Sairaala

[Hayate Uesaka]

Ambulanssi kaahasi aamuyöstä sairaalan pihalle, kyydissään 16-vuotias nuorukainen, Hayate Uesaka kriittisessä tilassa. Hayatea oltiin puukotettu 3 kertaa. Nuorukainen kuitenkin todennäköisesti selviäisi, mutta siitä ei tulisi helppoa. Teräase oli osunut keuhkoihin, kainaloon ja lantiolle, ja verta vuoti paljon.
Sairaalan oven edessä oli nuorukaisen äiti; rouva Uesaka, itkuisena, matkapuhelin käsissään. Tajuton Hayate otettiin ulos ambulanssista ja vietiin heti sisälle. Oli lokakuun alku, ilma oli siis viilennyt jo todella paljon.

Rouva Uesaka seurasi ambulanssihenkilökuntaa, jotka veivät Hayatea paareilla teho-osastolle, tärisi kylmästä ja kauhusta. Kuinka joku pystyi tekemään hänen pojalleen tällaista? Pian pihaan tuli myös toinen ambulanssi, josta tuotiin Hayaten serkku pois, pahemmassa tilassa kuin Hayate. Hänetkin vietiin teho-osastolle. Rouva Uesaka seisoi neuvottomana käytävässä, kukaan lääkäri tai hoitaja ei tullut sanomaan poikien tilaa tai kertomaan ylipäätänsä mitään muutakaan.
Rouva Uesaka käveli istumaan tuolille, kyynelet vuotivat hänen silmistään eikä hän pystynyt liikkumaan siitä mihinkään. Hetken ajan hän vain tärisi. Hayaten isä ottaisi seuraavan lennon minkä kykenisi Amerikasta Japaniin, Miyako oli ystävällänsä yötä ja 2 vanhinta lasta nukkuivat omissa kodeissaan. Keiichillekin oli ilmoitettu, rouva Uesaka halusi niin, sillä hän tiesi että Hayate ja Keiichi olivat parhaimmat ystävykset.

Hoitaja tuli rouva Uesakan luokse, pyysi täyttämään papereita omassa rauhassa ja lähti sitten muualle. Rouva Uesaka tuijotti papereita, henkilötietoja ja vastaavia kysyttiin. Vapisevin käsin hän kaivoi kynän laukustaan ja luki papereita huolella. Hän täytti ne ja laski viereensä huokaisten.
Pian tuli lääkäri joka kertoi poikien tilat: Hayate ja hänen serkkunsa vietäisiin molemmat leikkaukseen pikimmiten. Ja sen että Hayate selviäisi, mutta serkusta ei oltu niin varmoja. Rouva Uesaka nyökkäsi ja jatkoi istumistaan, kääri takkia enemmän ympärillensä.

[Keiichi Hayashi]

// Ää, just tuon takia sun pitää aloittaa aina ropetukset. Oot niin hyvä näissä. Dx //

Keiichi oli kuullut ambulanssin äänet matkallansa sairaalalle. Sairaala ei ollut kovinkaan kaukana tämän kotoa, joten tämä tyytyi juoksemaan matkan sairaalalle. Keiichi ei olisi pystynyt hillitsemään itseään hitaassa bussissa. Keiichi mietti vain kuumeisesti - jos Hayate ei selviäisikään, mitä tapahtuisi. Tämä juoksi välillä pysähtyi hengittämään kunnolla, muuten tämä oli niin huolissaan.
Tämä ei tiennyt Hayaten tilaa, sitä enemmän tämän ajatukset vain kelasivat mielikuvia Hayaten kuolemasta tai mitä tämän ajatukset saattoivat keksiä.

Astuessaan sairaalaan sisälle tämä hengitti todella raskaasti, iho oli kalpeampi kuin yleensä ja tämä ei edes tarkistanut kasvojansa peilistä ennen sisälle tuloa, tämän ajatuksissa vain pyöri kuinka Hayate voisi.
Nuorukainen tunsi katseita itsessään - kaukaa huomasi jo kuinka panikoivan tai eksyneen näköinen tämä on.
Mies käveli vastaanotolle, vastassa oli kärsivällisen näköinen vaalea nainen. Keiichi yritti kysyä jotain, mutta ei saanut mitään sanaa suustansa vaan käveli nopeasti pois etsien aulaa jossa voisi odottaa Hayatea.
Mies käveli reippaasti kerroksista toisiin. Tämä näki kalpean vanhemman istumassa järkyttyneessä olotilassa, liikkumattomana. Tämä tunnisti naishahmon Hayaten äidiksi, tämä huokaisi syvään.
"Rouva Uesaka?", tämä sanoi varovasti ilmottaakseen läsnäolostansa. Tämä nosti hiukan
takkia ystävänsä äidin harteille ja istuutui viereen odottamaan.
Tämän oli pakko pysyä rauhallisena, mutta Hayaten äidin näkeminenkin tuotti mitä enemmän tuskaa tälle ja tämän kirkkaat silmät alkoivat vuotaa kyyneleitä, mutta tämä vain pyyhki ne nopeasti pois sitä mukaa ja käski itseänsä lopettamaan. Mies odotti hermostuneena kädet ristissä jalkojensa päällä saamatta sanaa suustansa ollenkaan. Jos tämä olisi suunsa avannut niin tämä olisi musertunut itkemään, mutta tämä ei halunnut itkeä äidin läsnäollessa - antaisi vieläkin enemmän surua vanhemmalle.

[Hayate Uesaka]

//no seliseli. DX//

Hoitaja haki täytetyt paperit muutamien minuuttien kuluttua ja lähti viemään niitä jonnekin. Rouva Uesaka kaivoi laukustaan nenäliinan, kuivasi silmiänsä ja poskia siihin. Hän halusi pikimmiten katsomaan Hayatea, mutta leikkaus pitäisi tehdä ensin. Luultavasti keuhkoille ja mahdollisille haavottuneille sisäelimille tehtäisiin jotain ja sitten haavan tikitettäisiin kiinni.

Rouva Uesaka katsoi polviinsa, piti käsiä sylissään. Hän ei ollut edes huomannut takkinsa valuneen hieman, ennen kuin Keiichi saapui paikalle. Kuullessaan Keiichin äänen rouva Uesaka kohotti päätänsä ja hymyili sitten pienesti, yritti näyttää voimakkaalta asian suhteen. "Kiitos." Rouva Uesaka sanoi, hymyili surkeasti. "Hayate viedään kohta leikkaukseen, hän selviää. Yujirosta ei olla niin varmoja.." hän sanoi, katsoi lapsensa ystävää surullisena. Keiichi oli varmastikin juossut sairaalaan, siltä hän näytti.
Sama hoitaja, kuin aikaisemminkin, tuli jo kolmannen kerran rouva Uesakan luokse. "Poikanne viedään juuri leikkaukseen. Yujiro-kun viedään myös, mutta hänen tilansa on todella vakava. Saatte nähdä heidät pikimmiten leikkauksen jälkeen jos kaikki on mennyt hyvin." hoitaja sanoi ja rouva Uesaka kykeni vain nyökkäämään kiitokseksi.

"Haluatko jotain juomista?" rouva Uesaka kysyi Keiichiltä, hän itse kaipasi teetä, niin voisi samalla ostaa automaatista nuorelle miehelle jotakin juomista. Sairaaloissa kun oli automaatit hygieniasyistä. Rouva Uesaka oli juuri nousemassa, kun näki Hayaten huoneen oven aukeavan, ja poika kärrättiin sieltä paareilla ulos, suuntaan jossa rouva Uesaka ja Keiichi istuivat. Rouva Uesaka nosti käden suunsa eteen kun hoitajat ja lääkärihenkilökunta menivät ohi, hissille päin: peitteet olivat veressä ja Hayate ennennäkemättömän kalpea, vieläkin tajuttomana. Rouva Uesaka oli kauhistunut; tekijä oli pakko saada linnaan istumaan! Yujiro onneksi vietiin toiseen suuntaan, eri puolelle sairaalaa leikattavaksi.

[Keiichi Hayashi]

Keiichi katsoi lasiutuneena eteensä, kunnes kuuli hoitajan äänen. Hayaten selviytymisestä tämä huokaisi raskaasti katsoi myötätuntoisena Hayaten äitiä.
Tämä oli pelästynyt kauheasti, kun ei ollut saanut tietoon ystävänsä olotilaa, jos leikkaus epäonnistuisi?
Tämä oli huolissaan ystävästänsä, mutta yritti ajatella jotain muuta.
"Kyllä kiitos..", Keiichi sanoi katsoessaan nuoremman äitiin ja noustessa seisomaan.
Tämä huomasi veriset paarit ja tämä katsoi mielenkiinnoksi kuka siinä oli. Tämän rakas ystävä makasi niissä ja Keiichi tunsi pahaa oloa.
Siinä, että tämän ystävä oli joutunut kärsimään noin paljon ja siksi, että tätä ällötti joksikin nähdä niin paljon verta. Keiichi oli kalpea ja juostessa pintaan noussut punakin oli kadonnut tämän poskilta. Mies tunsi itsessään huononvointisuutta ja istui sitten nopeasti ja hiljaa alas.
Keiichi vain mietti, koskaan hänelleen tärkeä ihminen ei ole joutunut kärsimään noin paljon, kuin Hayate. Keiichin teki vain mieli itkeä niin kauan kunnes kyyneleitä ei enää tulisi vain tämä joutuisi itkemään tyhjää.
Tämä haistoi veren hajun varsin hyvin ja tätä oksetti, mies painoi päätänsä hiukan alas päin yrittäessään saada pahaa oloa pois itsestään.
Tämä katsoi kirkkain, väsynein ja epätoivoisin silmin nuoremman äitiä ja taputti sitten hiukan toista olkapäälle lohdutukseksi. Siitä kyllä hyvin oli voinut lukea "kyllä hän selviää".

Tämä selasi henkilökuntaa katseellaan, tämä vain selasi ajatuksiansa ja sipaisi hiuksiansa korvien taakse nopeasti ja hermostuneesti. Keiichin kädet olivat kylmät viileästä ilmasta ulkoa tullessaan. Mies yritti pysyä hyvässä kunnossa vielä, tämänhän piti tukea ystävänsä äitiä enemmän, kuin tukea itse tarvisi.

[Hayate Uesaka]

Rouva Uesaka istui kalpeana tuolilla, käsi vieläkin suun edessä, ei edes katsonut Keiichin reaktiota, oli niin surullinen ja kauhistunut näkemästään. Hayatesta oli vuotanut vielä enemmän verta kuin ennen kuin poika oli tuotu sairaalaan.
Keiichin taputtaessa Rouva Uesakaa olkapäälle hän katsoi nuorta miestä hymyillen. "Hayate selviää. Hän on ollut aina vahva." rouva Uesaka sanoi, hänen äänessään oli kuitenkin huolta. Paraneminen tuollaisista vammoista ei tulisi olemaan helppoa. Rouva Uesaka huokaisi, olisi vain yritettävä elää huoli rinnalla.

"Mennään hakemaan teetä." rouva jatkoi hymyillen, vaikka olisi tahtonut itkeä huolesta. Hän nousi ja oli hetken paikoillaan, päässä huimasi pahasti. Hetken aikaa seisottuaan rouva Uesaka lähti kävelemään suuntaan jossa tiesi automaatin olevan; suuntaan johon Hayate oltiin viety. Käytävillä kulki satunnaisesti hoitajia ja lääkäreitä, potilaat varmasti nukkuivat eikä omaisiakaan aamuyöstä saanut liiemmin olla. Pian kuitenkin koittaisi aamu, sitten alkaisi kuhina.
Rouva löysi automaatin ja kaivoi rahaa laukustaan, teetä hänelle ja Keiichille.. "Mitä otat?" rouva Uesaka kysyi Keiichiiltä samalla kun mietti minkä teen ottaisi. Oli mennyt kaiketi jo 10-15 minuuttia siitä kun Hayate oli viety leikkaukseen. Rouva Uesaka ei ollut aivan varma kauanko leikkaus kestäisi, mutta tuskin edes tuntia.

[Keiichi Hayashi]

Tämä nousi seisomaan toisen lähdettyä kävelemään tämän edeltä, kuitenkin Uesaka näytti huonovointiselta, joten tämä käveli varmuudenvuoksi toisen takana, heidän astuessa automaatin luokse. Keiichi selasi ympärilleen hiukan katseellaan ja katsoi sitten automaatille päin hiukan mietteliäänä.
Keiichi mietti katsellen automaattia, mutta kertoi sitten totuudenmukaisesti toiselle minkä haluaisi ottaa.
"Vihreää teetä~", Keiichi sanoi.
Tämä mietti Hayaten tilaa ja toivoi Hayaten selvitytyvän, tämä ainakin jäisi Hayaten luokse niin
kauaksi aikaa, kun voisi.
Tätä väsytti jonkin verran, mutta nuoremman ystävän tila sai tämän pysymään hereillä, tee muutenkin auttaisi kummankin oloon.

toivottavasti Hayate nyt selviää.. Jos hoitajat sanovat sen olevan todennnäköistä niin uskosin näin..
Tämä puri huultansa, että saisi muuta mietittävää, Hayten äitikään ei varmasti
paljoa muuta ajattelisi tässä tilanteessa.
Tämä istui satunnaisesti johonkin penkille jossa he voisivat juoda teetä rauhassa.

[Hayate Uesaka]

Rouva Uesaka oli varma että he pääsisivät pian katsomaan Hayatea. Hän oli aivan varma.
"Selvä." Kadiri Uesaka sanoi hymyillen, syötti rahan koneeseen ja painoi vihreän teen nappia. Kone piippasi ja rupesi laskemaan teetä mukiin. Kone piippasi uudelleen kun tee oli valmista ja Kadiri otti mukin pois, laittoi sitten toisen kerran rahaa sisälle ja otti itsellekin vihreää teetä. Teen valuessa rouva vei valmiin teen Keiichille joka odottelikin jo penkillä. Hän palasi takaisin automaatille ja otti oman teensä joka juuri oli valmistunut, palasi sitten penkille Keiichin viereen.

"Miten mallintyösi sujuvat?" rouva kysyi, tahtoi ajatella ehkä hetkellisesti muuta kuin Hayaten leikkausta ja poikansa vointia. Keiichikin varmasti tahtoi, ja mikä muu keino siihin voisikaan olla kuin jutustella niitä näitä, kaikkea erilaista. Rouva Uesaka maisteli teetänsä varovaisesti, jos se sattuisikin olemaan liian kuumaa. Ja ehkä se olikin vähäisen, sillä hän päätti antaa sen jäähtyä.
Sivusilmällä Kadiri katsoi sairaalan aamua; hoitajia ja lääkäreitä sielä sun täälä menemässä työtehtäviin, kotiin tai tauolle. Vaikka rouva yrittikin kääntää keskustelua muualle kuin Hayateen hänen poikansa tila pysyi päässä kuin se olisi sinne ikuisesti liimattu. Ja olihan Keiichikin hänelle kuin oma poika: Keiichi-paralla kun ei ollut äitiä.. Ja rouva Uesaka piti Keiichistä kovasti.

[Keiichi Hayashi]

Tämä vilkaisi taaksensa ja huomasi toisen tulevan, Keiichi istuutui mukavasti tuolille toisen saavuttua ja kysyttyä mallitöistä, tämä hymyili.
"Hyvinhän ne", Keiichi sai sanottua ja otti oitis teen varovasti käteensä puhaltaen sitä hiukan.
"Miten itse olet voinut?", tämä kysyi, nuorempi halusi tietää mitä toiselle kuului, koska tämä
ei ollut tavannut vanhempaa vähään aikaan, eikä olisi kyllä halunnutkaan tavata tälläisissä merkissä toista.
pääsisi jo katsomaan Hayatea..

Tämä keinutti hiljalleen jalkaansa ja maistoi teetänsä, kuitenkin odottaen vielä sen jäähtymistä enemmänkin.
Yö oli ollut enemminkin aika hiljainen, aamulla ihmiset ovat alkaneet mitä enemmän jalkeille ja sairaalassa näyttävästi alkoikin aamu, Keiichi ei ollenkaan ollut huomannut ajan kulua, paitsi odotellessa. Tämä ei olisi pystynyt nukkumaan ollenkaan jos olisi yrittänytkin.
Nuorukainen katsoi toista ja hymyili hiukan nostaen sitten kupin huulilleen ja maistaen teetä,
se oli tälle mieluinen maku.
Mies mietti hetkisen aikaa puhaltaen teetänsä ja maistellen sitä välillä. Silmäillen tietenkin ympärillensä jonkin verran, teetäkin alkoi jo vähenemään.

[Hayate Uesaka]

Rouva Uesaka hymyili nuorelle miehelle takaisin ja huokaisi sitten. "Hyvinhän minä, töiden kanssa pitää vain kiirettä. Ulkomailla matkustelu ei ole kaikkein mukavinta välttämättä." Hayaten äiti vastasi ja joi teestään. Oli hankalaa olla kuoron johtaja ja perheenäiti samaan aikaan, aina piti olla menossa.
Kadiri tiesi että Keiichin päätä painoi Hayaten tila, ja hän toivoikin että he molemmat pääsisivät pian katsomaan hänen poikaansa. Edes Yuuri ei ollut niin rasavilli aikoinaan kuten Hayate tuntuu olevan. Ehkä hän rauhoittuisi tämän seurauksena?

Kadiri joi teetänsä hiljaisuuden vallitessa, ei aluksi huomannut että hoitaja oli tullut hänen viereensä. "Rouva Uesaka? Pääsisitte nyt katsomaan poikaanne." hoitaja ilmoitti hymyillen ystävällisesti ja Kadiri laski kupin kädestään pöydälle, kasvoillaan oudon hämillinen ilme. Jo näin pian? "Selvä. Mennään." hän sanoi hoitajalle sekä Keiichille, nousi ylös ja pisti lähes tyhjän teekuppinsa roskikseen joka oli vieressä. Rouva Uesaka suorastaan vapisi, häntä pelotti Hayaten näkeminen, Hayaten vammojen kuuleminen ja selitykset jatkosta.