Illalla

[Seiichi Takedo]

Valkohiuksinen mies istui maassa, selkä nojasi suljetun vaatteidenvaihto kopin seinään. Maassa hänen vierellään oli tupakka- ja sätkätumppeja, sekä kaljatölkkejä. Tupakka roikkui hänen huulestaan, eikä hänellä ollut hajuakaan vuorokauden ajasta, joka vallitsi, toisaalta, ei häntä kiinnostanutkaan. Valkoinen kauluspaita sopi hyvin hänen hiuksiinsa ja se oli pysynyt yllättävän puhtaana, mitä nyt muutama hiekan murunen sielä täälä. Mustat, löysät, muttei liian, farkut olivat vähän enemmän hiekan peitossa ja mustat maiharit myöskin.

Mies otti tupakan käteensä ja joi kaljasta joka oli hänen toisessa kädessään. Hän katsoi kohti aurinkoa, jonka ei tiennyt laskevan. Pian tulisi yö, mutta tämä mies oli tottunut viettämään yönsä ulkona, kylmässä ja pimeässä. Kotikin tuntui välillä ahdistavalta, ei sieläkään sen parempaa tekemistä ollut kuin vetää pää täyteen alkoholia, lääkkeitä tai huumeita. Miehen laukku oli hänen vierellään, sielä ei oikeastaan ollut muuta kuin huumeita ja alkoholia, sekä hieman rahaa.
Sumeilla sinisillä silmillään hän ei edes pistänyt huomioon vähän matkan päässä kulkevaa pariskuntaa, joka katsoi häntä oudoksuen ja kiihdytti askeliaan. Seiichi hymähti, poltti tupakastaan henkoset, hörppäsi sitten kaljastaan. Aika kuluisi näin ihan tarpeeksi hyvin, ei tarvitsisi murehtia mitään.

//Kaisaa~ ja Sugiyaa~ tseh tseh~<3//

[Sugiya Kuroda]

Sugiya käveli rantatien reunaa reppu roikkuen olalla ja omissa ajatuksissaan. Yleensä hän ei liikkunut siihen aikaan illalla missään, mitäpä tekemistä hänellä olisikaan ollut ulkona siihen aikaan, hänhän ei yleensä kavereitakaan nähnyt muuta kuin koulussa. Tänään hän oli käynyt kaupassa, ostanut jotain ruokaa. Pienemmät kaipasivat hedelmiä, sisko kalaa ja itselleen hän oli sitten ostanut jotain purtavaa illaksi mikä säilyisi pitkään ja voisi mutustella illan mittaan omassa että muuta perhettä ei tarvitsisi häiritä. Turhaa oli tuntea itsensä ulkopuoliseksi, kun parempi oli vaan olla enemmän omissa oloissaan. Siksi merenranta ja pimenevä ilta tuntuivat hyvältä tänään. Hetki oli mukava hengähtää ja saada ilmaa kaikesta muusta sekavasta mistä hän ei vaan jaksanut välittää.

Aurinko oli kai juuri laskemassa, Sugiya varjosti silmiään auringon säteiltä kädellään ja rypisti kulmiaan huomatessaan hahmon nojaamassa kopin seinään. Aluksi hän näki vain siluetin hahmosta hämärtyvässä illassa, mutta käveltyään hieman lähemmäksi, ja automaattisesti ajatuessaan kohti henkilöä hän tunnisti tämän mieheksi jonka oli nähnyt jo pari kertaa aikaisemmin, joskus hieman pahemmassakin kunnossa. Kerran hän oli lähtenyt seuraamaankin miestä, mutta seuraaminen oli katkennut sitten lyhyeen miehen kadotessa johonkin baariin. Koskaan Sugiya ei ollut nähnyt yhtä kaunista ja samaan aikaan niin välinpitämättömän oloista miestä. Hänestä tuntui että voisi vaikka myydä sielunsa että näkisi tuon miehen joskus hymyilevän tai osoittavan jotain tunteita. Ei siinä ollut mitään pahaa että oli kiinnostunut jostakusta joka.. oli jotain noin erikoista. Jos hän vaan pääsisi katsomaan tuota miestä vähän lähempää hän ajatteli lumoutuneena. Mies näytti olevan muissa maailmoissa kuten aina.

Sugiya painoi kätensä nyrkkiin jännityksestä ja puri huultaan. Hiekasta pääsi vaimea rahina ja hän odotti että mies kääntyisi hänen päin kuultuaan hänen askeleensa, ja jännittyi entisestään. Hän piti katseensa tiukasti miehessä, eikä katsonut ollenkaan jalkoihinsa. Sopivasti sattuva kivi tönötti hiekan seassa juuri kun hän oli parin metrin päässä miehestä. Tapahtumakulku meni suurinpiirtein näin : Jalka tapasi kiven ja jalka upposi kiven alla olevaan monttuun ja Sugiya kaatui päistikkään maahan suoraan Seiichiin viereen niin että hiekka pöllähti.
"Voi saatana!" hän kirosi mielessään, helahti noloudesta punaiseksi. Hän kompuroi pystyyn vaivalloisesti.
"...Anteeksi." hän sanoi ja puisteli vaatteitaan ja oli sitten jo lähdössä, mutta sitten polvi (joka oli iskeytynyt kiveen) teki tenät ja hän huomasi kuinka helvetisti siihen sattui. Hän puri hammasta ja istahti sitten kivelle pidellen polveaan.

"Sugiya Kuroda, hei." hän sanoi kun ei parempaakaan sanottavaa keksinyt. 'Miksi joku noin kaunis ... (ja joka on näemmä aika humalassa) ... edes vaivautuisi sanomaan mitään minulle? .. mutta viimein näen hänen kasvonsa näin läheltä!' hän ajatteli ja pelkästä siitä ilota hänen sydämensä jätti yhden sykäyksen välistä.

// ei mitään parhaimpia iskurepliikkejä Sugiyalla ;___; Mutta aattelin että ei se Seiichi sitä edes huomaa jos se ei vähintään lennä suoraan sen nokan eteen //

[Seiichi Takedo]

Mies poltti vielä muutamat henkoset tupakastaan, tumppasi sen ja lähes heti sytytti uuden. Seiichillä oli tapana polttaa lähes ketjuun ja juotuaan alkoholia tupakkaa tuntui menevän vielä enemmän. Muutama lintu lensi läheltä miestä, mutta hän ei pistänyt niihinkään huomiota, miksi olisi edes tarvinnut?
Auringonlasku väreili meren pinnalla monine väreineen, laski yhä alemmaksi. Taivas oli todella hienona, jopa tämä valkohiuksinen mieskin huomasi sen. Mutta se ei sytyttänyt häneen minkäänlaisia tunteita, se oli yksi pieni juttu muiden joukossa. Kuten se, että hän kaivoi uuden kaljan laukusta sen tilalle jonka samalla hörppäsi loppuun. Kaljatäölkki pääsi tumppien seuraan hänen vierelleen, roskakori olisi ollut kulman takana, mutta Seiichiä se ei kiinnostanut. Joku muu tulisi siivoamaan viimeistään aamulla hänen jälkensä, kun hän olisi kadonnut jonnekin muualle.

Seiichi sulki silmänsä samalla kun pieni tuulenpuuska heilautti hänen hiuksiaan, kuuli jonkun kävelevän rannalla, aivan kuin häntä kohden. Mies oletti, että joku oli tunnistanut hänet ja halusi ostaa huumeita. Tänään hänellä ei kuitenkaan ollut kuin itselleen, sillä hän oli hieman rajoittanut huumeiden myyntiä. Poliisit olivat taas viime aikoina ollut aktiivisia ja piti olla varovainen ettei jäisi kiinni. Elämä vankilassa ei kuitenkaan muuttaisi teoriassa paljoakaan Seiichin elämästä.
Jonkun kaatuessa miehen viereen hän vain vaivautui aukaisemaan silmänsä, pistämään tupakan huultensa väliin hetkeksi ottakseen henkoset siitä ja joi sitten kaljastaan. "Joku tohelo, joka on ollut liian kauan ilman aineita.." valkohiuksinen mietti, poltti taas tupakastaan. Hän ei edes reagoinut, kun kuuli nuoren pojan äänen pyytävän anteeksi, alkoi olettamaan että aivot tekivät taas omiaan huumeiden vaikutuksen alaisena. Näin oli tapahtunut aikaisemminkin, että mies kuvitteli vain jonkun tulevan hänen luokseen.

Seiichi käänsi hieman silmiään nuoremman esitellessä itsensä. Yleensä huumeiden tekemät illuusiot olivat erilaisia, ehkä tämä olikin totta. Etuhiustensa alta mies katsoi hetken aikaa poikaa, oletti nähneensä hänet jossain, muttei ollut varma. "Jos sä tulit ostamaan huumeita niin mulla ei ole nyt yhtään." Seiichi mumisi tupakka huultensa välissä, nosti toisen jalkansa koukkuun. Poika, Sugiya, ei kyllä näyttänyt siltä että käyttäisi, tai ylipäätänsä ostaisi, huumeita, mutta aina ei voinut olla varma. Mies käänsi katseensa takaisin merelle ja otti tupakan pois huultensa välistä, puhalsi savut ulos tyylikkään rauhallisesti.
Tilanne oli Seiichin mielestä ehkä hieman unenomainen, harvemmin huumeenostajat esittelivät itseään hänelle. Seiichitä ei kuitenkaan sen kummemmin jaksanut kiinnostaa, vaan hän käänsi silmänsä, mutta vain hetkeksi, poikaan havaitakseen mustat hiukset ja vihreät silmät, jotka tuikkivat enemmän elämäniloa kuin hänen siniset vastaavat. Mies hymähti, poltti savut ja tumppasi tupakan hiekkaan.

//Uu, flirtti heti nuoremmalla päällä. xD khii. ;---D tainnut ihastua Seiichiin nähtyään hänet muutaman kerran. x)//

[Sugiya Kuroda]

// Lol tosi flirtti jo XDD ... No minkäs nuori hormooneilleen ja tunteilleen mahtaa. Tuommonen hunks kun toinen on, vaikka onki aika sekaisin //

Sugiya värähti kun vanhempi mies käänsi katsettaan. Hän puisti kiivaasti päätänsä hämmentyneenä toisen vastauksesta. Mitä ihmettä hän huumeilla tekisi? Pieni ymmärryksen valo syttyi hänen päässään ja hän tajusi että tämä mies kai välitti ammatikseen huumeita.
'Miksi kukaan ylipäätänsä lähtee sellaiselle alalle?' hän ajatteli ja pudisti päätänsä vielä uudestaan.
"En minä huumeita sinulta halua.." hän vakuutti ja pyyhki hiekkaa housuistaan, oikeastaan vaan siksi että kädet kaipasivat jotain tekemistä. "Satuin kävelemään tästä ohi ja sitten kävelin tänne ja kompastuin ja.. siksi pyysin anteeksi." hän selitti ja koetti tavoittaa miehen katsetta ja kun hän huomasi tämän katsovan häneen päin hänen sydämensä alkoi hakata vielä kiivaammin. Tupakanhaju kutitteli hänen nenäänsä, mutta hän veti silti syvään henkeä enimmäkseen saadakseen ajatuksensa selvemmiksi.

Kädet jotka pitivät tupakkaa olivat hämärtyvässä illassa ja sen valossa melkein yhtä valkeat kuin paita joka miehellä oli päällään. Noin siististi ja järkevästi pukeutuneena hän ei olisi ikinä uskonut miestä huumekauppiaaksi, varmaankin omien mielikuviensa takia. Toinen näytti aivan enkeliltä, jopa noin hiekkaisena ja sameakatseisena, mutta oliko tämä sisältä sitten täysin mätä? Miten kukaan päätyi tällaiseen tilaan ja miksi? Sugiyan teki mieli kysyä mieheltä jotain mutta puristi sitten vaan kätensä nyrkkiin ja mietti ensin hetken.
"..ei mulla ole edes rahaa millä ostaa. Huumeet.. nille voi menettää kokonaan itsensä.." hän jatkoi kömpelösti edellistä lausettaan ja tiesi kuulostavansa naurettavalta kun meni laukomaan jotain sellaista huumekauppiaalle. "Mulla on vielä koko elämä edessä enkä aijo hukata sitä." hän sanoi ja koetti kuulostaa vakuuttavalta.

Oikeastaan hänellä ei ollut mitään erityistä sanottavaa tai kokemusta. Elämääkään hänellä ei ollut edessä, tai oli mutta mitään lupaavaa tulevaisuutta ei. Hän halusi kuulla tuon miehen puhuvan. Hän katsoi kun toinen tumppasi tupakkansa hiekkaan välinpitämättömänä ja tunsi itsensä aika lailla pieneksi siinä istuessaan paljon vanhemman lähellä polvi jomottaen ja näemmä myös verta vuotaen minkä hän totesi vilkaistuaan siihen. Hän kosketti haavaa sormillaan ja tutkaili omaa vertansa mielenkiinnolla. Haavaan ja polveen sattui, mutta se oli pieni maksu siitä että hän sai tekosyyn istua siinä vielä hetken. Hän katsoi miestä ja sitten verisiä sormiaan ja painoi kätensä nyrkkiin tiukasti.

[Seiichi Takedo]

//No niinpä ja nuorilla kun ne jyllää vielä voimakkaammin. xD voi lol. xD no, tiedämme jo varsin paljon heidän tarinaansa. ;o//

Seiichi hymähti, joi kaljastaan. Mitä sitten nuorukainen istua möllötti tuolla kivellä? Kuuluiko kenties poliisivoimiin? Sinäänsä Seiichiä ei jaksanut kiinnostaa. "Kävelee ohi kävelemällä mua kohti..? Jo on ajatukset." mies ajatteli, venytteli käsiään hieman, sulki silmänsä. Eipä pojasta sinäänsä ollut mitään haittaa, istukoot siinä niin kauan kuin haluaisi. Voi olla, että Seiichi lähtisi pian jonnekin muualle, ehkä baariin, ehkä kotiin. Nukkumaan. Väsymys alkoi painaa jo liikaa päälle, sillä hän ei ollut taaskaan saanut kunnolla unta viimeiseen viikkoon. Niinpä mies haukotteli, hörppäsi sitten kaljastaan.
Mies oletti, että poika oli jotenkin todella jännittynyt, tuntui tapittavan häntä vihreillä silmillään lähes koko ajan. Jotenkin se sai valkohiuksisen hermostuneeksi, pienellä tasolla, pojalla oli pakko olla muukin tarkoitus kuin pelkkä ohitse kulkeminen. Seiichi oli monta kertaa tuntenut silmät perässään, uteliaat sellaiset ja ne silmät varmasti kuuluivat Sugiyalle, joka nyt istui hänen vieressään. Sillä se sama tuntemus hiipi pitkin miehen vartaloa, voimakkaampina ja vaimenevina tuntemuksina.

Seiichi kuunteli vain puolella korvalla mitä nuorempi selitti, hymähti sitten. "Ootko sä varma ettet oo hukannut sitä jo?" mies kysyi, katsoen Sugiyaa jälleen sivusilmällä. Nuorukaisen äänessä oli värähtänyt hitusen epävarmuutta ja Seiichitä kiehtoi tämä tilanne, kun joku tuli vain muina miehinä puhumaan hänelle. Mies joi kaljan loppuun ja tämä tölkki myöskin päätyi muiden roskien joukkoon hiekalle.
Mies huomasi veren nuoremman polvessa. Veri oli aina kiehtonut häntä, ehkä liiaksikin, mutta koskaan hän ei ollut tappanut veren vuoksi. Seiichi nosti kätensä, hipaisi Sugiyan polvea niin että hädin tuskin koski sormellaan siihin ja toi sitten käden naamansa eteen. Veri oli todella tummaa ja se tuoksui suolaisen makealle. Sitten mies, kylmän rauhallisesti, pisti sormensa huulilleen, niin että veri pääsi hänen huulilta suuhun, ja hän maisteli sitä. Seiichin mielestä pojalla oli erittäin hyvänmakuinen veri, sitä tuskin oli pilattu päihteillä millään tavalla. Ja ehkäpä nuoremmalla oli myös terveellinen ruokavalio, mutta miestä ei kiinnostanut, ajatukset saivat jäädä ajatuksiksi ja kaikota.

Aurinko oli jo lähes laskenut, vain pieniä säteitä näkyi horisontissa. Katuvalot ja valot rannalla alkoivat hiljalleen syttymään, myöskin lamppu kopin seinässä vähän matkan päässä. Se loi himmeää keltaista valoa heidän läheisyyteen, ja Seiichi päätti että oli jälleen tupakan aika.

[Sugiya Kuroda]

Sugiyasta tuntui kuin toinen olisi iskenyt häntä palleaan miehen kysymyksen johdosta. Miten joku pystyi jostain pienestä äänenpainosta tai värähdyksestä huomaamaan jotain tuollaista jos itse kehtasi olla noin sulkeutunut muulta maailmalta? Hän vältti tällä kertaa katsomasta mieheen ja kysyi itseltään mielessään sen saman kysymyksen jonka perään syntyi monta uutta. 'Olenko minä oikeasti hukannut elämäni? Vai onko minulla sitä koskaan ollutkaan? Mitä ihmeen menetettävää minullakaan omassa elämässäni on?'
Hän ei enää katsonut Seiichiin, koska pelkäsi omien silmiensä paljastavan liikaa. Hän oli niitä ihmisiä joilta yleensä tunteet ja joskus ajatuksetkin pystyi lukemaan kasvoilta.

"... Oli miten oli, en halua elää kellekkään muulle vaikka minulla ei olisikaan mitään omaa. Joku päivä vielä.." hän nielaisi ja hukutti kysymykset jonnekkin syvälle sisäänsä.
"..joku päivä vielä pystyn elämään sellaista elämää mitä aina olen toivonut. Ja se kaikki on kiinni vain musta itsestäni.." hän lisäsi jo varmemmalla äänellä ja pystyi jo katsomaan vanhempaa miestä päin. "En jaksa elää päivääkään jos en pidä mitään toivoa yllä tai pysy optimistisena. Minkä minä itselleni mahdan?"

Hän vaistomaisesti jäykistyi kun Seiichi hipaisi verta hänen polvestaan ja hän seurasi katsellaan kun tämä maistoi sitä. Sugiya huomasi hengästyvänsä ja olo oli mitä merkillinen, sydän hakkasi ihan hulluna. Hän nielaisi ja kääntyi poispäin miehestä, välttääkseen tätä kun tämä näytti olevan aivan ei moksiskaan. Hän ei voinut olla miettimättä miksi tämä oli niin tehnyt. Jospa toinen olikin jonkinmoinen pervertikko joka tykkäsi raiskata nuoria poikia tai muuten vain ahdistella?
"Missä sinun omasi sitten on? Onko sinulla elämäsi omissa käsissäsi?" hän kysyi toiselta vaikka saattoi aivan hyvin vääntää veistä haavassa mistä itse ei ollut tietoinen. Jos toinen kuvitteli voivansa pystyä arvioimaan häntä niin helposti niin oli hänelläkin oikeus osoittaa että ei ollut aivan sokea sille että toisella olivat myös asiat vinossa. Kyllä toisin kuin hänellä, mutta joka tapauksessa. Uhma kumpusi hänen sisältään eikä hän halunnut jäädä yhtään sen huonommaksi kuin tämä mieskään.

Sugiya ei edes huomannut valojen syttymistä ennen kuin huomasi että vanhemmasta miehestä lankesi varjo tämän jättämien tupakantumppejen ja tyhjien pullojen ylle ja mies näytti katulampun valossa vielä vaaleammalta ja kalpeammalta. Sugiya ei pitänyt pimeästä. Ilman valoa se tuntui ympäröivän hänet ja pitemmän päälle se alkoi kuristaa kurkkua.. ja tuoda ikäviä muistoja. Jos hän pitäisi katseensa tässä toisessa miehessä niin ehkä hän ei huomasikaan pimeää. Ajatus kotimatkasta kylmäsi, mutta hän siirsi sen syrjään mielessään.

"Mikä sinun nimesi edes on?" hän kysyi sitten vielä.

// XD Toivottavasti ei liikaa.. no ei. Kyllä sitä jännitystä silti riittää.//

[Seiichi Takedo]

Seiichi kuunteli pojan sanomisia, sytytti tupakan, poltteli sitä miettivän näköisenä, vaikkei edes paljoakaan miettinyt. Pojan sanat suorastaan naurattivat häntä, niin hänkin oli kaiketi joskus ajatellut, mutta ei siitä mitään tullut.
"Hyvä ajatus, mutta sä et voi pitää varmuutta siitä ettei joku tule ja pasko sun elämääsi taas." mies sanoi puhaltaessaan savut keuhkoistaan ulos, naurahti todella hiljaa loppuun, lähes epätoivoisesti. Seiichi päätteli, että pojallakaan ei välttämättä ollut kaikki hyvin, mutta hän ei ottaisi sitä murheekseen. Sugiya oli vain joku satunnainen, ehkä vain kuviteltu, jopa takauma omasta menneisyydestä..

"Elämäni ei kuulu muille." mies sanoi kylmästi, katsoi nuoremman verta sormessaan ja tupakan filtterissä. Tosiasiassa Seiichi oli erittäin tyytyväinen tämän hetkiseen elämäänsä, enemmän tyytyväinen kuin siihin helvetiin lapsuus- ja nuoruusvuosina, jota hän jatkuvasti yritti unohtaa. Elämä hänen mielestään oli yksi helvetinmoinen klisee, taakka, jolla ei tehnyt mitään. Jokainen elämä oli hänen mielestään kärsimysnäytelmä, josta ei päässyt eroon. "Sinä taas näyttävästi jakelet elämääsi tuntemattomille joita seuraat kadulla? Luuletko pääseväsi sillä johonkin?" Seiichi esitti vasta-argumenttinsa, naamallaan yhä se normaali ilme, joka ei ollut vaihtunut kertaakaan minnekään. Sugiya oli ilmiselvästi mielikuvituksen tuotetta, jotain menneisyydestä, joka yritti taas ajaa miestä kuolemaan.

Mies käänsi silmänsä Sugiyaan toisen kysyessä hänen nimeään. Tupakka kävi suussa, pääsi taas sormien väliin, mutta siitä suoraan huulten väliin ja jäi siihin. Seiichi koukisti toisen jalkansakin, pisti kädet polviensa päälle ja katsoi tummalle merelle päin. ".. Seiichi.." valkohiuksinen tyytyi vain kertomaan etunimensä, sukunimellä ei niinkään ollut väliä ja hän oli suunnitellut vaihtavansa sen vielä, tahtoi menneisyytensä kariutuvan, kaikki muistot isästä..

//Jännitystä kyllä. ;--D ah, ja min niin pidän tästä pelistä, varsinkin tästä alusta!//

[Sugiya Kuroda]

Se kaikki mielihyvä minkä hän oli saanut toisen hetkittäisestä kosketuksesta ja puheesta tuntui melkein haihtuvan kuin mies lopulta avasi sanaisen arkkunsa. Sanat olivat teräviä eikä niissä kuultanut yhtään myötätuntoa. Sugiya ei ollut oikeastaan minkäänlaista myötätuntoa odottanutkaan, mutta silti sanat satuttivat sillä ne osuivat juuri siihen herkkään kohtaan sydämessä josta kaikki hänen epäilyt ja pelot kumpusivat. Sugiya puri huultaan ja katsoi Seiichitä suoraan silmiin, siinä määrin mikäli sai tavoitettua miehen katsetta.

"No sitten se on minun ongelmani jos joku tulee ja paskoo elämäni." Hän sanoi kylmästi ja pohti mistä tuollaiset puheet mahtoivat loppujen lopuksi kummuta. Ehkä nyt puhui sittenkin kokemuksen syvä rintaääni. Pieni vire äänensävyssä viittasi johonkin syvempään ja pojan kiinnostus heräsi jossain syvemmällä.
"Minulla ei ole ihan noin kyyninen asenne elämääni kuin sinulla.." Seichii lisäsi ja oli nousta taas kiveltään, mutta polvea kirveli vielä sitä vertaa että hän antoi olla. Hän irvisti ja pyyhki haavasta hiekkaa että käsi sotkeentui omaan vereen ja hän katsoi Seiichiä alta kulmien pyyhkien kätensä sitten hiekkaan mihin jäi tumma tahra vaikka verta ei ollut edes järin paljon. Oman tai toisten veren näkeminen ei ollut saanut koskaan Sugiyaa erityisen heikoksi tai huonovoivaksi kuten muilla perheen jäsenillä tuntui olevan. Verellä ei ollut väliä. Se vaan osotti että hän oli edelleen elossa vaikka hänen kokoe elämänsä tuntuikin kuolleelta.

"Jos minä en tule näkemään sinua enää koskaan tämän jälkeen, niin mitä haittaa siitä on vaikka paljastaisin kaikki pimeimmät salaisuuteni sinulle?" hän sanoi jättäen huomioimatta vanhemman miehen torjunnan hänen kysymykseensä tämän elämästä. Turhia kysymyksiä ei näemmä auttanut esittää.
"Ja mistä sinä päättelet että minä olen seurannut sinua pitkään?" hän lisäsi huomattuaan toisen jälkiliitteen kysymykseen liian myöhään, jättäen sen aluksi huomioimatta selvänä totuutena. Seiichi oli osunut naulan kantaan. Häntä hermostutti toisen suorasanaisuus, mutta arveli pystyvänsä tottumaan siihen jos hän vain saisi sanottua samalla mitalla..
"En ehkä saavuta sillä mitään mutta... eihän sitä koskaan voi tietää." Sugiya sanoi ja kohautti pienesti harteitaan.
'Tämä tulee olemaan ilta joka ei koskaan toistu. Hän varmaan muuttuu tuhkaksi jos häneen koskee, tai jos käännän katseeni hän on jo kävellyt pois enkä näe häntä enää ikinä.. Jos en vain päästä irti voin olla tässä vielä hetken pitempään. Sanoit minulle mitä vain..' hän mietti ja antoi lihastensa pikkuhiljaa rentoutua.

"Seiichi.." Sugiya toisti toisen nimen kokeillakseen miltä se kuulosti hänen omassa suusaan. Hän sanoi nimen hiljaa ja tarkkaili toisen kasvoja tutkivasti ikään kuin yrittäen yhdistää nimen ja miehen samaksi hahmoksi. "Pidän siitä." poika sanoi hetken mielijohteesta ja hymyili niin että hymy ylsi silmiin asti. Hymy joka syttyi yleensä vain vaikeimman kautta ei tuntunut juuri sillä hetkellä pahalta. Vaikka hän ei vaalean miehen mielestä mitään mutta kuin roskaa, vaikka ilta pimeni yhä enemmän Sugiyan ympärillä ja Izumi tulisi olemaan niin vihainen hänen oltua näin pitkään tietämättömillä. Pelkkä nimen kuuleminen tuntui jo pieneltä lahjalta, vaikka hän huomasi että omasta sukunimestään mies oli vaijennut. Eihän sillä oikeastaan ollutkaan väliä koska he eroaisivat kuitenkin pian. Sugiya pyyhkäisi muutaman hiussuortuvan silmiltään ja alistui kuulemaan mistä mies oli päätellyt hänen seuranneen häntä.

// Hauskaa tämä on. Sugiya yrittää ainakin kovasti. Ainakin sain sen puhua päpättämään jotain XDD //

[Seiichi Takedo]

Mies katsahti nopeasti Sugiyaa, mutta käänsi katseensa. Silmiin katsominen ei todellakaan kiehtonut häntä ja poika näemmä yritti saada katsekontakia. Se ärsytti Seiichitä, eikö hän saisi koskaan olla rauhassa?
"Niin. Sinun ongelmasi eikä kenenkään muun." mies sanoi ivaillen takaisin vaatimattomalla äänellään. Tupakka sauhusi edelleen hänen suupielessään, kunnes Seiichi tajusi ottaa siitä henkoset, eikä välittänyt siitä että Sugiya sanoi hänellä olevan kyyninen asenne. Seiichi sai olla juuri semmoinen mitä halusi, eikä muilla olisi minkäänlaista urputtamista siihin. Mies alkoi olla ehkä hieman ärtynyt, pojan käytös ei miellyttänyt häntä. Ja se että toinen jatkoi vain kyselemistään ja kyselemistään.

"Ei kiinnosta, se tässä haittaa." Seiichi sanoi lähes murhaavasti ja nousi ylös seisomaan, ei edes horjahtanut vaikka siinä tilanteessa, aineissa ja alkoholin vaikutuksen alaisena, olisi kuvitellut. Nyt mies katsoi suoraa poikaa kasvoihin, uhmakkaalla ilmeellä. Hän sivuutti aluksi nuoremman kysymyksen, katsoi vain toista ja pitkän hiljaisuuden jälkeen käänsi kasvonsa merelle päin. Hän oli edelleen hiljaa kun Sugiya vielä maisteli hänen nimeä suussaan ja mielessään, heitti tupakan hietikolle jättäen sen savuttamaan onnettomasti. Tuulenpuuska kävi ja heilutti hänen valkoisia hiuksia.
"Kyllä sen huomaa, että joku seuraa. Se on se sama tunne selässä, kun sama ihminen seuraa." mies rupesi puhumaan, synkän kujeilevalla äänellä, kääntyi nostamaan laukkunsa hiekasta, samalla pudisteli vaatteitaan hiekanjyvistä. Sitten mies kääntyi, käveli muutaman askelen Sugiyaa kohden ja pysähtyi pojan eteen. "Eikö sun ikäisten pitäisi olla jo nukkumassa?" hän kysyi ivaten, muttei jäänyt odottamaan vastausta, vaan lähti kävelemään rantahiekkaa pitkin, ties minne tahtoi. Mutta kotiin ei vielä, kuitenkin pois pojan luota, toinen alkoi jo ärsyttämään. Ja taakka muuttuisi isommaksi jos poika aukinaisine polvine seuraisi.

Seiichin kävelytahti ei kuitenkaan ollut mitään maailman nopeinta päihteiden vuoksi. Kävely oli suorastaan mutkittelevaa, askelet olivat eri kokoisia ja tasapaino pahassa hukassa. Seiichi ei voinut muuta kuin rojahtaa hiekalle polvilteen, ei pystyisi kävelemään enään montaa metriä, oli tullut taas vedettyä liikaa huumeita ja alkoholia sekaisin.

//perään sieltä! XDD muahhaha. en tiä tuliko pitkä vai lyhyt vai jotain siltä väliltä, mutta toivottavasti kelpaa. ;] kovin puhelias tuo Sugiya. xD Seiichi inhoo sitä jo nyt. xD//

[Sugiya Kuroda]

Sugiya mutristi suutaan harmista ja hymy haihtui äkkiä. Säpsähtäen Seiichin noustua ylös niin nopeasti ja varmasti humalastaan huolimatta hän ei osannut muuta kuin seurata katseellaan tätä. Viimein kun hän kohtasi miehen katseen kunnolla ensimmäistä kertaa hän joutui katsomaan miestä niska kenossa ylöspäin katsoen itse kököttäen yhä kivellään. Katse kesti pitempään kuin hän oli kuvitellutkaan ja hän tuijotti mahdollisimman uhmakkaasti takaisin, voimatta kuitenkaan olla huomaamatta miehen kauniin sinisten silmien sävyä ja varmaankin huumeiden takia suurentuneita pupilleja. Mies tuntuin niin järkyttävän suoraryhtiseltä ja pitkältä juuri sillä hetkellä. Hän itse ei liikkunut paikaltaan minnekkään ja toisen kääntäessä katseensa merta kohti hän katsoi kun merituuli puhalsi valkeiden hiusten läpi jotka kehystivät aina niin ilmeettömiä kasvoja.

'Oliko minun tuijotukseni niin läpitunkevaa, että hän vielä aisti ja tunnistikin sen..?' hän mietti hajamielisesti ja pyyhki hiuksia silmiltään koska tuuli puhalsi niitä yhä uudestaan ja uudestaan silmille. '..näemmä. Kai sitten..'
Seiichiin kääntyessä taas häntä kohti hän kapusi jo kiveen nojaten seisomaan ja rypisti kulmiaan ja suutahti toisen ivallisesta kysymyksestä. Miehen lähdettyä kävelemään jo poispäin hän tiuskaisi tämän selälle: "Minkä ikäiseksi sinä minua oikein kuvittelet?!"
Hän lähti talsimaan miehen perään verkkaiseen tahtiin, hän ei aikonut jäädä yksin pimeälle rannalle seisomaan ja jättää tuota miestä vielä rauhaan. Hänen läsnäolonsa ei tainnut miellyttää miestä ja hän ei tiennyt oikein saiko siitä mielihyvää vai mielipahaa. Jonkinmoinen huomio tuntui kuitenkin hyvältä, oli se millaista tahansa. Yleensä häntä ei kiinnostanut järin yrittää näin kovasti saada kontaktia kehenkään.. jos ei kiinnostanut niin sitten ei vaan kiinnostanut ja silloin hän antoi vain olla. Hän katsoi hieman huolestuneesti Seiichin horjumista mutta hän kulki vielä tämän perässä jyrsien alahuultaan ja pitääkseen tasaista tahtia saavuttaakseen tämän. Hiekkaa tunki kenkiin ja kaikkialle. Polvea hieman vielä pakotti mutta ei enää pahemmin.

Sugiya älähti Seiichiin rojahtaessa maahan ja hän ryntäsi tämän luokse kumartuen tämän puoleen. Hän oli tarttua tätä hartioista tukeakseen tätä, mutta jätti sen sitten tekemättä. Mies ei välttämättä tykkäsi kosketuksesta yhtään. Sugiya laski kätensä sivuilleen huolellisesti ja kysyi sitten vasta: "Oletko kunnossa?" Hän kysyi vaikka näki että toinen ei ollut. Hän kosketti toista kevyesti olkapäähän eikä tiennyt yhtään mitä tehdä.

// Aaagh tuli tässä ennen lähtöä vähän kiire kirjoittamisen kanssa :I Toivottavasti ei jäänyt liian yksipuoliseksi. //

[Seiichi Takedo]

Miehen rojahdettua polvilleen hän rupesi nauramaan pojan äskeistä uhmakasta katsetta ja kivahdusta. Sugiya oli kuten kaikki muutkin teinit, ärtyivät iästä puhuttaessa. Seiichin ivallinen nauru ei tuntunut saavan loppua ja hän joutui pitämään vatsastaan kiinni, koska siihin sattui.
Hiekka oli täälä toisaalla paljon viileämpää, mukavan viileätä kuin siinä paikassa missä mies oli istunut tuntikausia. Hän työnsi kätensä hiekkaan, hihitteli vielä oudosti, mutta lopetti kun tajusi pojan seuranneen.

Seiichi ei kääntänyt katsettansa nuorempaan, veti vain huulensa yhdeksi viivaksi. Mitä toinen tahtoi hänestä?
"..." Seiichi ei jaksanut vastata pojalle, nosti kätensä ja otti Sugiyan käden pois olaltaan nopealla liikkeellä. Hän ei pitänyt koskemisesta, ei ollenkaan. Se toi vain pahoja muistoja jotka mies yritti poistaa mielestään. "Tarpeeksi hyvässä." valkohiuksinen vastasi lopulta ja nousi sitten seisomaan. Hetken aikaa hän haki tasapainoaan, kunnes katsoi taas Sugiyaa. "Mitä sä musta oikein haluat pentu?" valkohiuksinen kysyi kyllästyneellä äänellä, katsoi poikaa vielä hetken aikaa kunnes käänsi katseensa pois. "Tajuatko että sä olet rasittava kun sun pitää ensin seurata ja sitten väen vängällä änget mun seuraani.." Seiichi jatkoi puhuen hiljaa, kietoi kädet omalle vyötärölleen. Mikään ei ollut niin rasittavaa kuin joku Sugiyan kaltainen kakara, joka vain seuraisi häntä. Oikeastaan, Seiichi päätti sen vasta äsken, kun Sugiya oli tupsahtanut hänen läheisyyteensä jostain. Häntä ei jaksanut kiinnostaa ja toivoi että tämä jäi ainoaksi kerraksi kun poika tungetteli hänen lähelleen.

//Tsk, joku lyhyt, mutta ne liikkui sen verran ettei voi oikeastaan kirjoittaa sen kummempaa, kun sitten menee niin sekavaksi. ja sitten kun tuo vielä selittää tuossa jotain omaansa. : DD//

[Sugiya Kuroda]

Sugiya räpsytteli yllättyneenä silmiään Seiichiin alkaessa nauramaan naurua mikä ei ollut mitään erityisen ystävällisen sävyistä, mutta naurua kuitenkin. Poika oli hieman pettynyt miehen huitaistessa hänen kätensä olalta pois ja antoi kätensä pudota hiekalle ja päätti olla huolehtimatta liikoja toisen kunnosta vaikka huoli muljahteli mahassa siltikin. Hän tuhahti toisen vastaukselle tilastaaan ja nousi seisomaan kyykystään melkein samaan aikaan kun Seiihiikin.
"...just." hän tuhisi ja tunki kätensä taskuihin ja tunsi olonsa taas niin lyhyeksi ja nuoreksi toisen noustessa huojuen pystyyn. Samaan aikaan olo oli kumma ja hänen olisi tehnyt mieli taluttaa vanhempi mies istumaan jonnekkin, seisominen ei näyttänyt oikein sujuvan kunnes tämä näytti saavan oman tasapainonsa taas hallintaan. Pennuttelu sai hänet taas ärsyyntymään, mutta antoi sen sitten vaan olla. Suurempi huoli oli kysymys minkä Seiichii oli esittänyt ja hän seisoi siinä mykkänä suolapatsaana pysähtyen itsekkin miettimään.

"Minä.." hän aloitti ja yritti saada sanottua jotain mikä voisi kerrankin miellyttää miestä. Miksi hänen piti aina sanoa jotain väärin? Hän tiesi olevansa ärsyttävä roikkuessaan toisessa, mutta se oli tullut oikeastaan luonnostaan. Hän oli ärsyttävä luonnostaan. Ajatus siitä kävi mielessä ja häntä alkoi hysteerisesti naurattaa mutta nielaisi naurun kuitenkin. Hänen olonsa oli aika pakokauhuinen ja olo oli kuin nurkkaan ahdistetulla vaikka syytä ei ollut eikä hän semmoista keksinytkään.
".. täällä on aika pimeää enkä halua kulkea yksin." Sugiya kuuli suunsa sanovan sitten pitkän hiljaisuuden päästä. Hän oli jo hetken aikaa tuijottanut jonnekkin sinne missä Seiichiin katse oli silloin hetki sitten sijoittunut. Ei hän voinut sanoa että mies kiehtoi häntä ja hän halusi päästä tätä lähemmäksi ja... jotain? Sugiya kaipasi jotakuta eikä ollut ennen tiennyt ketä.. ehkä se oli sitten Seiichi, ei sitä voinut tietää. Jokin kuitenkin piti hänet siinä paikallaan ja esti lähtemästä juoksemaan pakoon. Hän yritti epätoivoisesti viestittää omaa onttoa kaipaustaan katseestaan ja käsiensä tärinästä jota jännitys aiheutti. Poika nielaisi palan kurkustaan ja yritti käyttäytyä normaalisti.

"Kyllä tiedän että olen vaivaksi.. mutta jos kaksi ihmistä kulkee tähän aikaa yöstä pimeässä niin mitä pahaa siinä on jos kulkee samaa matkaa? Älä viitsi olla noin torjuva. Pitäisikö minun olla joku hemaiseva kaksikytäviisi vuotias povipommi että minua viitsisi noteerata tällaisena iltana?" Sugiya sanoi kokeillen hieman kepillä jäätä. Hän vilkaisi omaa rinnatonta honteloa rintaansa ja laihoja pitkiä jalkojaan vaihtaen asentoa laittaen kädet ristiin rinnalleen kooten omia itsetunnon rippeitä saadakseen aikaan kuvan siitä että hän todella tiesi mitä sanoi ja teki.

// Joo ei lyhyempi niin haittaa. Kirjoittaa aina sen verran ku tuntuu. Sugiya parkaa jännittää XD Raukka ottaa vähän liikaa ressiä. Toivottavasti en pistä mielialoja vaihtelemaan liikaa. //

[Seiichi Takedo]

Seiichi katsoi poikaa, toinen oli suorastaan huvittava ollessaan hukassa. Mies käänsi katseensa, kaivoi tupakan laukusta sytyttäen sen. Sugiya ilmiselvästi halusi sanoa jotain, omaksi huvikseen mies päätti kuunnella.
Hän imeskeli syöpäkäärylettään, sivusilmällä aina vilkaisi poikaa joka oli hiirenhiljaa. "Yksin? Pelkäätkö pedofiilejä?" Seiichi kysyi huvittuneena. Mistä poika olisi voinut tietää jos Seiichi olisikin vaikka pedofiili? Tai ehkä Sugiya suorastaan halusi että Seiichi raiskaisi hänet sillä samalla punaisella sekunnilla, joka tuntui olevan erittäin pitkä.
Seiichi katsoi nuorempaa. Poika oli hyvännäköinen, varmasti vetäisi pedofiilejä puoleensa, mutta jos hän luuli, että Seiichistä olisi häntä suojelemaan edes olleessaan selvinpäin, hän oli väärässä. Miehen katse törmäsi nuoremman katseeseen, mutta hän ei osannut sitä kovin hyvin lukea, kiinnostuksen puutteen vuoksi ja ettei hän ollut hyvä ihmistuntija. Se kaikki oltiin tuhottu ennen kuin se edes pystyi alkamaan..
Mies läänsi katseensa. Jotenkin poika muistutti häntä menneisyydestä ja se etoi.

Valkohiuksinen ei kääntänyt päätänsä kuin poika puhui jälleen. Sanat olivat aluksi kovin normaaleja, mutta se viimeinen lause, minkä Sugiya sanoi sai Seiichin jälleen nauramaan ilkeästi. "25-vuotias povipommi.." hän nauroi, ei saanut edes tupakkaansa poltetuksi. Katse kääntyi jälleen nuorempaan päin. "Normaalioletus siitä, että kaikki miehet kuolaavat vain naisten perään joilla on isot rinnat joilla he ruokkivat rääkyviä pentujaan on täysin perseestä. Jos haluaa nuolla rintoja, miehilläkin on sellaiset, ilman mitään ylimääräisiä." mies nauroi edelleen ivallisesti, kääntyi sitten kunnolla Sugiyaa päin ja tarttui poikaa leuasta sormillaan, nostaen sitten toisen kasvoja ylemmäs. Seiichi kumartui hieman, lähentäen kasvonsa todella lähelle pojan kasvoja. "Jos sä luulet että sä tarttet rinnat saadakses miestä Sugiya-hyvä, niin unohda koko juttu." valkohiuksinen kuiskasi, muttei liikkunut minnekään suuntaan, ei tehnyt elettäkään nostaakseen kasvojaan ylemmäs. Hän suorastaan janosi nähdä pojan reaktion tähän. Millainen se olisi, juoksisiko poika heti karkuun, luullen että Seiichi todellakin raiskaisi hänet..? Toisaalta, Seiichi nimen omaan tahtoi häätää Sugiyan pois, olla yksin.

//No hyvä. ^^ Tästä tuli nyt sitten tämmöinen, Seiichin todella sekava luonne paljastuu.. Muttei vielä niin hyvin, se väkivaltaisuus tulee vasta joskus. : DD Se jännittää, että odotan mielenkiinnolla vastausta tuohon viimeisimpään. //

[Sugiya Kuroda]

'Taas uusi tupakka.. hän taitaa olla ketjupolttaja..' Sugiyan mielessä käväisi miehen sytytettyä taas uuden tupakan.
"En pidä pimeästä.. enkä myöskään kulje yleensä näin pimeällä ulkona muutenkaan. Pedofiilejä?" hän lisäsi loppuun mietteliäänä ihmetellen ja nyökkäsi sitten hyväksyvästi.
"Ei sitä kyllä koskaan tiedä keihin ja mihin sitä illalla törmää." Poika huomasi että hänen sanansa oikeastaan pätivät myös heidän kahden tapaamiseen, eikä hän tiennyt pitikö siitä olla mielissään vai peloissaan, koska hän tajusi että toinen oli tosiaankin uppiouto ja ehkä arvaamaton. Silti häntä ei juuri silloin pelottanut.

Sama iloton nauru sai Sugiyan varuilleen ja väristys kulki selkärankaa pitkin Seiichiin käännyttyä katsomaan häntä aivan omasta tahdostaan. Pienessä hetkessä hän oli saanut selville valkotukkaisen miehen mielipiteen kauniimman sukupuolen edustajista, mikä nimike näytti olevan hieman vaakalaudalla siinä kun hän katseli tätä miestä vaikka hän vaikuttikin aika hyökkäävältä. Sugiyan mielessä välähti kuva omasta siskosta hiukset hikisinä naruina roikkuen niskassa huoltamassa isoa lapsikatrasta ja mielessä välähti suoraan sen perään toisenlainen mielikuva minkä Seiichiin sanat olivat myös aiheuttaneet ja hän nielaisi vaivalloisesti. '...nuolla miehen rintoja....' Punotus ja kuumotus levisi ensin kasvoista korviin ja hän puri huultaan vaivaantuneena.

Samassa kun vanhempi mies tarttui häntä leuasta pitkillä hieman kylmillä sormillaan nostaen hänen leukaansa tuoden kasvonsa lähelle omiaan, Sugiya sulki vaistomaisesti silmänsä kuitenkin haistaen tupakanhajun ja hienoisen tupakan tämän hengityksestä ja tietäen kuinka lähellä tämä häntä olikaan. Pojan ruumis kihelmöi jännityksestä ja erityisesti kasvoja kuumotti edelleen. Hän raotti varovasti silmiään ja kohdaten miehen katseen tämän sanoessa mitä sanoikin. Miehen hiukset kutittelivat hänen kasvojaan hieman ja hän tunsi edelleen miehen otteen leuastaan vaikka oli kuvitellut että tämä paiskaisi hänet maahan tai jotain muuta heti kun oli sanonut sanottavansa.

Vaikka se edellisen lauseen miehen rintojen nuolemis osuus olikin osunut ja uponnut häneen hän silti meni hämilleen kun toinen tuli sanomaan jotain tuontapaista aivan vielä.. vielä noin lähelläkin. Sydän hakkasi niin kuin eläimellä saaliinsa edessä ja hänestä tuntui että jos Seiichi ei ollut kuuro niin hänenkin oli varmaan helposti kuultavissa kuinka kovaa hänen sydämensä hakkasi. Sugiya nyökkäsi pienesti ja pakotti pitämään katseensa miehessä koettaen saada mielensä kuriin ja sydämensä rauhoittumaan. Hän tiedosti vielä enemmän kuinka lähellä Seiihi oli nyt kun heidän katseensa vielä kohtasivatkin. Poika nuolaisi omia kuivia huuliaan ja tarttui vaistomaisesti miehen paidänrinnukseen työntäen voimattomasti hieman miestä kauemmaksi itsestään pitäen kuitenkin tiukasti kiinni paidan rinnuksesta koska hänestä tuntui että jos ei pitäisi tiukasti katsettaan valkotukkaisen silmissä ja pitäen paidasta kiinni hän voisi pudota.

"Kyllä minä tiedän että .. no tiedän kuitenkin.." hänen äänensä kuulosti hengästyneeltä ja pieneltä ja hän nuolaisi vielä huuliaan saadakseen sanottua mitä halusi. "..en itse ole vaan.. Kiinnostunut miehistä.. vaikka sinä olisitkin.. Ihailen naisia eikä siinä ole mitään pahaa.." hän yritti saada ääneensä vielä hieman sitä pientä uhmaa, mutta silmiin katsominen alkoi tuntua taas hieman vaikealta ja hän huomasi tärisevänsä vähän. Hän ei osannut, pystynyt taikka halunnut juosta pakoon vaikka joku pieni ääni hänen päässään käskikin tekemään niin.

// Raukka väittää tuommosia vaikka on ihan kikseissä XD No olisin minäkin asjdhjasdhjasd. Saa nyt nähä mitä siihen sitten 8DDD aagh<3 ..aika raiskattava tuo Sugiya kyllä onkin. Ihanaa kun joku vähän ahdistelee. Poika on vähä uke kun ei osaa oikein edes nyt vastustellakkaan. Voooivoiii. //

[Seiichi Takedo]

Valkohiuksinen kuunteli nuorempaa varsin kyllästyneenä, haukotteli ja hapuili taas tasapainonsa kanssa, samalla kun tupakka roikku huulten välistä. Mies tuhahti Sugiyan sanoille, toden totta sitä ei ikinä tiennyt kehen törmää. "Kuten rasittaviin pentuihin.." mies ajatteli ja imaisi tupakastaan henkoset.

Mies katsoi nuorempaa, nuoremman kasvoilla oli ilmiselvä järkytys, mutta samalla jotain muuta, mitä Seiichi ei osannut, eikä välittänyt lukea. Ja se että Seiichi kosketti nuoremman kasvoja.. Ei ollut mitään mieluista hänelle, mutta jokin oli saanut hänet tekemään niin. Yleensä valkohiuksinen inhosi kosketusta, ei koskenut itse muihin, tai antanut muiden koskea häneen. Tämä pieni, lyhyt aika pojan kanssa oli kuitenkin muuttanut paljon, ja se sai miehen varuilleen itsestään.
Sugiya näytti kuitenkin varsin hellyyttävältä katsoessaan häntä, mutta Seiichi ei osannut hymyillä sille. Hän ei osannut näyttää positiivisia tunteitaan. Eikä häntä tänään todellakaan kiinnostanut seksi.

Rannalla oli aivan hiljaista, mutta mies oli varma, että pystyi kuulemaan nuoremman veren kohisevan suonissa, sydämen hakkaavan verta kiertämään elimistössä yhä hurjempaan vauhtiin..
Seiichin katse nuoremman silmistä ei irrottautunut vaikka nuorempi nuolaisi huuliaan, mutta suoristautui, astuen askelen taaksepäin Sugiyan niin käskiessä voimattomilla teoillaan. Sisäisesti hän hämmästeli, kun poika piti kiinni hänen paidastaan, ei suostunut kääntämään katsettaan.. Tupakka kulki jälleen valkohiuksisen huulille, jääden siihin. Kädet pääsivät lantiolle ristiin, korostaen hänen ruumistaan. Pian poika aloittikin puhumisensa ja silloin Seiichi käänsi katseensa hymähtäen. Sugiya ei näemmä osannut puhua sitten ollenkaan, mies oli saanut pojan häkellyksiin, juuri niin kuin tahtoikin. Olematon virneenyritys kävi miehen huulilla, sitten hän imaisi jälleen tupakastaan.

Katse kääntyi taas poikaan salamannopeasti. Ei kiinnostunut miehistä vaikka toisen teot ja sanat antoivat vallan muun käsityksen asiasta? Jälleen valkohiuksinen hymähti. Pienen ajan miehen päässä kävi, että poika puhuikin totta, mutta sitten.. Hän ei halunnut uskoa siihin. Seiichi tarttui pojan olkiin, ja työnsi hänet maata vasten, toinen polvi pojan jalkojen välissä. Katse oli silmissä. "En usko." Seiichi tuhahti, silitti pojan poskea toisella kädellään. Toinen käsi oli rennosti hiekalla, tupakka sen sormien välissä. "Voisimme vaikka katsoa pitääkö se paikkaansa.." Seiichi kuiskasi pojan korvaan, muttei tehnyt elettäkään koskeakseen poikaan muuten.

//HAHAAA~! Seiichi meni ihan hulluksi. Meneeköhän jo liikaa ohitse sen suunnitellusta persoonallisuudesta.. Jaa'a..//

[Sugiya Kuroda]

Sugiyan kasvoja edelleen kuumotti ja koko ruumista kihelmöi. Koko olotila oli varsin merkillinen kun vanhempi mies lopulta päästi hänestä irti hänen pienen vastalauseensa jälkeen. Hänen olisi tehnyt mieli vaan ripustatua toisen paitaan tiukemmin vaikka molemmilla käsillä, mutta päästi sitten irti aivan kuin paita olisi polttanut sormissa. Mies näytti siinä seisoessaan vähän matkan päässä paljon häntä itseään vanhemmalta ja vahvemmalta.. sekä aika pirun hyvännäköiseltä, että hänen läpi kulki pienoinen väristys mikä johtui osittain terveestä pelosta ja kolmasosa siitä viimeisimmästä asiasta. Andrenaliini virtasi hänen suonissaan ja hän tiesi olevansa kyvykäs pakenemaan millä hetkellä hyvänsä jos hänen jalkansa eivät olisi tuntuneet naulaantuneen paikalleen. Ajatus että Seiichi vaan tuhahtaisi hänen loitonevalle selälleen, eikä seuraavana päivänä enää muistanutkaan ärsyttävää pojannulikkaa rannalla vaikka itse varmaan muistaisi loppuikänsä. Tämän takia hän ei oikeastaan edes halunnut paeta vaikka osa vaistoista käski tekemään juuri niin.

Seiichin terävä vilkaisu häneen sai Sugiyan nielaisemaan palan kurkustaan. Hän ei kokenut puhuvansa pötyä, vaikka vaistosi miehen epäilevän sitä. Ei häntä ollut koskaan kiinnostanut miehet, saatikka naisetkaan oikeastaan mutta kuitenkin. Pojalla ei ollut seurustelun, tai lähemmän kontaktin suhteen minkäänlaista kokemusta eikä edes ensisuudelmaa ollut viety vaikka hän olikin jo seitsemäntoista vuotta. Käsitys ihmissuhteista (naisen ja miehen välillä) oli rakentunut seuratessa hänen siskonsa ja tämän miehen kuoppaista avioliittoa sekä myöhäisillan saippuasarjoista.

Siinä samassa hän huomasi että hän makasi selällään hiekassa, mies päällään ja tämän polvi haarojensa välissä. Käsi joka oli häntä aikaisemmin koskettanut, tai oikeastaan pidellyt silitti hänen poskeaan ja käsi tuntui melkein polttavan vaikka käsi oli kylmä. Sugiya käänsi päätään poispäin ja sinkosi tulikiven katkuisen katseen päällään olevaan mieheen.
"Mitä helvettiä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?" Oli ensimmäinen lause minkä hän sai sylkäistyä ulos. Poika laittoi kätensä miehen rintakehälle ja yritti työntää tätä kauemmas juuri kun mies kuiskasi sanansa hänen korvaansa. Hän jäykistyi paikalleen ja kädet myös lopettivat avuttoman työntöntönsä mikä oli melkein yhtä surkea yritys kuin äskeinen paitaan tarttuminen. Hän katsoi epäuskoisesti miestä ja puri huultaan. Tilanne alkoi olla liiankin intiimi hänelle ja miehen läheisyys ja oma avuttomuus ja alistuminen melkein salpasi hengen. Sugiya huomasi tärisevänsä vielä pahemmin kuin äskettäin ja katsoi avuttomana miestä silmiin. Hänen koko maailmansa tuntui täyttyvän siitä hetkestä ja sydän pamppaili samalla kuin kurkkua kuristi. Hänen mielessään vilisi ajatuksia siitä mitä mies saattaisi tai pystyisi tekemään hänelle.
"Ensin sinua ei kiinnosta paskan vertaa minun tekemiset ja nyt sinä... sinä.." hän vaikersi ja raapi turhautuneena miehen rintaa. ".. sinä.. sanot.. teet.. jotain.." hän änkytti ja päätti jättää sanomattaloput ja tyytyi vaan tuijottamaan miestä epäuskoisena ja odottaen mikä olisi miehen seuraava liike ja mitä tämä todella piti mielessään. Hiekka tuntui selän alla kylmänä ja hänellä oli silti kuuma vaikka merituulikin puhalsi hieman hulmuttaen Seiichin hiuksia hänen yllään.

// ... Sugiya ukeilee vaan minkä ehtii. Ah ei hitto kun Seiichi on ihana<3 kajdkajsdkjaskdjasd. *Nose* //

[Seiichi Takedo]

Seiichi hiveli sormenpäillään pojan poskea, tumppasi tupakan vierelle hiekkaan. Sugiyan poski oli niin samettinen, kuin unelma jota pystyi koskettamaan käsin..
Mies nauroi hetkellisesti nuoremman kysymykselle ja työntelylle, mutta vakavoitui sitten, ollen pitkän aikaa hiljaa. "Helvetin hyvä kysymys." valkohiuksinen sanoi kohottaen hieman toista kulmaansa, mitä hän tekikään? Seiichi ei kuitenkaan tehnyt elettäkään liikkuakseen, miksi hän ei pitäisi hieman hauskaa, varmistaen ettei poika tule koskaan hänen lähelleen. Jos mies ei olisi aineissa ja alkoholin vaikutuksen alaisena hän tuskin edes jaksaisi välittää pojasta.

Seiichi ei jaksanut reagoida siihin kun Sugiya lopetti epätoivoiset työntelynsä hänen rintakehälleen. //Hiton pervon kuulosta muuten. // Seiichin sormi vaelteli nuoremman otsassa, hiusrajan tuntumassa, silitellen ja hellien. Katse oli pojan silmissä, ne olivat niin kauniin vihreät, varsinkin kun kuu alkoi tulla jo näkyviin muutaman hassun pilven takaa.
Kuitenkaan Seiichi ei tuntenut sisällään mitään tästä tilanteesta. Joku sanoisi että se oli erittäin seksistinen, mutta se ei edes käynyt miehen mielessä. Ehkä pienen hetken ajan pojan suuteleminen, mutta sekin väistyi nopeasti. Hiljaisuudessa ja pienessä tuulenvireessä miehen pää selkeni nopeahkosti, aina hiukan kerrallaan. Sormi koski Sugiyan toista silmäluomea, vaelsi sieltä nenän kautta poskelle, lähelle suunpieltä.

"Shh.." Seiichi hyssytteli nuorempaa, ei välittänyt raapimisesta, pikemminkin piti siitä. "Mistä sinä tiedät mitä minä teen..?" mies kysyi hiljaa, huulet lähes kiinni pojan huulissa. Hän tiesi vallan hyvin, että tästä tilanteesta voisi saada aivan muita käsityksiä, kuin sen että miehellä ei ollut edes aikomustakaan suudella poikaa, vaan lähteä kunhan saisi pojan vastauksen. Näin hän pääsisi vihdoin omilleen, ei Sugiya uskaltaisi tulla hänen peräänsä..
Toisen käden sormillaan mies sipaisi etuhiukset korviensa taakse, nosti kasvojansa hiukan pojan vastaavista. Periaatteessa nuorempi pelkäsi ihan turhaan, mutta ei toinen voinut sitä tietää.

//Hahaa, niin se ukee. <3 Onko se muka noin ihana? Hei sori, se on Sugiyan. xD <3 ~ Viddu, taas joku tämmöin lyhyt. DX//

[Sugiya Kuroda]

Seiichin hellä kosketus jonka Sugiya sai kokea ensin hivelyllä poskeen oli jotain aivan päinvastaista mitä Seiihiin ruumiinkieli ja puheet olivat miehestä paljastaneet, eli ei paljon mitään. Kuitenkin ristiriita hämmensi häntä ja hän tunsi olonsa eksyneeksi vaikka tietoisti itsensä hieman liiankin selkeästi siinä maatessaan. Pienikin kosketus sai hänen jokaisen lihaksen jännittymään vaikka kyseessä olikin vai kasvot. Hän käänsi nolona katseensa hieman poispäin purren huultaan ja tuhahti taasen.
"...mmph." kosketus tuntui yhtä aikaa ihanalta ja häiritsevältä ja hän vaistosi miehen katseen ihollaan selvästi. Tältä siis tuintui olla suurennuslasin alla. Hänestä tuntui aluksi siltä vaikka katse olikin.. erillainen. Ei siltä tuntunut kun utelias katse tuijotti vaikkapa jostain kauempaa tutkien. Katse enemmän nuoli ihoa sillä hän oli siitä niin tietoinen. Sormen kulkeutuessa kohti suupieltä hän käänsi hieman katsettaan takaisin Seiichitä kohti ja tiedosti taas kuinka lähellä miehen kasvot ja huulet olivat hänen omiaan. Hän hengitti pinnallisesti huulien taas kuivuessa, mutta uskaltamatta nuolaista niitä uudestaan. Kysymys sai hänet hieman naurahtamaan hermostuneesti ja melkein sai hänet nauramaan. Tilanne sai hänet tolaltaan ja hänellä oli selkeä aavistus siitä että Seiichi myös tiesi sen ja se tosiasia häiritsi häntä itseään aika paljon.

"Leikitkö sinä minulla?" hän sanoi pitäen äänensä tasaisena vaikka ruumis tärisi edelleen jännityksestä ja kyyneleet kohosivat silmiin tahtomatta. "...päästä minut pois." hän ajatteli katsoen miestä anovasti. Hän ei kokenut olevansa valmis tällaiseen. Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta vuosiin kun hän oli näin lähellä jotakuta ja se sattui vaikka hän toisaalta ei halunnutkaan miehen perääntyvän luotaan ja jättämään hänet kylmäksi // ehehe // maahan. Hetken mielijohteesta, kun vanhempi mies nosti kasvojaan hieman, Sugiya nosti käsiään hieman että ylsi koskettamaan miehen kasvoja. Sugiya piteli Seiichin kasvoja käsiensä välissä pehmeästi katsoen miestä surumielisenä silmiin yrittäen saada jotain vastausta.

"Oikeasti.. älä.. en .. en minä tiedä perimmiltään mitä sinä aiot. Älä kysy..." hän vaikersi hiljaa ja vallan rehelliseti. Myös se että hän piteli miestä näin, olo helpotti hieman sillä hänestä tuntui ainakin sen pienen hetken verran että hän pystyi kontrolloimaan tilannetta edes vähän. Kyyneleet jotka olivat kohonneet silmii hetki sitten valuivat hänen poskeaan pitkin, toinen suoraan korvaan kuten yleensä kävi silloin kun sellaisessa asennossa itki. Pojan olo oli hieman rauhallisempi vaikka edelleenkin hyvin sekava. Hän olisi voinut kohottautua siitä ja itse suudella miestä, mutta ei pystynyt kuvittelemaan että vanhempi mies saisi siitä minkäänlaista tyydytystä.
"Mihin sinä oikeastaan edes pyrit..?" hän kysyi vaikka toinen oli aiemmin hyssytellyt häntä ja hänen teki olla hiljaa. Hänestä tuntui että antautuisi aivan täysin toiselle jos vain hiljenisi ja antaisi tämän tehdä mitä tämä vain halusinkin. Ajatukset kiersivät samaa kehää eikö hän tiennyt mitä hänen kuuluisi ajatella. Tämä ilta ei ollut mennyt yhtään niin kun hän oli alkujaan suunnitellut sen menevän. Hän tutki katsellaan vanhemman miehen kasvoja ja tämän täydellisen suoraa nenää ja tämän silmiä jonka sinisempiä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt tai koskaan edes kuvitellut näkevänsä niitä näin läheltä. Omat kädet tuntuivat hennoilta ja pieniltä kun vertasi niitä miehen omiin. Eniten häntä kiehtoi kaulan kaari ja lapaluiden muodostamat pienet kuopat joita hän olisi halunnut sivellä sormellaan.

// Beware uketears! Minulla on ongelmia jo kun Seiichii on niin smex niin Sugiya paralla on vielä suurempia ongelmia sen kestämisessä. >__< <3 Ahhhhh. Sugiya parka on vähän pihalla, mutta minkä sen omalle kokemattomuudelleen mahtaa. Kuhan sitä tekstiä sujuvasti tulee niin ei se haittaa jos on vähän lyhyempi. Kuhan ei mene semmoseksi parin rivin söpsötykseksi. //

[Seiichi Takedo]

Periaatteellisesti mies ei yhtään pitänyt tämänkaltaisista tilanteista. Sisällään hän hölmisteli juuri tapahtuvaa, joku vieras poika oli hänen allaan hyvin viattomana, tärisevänä, suloisena. "... Juuri näin.." Seiichi ajatteli. Hänellä oli kyllä muistonsa mitä oli juuri tapahtunut, mutta hän oli pitänyt sitä vain mielikuvituksen tuotoksena, ei totena.
Naama peruslukemilla mies jatkoi Suguyan kasvojen hivelemistä sormillaan, samalla katsoi toista, ehkä hivenen surullinen katse silmissään. Se äskeinen kujeilevaisuus oli kaikonnut pois.

"Pitää mennä.. pois.." Seiichi ajatteli, räpäytti silmiään pojan kysyessä kysymyksensä. Hän oli pidemmän aikaa hiljaa, mitä hän todella tekikään pojalla? Seiichi sulki silmänsä ja tunsi hetken päästä nuoremman kädet poskillaan. Ne kädet olivat hyvin hennot, kuin hauras lumi joka katoaisi ylimääräisestä kosketuksesta. Seiichi aukaisi silmänsä, katsoi poikaa. Kummallakin oli se sama surullinen katse, ja Sugiyan tuntui porautuvan Seiichin silmiin.
Mies huokaisi, silitti sormillaan pojan poskea, ei irrottanut katsettaan. Hän päätti pysyä hiljaa, katsoa vain Sugiyaa, toisen suloisuutta. Eikä Seiichi tiennyt miksi Sugiya vuodatti kyyneleitä, mies itse oli itkenyt.. Seiichi kurtisti hieman kulmiaan, taas hän oli menossa menneisyyteen. Sugiyan seura ei näemmä tehnyt hyvää hänelle, joku muistutti pojassa jostain.. Mies ei kuunnellut nuoremman kysymystä, sulki silmänsä, lopetti posken silittämisen, nostaen käden pois pojan kasvojen läheisyydestä.

Seiichi raotti hieman silmiään, nousi sitten nopeaan ylös, käveli muutaman askelen. Hän kääntyi katsomaan Sugiyaa. "En olisi aikonut mitään, en edes leikkiä." mies sanoi, lähti sitten taas kävelemään, tällä kertaa todellakin toivoen ettei Sygiya seuraisi. Hän ei tahtonut muistella menneisyyttään pojan käyttäytymisestä, hän ei tahtonut. Seiichi sai päättää itse elämästään, eivät muut.
Pian tupakka paloi taas Seiichin huulten välissä. Hän ei kääntynyt katsomaan taakseen, mitä poika teki, oliko lähtenyt vai itkikö vielä hiekalla. Seiichi huokaisi, pitkään, hitaasti, harkitsevasti. Hän saapui portaille, josta pääsi rannalta kävelykadulle. Mies istahti portaille, poltti tupakkaansa kiivaasti. "Olisiko pitänyt saattaa.." ajatus kävi mielessä, mutta ainakaan vielä hän ei ruvennut sitä toteuttamaan. Kuunvalo valaisi häntä ja hänen kävelyjälkiään rannalla. Hetken Seiichi katsoi niitä hetken aikaa, kunnes nousi rivakasti ylös ja lähti kävelemään takaisin Sugiyan luokse.

"Saatan sut kotiin." mies sanoi tylsistyneesti. Jos hän saattaisi Sugiyan kotiin poika ei voisi todennäköisesti seurata häntä hänen kotiinsa, toisesta olisi päästy eroon. Se oli Seiichin mielestä hyvä juoni, ja vastaisuudessaan hän tarkkailisi aina selkäänsä Sugiyan varalta..

//Hahaa. Mun pitäs varmaan kerrata se Seiichin esittely, son jotenkin erilainen. xDD Hahaa, pian Sugiya suorastaan haluaa Seiichiä. 8DD <3 Toivon että nyt tuli vähän pitempi, mutta kuitenkin, eiii. DX Oon ihan outo. Haha, tai parin sanan niinkuin joskus joku veti. xDD//

[Sugiya Kuroda]

Sugiya tajusi sen että miehen mieli vaelsi jossain muualla, vaikka katse kohtasi hänen katseensa ja sormet hivelivät edelleen hänen kasvojaan helläst. Hän oli pelännyt että mies kokisi jonkinmoisen mielentilan muutoksen ja olisi torjunut hänen kosketuksensa tylysti. Jos toinen kehtasi tulla hänen päälleen, hengittää melkein hänen suuhunsa suutelemis läheisyydellä, saada hänen pulssinsa nousemaan vaarallisiin lukemiin ja kosketella hänen kasvojaan myös hän saisi koskettaa vanhempaa miestä jos halusi.. pieni uhma kumpusi hänen sisältään vaikka edelleenkin rintaa puristi ja pelotti. Välillä hänellä oli kummallinen olo siitä että oliko tämä mies edes oikea vai joku jumalallinen harhakuva minkä oli aiheuttanut hänen ainainen elämisensä mielikuvitusmaailmassa, silloin kun muu mailma kulki eteenpäin hänen itse polkiessa paikallaan. Hän oli näkevinään jopa surua miehen silmissä, mutta hän ei viipynyt siinä niin pitkään että olisi pystynyt katsomaan syvemmälle ja näkemään hieman enemmän. Hiljaisuus painoi Sugiyan rintaa ja hänen teki kovasti mieli hivellä myös miehen kasvoja mutta ei aivan uskaltanut. Seiichin sulkiessa silmänsä hän tutki miehen silmäripsiä jotka olivat yllättävän tummat ja pitkät miehelle. Hän oli juuri aukaisemassa suunsa ja sanomassa jotain kun silitys loppui ja mies siirsi kätensä pois.

Vielä suurempi pettymys iski hänen kun mies nousi ja jätti hänet makaamaan hiekalle. Hän jäi katsomaan ylös ja jäi katsomaan hetkeksi tähtiä jotka loistivat kuun kanssa taivaalla niin kauniisti. Olo oli pöllämystynyt ja heikko. Hetken päästä hän kapusi ylös ja katsoi miehen perään nähden vain tämän selän.
"...ei mitään?" hän kähänti ja puristi kouraansa hiekkaa katsoen sekavin mielialoin miehen perään nähden tämän kävelevän yhä kauemmas. 'Katsoisit edes perään.' hän ajatteli ja kurkkua kuristi. Seuraten katseellaan hän näki kuinka vanhempi mies istahti polttamaan tupakkaansa yhtä ilmeettömänä kuin aina. Tällä välin Sugiya nousi vaivalloisesti paikaltaa, hieman haluttomana sillä tällä mielialalla hänen olisi vain tehnyt mieli jäädä hiekkaan makaamaan ja kylmettymään. Hiekkaa oli hiuksissa, paidan sisässä, kengissä ja varisi käsistäkin. Hiukset olivat menneet sekaisin ja koska niissäkin oli hiekkaa hän aukaisi ponihäntänsä ja ravisteli päätään saadakseen loputkin hiekanjyvät tippumaan pois ja haroi vielä sormillaan mustan tukkansa läpi jättäen ne sitten auki, liian välinpitämättömänä solmimaan niitä. Hän kohotti katseensa uudestaan ja yllätyksekseen huomasi kuinka Seiichi oli palaamassa takaisin kävellen häntä kohti. Hän ei osannut kuin tuijottaa pöljänä miestä ja sitten kun kuuli syyn paluuseen hän hymyili hölmösti ja nyökkäsi.

"Oletko varmasti ihan tosissasi?" hän kysyi varmuuden vuoksi ja katsoi miestä arasti. Aiempi 'itseluottamus' ja varmuus oli karissut aika lailla ja hän ymmärsi vasta nyt pyyhkäistä silmiään ja kyynelten jäljet poskiltaan. Vaikka mies ei ollut tehnyt hänelle mitään erityisempää niin silti äskeinen tuntui hänestä henkilökohtaisemmalta kuin mikään vähään aikaan. Aivan kuin olisi ollut alaston // joo ei kirjaimellisesti XD // miehen edessä ja paljastanut itsestään omalla käytöksellään omaa eksyneisyyttään ja yksinäisyyttään. Sugiya ei osannut aavistaa mitä mies hänestä todella ajatteli vai oliko tämä tosissaan nähnyt hänen katseessaan mitään mitä hän oli yrittänyt tälle sanoa ilman sanoja.
'Auta. Tarvitsen jotakuta. Anna sinun olla se jota tarvitsen. Ole olkapäänä, anna itkeä kun itettää ja anna minun näyttää millainen todella olen. Koska luultavasti kukaan muu ei ymmärrä. Meissä on jotain samaa, jossain todella syvällä.'
".. vaikka se ei sinulle ollut mitään niin .." hän aloitti ja vaikeni sitten hetkeksi muotoillakseen asiansa oikein. ".. kuitenkin no .. se oli.. NO EI MITÄÄN AIVAN SAMA!" hän puuskahti ja lähti kävelemään tasaista tahtia teenpäin. 'Kaikki ne äskeiset tapahtumat alkoivat siitä, että sanoin etten ole kiinnostunut miehistä..' hän ajatteli ja kasvoja kuumotti. Hän piti katseensa poissa miehestä.
"Tästä on pari kilometriä kotiin..." hän aloitti ja alkoi miettimään miten häneen mahdettaisiin suhtautua kun hän palasi kotiin näin myöhään. Repussa painoivat yhä tavarat ja mielessä huoli. Hänelle tultaisiin joko huutamaan kurkku suorana tai sitten kukaan ei ollut huomannut mitään muuta kuin että jääkaappi oli vajaa eikä hän ollut näyttäytynyt perheelle koko päivänä. Ajatus ei siis erityisemmin jaksanut innostaa.
".. mm joo ehkä on parasta mennä kotiin.." Sugiya sanoi enimmäkseen itseksensä ja tunki kätensä taskuihin. Vilkaisten vanhempaa miestä hän alkoi taas miettiä että oliko tämän päätä selvittänyt jo raitis yöilma tarpeeksi paljon.
"Asun niiden valkoisten tiilitalojen vieressä olevassa kerrostalossa tuolla kaupungin länsipuolella." hän lisäsi huitaisi jonnekkin sinneppäin.

// : DD Jos sillä on hieman erillaisia mielialoja hmm tai sitten joskus nuo muuttuu aika lailla. No elä se kyllä aika lailla jo himoitsee vaikka se ei itellekkään sitä ole myöntänyt 8DD <3 Mira tais sillon joskus sen "*nukkuu vieläkin*" viestin joskus pistää jossakin Kashisussa. Pisimpiä ikinä XDDD Ah. Hermoiluaaaa~~~~ Oikeasti Sugiya haluais mennä Seiichin kämpille =^_^=
Mulla meinaa joskus tulla ihan liian pitkiä lauseita o__O semmosia homohöpöjä mitä on hankala lukea muistamatta alkua. //

[Seiichi Takedo]

Mies käänsi katseensa pojasta, poltti tupakkaansa hieman hermostuneena. Häneltä jäi myös toisen hölmistynyt hymy väliin, kysymyksen hän kuuli. Seiichi hymähti, puhalsi savut keuhkoistaan pois, pysyi varmuuden vuoksi hiljaa. Oliko hän tosissaan suunnitelmansa suhteen? Oli hän. Seiichi nyökkäsi pojalle, kuitenkaan katsomatta. Tilanteessa oli ehkä jotain taianomaista sittenkin, koskaan aikaisemmin mies ei ollut suostunut, tai tarjoutunut saattamaan ketään kotiinsa. Mutta nyt se oli pakko tehdä, koska mies halusi eroon pojasta. Vai halusiko? Se että hän halusi eroon Sugiyasta oli pyörinyt hänen päässään, kun hän oli ollut täysin aineissa ja alkoholin vaikutuskin laski hiljalleen.
Olisiko pojasta sittenkään mitään haittaa?

Seiichi nosti käden leualleen, siveli sitä innottomasti samalla kun kuunteli Sugiyan vaivalloista puhumista. Pieni virne kävi miehen huulilla, Sugiya oli ilmiselvästi puhunut itsensä pussiin. Oliko hänessä jotain viehettävää pojan mielestä? Seiichi vilkaisi vartaloaan, kosketti mahaansa paidan lävitse, hänen vartalonsa oli inhottava, se muistutti kaikesta. Tupakka kulkeutui huulten väliin, kasvotkin olivat ilmiselvästi hyväksikäytetyn, eikö sitä muka nähnyt, hyväksikäytetyn rumuutta?
Seiichi käveli nuoremman vanavedessä, kädet ristissä vyötäröllä. Laukku heilui pienesti kävelyn tahdissa, hiukset hulmusivat tuulessa. Katse oli suunnattuna merelle, mutta aina välillä se kävi Sugiyassa, jonka käyttäytyminen oli outoa. Mies tyhjensi mieltään turhista ajatuksista, parempi oli olla ajattelematta liikoja. Nyt pitäisi saada Sugiya omaan kotiinsa ja sitten raahautua omaan, unohtaa poika ja jatkaa elämää samaan tapaan kuin ennenkin.

Valkohiuksinen nyökkäsi sille mitä poika sanoi, vaikka toinen ei voinutkaan nähdä häntä, tulihan hän muutaman askelen nuoremman perässä. Seiichi varmistaisi että poika menisi sisälle saakka, lähtisi sitten kävelemään pois päin rivakkaan tahtiin, niin ettei poika voisi saavuttaa häntä. Hän käyttäisi monia kiertoteitä, pikkuisia kujia joilla hänen peräänsä ei varmastikaan pääsisi. Seiichi tunsi tämän Tokyon seudun kuin omat taskunsa, hän asui vain alle kolmen kilometrin päässä rannasta. Kenties hän oli jo nähnytkin Sugiyan talon, mutta vastaisuudessa pitäisi varansa, ettei menisi sen lähellekään, ettei poika voisi nähdä häntä..

Mies kuunteli vain puolella korvalla mitä poika sanoi, hymähti ja heitti tupakan hietikolle. Joku sen siitä kuitenkin korjaisi pois, ei hänen pitäisi siitä murehtia. Kädet hakeutuivat taas vyötärölle ja mies oli ihan hiljaa astellessaan hiekassa maihareillaan.
"Selvä." mies sanoi, hän tiesi ne valkoiset tiilitalot, ehkä olikin siis nähnyt kerrostalon jossa poika asui. Mies asui itse rivitalossa, yksikerroksisessa tosin, toisella suunnalla kuin Sugiya. Hän ei jaksanut alkaa kertoilemaan, sehän pilaisi koko suunnitelman.. Ellei Sugiya jo tiennyt missä hän asui. Seiichin kulma nousi vähäisen, voisiko se olla mahdollista..? Hitaasti hän pudisti päätänsä ja naurahti, hän kuvitteli hulluja. Hänen asuntonsa oli kuitenkin hyvällä puolella kaupunkia, johtuen hänen rahoistaan joita hän sai huumeista, sekä mitä hän oli vienyt isältään loppupeleissä..



//Whee, joku outo vastaus taas multa, varmaan ihan samanpitunen kuin edellinenkin. Jotenkin tulee tekstiä muttei niin paljoa.. Haha, mahtavaa. Sitten ne jossain vaiheessa vähän nusnus ja sitten tulee pitkä tauko ja se jo rupee vinkumaan.. Vai? XDDD
Hii, Lydialla oli joskus joku *Juo vieläkin juomaansa.* tai joku, se oli aika mahti. :'D Mutta multa nyt semmoisia lyhkäsiä nyt tuskin tulee, kun en vaan kirjoita jos ei inspaa. : P Niin kuin on varmaan huomattu. *KÖH* Oh, sun täytyy sitten suunnitella jotain, että se juokseekin Seiichin perään kun Seiichi on kävellyt(=juossut) jo jonkin matkaa pois sieltä kerrostalolta. :'D Hmm, en mä oo ainakaan huomannut, että sulta semmoisia lauseita tulis.. //

[Sugiya Kuroda]

Sugiya lopulta päätti sovittaa askeleensa vanhemman miehen askeleisiin jonkun ajan päästä kun he olivat kävelleet hiljaisuuden vallitessa eteenpäin. Hänen oma sydämensä ja mielensä ei ollut vielä saanut aivan rauhaa, hän ei tiennyt pitäisikö olla vihainen, nolostunut vai iloinen siitä mitä oli tapahtunut vähän aikaa sitten, muuta yhdestä asiasta hän oli varma. Hän oli mielissään siitä että mies oli tarjoutunut saattamaan hänet kotiinsa. Sugiyan pää oli pahasti sekaisin ja sen aiheuttaja asteli hieman vastentahtoisen oloisena hänen vierellään.
Kädet nypläsivät tottuneesti taskujen sisäpinnan nukkaa ja mieli vaelsi ties missä aina vähän väliä. Enimmäkseen ajatukset kiersivät Seiichin ympärillä ja sen että miten surkea hänen loppuillastaan tulisi tulemaan kun hän lopulta pääsisi kotiin. Olisi varmasti mukavampaa nukkua vaikka miehen ovimatolla, mutta kuitenkin saman katon alla kuin mennä kotiin ja nukkua omassa sängyssä kun jokailtainen ahdistus iskisi jälleen kerran. Seinät tuntuivat ajoittain kaatuvan hänen päälleen ja yksinäisyys sai sydämen kutistumaan pieneksi mustaksi kylmäksi kiveksi rintaan. Mitä hän olisikaan maksanut että olsi saanut siinä maatessaan kuunnella toisen ihmisen rauhallista hengitystä ja nukahtaa sitten siihen. Katkeruus siitä että ei tullut koskaan täysin hyväksytyksi ja tulisi olemaan aina se jota katsottiin alaspäin ei lähtenyt hänen mielestään. Ei tuntunut yhtään pahalta syyttää muita omasta epäonnestaan. Eipä sitä kuitenkaan kukaan saanut koskaan edes tietää.

"Missä sinä sitten asut?" hän kysyi uteliaana mieheltä, kysymys tuntui luonnolliselta kun oli kertonut omastaan.
"Asut varmaan yksin.. vaikutat vähän semmoiselta ihmiseltä.." Sugiya päätteli. Seiichi varmaan arvosti enemmän omaa rauhaa kuin hälisevää kämppistä häiritsemään.
"Itse asun sisareni perheen luona aika pitkään vielä.. Haluaisin muuttaa omilleni, mutta ei ole varaa ja opinnotkin on vielä kesken. Sisar joskus sanonut humalapäissään että minun pitäisi kutsua häntä oikeastaan äidiksi koska hän on minut kasvattanut, mutta ihmiset sanovat humalapäissään aika paljon asioita mitä eivät tosissaan tarkoita tai muutenkaan.." hän sanoi hajamielisesti ja hieroi käsiään jotka alkoivat hieman kylmettyä.

"..En pystyisi sanomaan häntä ikinä äidiksi kuitenkaan. Minulla on vain yksi äiti eikä hänestä ole äitihahmoksi muuta kuin omille lapsilleen. Minut rinnastetaan usein sisareni lapsiin koska.. no olen näin nuori." Sugiya tuhahti loput.
"Kun perhe on suuri niin ei erillisille perheenjäsenille jää oikeastaan paljon aikaa, varsinkaan minulle koska en ole virallisesti siihen koskaan kuulunutkaan. Siksi olisi helpompi oikeastaan asua vaan omillaan... mutta minä en ole sellainen ihminen joka viihtyy yksin. Kaipaan ihmisiä kuitenkin lähelle, ehkä sekin on osasyy miksi en ole muuttanut minnekään vieläkään."
Sugiya vilkuili Seiichiä eikä ollut varma kuunteliko tämä vai ei. Se ei kauheana haitannut, vaikka hänestä tuntuikin pahalta jos hänet jätettiin huomiota. Hän piti puhumisesta, vaikka ei rakastanutkaan omaa ääntänsä ja puhunut sen takia.
"Jos löytäisin kämppiksen.." hän mutisi ja hautasi kylmät kätensä takaisin taskuihinsa, yrittäen saada ne taas lämpiämään.

// XD Haha ei ollut outo. Pääasia että sitä tekstiä kuitenkin tulee~ Voi Sugiya saattaa olla just sitä kinuavaa tyyppiä, ennen kuin oppii että se ei välttämättä ole kovin terveellistä D:
Parempi tosissaan kyllä jättää kirjoittamatta jos ei onnistu. Itellä yleensä mieliala vaikuttaa aika paljo siihen että miten huvittaa kirjoittaa o.O
Ei tuo Sugiya ainakaan kotia halua mennä, ei siitä huoli Mulla tulee semmosia lauseita mutta sitten värkkään niitä lyhyemmiksi ja pätkin simona. //

[Seiichi Takedo]

Mies ei pistänyt huomiota sille että Sygiya oli hidastanut askeliaan hänen vuoksensa. Mies haukotteli ja möyhötti vähän hiuksiaan, venytteli käsiään ylöspäin, niin että alavatsa näkyi, hieman navasta myöskin. Kädet laskeutuivat rennosti normaaliasentoonsa vyötärölle ja hän heilautti pienesti hiuksiaan. Kuu valaisi häntä ja Sugiyaa, sai molempien hiukset hohkamaan mystisesti.
Häntä ei todellakaan häirinnyt vallitseva hiljaisuus, hän piti siitä. Hiljaisuudessa oli oma ihanuutensa, kuului vain pieni kenkien rahina hiekassa, minimaalinen tuulen kahina hiuksissa. //Musta tulee helvetti runoilija.// Yksin hiljaisuudessakin oli mahtavaa olla, ei tarvinnut kestää muiden seuraa, kukaan ei ollut millään tavalla muistuttamassa mistään, pystyi vaikka tappamaan itsensä niin halutessaan.

Se pieni ihana hiljaisuus parine sivuäänineen rikkoutui, kun Sugiya kysyi kysymyksen. Seiichi pyöräytti silmiään, ei edes katsonut poikaan päin. Se hiljaisuus oli poissa, ja pitäisi vastata kysymykseen. Mies inhosi tätä, pakonomaista vastailua kysymyksiin, miksi hän ei saanut olla rauhassa, omassa pienessä maailmassaan?
"Tuola vähän kauempana.." valkohiuksinen sanoi ja osoitti sormillaan viistosti mantereelle päin selkänsä taakse. Ei Sugiya ollut edes kysynyt sen tarkemmin, mies sai vastata kuinka sekavasti kuin vain halusi. Sitten hän nyökkäsi. Hän asui todellakin yksin, mutta sitä seuraava lause ärsytti häntä. Eikö hän saisi asua yksin jos halusi? Ja miten niin yksin asuvaa tyyppiä? Seiichi kuintekin päätti jättää kysymykset kysymättä, toivoen taas hiljaisuutta, mutta sitä hän ei tulisi luultavasti saamaan loppumatkan aikana.

Valkohiuksinen ei sanonut sanaakaan kun nuorempi alkoi kertomaan jotain perheestään. Se oli hänen mielestään turhauttavaa kuunneltavaa; mitä hän tekisi sillä tiedolla, kun ei tulisi koskaan poikaa näkemäänkään? Seiichi kuitenkin kuunteli, puolella korvalla, mutta samalla päätti, että oli taas tupakan aika ja kaivoi itselleen yhden, sekä sytyttimen. Sytytettyään tupakan hän puhalsi savut ulos keuhkoistaan kylmän rauhallisesti, vaikka poika jatkoi edelleen puhumistaan perheestään, siskostaan ja äitihahmosta.
Yhtäkkiä Seiichi huomasi, että Sugiya oli ollut jo pitkän aikaa hiljaa. Tupakka pääsi huulten väliin, pois sieltä ja mies katsahti nuorempaa. "Miksi kerrot mulle tuollaista?" hän kysyi, äänessä ei ollut huomattavissa kylmyyttä, muttei myöskään mitään lämmintä. Kokiko Sugiya hänet jotenkin turvallisena, että voisi kertoa? Seiichi hymähti, ei niin voinut olla. Seiichin piti elää omassa maailmassaan yksin. Miksi Sugiya kertoi hänelle jotain elämästään?

Jälleen mies vilkaisi poikaa ja menneisyys viilsi jossain sisällä. Pojasta olisi päästävä eroon pian. He olivat kävelleet hyvän matkaa, mutta tuskin edes puoletkaan matkasta oli mennyt. Seiichi ei ollut jaksanut keskittyä siihinkään puoleen, kuhan vain edistyisi johonkin suuntaan, ensin poika kotiinsa, sitten omaan.
Kuu ajautui pilven taakse ja ranta pimeni. Seiichin pystyi erottamaan tupakan tulipäästä, mutta Sugiyaa ei näkynyt lähes ollenkaan. Valotkin olivat aika kaukana. Se itseasiassa kelpasi miehelle, häntä ei sinäänsä kiinnostanut katsella pojan kasvoja, vaikka pistävän vihreät silmät olivatkin kiinnostavaa katsottavaa.

//KATOtaan vaan niin mulle tuli taas joku outo lyhyt paska. Voisi koittaa vielä vähän jatkaa. No, 2 lausetta. xD
Huu, mahtavaa! Siitä tulee jotain kivaa.. 8) Seiichi vaan raivostuu ja Sugiya vaan vinkuu.. 8DD <3 Mun inspikseni nimi on Simo heei. xDD Hyvä, se saa luvan tulla Seiichin kämpille. <3//

[Sugiya Kuroda]

Sugiya tahtomattaan huomioi Seiichin venytyksessä vilahtavan osan paljasta ihoa //oi alavatsa<3// ja punastui siinä samassa. Ympäripyöreä vastaus kysymykseen ei jäänyt häntä pahemmin vaivaamaan, hän kuitenkin vaistomaisesti tähyili hetken olkansa taakse miehen huitaisemaan suuntaan aivan kuin olisi voinut nähdä Seiichin asunnon sillä tavalla.
”Ne asunnot on siellä aika arvokkaita..” hän mutisi aika vaimeasti. Itse hän asui vähemmän rikkaalla alueella missä oli paljon lapsiperheitä Sugiyan perheen lisäksi.
Kuunvalossa hän seurasi katseellaan kuinka Seiichi sytytti tupakkansa ja haistoi sen hajun tunkeutuessa tuttuna nenään. Siihen alkoi jo pikkuhiljaa tottuakkin. Sugiya haisteli tupakanhalua nenä hieman kippurassa. Hän ei koskaan ollut pitänyt siitä että joku sauhutteli hänen läsnäollessaan, mutta minkäpä oikeastaan miehen kaltainen ketjupolttaja sille voi. Vai kävikö hän miehen hermoille niin paljon, että tämän oli pakko sen takia tupakoida koko ajan? Pieni paniikki iski ja hän vilkuili hermostuksissaan miestä hakien jotain varmistusta siihen että hän oli väärässä. Tämä ei vaan yksinkertaisesti näyttänyt edes välittävän kävelikö hän siinä vai ei.

Tupakan haju sekoittui raikkaaseen yöilmaan hänen siinä miettiessään ja hän säpsähti hieman kun mies pitkän hiljaisuuden jälkeen esitti kysymyksen.
"Tuota.." Sugiya aloitti ja mietti miten sen voisi sanoa oikein ja niin kuin itsekkin oli sen ajatellut.. Vai tiesikö hän oikeastaan itsekkään? Niin miksi..
"Tähän asti.. sinä et ole esittänyt mitään typerä sivukysymyksiä vaan pitääkseen keskustelua väkisin yllä, olet siinä juuri nyt, etkä ole pilkannut pahemmin sitä mitä sanon.. Olisiko siinä jotain syytä?" hän sanoi vakavalla naamalla katse tiukasi miehessä.
"Ihmiset kertovat muille itsestänsä.." hän jatkoi sanomalla ja tunsi olonsa taas vaihteeksi aivan liian kömpelöksi. Tämä nyt ei taas toimi.. "Ehkä se auttaa ihmisiä lähentymään tai sitten se tulee vaan luonnostaan." 'Tosin jälkimmäistä en voi sanoa itsestäni yleensä.' hän lisäsi mielessään ja sulki suunsa tiukasti.

Kuun piiloutuessa pilvien taakse ja pimeyden laskeutuessa kuunvalon kadotessa Sugiya alkoi hytisemään kylmästi vielä pahemmin kuin hetki sitten. Hän näki vanhemmasta miehestä vain siluetin ja sekin johtui siitä että hänen silmänsä alkoivat tottua hieman pimeään ja tämä oli niin vaalea ja kalpea. Valopilkkuna pimeydessä killui Seiichin tupakan tulipää ja aina kun se hehkui hän näki sen hehkussa vanhemman miehen kasvot hieman paremmin.
Pimeydessä kylmyyskin tuntui pahemmalta ja Sugiya kietoi takkiaan paremmin ympärilleen ja halasi itseään käsillään. Poika astui vaistomaisesti hieman lähemmäs sanansaattajaa siinä kävellessään hakien tästä lämpöä ja turvaa mitä pimeys ei hänelle antanut. Mies oli kuitenkin liian kaukana antamaan sitä, noin puolen käsivarrenmitan päässä että hän olisi voinut kättä ojentamalla koskettaa tätä. Kaupungin valot hehkuivat heidän edessään, mutta edelleen aika kaukana. Pimeässä Sugiya puri alahuultaan ja pieni vanha rupi alahuulessa aukesi ja suuhun herahti tuttu veren maku joka tuntui oudon lohdulliselta.

// Voi KATO kun soon vähän surkeana. Taitaa olla joku pimeänpelkoinen... Seiichille taitaa olla ihan sama käveleekö se pimeässä vai paisteessa kun se on.. semmonen : DDD Mulla tais tulla nyt hieman lyhyempi kuin edellisestä, mutta jospa siinä ois silti sitä tekstiä.
Simooo<3 //

[Seiichi Takedo]

Seiichi vain hymähti Sugiyan sanoessa, että miehen asuma-alue oli arvokkaampaa aluetta. Totta kai huumediilereillä oli hyvät asunnot. Mies räpäytti silmiänsä, jätti tupakan huultensa väliin. Vaikka Seiichi polttikin todella vahvaa tupakkaa se ei tuntunut riittävän hänelle, koko ajan oli polttamassa. Ei se edes ärsyttänyt miestä.
Tuuli puhalsi jälleen vienosti, heiluttaen miehen hiuksia, samaten Sugiyan. Vasta nyt mies huomasi, kun katsoi poikaa sivusilmällä, ettei toisen hiukset olleet enään ponnarilla. Miehen vatsassa pyörähti pienesti; Sugiya oli paremman näköinen hiukset auki. Nopeasti Seiichi ravisti nuo ajatukset päästään, harha-ajatelmaa.

Rauhallisesti mies odotti nuoremman vastausta kysymykseen. Ei se sinäänsä häntä haitannut, että poika kertoi, kertokoot, mutta hänellä ei ollut velvotteita kuunnella sitä yhtään jos hän ei jaksanut. Toisaalta hän voisi kuunnella, mutta jos hän onnistuisikin ottamaan pojan ongelmat omille harteilleen.. .. olisi hänellä paljon enemmän taakkaa, varmasti niin ettei hän itse enään sitä jaksaisi, ajautuisi itsemurhaan..
"..." mies oli hiljaa, maisteli Sugiyan sanoja mielessään. "Jaa'a.." hän sanoi aluksi, puhalsi tupakan savut nenänsä kautta ulos keuhkoista. "Miksi edes pilkkaisin?" Seiichi kysyi, eihän hänellä ollut mitään syytä. Ehkä hän välillä hieman ivailikin, mutta ei, tänään hän ei ollut silläkään päällä. Tänään oli ollut hyvin outo päivä.
Seiichi naurahti. "Kertovat itsestään luonnostaan.. Tai auttaa lähentymään.." mies ajatteli. "Onko se sitten sun taka-ajatuksesi tässä?" hän kysyi, katsoen Sugiyaa kulma koholla. "Lähentyminen.." Seiichi nauroi mokomalle sanalle päässään, veti tupakasta viimeisen henkoset kunnes heitti sen hiekkaan. "Unen näit." ajatus jatkui, virne kävi Seiichin naamalla. Miehellä ei ollut mitään tarvetta lähentyä ihmisiin, vaikka joskus olo tuntuikin oudolta, yksinäiseltä ja silloin hän kaipasi seuraa, yleensä äänetöntä sellaista.

Hiljaisuus tuntui hyvältä, ja Seiichi haistoi pienen veren tuoksun. Hän käänsi päätänsä Sugiyaa kohti, alahuuli näytti tummemmalta.. Mies ei jaksanut välittää, joten käänsi päänsä takaisin eteenpäin. Hän kohensi laukun asentoa ja huokaisi. Pian hän varmasti pääsisi pojasta eroon, olivathan he jo sen verran kävelleet..

// KATOtaanpas kuinka pitkä tästä tuli. Ja KATOinkin että se oli surkuna. Ohohohohohohoohooohohohoohooh. Jotain tylsää taas, voisin mennä keittään kasvia ja pakkaamaan.. : P ETOSia kuunnellen. <3//