tyylin, mutta lopulta Kazushi sai maalattua kuvan ajatuksissansa. Hmm...Ois kyl kiva nähdä Hana semmosissa vaatteissa.. Kazushi ajatteli virnistäen ajatuksilleen.

Kazushi oli ollut alkailailla ajatuksissaan, joten kerrostalon alaovi tuli hieman yllätyksenä Kazushille. Ai me ollaan jo perillä...Mun pitäs oikeesti puhua siitä asunnosta...Taas jään kaipaamaan Hanaa.. Kazushi ajatteli astuessaan rappukäytävän sisälle. Kazushi katsoi hieman vaivaantuneena kun Hana avasi vaikeasti hissin ovea, mutta onneksi nuorempi selvisi tilanteesta, sillä Kazushin olisi varmasti pitänyt rikkoa ote Hanasta, sillä vapaa käsi oli Kazushin huonompi käsi.

Kazushi astui hissiin Hanan perässä ja antoi Hanan painautua itseään vasten. Vaikka ootki muo pienempi nii oot silti niin vahva...Jaksat kävellä vaikka jalat on muussina ja arkisin on niin paljon kiireitä... Kazushi ajatteli katsellen Hanan silmiä. Kazushi veti Hanaa lähemmäksi ja kumartui suutelemaan nuorempaa. Kazushi vältti suudelman kautta jo nyt ikävöintiä, mutta niinkuin aina suudelma oli lämmin ja mukava. Mä en haluis päästää susta irti...Miks pitää käydä töissä... Kazushi ajatteli suudellessaan rakastaan.

[Hana Morimoto]

'Pitää varmaan levätä hetki kotona..' Hana ajatteli, ennen kuin lähtisi ajoihin, ja levätä myös hetki ennen kuin menisi töihin. Ei hän ollut väsynyt, mutta jalat varmasti vaatisivat sitä.
Nuorukainen vastasi rakkaansa suudelmaan tunteilla joita tunsi nyt, jo orastavaa ikävää ja rakkautta toista kohtaan. Se että Kazushi ei olisi halunnut lähteä Hanan luota sai Hanan itsensä ikävöimään toista pahemmin.

Yhtäkkiä hissi pysähtyi nytkähtäen aivan liian aikaisin ja valot sen sisältä sammuivat. Kerta hississä ei ollut muita valonlähteitä kuin valot katossa, sielä oli nyt pilkkopimeää. "Mitä tapahtu?!" nuorukainen henkäisi hädissään. Kerrosnappitaulukko, jossa oli pysähdysnappi, oli toisella puolella pientä hissiä kuin he olivat. Hana tipautti muovipussin kädestään lattialle ja kosketti hissin ovea. Vaikka Hanan ilmettä ei pystynyt näkemään, se oli kauhistunut, hän ei pitänyt siitä että joutui olemaan jumissa pienissä paikoissa.

[Kazushi Date]

// Huhuuu! Vähä hissiin olis kauheet jäädä jumiin...Tosin jos olisinn jumis Hanan tai Kazushin kaa nii ei se varmasti olis nii kauheet x)) //

Kazushi silitteli nuoremman selkää suudelman aikana ja toivoi, että hissi ei koskaan pysähtyisi ja, että Kazushi voisi ottaa kaiken irti siinä hetkestä. Kuitenkin Kazushi ymmärsi hieman myöhemmin, että hänen olisi kannattanut varoa, mitä tämä toivoi.

Hissin nytkähtäessä, Kazushi rikkoi suudelman ja yllättyi. Ei hissi normaalisti hytkähdellyt niin ja vaikka ajantaju usein katosi suudelmien aikana, niin silti vanhempi oli varma, ettei hissin määrä ollut pysähtyä vielä. Valojen sammuessa, Kazushin varmuus vahvistettiin, nimittäin hissi oli jumittunut ja Hana ei näyttänyt tykkäävän siitä kovinkaan paljon.

Kazushi pohti mitä pitäisi tehdä ja Kazushi päätti ensimmäisenä rauhottaa Hanan. "Hana..." Kazushi sanoi ja kietoi kätensä Hanan ympärille. Se kävi melko helposti, sillä Kazushi osasi hahmottaa hiukan ympäristöään jopa pilkkopimeässä. "Ei hätää..." Kazushi sanoi ja käänsi Hanan ympäri. "Me päästään täältä pois.." Kazushi sanoi ja toivoi hartaasti, ettei Hana vaipuisi paniikkiin.

[Hana Morimoto]

// Nii. xDD Ahahahhaha. Oli vaan pakko. Ite en pidä hisseistä paljoa, aina ahdistaa niissä..//

Nuorukainen puristi kätensä nyrkkiin, kunnes avasi sen ja raapi kynsiään vasten metallia. 'Saatanan saatana..' Hana ajatteli ja huokaisi kun Kazushi kietoi kätensä hänen ympärilleen, sulki silmänsä ja puri hampaitaan yhteen. Hän ei todellakaan pitänyt pienistä, ahtaista paikoista, joista voisi happikin loppua.
"Joo.." Hana yritti vakuuttaa asiaa myös itselleen, mutta tiesi, että jos kukaan muu talossa ei olisi käyttämässä hissiä he saattaisivat olla sielä vaikka tuntikausia.. Nuorukainen kietoi kätensä rakkaansa ympärilleen ja koitti hengittää rauhallisesti, nyt olisi vain odotettava. "Tää menee ihan hyvin.." Hana mumisi ääneen, mutta hänen sydämensä tykytti jo moitittavaan tahtiin, pelko lietsoi sisällä.
"Helvetti.." Hana ärähti itsekseen ja puristi Kazun takkia sormiensa väliin, laannuttaakseen pelkoaan.

[Kazushi Date]

// Miraaki ahisti ku oltii tennarin hissis. //

Voi Hanaa...Miks mä menin toivomaan tämmöstä...Saan olla Hanan kaa pitempää...Mut ei Hana tykkää pienistä paikoista... Kazushi ajatteli ja tiukensi otettaan. Anteeks Hana... Kazushi ajatteli itsekseen ja selvästi syytti itseään. "Jospa istuttas...Ettei sun tarvis seistä.." Kazushi ehdotti ja ryhtyi jo istumaan, halusiko Hana tai ei.

Kazushi kiskoi Hanan mukanaan istumaan ja nyt nuorempi istui tämän sylissä. "Kyl sun silmät pitäs kohta puoliin tottua tähän...Ainaki mun silmät on jotenki tottunu." Kazushi sanoi ja ja silitteli sormellaan Hanan alaposkea.

[Hana Morimoto]

//Mulla se ahistus ei mee niin pitkälle kuin Miralla voi mennä, mutta en pidä hisseistä..//

'Haluun pois täältä..' nuorukainen ajatteli, puristi Kazun takkia entisestään sormiensa väliin. Jälleen nuorempi huokaisi ja veti muutaman henkäyksen hieman syvempään.
"Näin on ihan hyvä.." Hana sanoi Kazushille, mutta kerta toinen kiskoi tämän istumaan ei nuoremmalla ollut muutakaan mahdollisuutta.

Hana haki asentoaan hetken Kazun sylissä, oli jo irroittanut otteensa toisen takista ja piti käsiä sylissään, nieleskellen hermostuneesti. "On ne jo vähän.." Hana sanoi ja todellakin huomasi, että erotti hissistä pikkujuttuja, mitä nyt vähän pystyi. Hän painoi päänsä Kazun pään alle ja sulki silmänsä, koitti edelleen hengitellä rauhallisesti. Kännyköistäkään ei olisi apua, Hana tiesi kokemuksesta että ne eivät saaneet signaalista kiinni tässä hississä. Hän oli monta kertaa puhunut Kazun kanssa mennessään hissiin alhaalta ja puhelu oli katkennut aina sen vuoksi.

[Kazushi Date]

"Hyvä.." Kazushi sanoi hymähtäen pienesti. Kazushista oli lohduttavaa saada tietää ja tuntea, että Hana voi hieman paremmin. Kazushi kuitenkin huomasi, ettei Hana silti ollut mukavissaan, joten tämä kietoi kätensä nuoremman ympärille ja mietti sitten miten tilannetta voisi koittaa unohtaa. Pakko keksiä, joku aihe... joka saa ajatukset pois tästä hetkestä... Kazushi ajatteli ja koitti keksiä jotain puheenaihetta. Mieleen painu kokoajan keskustelu yhteisestä asunnosta ja tämä vaikeutti toisen puheenaiheen keksimistä. Pitäskö mun viitata jotain siihen suuntaan? Mut se saattas pahentaa... Äh... Kazushi vaikeroi ajatustensa kanssa ja päätti kysyä turvallisen kysymyksen. "Miten sun jalat voi?" Kazushi kysäsi ja siirsi paremman kätensä silittämään nuoremman reittä.

[Hana Morimoto]

Hana nyökkäsi epävarmasti, piti silmiään edelleen suljettuina. Hissin ulkopuolelta ei kuulunut lainkaan ääniä taikka mitään ja Hana huolestui. 'Riittääköhän täälä happi..? nuorukainen pohti ja puri alahuultansa.
"Ihan hyvin." Hana sanoi ja värähti kun Kazu silitti hänen reittänsä, hehän olivat puhuneet Kazun talon hississä vallan mukavia asioita.. Hana ravisti ne päästänsä pois, nyt oli aivan eri tilanne, koska he eivät tienneet miksi hissi oli pysähtynyt.

"Vittu mä en ala mitään!" Hana huusi yhtäkkiä täyteen ääneen ja riuhtoi itsensä irti Kazun sylistä nousten ylös ja alkoi hakkaamaan ovea molemmilla nyrkeillä. "Päästäkää meijät pois täältä! Päästäkää pois!" Hana huusi epätoivoisesti samalla kun hakkasi käsiään oviin, jotka kumisivat ontosti, lähes ääntäpitämättömästi. "Mä haluan pois!" Hana huusi kyynelten valuessa hänen silmistään ja lysähti polvilleen itkien ja täristen, hakaten vielä kämmenillään ovea.

[Kazushi Date]

"Hyvä" Kazushi sanoi ja jatkoi Hanan reiden silittelyä. Hana raukka...Kaikkea se joutuu kokemaanki...Eilen sitä yritettiin tappaa...Ja muo...Sit se tänä aamuna....Ja sit mä pistin sen jalat muussiks....Ja nyt ollaan hississä jumissa... Kazushi kertasi päivien huonoja puolia ja toivoi, että hyvät puolet piristäisivät jotenkin Hanaa.

Niin ei kuitenkaan käynyt kun Hana yhtäkkiä nousi ylös, mikä yllätti Kazushin. "Ha...Ha!" Kazushi huusi ja kuunteli kun Hana paukutti hissin ovea. "Hana..." Kazushi kuiskasi kun nuorempi ryhtyi itkemään. Miks Hana....Miks ei minä? Miks Hana... Kazushi ajatteli kuunnellessaan Hanan itkua. Kazushi konttasi hieman eteenpäin ja halasi nuorempaa takaapäin. "Älä itke..." Kazushi kuiskasi Hanan korvaan ja todella toivoi, että Hana lopettaisi itkemisen, sillä Kazushi inhosi sitä tunnetta mikä vallitsi bruneten sisällä kun nuorempi itki. Eli Kazushi aika selvästi jakoi samoja tunteita, vaikka Kazushi ei purannutkaan niitkä itkulla.

[Hana Morimoto]

"Mä haluan pois täältä! Mä en halua olla täälä.." Hana sanoi itkien, löi vielä muutamaan otteeseen epätoivoisesti hissin oveen, mutta varmastikin turhaan.
"Kazu!" Hana hengähti ja kääntyi vaivalloisesti toista päin, ottaen käsillään kiinni rakkaansa poskipäistä. "Entä jos me ei päästä pois täältä..? Kuollaan tänne.." Hana sanoi kyynelet silmistä valuen ja tärisi hurjasti, otti kännykän laukusta ja koitti soittaa jonnekin, mutta turhaan. Hän heitti kännykän Kazushin olan ylitse seinään ja se rikkoutui hissin lattialle.
"Mä haluan pois.." nuorukainen kuiskasi ja kietoi kätensä Kazun ympärille, kömpien takaisin toisen syliin. "Voi mennä tuntejakin.."

[Kazushi Date]

Kazushista oli kamala kuunella Hanan itkua ja paniikkista äänensävyä. Se jotenkin mullistutti Kazushin tunteita ja sai vanhemman miltei sanattomaksi. Pliis Hana...Lopeta...Mä en kestä... Kazushi ajatteli ja puristi kummatkin kätensä nyrkkiin. Miks mä en vaa vois olla vanhempi...Voisin avata vaikka noi ovet ja mentäs helkuttiin tästä pimeestä hissistä.. Kazushi ajatteli ja säpsähti kun Hana heitti kännykän seinään. Kazushi vilkasi taakseen ja huomasi lattialla pienen tumman kännykän, josta oli lähtenyt kuoret pois.

"Ha...Hana..." Kazushi sanoi tunteiden myllertäminä. "Mä...M....Anteeks....Anteeks et mä en oo vanhempi...Jos oisin vanhempi avaisin noi ovet...Mut mä en pysty siihen...Anteeks..." Kazushi sanoi ja toivoi, että voisi itkeä. Itkuinen tunne vallitsi Kazushin sisällä, mutta Kazushi ei vaan saanut purattua tunnetta ulos. Tunne vain pisteli Kazushia sisällä ja tämä hartaammin toivoi, että Hana rauhottuisi, jotta Kazushi itsekkin voisi.

[Hana Morimoto]

"Mä tiedän ettet sä saa niitä auki, enkä mäkään saa.." Hana kuiski hiljaa ja nyyhkytti vielä, oli jotenkin parempi olla hieman keskellä hissiä ettei seinien läheisyys tuntunut niin pahalta.
"Tää on vaan ihan hirveetä.." nuorempi sanoi ja painoi päänsä miehen takkia vasten. Pienessä tilassa oleminen toi mieleen Hanan lapsuuden ja varhaisnuoruuden, kun äiti oli lukinnut hänet kaappiin tai komeroon, kerta Hana hangoitteli toisen mieltä vastaan, ei suostunut olemaan siskonsa, joka oli kuollut, kun äiti niin kuvitteli.
"Mua pelottaa niin paljon, että musta tuntuu että mä sekoan.." nuorempi jatkoi ja hätkähti omia sanojansa, olisiko sekoaminen samanlaista kuin hänen äitinsä..? Ainakin nuorukainen oli jo viskannut kännykkänsä hajalle.

Hana nosti hieman päätänsä ja kietoi käsiään enemmän turvaa hakevammin Kazun ympärille ja mutusti alahuultansa. Hana tärisi todella paljon ja pelkäsi. Äkkiä valot palasivat hissiin ja se nytkähti. Hana älähti, sillä hän oli pelästynyt ja saman tien valot sammuivat taas.

[Kazushi Date]

"Mm.." Kazushi vain mumisi vastaukseksi. Tää on ihan epäreilua...Miks aina Hana....Ei Hana ansaitse tämmöstä...Eiks Hana vois joskus vaan elää ilman huolia? Kazushi ajatteli ja palautui kuuntelemaan Hanaa, kun tämä ryhtyi puhumaan. Hanan sanoessa sekoamisesta Kazushi hieman yllättyi. Eikä...Ei...Ei tää saa mennä niin pahaks.. Kazushi ajatteli ja siirsi paremman kätensä silittämään Hanan päätä.

"Kyl me päästään täältä pois...Odota vaan..." Kazushi sanoi ja kietoi itsekkin kättänsä paremmin Hanan ympärille, kuitenkin jatkaen pään silitystä. Kazushi itsekkin hätkähti hieman kun hissi nykähti ja palautti valot hetkeksi. "No hissi ainaki yrittää auttaa tätä tilannetta.." Kazushi mutsi valojen sammuessa. Jos meillä olis enemmän rahaa...Me voitas asua yhdessä jossain...Omakotitalossa...Sillon...Meijän ei pitäs kestää tämmösiä tyhmiä hissejä.. Kazushi ajatteli.

[Hana Morimoto]

Nuorukainen painoi päänsä Kazushin olkaa vasten ja puri hampaitaan yhteen. "Niin se kait yrittää.." Hana mutisi, mutta ei ollut yhtään helpottunut Kazun sanoista. Jos hän olisi pysäyttänyt hissin itse olisi tilanne ihan toinen, mutta kerta se oli pysähtynyt jonkun muun takia..
'Helvetti.. Joko se kämppä mitä katon saa olla rivitalossa tai kerrostalon alimmissa kerroksissa..' nuorukainen ajatteli ja huokaisi. Miehen läheisyys alkoi rauhoittamaan hieman hanaa, eikä tämä enään itkenyt.

Hana nosti päätänsä, hissin toiselta puolelta kuului jotain ääniä, suunnasta jossa ovi oli. Kädet pysyivät vielä Kazun ympärillä, mutta katse pimeässä oli jokseenkin toiveikas. Ovi raottui hitusen, ja Hana erotti että sen väliin tungettiin joku laite, jonka avulla ovi alkoi avautumaan vielä enemmän. "Onko siellä joitakin?" ääni huusi kun ovi oli tarpeeksi avoinna.
Nuorukainen oli niin helpottunut ettei saanut sanoja suustaan.

[Kazushi Date]

Kazushista oli mukava kuunnella kun Hana ryhtyi tasaamaan itkuansa ja mukavampaa oli se, että itku lakkasikin. Hyvä...Hana rauhottuu...Taidampa olla hyvä lohduttamaan pelottavissakin tilanteissa...Mukava ajatus.. Kazushi ajatteli hymyillen pienesti itsekseen.

Kazushi yllättyi kun oven toiselta puolelta kuului ääniä, Kazushi tuijotti ovea ja totesi, että joku yritti avata ovea. Hyvä...Päästään pois täältä.. Kazushi ajatteli. "On täällä." Kazushi vastasi kerta Hana ei kyvennyt siihen. "Mähän sanoin..Me päästään täältä pois.." Kazushi kuiskasi Hanalle ja halasi tätä tiukemmin. "Sun ei enää tarvi pelätä.." Kazushi vielä kuiskasi ja siirsi Hanan päätä niin, että vanhempi pystyi suukottamaan toisen otsaa.

[Hana Morimoto]

Hana oli niin onnellinen ajatuksesta, että oikeasti pääsisi pois, ettei osannut muuta kuin itkeä ilosta ja onnesta. Ei edes tajunnut, että olisi itsekin voinut vastata, kun Kazushi oli vastannut, mutta halasi rakastaan tiukemmin ja nyökkäsi sille mitä toinen oli sanonut.
"Joo.." Hana sanoi ja sulki silmänsä raolleen kun sai suukon otsalleen, kääntyi sitten kotvan kuluttua katsomaan aukenevaa ovea, josta alkoi tulla pientä valon kajoa sisälle hissiin. Hana halasi Kazua iloisesti ja käänsi taas päänsä, kun työmiehet aukasivat ovea, sekä alhaalta että ylhäältä, he olivat jumittuneet kerrosten väliin.

"Meillä on sähkötyö ja onnistuimme katkaisemaan yhden hissin piuhoista, niin tästä vika, pahoittelemme. Ovi saadaan juuri auki." joku miehistä huhuili hissiin kun ovi oli enemmän auki. "Pääsette poistumaan paremmin kun menette alempaan kerrokseen." sama mies jatkoi ja Hana nousi Kazun sylistä, nostaen muovipussin ja kännykän lattialta käsiinsä. Hän kuivasi kyyneleet takin hihoihin.

[Kazushi Date]

Kazushista oli kiva seurata, että Hana muuttui pikkuhiljaa iloisemmaksi. Olihan se tietenkin lohduttavaa ties kenelle, jos tämä pääsisi pois ahdistavasta tilasta. Kerta Hana koki tän hississä olon niin ahdistavaksi...Niin miten me pystytään toteuttaa sit Hanan fantasia? Kazushi ajatteli hetken ja keskittyi taas nyky hetkeen kun mies ryhtyi puhumaan.

"Okei." Kazushi huudahti takaisin ja vilkasi Hanaan. "Meetkö sä eka? Jos vaikka annat noi kamat mulle ja sit annan ne sulle ku oot kavunnu tohon alempaan kerrokseen?" Kazushi ehdotti ja vilkasi rikkinäistä kännykkää. Meinaako Hana pyytää kännykän sen äidiltä? Ja miten mun pitäs sit tavottaa Hanaa...En voi soittaa sille vähään aikaan... Kazushi ajatteli ja muisteli iltoja, jolloin tämä itse oli soittanut Hanalle tai joko Hana soitti tälle itselle, kaipuun takia.

[Hana Morimoto]

"Okei.." Hana sanoi ja hymyili onnellisena, kerta pääsisi pois hissistä, jota ei ollut itse pysäyttänyt. Ja pois siitä ahdingosta. Näkemään kissat.
Hana tunki kännykän taskuunsa ja antoi laukun sekä muovipussin Kazulle. "Sun pitää sitten varoa sun kättäs rakas.." Hana kuiskasi ja katsoi kuinka työmiehet asettivat tikkaat varmasti hissin eteen ja nuorukainen kyykistyi, kunnes kapusi ne alas ja huoahti helpotuksesta.

"Anna se pussi ja laukku mulle." Hana sanoi katsoen hissiin jossa Kazushi vielä oli, valmiina ottamaan tavarat vastaan. Hän otti ne käsiinsä ja väistyi sitten sivuun jotta mies pääsisi hissistä pois.

[Kazushi Date]

// "jotta mies pääsisi hissistä pois." tulee mielee tost ne randomi hissimiehet Ei Kazushi. Punaset hissi miehet...Hohohoo //

Oli hyvä idea antaa Hanan mennä eka..Sain palkinnoks ihanan hymyn... Kazushi ajatteli nädessään Hanan helpottuneen suloisen hymyn. Vaikka Hanassa oli monia ihania puolia, kuitenkin nuoremman hymy erottui parhaiten kaikesta ihanuudesta. "Juu.." Kazushi sanoi ottaen muovikassin ja laukun vastaan, hymähtäen rakas sanalle enemmän kun lauseen huolenpitoisuudelle. Kazushi katseli kun Hana kapusi tikkaita alas ja oli itsekkin helpottuneempi, että Hana pääsi pois ahdingostansa.

"Okei." Kazushi sanoi ojentaen muovikassin ja laukun Hanalle. Sen tehtyä, Kazushi valmistautui kapuamaan itsekkin hissistä ulos. Kazushi kapusi tikkaat alas ja vilkasi miehiin, jonka jälkeen vanhempi keskitti katseensa rakkaaseen. "Mennääs sit teille." Kazushi sanoi napaten nuoremman kädestä ja suuntasi portaisiin päin.

[Hana Morimoto]

//XDD ahahaha.//

Nuorukainen nyökkäsi rakkaalleensa ja tarrasi hyvillään toisen käteen. "Kiitos paljon." Hän huikkasi työmiehille ja lähti kipuamaan Kazushin kanssa portaita ylös. Päästyään toiset portaat ylös Hana pysähtyi, jalkoihin särki todella paljon. Edessä olisi kuitenkin vain yhdet portaat enään ylemmäs.
"Ihanaa päästä sieltä hissistä pois.." Hana sanoi ja hieroi reisiään hetken, kunnes käveli muutaman portaan seuraavista portaista ylemmäs. "Mä en olisi kestänyt sielä hetkeäkään pidempään.." nuorukainen virkkoi vielä ja tarrasi jälleen kiinni rakkaansa kädestä. Ajatus siitä että koti oli ihan lähellä, kissat ja että pääsisi käpertymään Kazushin syliin rohkaisi jatkamaan. 'Ihan just.. Mitsu ja Doppo, odottakaa vielä..' nuorukainen ajatteli ja suupielissä kävi pieni hymy.

[Kazushi Date]

"Niin...Jos me sit toteutetaan se hissi juttu, niin toteutetaa se mielummi mun talon hississä.." Kazushi sanoi ja huomasi Hanan särkevän jalkojensa takia. Voi Hanaa...Joutuu kapuamaan portaita ylös...No onneks ei oo nii paljo kapuamista. Kazushi ajatteli ja katseli sivusilmällä Hanan reisiä. "Mä olisin varmaan kestäny...Mutta en olis kestäny sitä, että sä et kestäny...Siisku...Sun suru mun mun suru..Jos niin asian esittäis." Kazushi sanoi, vaikka vanhempi olettikin Hanan tietävän sen, sillä asia oli usein niin rakastavaisten kesken.

Pian pari olikin kavunnut portaat ylös ja nyt he seisoivat oven edessä. Hyvä päästiin vihdoinki ovelle... Kazushi ajatteli ja vilkasi Hanaan odottaen, että tämä avaisi oven. Kazushi oli myös valmis ottamaan muovikassin, jos se helpottaisi Hanan avaintenpengontaa.

[Hana Morimoto]

Nuorukainen hätkähti. "Mä en nyt välittäs hisseistä.." hän sanoi ontosti ja kaivoi avaimia laukustaan.
"Kiitos rakas." Hana sanoi tarkoittaen toisen sanoja, vähän jälkikäteen kun oli jäänyt niitä miettimään. Hän laski muovipussin lattialle, sillä ei ollut vieläkään löytänyt avaimiaan ja irrotti otteensa Kazun kädestä, penkoen nyt kummallakin kädellä laukkaan ja löysi kuin löysi avaimet sen pohjalta.

Hana aukaisi oven ja nosti muovipussin ylös, käveli sitten eteiseen. "Mitsu.. Doppo.." nuorukainen huhuili ja pian 2 kissaa tulivat naukuen eteiseen. Hana kyykistyi, vaikka se tuntui reisissä inhottavalta ja rapsutteli kissojaan, leperrellen niille.

[Kazushi Date]

"Hmmh..Eipä kestä." Kazushi sanoi ja katseli kun Hana penkoi avaima ja sitten avasi oven. Kazushi asteli sisälle Hanan jälkeen ja sulki sitten oven perässä. Kazushi sitten kyykistyi itsekkin tervehtimään kissoja. "Huomaa, että en oo ainut joka kaipaa suo." Kazushi sanoi ja suukotti nuorempaa poskelle ja sen jälkeen paijasi nopeasti, mutta hellästi kissoja.

Sitten Kazushi suoristautui ja venyytteli käsiänsä. Sattuukohan Hanaa olla tollee kyykyssä.. Kazushi ajatteli ja ryhtyi ottamaan kenkiä pois.

[Hana Morimoto]

Hana lässytti kissoille samalla kun Kazushi kyykistyi hänen viereensä tervehtimään kissoja. Hana naurahti, sillä se oli totta, kissat aina kaipasivat tätä Kazun lisäksi.
Pian Hana joutui lopettamaan, sillä kyykyssäoleminen tuntui liian painostavalta reisissä ja hän suoristui potkien kengät pois jaloistaan ja pisti takin naulakkoon.

Nuorukainen käveli huokaisten keittiöön ja pisti veden kiehumaan, jotta saisi teetä ja tarkisti kissojen ruokatilanteen, avasi sitten kaapin ja pisti niille vähän lisää ruokaa ja vaihtoi veden. Kissat tulivat naukuen keittiöön syömään uutta ruokaa ja Hana käveli olohuoneeseen, makoili sitten sohvalla kuin kaikki energiat olisi hänestä viety.