|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 13, 2007 19:43:53 GMT 3
Vaikka Hana kävelikin jälleen heikosti, mutta hän teki sen varmasti, nuorukainen kävelisi kotiinsa omin jaloin todistaakseen itselleen että kykenisi siihin. Kazushin varma ote hänen kädessään auttoi asiaa vielä enemmän, töistäkin tulisi varmasti tänään jotain muutakin kuin armotonta säheltämistä.
Hana tökkäsi ulko-oven auki ja hengitti raikkaan tuntuista ulkoilmaa. Mereltäpäin tuuli jonkin verran ja se sai ilmansaasteet kulkeutumaan kauemmas, siksi nuorukainen pitikin tuulisista päivistä.
"Sä mietit taas jotain." Hana sanoi katsahdettuaan miestä. Sen näki miehen kasvoilta kun toinen mietti jotain mikä kiinnosti varmasti Hanaakin. He pysähtyivät liikennevaloihin. "Kerro mitä sä nyt mietit.." Hana yritti udella Kazushilta, mutta tiesi sen voivan olla turha yritys, ei Kazu helposti kertonut ajatuksiaan. Silmissä kävi anova katse, että mies kertoisi ajatuksensa Hanalle.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 16, 2007 18:02:51 GMT 3
"Ainhan mä mietin jotain." Kazushi sanoi Hanalle pienesti hymyillen. Mä aina mietin jotain ja sä aina utelet... Vaikka se utelu ei yleisesti ole kivaa, niin kyllä toi utelias ilme saa mut hyvälle tuulelle.. Kazushi ajatteli ja naurahti kun Hana pyysi Kazushia kertoa ajatuksistansa.
"No lyhesti sanoen ajattelin mitä taas tänään joudun jäädä kaipaamaan sussa." Kazushi sanoi ja suukotti nuorempaa nopeasti poskelle. "Ainaki näitä poskia." Kazushi sanoi suoristautuen ja kävellen taas normaalisti. Ois pitäny sanoa hymy...Sitä mä kaipaan ainaki eniten.. Kazushi ajatteli, mutta päätti asian olla, kyllä Hana tajuisi varmasti, että Kazushi kaipaisi Hanaa kokonaisuutena.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 16, 2007 18:18:21 GMT 3
Nuorukainen naurahti virnuillen, koko ajanhan sitä elävä olento ajattelee. Hana katsoi Kazushia ja otti iloisena suukon vastaan poskelleen. 'Se että me ollaan erossa edes pari päivää on niin rankkaa Kazulle..' Hana huokaisi mielessään ja katsoi hetken aikaa rakastaan haikeana. "Mulle tulee ikävä sua kanssa." nuorukainen sanoi kun he lähtivät kävelemään tien ylitse.
'Kaikki olisi paremmin jos Kazu ja mä.. asuttaisiin yhdessä..' Hana ajatteli. 'Ei tarttisi kestää tätä eron tuskaa ja olla päiviä näkemättä..' nuorukainen jatkoi ajatteluaan ja huokaisi, kasvoillaan surullinen ilme. Käden ote miehen kädestä varmeni. 'Vielä joku päivä..'
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 16, 2007 18:22:26 GMT 3
Hanan sanottua, että tämäkin ikävöisi Kazushia, sai vanhemman hymyilemään. Kazushi kyllä jokseenkin osasi arvata sen, mutta olihan se mukava kuulla se. Mun täytyy oikeesti ehdottaa sitä asuntoa...Viikonloppuna on ehkä vähän huono ku on ne kisat...Äh... Kazushi jälleen kerran pohti millon hän esittäisi ideansa Hanalle.
"Älä vielä kuitenkaa murhedi...Oon tässä.." Kazushi sanoi huomattuaan Hanan kasvoilla surullisen ilmeen. "Työpäivätki pitkistää päivää ja viikonloppu tulee nopeasti.." Kazushi koitti piristellä Hanaa.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 16, 2007 18:29:21 GMT 3
"Joo." Hana sanoi ja vaihtoi ilmeensä pieneksi hymyksi, vaikka pinnan alla olikin haikeutta ja surua. Nuorukainen nojasi hetken päätään vanhemman olkapäähän, kunnes nosti sen ja keskittyi kävelemiseen paremmin.
Hana huokaisi jälleen ja haaveili yhteisestä asunnosta Kazun kanssa, mutta se tuntui todella utopistiselta, eihän Hana edes tiennyt ajatteliko Kazushi moista ollenkaan ja tahtoisiko mies edes muuttaa hänen kanssaan yhteen. 'Voisin tänään töiden tai ajon jälkeen kattoa joitain asuntoja.. Ja voitaisiin kilpailuista seuraavana päivänä mennä kattomaan..' Hana ajatteli ja lohduton hymy alkoi muuttua aidommaksi ja iloisemmaksi.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 16, 2007 18:37:21 GMT 3
Vaikka Hana vaihtoikin ilmeensä hymyksi, Kazushi silti aisti jonkin laista surua hymyn alla. Voi Hana...Välitätkö sä oikeesti musta niin paljon? Kazushi ajatteli ja siirsi katseensa sitten eteenpäin. Hmmh...Onneks me ei jääty vaan ystäviks...Onneks me tutustuttiin vielä paremmin.. Kazushi ajatteli ja ryhtyi syvemmin ajattelemaan menneisyyttä. Hanan ja Kazushin tutustumista ja suhteen kehitystä. Kazushin ajateltua menneisyyttä, Kazushi oli todella onnellinen missä tilassa he olivat nyt.
Kazushi vilkasi Hanaan ja huomasi nyt tällä iloisemman hymyn. Hyvä..Piristit itteäs ennemmän...Mitä ikinä ajattelitkaan.. Kazushi ajatteli. "Mä oon muuten iloinen, että me ei jääty vaan ystäviks.." Kazushi lopulta keräsi rohkeuden sanoa tuon yhden vaivaisen lauseen.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 16, 2007 18:45:49 GMT 3
Hana päätti katsoa asuntoja netistä heti tänään kun pystyisi. Mutta raha olisi ongelma, nuorukaisella ei ollut niin paljoa rahaa maksaa takuumaksuja asunnosta, mikä hieman kirvoitti mieltä. 'Mä en turvaudu äitiin..' nuorukainen ajatteli purren alahuultansa. Hana ei pitänyt siitä, mutta jos hänen äitinsä tyrkytti hänelle rahaa tai pisti automaattisesti tilille, nuorukainen ei voinut siitä kieltäytyä, sillä äiti suuttuisi jos Hana antaisi rahat takaisin..
Hana käänsi katseensa Kazuun kun toinen puhui ja ilme muuttui todella liikuttuneeksi. "Voi Kazu.." Hana kuiskasi ja olisi tahtonut suurinpiirtein kiljua onnesta. Vaikka pään asento sattuikin kaulaan Hana ei tahtonut liikauttaa päätään, vaan tahtoi katsoa rakkaansa kasvoja. "Mäkin olen. Ja mä oon niin onnellinen että pystyttiin silloin kertomaan mein tunteista ja mentiin yhteen." nuorukainen sanoi hymyillen, puristi hellästi rakkaansa kättä.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 16, 2007 18:58:50 GMT 3
Ja hempeät puhumiset jatkuu...Musta on kyllä tullu aikamoine pehmis.. Kazushi ajatteli sanottuaan lauseensa Hanalle. "Niin.." Kazushi sanoi ja ihmetteli kuinka he pystyivät sillon siihen. Kazushi muisteli kuinka kauheita ajatuksia hänellä oli tunteistansa. Kazushi oli sillon varma, että jos Hana tietäisi, niin heidän ystävyytensä loppuisi siihen, mutta molempien onneksi niin ei käynyt. Olis ollu kauheeta jos Hana ei ois osannu vastaa mun tunteisiin... Kazushi ajatteli kauhistuttavaa ajatusta, mutta antoi sen olla sillä asia ei onneksi ollut niin.
"Musta se on haussua kuinka rakkaus voi joskus kolahtaa kumpaankin suuntaan...Se on musta niin sattuman varaista...Muistan ku olin sillon nii varma, ettet sä ajatellu must enempää...Mut kuinkas kävikään.." Kazushi sanoi naurahtaen.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 16, 2007 19:07:40 GMT 3
Hana jäi miettimään aikaa jolloin he olivat vielä ystäviä, ja aikaa kun he alkoivat seurustelemaan. Kaikki oli ollut niin uutta ja outoa Hanalle, pitkän ystävyyden jälkeen tunteet olivatkin erilaiset. Vaikka Hana ja Kazushi olivatkin tunteneet kauan Hana ei ollut koskaan antanut Kazushin ja hänen äitinsä tavata..
Hana nyökkäsi kun Kazushi puhui, hän oli ollut peloissaan Kazun tunteista, että jos toinen ei pitäisikään hänestä samalla tavalla. Nuorukainen muisti sen päivän hyvin, hän oli ollut matkalla Kazun luokse, kertomatta miehelle mitään, kunnes vähän ennen kuin hän oli ollut Kazulla demoni oli hyökännyt hänen kimppuunsa, lähestulkoon kohtalokkain seurauksin.
"Onneksi se päivä ei päättynyt.. Niin kuin se olisi voinut.." Hana kuiskasi hiljaa, se demoni oli ollut vähällä saada hänet. Sade peitti näkyvyyttä sinä päivänä ja liukastutti Hanan ihon niin ettei hän onnistunut pitämään kännykkää kunnolla kädessä kun hän soitti Kazulle demonin hyökättyä. Ja maakin oli liukas, mikä oli johtanut Hanan liukastumiseen ja siihin että nuorempi oli lyönyt päänsä.
"Mä en halua miettiä sen päivän huonompia puolia.." Hana sanoi, ravisti päästään ajatukset demonista pois ja pysähtyi taas liikennevaloihin, kiertäen kätensä Kazun ympärille. "Nyt on nyt." nuorukainen sanoi ja suuteli tunteella miestä huulille.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 16, 2007 19:16:40 GMT 3
"Niin.." Kazushi sanoi ja nyt vasta muisti mitä päivä oli tuonut mukanaan tunnustuksien lisäksi. Outoa...Eilinen oli jokseenkin tärkee päivä ku vein Hanan syömään ja piti antaa koru...Sit sillonki me tunnustettiin..Tosin voi olla ettei oltas tunnustettu jos se demoni ei olis hyökänny....Nytki mä sanoin Hanalle et rakastan sitä...No toivottavasti voidaan puhua sit yhteenmuutosta ilman demoneita.. Kazushi ajatteli ja keskittyi kuuntelemaan Hanaa kun tämä ryhtyi puhumaan.
"En mäkään.." Kazushi sanoi ja kietasi kätensä myös toisen ympärille. "Niin.." Kazushi sanoi ja otti vastaan suudelman Hanalta ja tietenkin Kazushi vastasi siihen refleksin omaisesti. Mä en anna minkään tulla meijän väliin...Sitku tää käsi paranee..Mä aijon kuntoilla enemmän...Et mä voin suojella suo paremmin ku koskaan.. Kazushi ajatteli.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 16, 2007 19:40:12 GMT 3
"Se päivä oli kuitenkin yksi parhaimmista mun elämässäni." Hana sanoi irrottauduttuaan suudelmasta ja katsoi Kazua.
"Ja mä oon varma että tulee vielä ihania päiviä.." nuorukainen jatkoi ja painoi päänsä Kazushin olkaa vasten. Hana ei olisi välittänyt liikkua, vaikka valot vaihtuivat virheiksi, mutta pakko oli, mikä pakko, ihmisiä oli kuitenkin jo aika paljon liikkeellä eivätkä he voineet jäädä tien tukkeeksi. Hana käveli varmoin askelin, vaikkakin kohtalaisen hitain, hän ei olisi halunnut edetä niin nopeasti hänen kotiinsa ja erota pian sen jälkeen Kazusta muutamaksi päiväksi, vaikka puhelimet oli keksitty.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 16, 2007 19:50:24 GMT 3
"Voisin sanoa samaa." Kazushi sanoi takaisin hymyillen. "Mäki.." Kazushi sanoi ja ajatteli päivää, jolloin Kazushi ehdottaisi yhteenmuuttamista ja Hana suostuisi heti. Vaikka se saattoikin olla tulevaisuudessa, Kazushi pystyi kuvittelemaan Hanan iloisen hymyn ja jännityksen, tosin tämä oli ehkä hieman toiveajatteleua, mutta Kazushi uskoi Hanan haluavan myös sitä ajan myötä.
Tien ylitettyä, Kazushi huomasi ympäristöstä, ettei olisi enään pitkä matka. Ärsyttävää..Asutaan näin lähellä, mut silti ei voida nähdä jokapäivä...Ennen nähtiin tosi paljon...Nyt on nii paljo kiireitä ku ei enää opiskele... Kazushi ajatteli ja muisteli aikoja, jolloin he näkivät jokapäivä. Nyt ei ollut kovinkaan erinlaista, mutta vain kaksi päivää tuntui Kazushista viikolta.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 16, 2007 20:04:56 GMT 3
"Kai sä tuut vielä sisälle?" Hana kysyi varmuuden vuoksi, vaikka tavallaan jo tiesi vastauksen, ettei Kazu heti kaikkoaisi paikan päältä pois kun toinen oli saattanut nuorukaisen kotiinsa.
Hana katsoi Kazua hetken aikaa, kunnes kuuli kännykkänsä soivan laukussaan ja irrotti otteensa Kazun kädestä, toisessahan oli muovipussi ja kaivoi kännykän laukusta. 'Äiti..' Hana sihahti mielessään, juuri silloin kun hän äitiään vähiten kaipasi. Hana vastasi puhelimeen iloisesti, vaikkei olisi tahtonutkaan. Äiti kyseli kuulumisia ja menoja, kaikkea sitä normaalia, luullen Hanaa jälleen tämän synnytyksessä kuolleeksi isosiskoksi. Hana vastasi saman kaavan mukaan, millä tiesi ettei saisi äitiänsä järkkymään, tai toisen mielimaailmaa tuhoutumaan.
Hanan äiti kertoi, että oli jälleen pistänyt nuorukaisen tilille rahaa ja Hana tapansa mukaan kiitti ja sanoi ettei se olisi ollut tarpeen. Äiti sanoi ettei toisen tulisi vähätellä ja sanoi sitten että pitäisi lopettaa. Hana sulki puhelimen hyvästeltyään ja tunki sen takaisin laukkuun, ottaen sitten kiinni Kazun kädestä ja pysyi vaitonaisena.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 16, 2007 23:20:11 GMT 3
"Tietenki. Pakkohan mun on Mitsua ja Doppoa tervehtiä." Kazushi sanoi pienesti hymyillen ja vaikka kissojakin oli kiva nähdä, niin suurin syy sisälle menoon oli Hana. Vaikka he eivät viipyisi sisällä kovinkaan kauan, niin se oli aina lisää yhteisaikaa.
Ois kyllä kiva jos Hana sais jotenkin yhdistettyä sen työt mun töihin...Jos vaikka Hana menestyiski kilpa-ajossa....Ja meijä korjaamo haluis jotenki sponsoroida sitä...Sit....No eipä liikaa saa innostua.. Kazushi ajatteli kasvavan hymyn kanssa, mutta lopulta pyyhkäsi sen pois kasvoiltaan. Kazushi ei halunnut petää itseään, joten tämä päätti olla haalveilematta turhia. Tosin yhteinen asunto oli järkevä haaveilun aihe, sehän suurella todennäköisyydellä touteuisikin, sillä Kazushi ja Hana olivat pari, rakastavaiset.
Hanan puhelimen soidessa, Kazushi päästi irti Hanan kädestä ja mietti ketä saattaisi soittaa Hanalle. Kuitenkin Hanan vastatessa puhelimeen ja puhutta hieman, Kazushi tajusi langan toisessa päässä oleen Hanan äiti. Onhan se kiva ku on välittävä äiti... Kazushi ajatteli kun Hanan sanoista selvästi kuului, että äiti kysyi kysymyksiä. Vaikka Kazushi ihaili välittäviä äitiä, tämä ei itse halunnut omaa moista. Ehkä sen takia, kun oma äitinsä oli jokseenkin rasittava tai, että Kazushi ylipäätänsä pitänyt äitistänsä.
"Hmm..." Kazushi meinasi sanoa jotain puhelusta, mutta päätti jättää asian sikseen. Sillä Hanan vaitonaisuus jotenkin käski Kazushin hiljaiseksi. Mä en haluis et mun äiti soittais mulle...Onkohan Hanalla sama? Kazushi ajatteli.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 16, 2007 23:31:20 GMT 3
Hana oli pidemmän aikaa hiljaa, mietti vain äitinsä sanoja ja toivoi ettei hänen tarvitsisi nähdä toista pitkään aikaan. Nuorukainen ei ollut vielä kertonut äidistänsä kaikkea Kazushille, ei kuolleesta isosiskostaan ja siitä kuinka äiti luuli Hanan olevan tämä kuollut isosisko, siitä nuorukaisen nimikin. Hana ei edes muistanut enään oliko Kazu kysynyt hänen nimestään jotain alkuaikoina vai ei. Mutta ei Hana nimeänsä hävennyt, se oli hänelle annettu ja sillä selvä.
Nuorukainen kääntyi kulmasta kuin automatisoituneena ja käveli hetken aikaa, kunnes piti pysähtyä suojatien eteen odottamaan vihreitä valoja. 'Mä en ole nainen.. Mutta on pakko esittää äitille.. Mä toivon ettei koskaan tarvi esitellä äitiä Kazulle..' Hana ajatteli ja veti syvään henkeä, lähtien kävelemään kun sallivat valot paloivat ja kääntyi seuraaviin valoihin. Vaikka ne olivat punaiset, Hana alitajuisesti lähti ylittämään tietä, olettaen että valot olivat vihreät, vetäen Kazua mukanaan, auton lähestyen hurjaa vauhtia vähän matkan päästä.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 16, 2007 23:38:55 GMT 3
Kazushin estettyä kysymyksensä, tämä seurasi Hanan eleitä. Hanasta näki melko selvästi, ettei kaikki ollut niin hienoa ja huolehtivaa heidän välillä. Kazushi halusi tietää miksi Hana reagoi puheluun sillä tavalla, mutta Kazushi ei kuitenkaan aikonut painostaa Hanaa asian kanssa. Hana saisi kertoa Kazushille, jos tämä haluaisi.
Kazushi käveli suojatien ylitse katsellen eteenpäin ja kun Hana ryhtyi kiskomaan Kazushia punaisista valoista, tämä katsahti ympärilleen. Olisi Kazushi muuten sallinut sen, mutta nopeasti matkustava auto läheni pelottavaa tahtia. "Hana!" Kazushi huudahti hälyyttävällä äänellä ja kiskoi Hanan taaksepäin, täpärästi saaden tämän auton alta. Nopea auto senkun kiihdytti ohitse keskisormea näyttäen. Onneks Hana ei kävellyt yksin.. Kazushi ajatteli ja kietoi kätensä Hanan ympärille. "Koita...Olla varovaisempi..." Kazushi sanoi ja olisi voinut itkeä säikähdyksestä, mutta Kazushi ei osannut.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 16, 2007 23:47:41 GMT 3
Hana ei edes tajunnut että oli kävelemässä punaisia päin ja auton alle, ennen kuin Kazu huusi häntä ja nuorukainen nosti katseensa, nähden tumman auton tulevan ja tunsi Kazun kiskovan häntä luokseen. Hanasta aika tuntui hitaalta ja siltä kun hänen jalkansa eivät olisi enään toimineet, silmissä oli tyhjä katse.
Mutta nuorukaisen onneksi Kazushi kiskoi hänet luokseen turvaan. Hana tärisi hullunlailla kun mies kietoi kädet hänen ympärilleen ja puhui jotain mikä kuulosti hänen korviinsa vain pelkältä muminalta, etäiseltä puheelta joka ei kuulunut läheltäkään. Hana kuitenkin nyökkäsi ja painoi kasvonsa Kazun takkia vasten. 'Mä olisin voinut..' Hana ajatteli ja muutama kyynel valui hänen silmistään. Jo toinen kerta tänään, kolmas vuorokauden sisään.
"Anteeksi.. Se puhelu vaan.. Kun äiti soitti.." Hana sopersi, muttei itkenyt paljoa. Muutama kyynel säikähdyksestä valui vielä poskipäillä alemmas.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 17, 2007 18:10:35 GMT 3
Onkohan ketään ollu näin lähellä kuolemaa...näin monesti...ku Hana? Kazushi ajatteli ja puristi Hanan lähemmäksi. Kazushi joskus pelkäsi melkolailla Hanan puolesta, suurin pelko oli se, että Kazushin ollessa poissa Hana loukkaisi itsensä tai, että Kazushi ei pystyisi pelastamaan Hanaa.
"Ei se mitään...Pääasia on että oot kunnossa..." Kazushi sanoi takaisin ja suukotti nuoremman päälakea. Miks aina sinä Hana? Halutaanko sut oikeasti niin paljon pois maailmasta? Kazushi ajatteli ja löysensi haliaan, jotta vanhempi voisi nähdä Hanan kasvot. "Jospa...Jatketaan matkaa.." Kazushi sanoi Hanalle ja pyyhki pari kyyneltä tämän poskilta. Ei Hanan pitäisi mennä töihin tässä kunnossa... Kazushi ajatteli ja toivoi, että Hana saisi jotenkin päivän vapaaksi, mutta se ei luutavasti olisi mahdollista.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 17, 2007 18:20:25 GMT 3
Hana kietoi käsiään Kazun ympärille ja tärisi vielä vähenevin määrin pelästyksestä. 'Onneksi sä olit siinä..' nuorukainen ajatteli kyöhnäsi päätänsä vähän vasten rakastaan.
"Joo." Hana mumisi ja katsoi Kazua kun toinen irrottautui vähän enemmän halauksesta. Nuorempi laski toisen käden sivulleen, toisella otti kiinni Kazun kädestä ja hymyili hiukan. "Okei." hän sanoi ja katsoi valoja sen jälkeen kun mies oli pyyhkinyt kyyneleitä hänen poskiltaan. Valot olivat vihreät ja Hana otti muutaman haperoivan askelen suojatiellepäin, katsoi varmuuden vuoksi ettei autoja tullut ja lähti sitten ylittämään tietä vetäen Kazua perässään.
Hanan kotiin ei ollut paljoa matkaa, talokin näkyi jo lähellä. 'Kisut varmasti kaipaa mua..' nuorukainen ajatteli ja hymyili, oli mukava nähdä rakkaita lemmikkejään.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 17, 2007 18:25:47 GMT 3
"Hmmh.." Kazushi mumahti pyyhittyään Hanan kyyneleitä tarpeeksi. Toivottavasti joku päivä näit tyhmiä juttuja ei tapahdu...Kohta alat pelkäämään varmaan kuolemaa....Toivottavasti nää loppuu.. Kazushi ajatteli odottaessaan tienylitystä. Valojen vaihtuessa, Kazushi katsel ympärilleen ja juuri kun tämä oli lähtemäisillään kävelemään, Hana lähti. Tien ylitettyä Kazushi katsahti Hanan kasvoja, Hana näytti jokseenkin toipuneen äskeisestä, mutta vanhempi kyllä näki ettei nuorempi ollut täysin toipunut.
Jospa pistäisin uuden aiheen pöytään... Kazushi ajatteli. "Mites sun opiskelut sujuu?" Kazushi kysäsi, koittaen saada Hanan mielen pois äskeisestä tapahtumasta.
|
|
|
|
Post by Hana Morimoto on Dec 17, 2007 18:35:33 GMT 3
Nuorukainen käveli haikeana ja potki kengänkärjellään muutamia pikkukiviä tiellä, nosti sitten katseen mieheen kun toinen alkoi puhumaan. "Hyvin.. Kohta pitäisi aloittaa tutkielma jostain vaateajasta.." Hana sanoi. Hän oli miettinyt paljon viktoriaanisen ajan englantia, vaatteet siltä ajalta olivat todella upeita.
"Ja oon jopa jaksanut olla koulussa aika hyvin.." Hana sanoi, hymy kävi suunpielessä. Vaikka välillä olikin hankalaa olla koulussa masennuksen vuoksi viimeiset viikot olivat menneet todella hyvin. Mitä nyt muutama poissaolo sielä täälä.
|
|
|
|
Post by Kazushi Date on Dec 22, 2007 18:08:45 GMT 3
"Hmm...Mitäs vaateaikaa oot ajatellut?" Kazushi kysäsi ja mietti mistä itse kirjottaisi, jos tämä olisi samanlaisessa tilanteessa. En varmaa tekis tält vuosisadalt...Jotain klassisempaa tyyliä...Geishat oli kyl melko hienoja...Hmm...Ehk tekisin euroopasta jonkun...Ranska? Kazushi ajatteli odottaessaan vastausta kysymykseensä.
"No hyvä." Kazushi hymähti pienesti ja todella toivoi, että Hana pääsisi koulusta pois hyvien valmiuksien kanssa. Usein kun Kazushi ajatteli Hanan opiskeluja, tälle tuli mieleen myös nuoremman kiireet. Hanahan käy töissä,sillon tällön kisaa moottoripyöränsä kanssa ja näkee jopa Kazushiakin usein, mutta silti Hana kesti ja löysi aikaa opiskelullensa ja kaikelle muulle tärkeälle.
|
|
