|
|
Post by Mira Koyama on Jul 24, 2007 23:07:23 GMT 3
Mira käveli pitkin öistä Tokion katua, huokaisi välillä. Vettä satoi todella paljon, illan ja yön aikana aurinkoa ei ollut näkynyt ollenkaan. Pupupojan kengät olivat todella märät, ne suorastaan litisivät vettä aina kun tämä astui askelen eteenpäin.
Mira ei ollut taaskaan syönyt moneen päivään mitään, tämä oli siis heikossa kunnossa. Silmätkään eivät tahtoneet pysyä auki, niin väsynyt tämä oli. "Uryû kyllä huutaa mulle kerta mä en tullut töihin tänään.. Jos se on saanut sen selville.." nuorukainen ajatteli huokaisten itsekseen. Satunnaisia kulkijoita näkyi sielä täälä, autoja ja busseja meni silloin tällöin ohitse. Mira kaivoi laukkuaan, etsiäkseen kotiavaimet, sillä pian tämä oli perillä, ja toivon mukaan pääsisi nukkumaan.
//noniin, tästä se lähtee. xD//
|
|
|
|
Post by Uryû Koyama on Jul 24, 2007 23:19:57 GMT 3
Uryû lenteli taas kauniilla mustilla siivillään sateisella taivaalla.vettä satoi kuin esterin perseestä, ja lisäksi päivää paranti Miran karkaaminen.Eikö se pentu koskaan opi olemaan karkaamatta, vaikka tietää karkaamisen seuraukset?
Miran takia Uryûn piti itksekkin lähteä töistä aikasemmin ja selittää asiakkaille tämän käytöstä. Ja saadakseen päivän vieläkin täydellisemmäksi oli se, ettei tiennyt eikä jaksanut miettiä missä Mira liikuskelisi. Mahtavaa, kerrassaan mahtavaa..Tästä Mira ei selviä ilman mustaa silmää ja katkeneita kylkiluita, se on varma.
Uryûlla ei aivotkaa jaksaneet kulkea samaa rataa kuin yleensä.Työ oli vienyt viimesetkin voimat.
Uryû päätti hetken mielijohteesta lähetä kotiin päin.Mitä vitun väliä Mirasta, kuolkoot jonnekki puskaan ja homehtukoot.Saispa ainaki Linnut ruokaa siitä. Hän siis käänsi suuntaa ja lähti kotiin päin.Päätti mennä heti nukkumaan kun kotiin pääsisi.Eri asia jos Miran on siellä, silloin tämä ei todellakaan nukkuisi.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Jul 24, 2007 23:32:15 GMT 3
Mira haukotteli, huokaisi taas heti perään. Sadevesi tuntui virkistävältä tämän kasvoilla. Käsivarsiin se sattui uusien jälkien vuoksi. Pupupoika vihdoin löysi avaimet, pyöritteli niitä kädessään samalla kun pisti laukkunsa kiinni ja katsoi eteensä. Kerrostalon ovi oli jo lähellä, mutta Miran haikea ilme ei muuttunut hymyksi. Koti ei tuntunut kodilta. Sitä ei edes voinut kutsua kodiksi. Viimeeksi Mira tunsi olevansa kotona Kiotossa, kun äiti oli elossa, ennen kuin kaikki alkoi..
Mutta pupupoika tiesi ettei tämä kykenisi asumaan muualla. Vaikka veli kohteli tätä kuinka, tämä sai kuitenkin katon pään päällensä, lääkkeet ja nukkua. Tämä tuskin edes selviäisi omillaan, oli riippuvainen Uryûsta, vaikka se kuinka hullulta tuntuikin.
Mira aivasti samalla kun oli nousemassa muutamaa porrasta ylös ulko-oven eteen, ravisti vähän päätänsä ja aukaisi ulko-oven avaimillaan. Rappukäytävässä oli pimeää ja viileää, ääntäkään ei kuulunut, muuta kuin vesipisaroiden tippuminen Miran korvien kärjistä ja vaatteista lattiaan. Pupupoika ei viitsinyt laittaa valoja päälle, joten lähti pimeässä nousemaan portaita seitsemänteen kerrokseen. Hissi oli aina epäkunnossa johtuen teinivandaaleista porraskäytävässä jossa tämä ja Uryû asuivat.
Portaiden nouseminen oli vaivalloista väsymyksen ja ruoanpuutteen vuoksi, mutta Mira kesti sen yhtä sinnikkäästi kuin ennenkin, lysähti kuitenkin polvilleen kotioven eteen, hengitti syvään.
|
|
|
|
Post by Uryû Koyama on Jul 25, 2007 0:02:31 GMT 3
Uryû lensi kotiin päin vaivalloisesti ja hitaasti.Väsymys alkoi näkyä jo päällepäin.Hän ei jaksanut välittää enää edes rankasta sateesta, jonka takia tämän hiukset olivat valuneet silmien eteen ja nahkatakki alkanut haista kirjaimmellisesti paskalle.
Miran äänen ajattelukin ja vinkuminen tuotti Uryûlle päänsärkyä ja salaa toivoikin ettei tämä olisi kotona.Saisi viettää ainakin hiljaisen yön.
Uryn Huomattuaan olevansa nyt Kerrostalon yläpuolella, tämä alkoi laskeutumaan maahan rauhallisesti ja veti sitten siipensä sisälleen ajatuksen voimalla.Tämäkin operaatio sattui helvetisti väsymyksen takia.
Uryû huokaisi ja ravisti hiuksiaan saadakseen ne kuivaksi, otti sitten ulko-oven kahvasta kiinni ja avasi oven.Sisältä tuli ihanan lämmin tuulahdus Uryûn kasvoihin.
Hän huokaisi jälleen ja asteli sisälle, oli valmiina keräämään voimiaan JOS Mira sattuikin olemaan kotona. Hän asteli hitaasti porras kerrallaan ja mietti kävellessään kuinka nistiä Mira.Hän ei ole koskaan eikä tulekkaan vihaamaan ketään yhtä paljon kuin tätä.Hän ei edes tajua miksi antaa Miran asua luonaan.Ehkä vain rahan vuoksi, koska pupupoika on erittäin suosittu bordellissaan.Outoa sinänsä, koska tämä harrastaa erittäin usein karkaamista.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Jul 25, 2007 0:15:13 GMT 3
Mira istuksi hetken jalat levällään oven edessä kunnes pakotti itsensä ylös. Tämä ravisteli jälleen päätänsä, vesipisaroita lenteli ympäriinsä. Lattia oli märkä kohdasta jossa tämä oli istuksinut. Pupupoika tärisi kylmästä kohottaessaan avaimet reiälleen. Märät ja kylmät vaatteet olivat liimautuneet tämän ihoon kiinni, mikä tuotti kylmyyden. Mira päättikin vaihtaa vaatteet heti kun avaisi oven.
Mira hätkähti kuullessaan, että joku tuli sisälle rappukäytävään, joten nopeasti tämä aukaisi oven ja meni sisälle. Sisällä huoneistossa haisi tupakka, Uryûhan poltti sisällä. Pupupoika pisti laukun eteisen lattialle seinää vasten, tiputti avaimensa sen viereen kovin huolimattomasti. Valoja tämä ei jaksanut pistää päälle. Kengät tämä potki jaloistaan ja lähti sitten kylpyhuoneeseen heittämään vaatteita pyykkikoriin. Sen tehtyään Mira tallusteli viereiseen huoneeseen, vaatehuoneeseen ja etsi sieltä itselleen t-paidan ja yöhousut päällensä.
"Olikohan se Uryû joka tuli rappukäytävään.." Mira mietiskeli ääneen, värähti vähäisen. Karkaaminen oli useasti tältä virheteko, hän tiedosti sen, muttei useimmiten tahtonut olla töissä; oli inhottavaa joutua prostituoiduksi veljensä bordellissa. Tämähän oli Uryûlle vain rahanlähde. Ja (seksi)lelu.
Pupupoika päätti hautautua hetkeksi vaaterekin alle, varmistuakseen ettei rappukäytävään tullut ollut Uryû. Tämä sammutti valot vaatehuoneesta ja istui nurkkaan lattialle vaatteiden alle.
|
|
|
|
Post by Uryû Koyama on Jul 25, 2007 0:39:21 GMT 3
Uryûn madellessaan hitaasti kuin etana roppukäytävällä, hän heräsi kuitenkin nopeasti horroksestaan kuullessaan jonkun avanneen oven ja sulkeneen sen nopeasti perässä.Oliko Mira tullut kotiin?
Ajatellessaankin Miran olevan kotona piristi tätä kummasti.Ei sillä, että olisi toivinut tämän olevan kotona, vaan se että saisipa nyt ainakin huutaa tälle kurkku suorana.Ury on nimittäin ottanut tappelemisen harrastuksena.Hän ei tiennytkään mistä saisi niin paljon nautintoa ja voiton tunnetta kuin Miran kanssa tappelemisesta.
Uryûn nähdessään koti oven, tämän silmät kiilsivät ihan kuin olisi ollut seitsemännessä taivaassa. Hän nopeensi vauhtiaan ja otti taskusta avaimet, jotka kilisivät tämän kädessä.
Hän avasi nopeasti asuntonsa oven ja yllättyneenä huomasikin asunnon olevan tyhjä.Eikö Mira ollutkaan kotona?
Uryû huokaisi joko helpotuksesta tai pettymyksestä, sulki perässään oven.Laittoi sitten eteiseen valon ja alkoi heittämään kenkiään jalastaan.Uryû katsoi ihmeissään maahan kuullessaan kenkiensä osuneen johonkin.Hämmästyneenä huomasi omat kenkänsä osuneen Miran kenkiin."Leikkiikö se jotain piilosta?" Uryû huokaisi mielessään ja pyöritti silmiään.Tällä ei ollut aikaa moiseen paskaan, joten antoi Miran olla missä lystäsi ja käveli ensimmäisenä keittiöön.Matkalla hän heitti haisevan nahkatakkinsa kylpyhuoneeseen, jonka ovi oli apposen auki.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Jul 25, 2007 0:53:18 GMT 3
Mira lymyili vaaterekin alla, silmät pälyilivät pimeää ja pientä vaatehuonetta. Ehkä se ei ollutkaan Uryû? "Kylppärin ovi jäi auki!" pupupoika muisti ja oli juuri nousemassa ylös, kun kuuli ulko-oven avattavan ja suljettavan hetken perästä. Mira jähmettyi paikoilleen, silmät kauhusta levinneinä, se oli sittenkin ollut Uryû!
Mira hädin tuskin hengitti, kuunteli korvat valppaina veljensä liikkeitä talossa. Mirahan voisi yhtä hyvin juosta vaatehuoneelta eteiseen, napata toiset kengät ja takin, sekä laukun ja lähteä taas karkuteille. Toisaalta miksi pupupoika ei voisi kohdata veljeänsä kuin mies ja pistää tälle hanttiin? "Ury vaan pitäisi siitä kun mä oon vaikee.. Saa vaan löylyttää mua enemmän.." Mira ajatteli haikeana, tietämättömänä siitä mitä tekisi. Veli kuitenkin kohta löytäisi tämän, taikka tämän olisi tultava pois "piilostaan".
Pupupoika sulki silmänsä ja oli hiiren hiljaa kyykyllään nurkassa, nojaten selällään seinään. "Ehkä mun pitäisi tulla pois täältä piilosta niin se olisi pian ohi.. Jos mä vaan viivytän niin sitä kauemmin siinä kestää.." Mira mietti, alkoi hitaasti kömpimään pois rekin alta. Se nostatti pölyjä pois vaatteista ja se kävi pupupojan nenään, jolloin tämä aivasti kovaäänisesti. "Voi paska.."
|
|
|
|
Post by Uryû Koyama on Jul 25, 2007 1:52:34 GMT 3
Uryû käveli jääkaapille, päätti ottaa kaljaa jotta kestäisi loppu illan.Ei Miraa kestäisi eikä sietäisi selvinpäin.Hän avasi jääkaapin oven, otti käteensä jääkylmän kaljatölkin ja paiskasi jalallaan oven kiinni.Kämpässä oli kuolleen hiljaista, Ury ei muuta kuullut kuin oman hengityksensä ja sihinän joka kuului jaljatölkin avaamisesta.Hän joi pitkän kulauksen kaljastaan, alkoi nojaamaan jääkaapin ovelle ja katseli ympärilleen jos pupupoika hiipparoisikin jossain.Juuri kun Uryû painoi päänsä jääkaapin ovelle ja sulki silmänsä, hän kuuli kovan aivastuksen.Hän oli varma, että se oli Mira."Hän on näköjään jossain missä on pölyä" Ury ajatteli kulmat ylhäällä, koska hän tiesi miten altis pupupoika oli pölylle.
Uryû ei keksinyt muutakaan tekemistä, joten lähti etsimään Miraa kaljatölkki kädessään.
Ensimmäisenä hän kurkisti kylpyhuoneeseen ovesta, joka ei ollut ainakaan ennen töihin lähtöä auki.Hän oli varma, että Mira oli jossain lähellä."Parempi tulla esiin, jos et halua kunnolla turpaas" Uryû sanoi ivailevalla äänen sävyllä.Hän kurkisti jokaisen huoneen sisälle eikä nähnyt eikä kuullut mitään.viimesenä hän meni katsomaan Vaatehuonetta.
|
|
|
|
Post by Mira Koyama on Jul 25, 2007 2:10:56 GMT 3
Mira paiskasi käden otsalleen ja kiroili hiljaa itsekseen. Tämä oli nyt ainakin paljastunut, vaikka ei ollut vielä ihan varma tahtoiko heti vai vähän myöhemmin Uryn löylytettäväksi. Pöly kävi edelleen tämän nenään, joten tämä aivasti toisen ja kolmannenkin kerran. Silmät vetistyivät pölystä ja Mira niiskaisi muutaman kerran. Ei auttanut muuta kuin nousta ylös ja kohdata tuomio.
Mira nousi ylös ja pudisteli vähän housujaan, sekä paitaansa, kuuli sitten Uryn ivailun ja värähti korvat luimussa, hampaat kuitenkin narskuen toisiaan vastaan. Jos Mira olisi Uryûta voimakkaampi ja pidempi, tämä varmasti antaisi kaksin verroin takaisin veljelleen. Pupupoika huokaisi ja tassutteli sitten muutaman askelen vaatehuoneen ovelle, aukaisi sen ja poistui sieltä varoen. "Pitääkö sun olla tommonen yksinkertanen paska mua kohtaan?" Mira kysyi närkästyneesti muttei katsonut Uryûun, tätä ei edes sinäänsä kiinnostanut veljensä sijainti. Turpiin tämä kuitenkin saisi.
|
|
