Bänditouhuilua

[KEIR]

Vilske kävi ympäri isoa huonetta, ihmisiä juoksi sinne sun tänne, toimittamassa tavaroita ja liikuttamassa varjostimia. Ihmisiä oli reilusti yli kymmenen, ei heitä edes jaksanut laskea.

Tunnetulla bändillä oli alkamassa muutaman päivän mittainen musiikkivideon kuvaus ja haastattelu- sekä kuvausoikeus oli myyty vain yhdelle lehdelle.
Ja lehtikuvaaja oli kuulemma jumittunut Tokyon keskustan ruuhkaan, oli tapahtunut onnettomuus joka sotki koko kaupungin liikenteen. Eivätkä musiikkivideon kulissitkaan tämän takia voineet valmistua, tavarat kun oli ympäri Tokyota, vielä matkalla; josko niitä edes koskaan nähtäisiin.
Bändi, Crud, istui isolla sohvalla lähes yhdessä läjässä, solisti erillään muista. Naishaastattelija yritti lämmittää tunnelmaa typerillä pienillä kysymyksillään. Solisti oli aivan hiljaa, hiiren hiljaa ja katsoi muualle. Muut bändin jäsenet vastailivat aika hitaasti kysymyksiin, mikä sai haastattelijan ärtyneeksi. Nainen pysäytti nauhurin samaan aikaan kun solisti sytytti tupakan.
"Voisitko polttaa jossain muualla?" haastattelija kysyi töksäyttäen, näyttäen erittäin vihaiselta. Muutama ulkopuolinen, jotka kyhäsivät lavasteita, katsoivat naista kuin hullua; hän ei varmastikaan ennen ole ollut tekemisissä tämän bändin solistin kanssa.
Hitaasti solisti, Keir, käänsi kasvonsa kohti haastattelijaa. Hän katsoi arvostelevasti naista, lähes inhoava ilme kasvoillaan. "Jos ei kelpaa, sä voit suksia vittuun." Keir tokaisi ja muut bändin jäsenet alkoivat nauramaan. Nainen kivahti ja jätti haastattelutarvikkeet pöydälle, mutta otti käsilaukkunsa ja meni puhumaan jollekin isommalle pomolle.
"Voi voi kun se luulee voivansa tehdä jotain.." nuorukainen ajatteli samalla kun karisti tuhkia viereiseen tuhkikseen. Vähitellen muutkin polttavat jäsenet alkoivat pistää tupakaksi.

Keir röhnötti sohvalla, aika oli käymässä tylsäksi ja hän kaipasi jotain säpinää. Hän näpräsi mustiksi lakattuja kynsiään ja heilautti päätään. Hiukset näyttivät siltä, kuin ne eivät edes olisi liikkuneet, niissä oli niin paljon lakkaa ja muuta mössöä.
Ja aika vain mateli.

//Kaisaa~

[Koji Maruyama]

Kojia vitutti ja ankarasti. Oikeastaan ihan sama mitä oli tapahtunut etäämpänä, jokin aiheutti tukoksen tiehen ja autot jumittivat jonossa ja ohi ravasi ihmisiä kiiruhtaen katsomaan tapahtumapaikkaa. Ihmisten uteliaisuus heräsi aina kun jotain onnettomuuksia tai kolareita tapahtui. Itseä hän ei kiinnostunut oliko kyseessä japanin pääministeri vai 50 ihmisen kuolemaan johtanut ketjukolari. Kuhan hän vain pääsisi studiolle nyt eikä kolmantena päivänä. Hän tuijotti taksikuskin hikistä niskaa istuessaan itse takapenkillä ja tiedosti jotenkin etäisesti että taksikuski selitti hänelle jotain turhanpäiväistä yrittäen tyydyttää omaa tiedonjanoaan spekuloimalla tapahtumia ääneen. Turhaa paskanjauhantaa.
"...eihän tää voi olla mikkää ruuhkakkaan? tai jospa tuo on jottai ihme hämminkkiä tai.." taksikuski mongersi ja tosissaan Koji alkoi harkita että ottaisi kamansa ja häipyisi. Mukana oli aika suuri laukku missä oli kamera linsseineen ja muuta tarvittavaa ja hänellä kestäisi ainakin puolisen tuntia kävellä mutta hän urahti jotain taksikuskille ja tärkkäsi toisen olan yli rahaa.
"Ota tuosta mä en jaksa oottaa täällä koko päivää. Pidä loput." Koji änkesi ulos taksista ja nakkasi kameralaukkunsa olalleen.

~about 35 minuutin kuluttua studiolla~
Ei välttämättä niin hehkeänä kuin puolituntia sitten oli ollut Koji marssi sisään studioon ja vilkaisi itseään ikkunan heijastumasta ennen kun astui sisään. Sidotuista hiuksista oli päässyt pari suortuvaa karkaamaan ja hän repäisi nauhan hiuksistaan. Päällään hänellä oli musta huputon takki auki ja alla luonnonvalkoinen kauluspaita josta pari ylintä nappia oli auki. Jalkoja verhosi mustat kapeat farkut ja kaulassa oli valkoinen huivi. // ei mikään homohuivi kuitenkaan 8<// Ammattilaisena piti myös näyttää siltä ja hän tiesi että ensivaikutelmakin vaikutti aina paljon siihen miten yhteistyö sujui. Ammattimaisuus oli tärkeää ja hutiloinnista rankaistiin.

Koji astui sisään samalla ovenavauksella jonkun tavarantoimittajan kanssa ja etsi katseellaan tuttuja kasvoja. Hän nyökkäsi tervehdykseksi bändin managerille jonka tunsi jotakin kautta ja tämä oli järjestänyt juuri hänet kuvaamaan bändiä.
"Kauhee sekasorto." hän mutisi miehelle ja pyyhkäisi huivinsa kaulastaan ja huomasi bändin jonkun matkan päässä istumassa sohvalla. Jaa että tällainen porukka. Managerin vierellä seisoi juuri tuohtunut nainen joka näytti ärtyneeltä keskeytyksestä ja Koji ojensi tälle kätensä kätelläkseen.
"Maruyama Koji, kuvaaja. Ilo tutustua." Koji sanoi naiselle ja toisen ilme leppyi hieman.
"Kusatsu Fumi, reportteri. Kiitos samoin.. Jos suonette hetken.." nainen sanoi ja kääntyi managerin puoleen äskeisen tuohtumuksen noustessa taas pintaan. "Minullakin on ammattiylpeyteni, ei minun tarvitse kestää tällaista kohtelua!"
"Olen pahoillani, mutta minulla on todella kädet sidotut tässä suhteessa.. Tähtien kanssa on kestettävä paljon jos ymmärrätte." Manageri pahoitteli ja levitteli käsiään hymyillen vinosti. Kusatsu tuhahti ja kääntyi marssimaan takaisin.
Koji katseli hetken naisen perään toinen kulma kohollaan, alkoi sitten purkaa omia tavaroitaan ja kokosi kameransa.. Onneksi loput tavarat kuten isot salamat ja muut tavittavat tulisivat perässä jos ei olleet vielä tulleet. Hän antoi kameran linssin kiertää huonetta ja antoi sen pysähtyä sohvalla istuvaan nuoreenmieheen joka näytti pirun tutulta. Päässä raksutti hetken aikaa kunnes hän osasi yhdistää taiteilijanimen ja kasvot. KEIR siis, näitä lööppikuninkaita.
"Pystyykö kuvauksia järjestämään tälle päivälle?" hän tiedusteli mieheltä.

[KEIR]

Keir puhalsi savut keuhkoistaan ja katsoi kuinka haastattelija vinkui managerille. Nauru kihersi sisällä, nainen joutuisi vielä nielemään ylpeytensä pahimman kerran. Hän käänsi päänsä ja katsoi taas ikkunasta ulos. Näkymä oli vähemmän kiinnostava, joten hän käänsi päänsä, parhaaksi nähdäkseen kuinka studioon tuli lisää porukkaa. Keir katsoi heitä hetken ja näki kuinka manageri levitteli käsiään. Virne levisi nuorukaisen huulille: voittamaton. Arvaus siitä, että nainen yrittäisi tulla vielä sähisemään hänelle olisi varmasti sata prosenttisesti oikein.

Keir huoahti ja tumppasi tupakan tuhkikseen, sytyttäen perään uuden. Hän huomasi kuinka nainen lähestyi jälleen.
"En halua että pilkkaat minua yhtään, minulla on arvokkuuteni ja sinun pitää kunnoittaa sitä! haastattelija kivahti ja Keir katsoi toista ilmeettömänä, kunnes puhalsi tupakansavut toisen naamalle. Nainen yksi ja kakoi, katsoen nuorukaista murhaavana.
"Etkö tiedä kuinka vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa?!" nainen sanoi arvokkaasti ja Keir katsoi häntä edelleen tylsistyneenä.
"Tuommoiselle inisijällekö pitäisi vastata? Johan mä sanoin mun mielipiteeni. Jos ei kelpaa.." Keir oli aloittamassa, mutta haastattelija löi häntä avokämmenellä poskelle, pakkasi sitten kamppeensa ja lähti ulos huoneesta. Keir oli hetken hiljaa, kunnes alkoi nauramaan muiden bändikaveriensa mukana. Löytyi harvaa reportteria taikka kuvaajaa, jonka kanssa kemiat toimivat. Ja heitä oli taas yksi vähemmän.

Keir tumppasi tupakan tuhkikseen naurun laannuttua ja nousi ylös venytellen jäseniään. Mustat, pvc-nahkaiset vaatteet olivat videolla jokaisella jäsenellä, toki erilaiset.
"Tiedäthän, että sopimuksessasi lukee, että saat ottaa mielinmäärin kuvia.." manageri aloitti arvioivasti, sillä Keirillä oli taipumus tehdä mitä lystäsi, niin kuin äskeisestäkin näki. "Ja tietysti järjestetään erillinen aika jolloin saat ottaa bändistä kuvia, kun he eivät ole tauolla tai tekemässä musiikkivideota. Ei siis tilannekuvia sillä kertaa." manageri jatkoi. Kojilla oli siis aivan vapaat kädet ottaa kuvia, kukaan ei estelisi. Tosin, Keiristä kukaan ei ollut varma.

Hetken seisottuaan Keir lähti kävelemään ovia kohden, josta reportterikin oli mennyt. Hänellä oli tosin määränpäänään pukuhuoneet, jossa saada omaa rauhaa. Hän ei jaksanut välittää kuvaajasta, joka oli tullut paikalle, niitä nyt pyöri joka paikassa ja asiat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat. Ja Keir tiesi, ettei kuvaaja ollut lööppilehdestä, vaan musiikkilehdestä, johon oli tulossa spesiaalinumero heistä.
Keir kulki ovista ja käveli huoneeseen, jonka ovessa oli hänen nimensä. Hän aukaisi sen ja sulki perässä. Sisustus huoneessa oli kuin hän oli halunnut, ja baarikaappi löytyi. Hän kaatoi siitä itselleen drinkin ja istui upottavan pehmeälle, valkoiselle sohvalle, sulkien silmänsä.

[Koji Maruyama]

Reportteri-naisen hermot näkyivät olevan herkillä. Koji pudisti päätänsä ja mielessään tiesi että noin lyhytpinnainen tuskin tulisi pitkään pärjäämään työssään kovin kauaa. Hän itse oli nähnyt pahempaakin, tosin KEIR ja kumppanit tuntuivat olevan aika lailla vittumaisimmasta päästä. Toisaalta samassa tilanteessa hänen itsensäkkin olisi luultavasti tehnyt mieli lausua samanlaisia kommentteja mutta Keir ei tuntunut välittävän väähkään yhtään mistään. Jos avointa vittuilua ei kestäisi pokerinaamalla näyttäisi oman heikkoluonteisuutensa ja koko haastattelu olisi niillä näkymin pannukakku. Onneksi hän itse pysyi kameran takana jolloin yleensä asiakkaat halusivat itse näyttää kuvissa hyviltä joten yleensä hänen kehoituksiaan kuunneltiin jos kyseessä oli kuvaussessio.

Koji nyökkäsi managerin selitykselle ja vaihtoi jalkaa mietteliäänä huomaten välikohtauksen loppuneen ja naisenkin häipyneen paikalta. Ilmaan tuntui jäävän leijumaan rivien välistä epävärmuutta, minkä osasyy taisi olla koppava vokalisti. Hänellä tulisi olemaan aika lailla vapaat kädet, mutta missä rajoissa todella pystyisi kuvaamaan oli kiinni bändistä itsestään. Hän itse saisi vaikka itse Quasimodon näyttämään komealta jätkältä jos kuvaisi oikesta kulmasta, mutta todellista vetovoimaa välittyi kuvien kautta vain jos kuvattavassa oli sitä jotain. Make love to the camera.
"Haluatko että esittelen sinut bändille?" manageri kysyi, mutta Koji puisti päätään.

"Enköhän mä itekkin osaa, kiitos vaan." hän totesi, ei hän ennenkään ollut mitään esittelyjä kaivannut. Turhaa pokkurointia. 'No vittu hei en minäkään sinuun haluaisi tutustua, haista paska oon taas joku paskakuvaaja paskaduunissa enkä osaa teidän mielestä mitään ettekä pelkää näyttää sitä.' Koji lähti vaeltamaan sinne suuntaan minne muu bändikin oli lähtenyt ja ojensi kättä parille bändin jäsenelle. Hän jutteli vähän aikaa bändin syntsan soittajan kanssa ja jäi sitten jutustelemaan tämän kanssa lopun bändin yhteiseen oleskeluhuoneeseen. Rumpali ei vaikuttanut miltään välkymmäiltä mutta syntsansoittaja ja kitaristi vaikuttivat ihan järkeviltä ihmisiltä. Hän istui tilan sohvan käsinojalla, tarkoitus ei ollut viipyä kovin pitkään, oli vain enemmän kun järkevää saada pieni tuntuma bändiin ennen kuvausta. Mielessä käväisi missä vokalisti oli, mutta ei antanut asian sitten vaivata päätään. Manageri kävi ovella sanomassa että puolentunnin päästä otettaisiin tuntumaa lavasteisiin, jotain saatettaisiin kuvata ja bändi parasta varautua.

[KEIR]

Keir nautiskeli drinkistään, ja varsinkin hiljaisuudesta joka vallitsi ympärillä. Ironista oli, että Keir oli perustanut metallimusiikkia soittavan bändin, mutta jotkut äänet olivat sitten kertakaikkiaan ärsyttäviä. Kuten lavasteiden rakentaminen..
Keir huitaisi drinkin naamaansa ja kaatoi toisen. Hän ei tullut helposti känniin. Nuorukainen istui takaisin sohvalle, ollen taas reuntoutunut, mutta sen keskeytti koputus. Joku avustaja oli tullut ovelle, ja pyysi kohteliaasti Kier-samaa tulemaan piakkoin studiolle, kun alkaisi kuvausten ensimmäinen vaihe. Keir hymähti, kerrankin oli ystävällistä porukkaa edes jossain. Hän hulautti drinkin kurkustaan alas ja lähti takaisin matelemaan kohti studiota.

Päästyään studion ovista sisälle hän käveli kulissien eteen, jossa managerikin oli. "Siniset valot.." Keir sanoi hiljaa katsoen manageria. "Valojen piti olla punaset. Onko valoteknikko lukutaidoton vai värisokea?" Keir jatkoi ja katsoi manageria, sen jälkeen roudareita, jotka tajusivat välittää viestiä eteenpäin. Kaikki varmastikin halusivat että päivä, ja seuraavat pari päivää sujuisivat hyvin, taikka edes jotenkuten.
Valot vaihtuivat punaisiin ja spottivalokin syttyi. Keir oli omasta mielestään tullut ihan liian aikaisin, kerta valojenkin testaus oli vasta käynnissä. Ja bändi ei edes ollut virittänyt soittimiaan.

Ärtynyt huokaus kävi huulilta, vaikka Keir ei löytänyt lavasteista mitään muuta vikaa. Hän oli oppinut ketkä roudarit olivat hyviä ja keitä piti välttää kuin ruttoa, muuten kaikki oli niskassa kesken kuvausten tai keikan. Keir käveli takaisin sohvalle ja hypähti selkänojan ylitse bändikaveriensa viereen, napaten kitaristilta juuri sytytetyn tupakan.
Hetken aikaa hän katsoi vähän vanhempaa ihmismiestä joka istui lähellä. "Sä oot siis se valokuvaaja?" Keir kysyi, katsoen miehen kameraa. Tuskin tulisi mitään ongelmaa. Ainakin niin oli aina hyvä toivoa. "Sulla on varmaan sun sopparis, mutta mä haluan vielä tähdentää sen, että meitä saa kuvata vaan studiolla, ei muualla jos sä haluat päätyä meijän seuraan." Keir sanoi ystävällisesti, ehkä tavallaan käskevästikin. Hän halusi asettaa rajoja, jotka valokuvaajat voisi rikkoa. Pientä kissa ja hiiri-leikkiä. Ja Keir halusi tietää lähtikö tämä valokuvaaja siihin mukaan. Keir veti savut keuhkoihinsa ja katsoi valokuvaajaa arvioivasti. Nuorukaisen silmissä valokuvaaja vaikutti ehkä turhan liian tyylikkäältä, kuin olisi kuin mikäkin maailman napa, valokuvaajien ylijumala, jota kaikkien tuli seurata samalla alalla.
Vielä hetken Keir katsoi miestä ja tumppasi sitten tupakan: soittimet olivat saapuneet.

[Koji Maruyama]

Kulissien valot vaihtuivat punaisesta vihreään ja hän kuunteli puolikorvalla puhetta mitä käytiin managerin ja Keirin välillä. Valo hiveli kauniisti pvc-nahkaa ja pikkuhiljaa kuvausryhmä alkoi saada kamoja kasaan että työt viimein päästiin aloittamaan. Pieleen mennyt haastattelu mistä muut bändinjäsenet olivat vähän aikaa sitten heittäneet omaa läppää pistettäisiin huomenissa varmaan uudestaan pystyyn. Tärkeintä oli nyt että saataisiin homma pyörimään ja kamera laulamaan. Managerikaan ei näyttänyt enää olevan niin hukassa kuin aikaisemmin ja Kojia ihmetytti aika lailla miksi näin hyvin menestyneen bändin manageri tuntui olevan noin selkärangaton. Ellei ollut että bändin menestys oli jostakin muusta kiinni kuin vain managerin taidoista. Keir näkyi ilmestyvän paikalle ja hän katsoi toista aika ilmeettömänä ja nyökkäsi sitten ja hymyili hieman.

"Joo, kuten näkyy. Maruyama Koji." hän esitteli itsensä kuten jonkun aikaa sitten muulle bändille. Kättä hän ei tässä tilanteessa ojentanut, johtuen myös ystävällisellä äänellä sanotusta pienestä huomautuksesta. "Teidän manageri tähdensi mulle jo asiaa, mutta kiitos muistutuksesta. Jätän teidän yksityiselämän rauhaan, siitä nyt ei kannata huolehtia." Koji totesi vähintään yhtä ystävällisellä äänellä. 'Jaa että asetat mulle ehtoja?' Kysymys näkyi silmistä, mutta ei mitenkään järin uhoavana.

"Teen teidän kanssa yhteistyötä mielelläni ja jos saan teiltä myös vastakaikua niin tuutte olemaan tyytyväisiä myös kuviinne. .. Te ainakin tunnutte olevan.. kuvauksellinen Keir-san. Katsotaan mitä teistä saa irti. Odotan näitä päiviä hyvin kiinnostuneena." sanoista kaikui haaste. Näen teissä paljon potenttiaalia mutta osaatteko hyödyttää sitä? Itse tiedän omien kykyjeni rajat, tiedätkö sinä? Koji nousi muiden mukana tarttuen kameraansa. Hän huitaisi kädellään ilmaa saadakseen Keirin huomion vielä itseensä, katsoi toista kysyvästi nostaen kameraansa. Hän halusi nuoremmasta miehestä kuvan tupakkoineen ja saada vangituksi tuon ylimielisen ilmeen vielä ennen videon kuvaamisen alkua. Aina kun hän katseli maailmaa kameran linssin läpi hän näki maailman kirkkaampana ja selvempänä.

[KEIR]

Keir ei koennut, että hänellä olisi pitänyt esitellä itseään, joten hän tyytyi nyökkäämään hyväksyvästi. Nuorukainen kohotti hieman kulmiaan kun valokuvaaja-Koji sanoi jättävänsä yksityiselämän rauhaan. "Kiitos." Keir totesi. Muut bändin jäsenet katsoivat Keiriä hieman arvoituksellisesti, he tiesivät sentään jotain tuosta nuoresta miehestä: oli näemmä aloittanut salaperäisen pelinsä ja iskenyt kyntensä valokuvaajaan.
Keir nuuhki tupakan aromista tuoksuvaa ilmaa ja katsoi valokuvaajaa. Hän näki miehen katseessa jotain kysyvää ja naurahti. Lähtisikö toinen mukaan leikkiin?

Nuorukainen katsoi kuvaajaa kulmiensa alta, silmät hyvin hypnoottisen näköisinä. Hän sytytti uuden tupakan ja veti sen savuja keuhkoihinsa. Kulmat kohosivat taas hiukka ylemmäs, oliko hän kuullut oikein. "Mitä musta saa irti.. Musta saa vaikka mitä.." Keir ajatteli kun bändin jäsenet nousivat ylös noutamaan soittimiaan. Hän itse jäi vielä istumaan, ei ollut hänen aikansa, kun muut virittäisivät soittimensa. Keir ei jaksanut avata ääntänsä, videoon ei edes tullut täällä soitettu potaska, vaan se tuli suoraan nauhalta.
Keir katsahti valokuvaajaa, joka tavoitteli hänen huomiotaan ja tajusi mitä toinen halusi. "Okei, sä oot aika harvinainen kun sä tiedät mitä sun pitää oikeasti tehdä." Keir sanoi. Oli vaikeaa tietää oliko tuo kehu vai ei. Nuorukainen katsoi ohi kameran, Kojin hiuksiin. Tupakka oli lähellä kasvoja sormien välissä ja sama ilme oli ollut jumittuneena hänen kasvoilleen kohta kymmenen minuuttia.
"Sanos.. Koji-san.." Keir sanoi hiljaisesti painaen päätänsä hiukka alemmas. Hän tarrasi vapaalla kädellä hiuksiinsa ja veti niitä vähän, kunnes päästi irti. Edelleen ne sojottivat samassa asennossa. Hän veti tupakan savuja keuhkoihinsa ja puhalsi ne ulos.
"Olenko mä kaunis?" Keir kysyi ja jäi katsomaan Kojia vaativa ilme kasvoillaan.

[Koji Maruyama]

"Se on hyvä kuulla." hän sanoi huvittuneisuutta äänessään. Hän ei kaivannut kuitenkaan ketään itseään kokemattomampaa sanomaan mitä osasi tehdä ja mitä ei, mutta salli tuon hyvin epäsuoran kehun tai jos se edes kehu oli. Ehkä hän voisi tehdä jotain myönnytyksiä tämän pojan vuoksi jossakin suhteessa jos toisella olisi vaatimuksia tai pyyntöjä siitä mitä tämä halusi. Yleensä hän ei suostunut kuuntelemaan typerien kommentteja jotka kuvittelivat tietävänsä kumpi puoli heidän kasvoistaan olisi edustavampi sun muuta roskaa. Ehkä nuorimies tosissaan olisi oppinut jotain musiikkibisneksestä ja hallitsisi juuri sen mitä hän tarvitsisi että saisi palan toisen sielusta vangittua valokuvaan. Tai edes antaa sellaisen harhan. Pojassa oli jotain mikä houkutteli ottamaan selvää mihin tämä todella pystyi. Totaalisesti siis ammattimaista kiinnostusta.

Hän vangitsi kuvan nuorukaisesta kun toinen puhalsi savua suustaan tuo oma vaativa ilme kasvoillaan. Savu kiemurteli toisen huulien välistä kauniisti ja pienellä viiveellä hän tajusi mitä toinen oli sanonut ja irrotti katseensa kameran linssistä että pystyi katsomaan toista silmiin. Oliko tuo suoraa flirttiä? Toinen kulmakarva kohosi hieman kysyvästi ja hän laski hymyillen kameran käsistään roikkumaan nauhastaan kaulaansa. Hän kumartui hieman vielä lähemmäs ja kuiskasi: "Oot kun tyrmäävän kaunis nukke.. sun silmät on erityisen kauniit.. mutta.." hän kumartui vielä että lähemmäs että pystyi kuiskaamaan toisen korvaan: "...tiedän ootko todella kuin musta enkeli vasta kun näen mitä kaiken tuon meikin ja kauniiden vaatteiden alta löytyy." Yleensä julkkikset näyttivät harmailta ja tavallisilta kun näitä todella näki kasvokkain, mutta Keir oli ollut kiehtova yllätys. Sitä hän ei ollut silti sanomassa.

Hän suoristui, hymyili ovelasti ja lähti kävelemään kohti lavasteita kääntäen nuoremmalle miehelle selkänsä. Hän kosketti yhden tutun järjestysmiehen olkapäätä ja kysyi tältä jotain katsomatta enää taakseen.

[KEIR]

Keir katsoi Kojia ja hymyili maireasti. Ei hänen tarvinnut sanoa enää mitään, toinen oli tajutakseen jos oli. Nuorukainen ei kelpuuttanut välttämättä mitä tahansa kuvia itsestään, jos oli kysessä ihan ammattikuvaaja ilman paparazziutta, mikä taas oli ristiriidassa lööppihalukkuuden kanssa. Keir oli ristiriitainen persoona, mutta hänellä oli tuntu, että tämän valokuvaajan kanssa asiat tulisivat toimimaan paremmin kuin hyvin. "Enemmän kuin hyvin." hän ajatteli ja virnisti lyhykäisesti.

Sen jälkeen mitä Keir oli kysynyt Kojilta hän veti tupakastaan savut keuhkoihinsa ja nojasi päätään hiukka taaemmas, odottaen toisen vastausta. Hän kuunteli mitä mies sanoi, katsoen toisen kasvoja lähietäisyydeltä, niiden virheettömyyttä ja silmien salaperäisyyttä..
"Mutta"-sana sai hänet katsahtamaan Kojia vaativammin, mutta hän tiesi, että mies jatkaisi: Kojin kaltaiset eivät jättäneet asioita kesken. Vaikka Keir oli hyvillään jo siitä mitä Koji oli sanonut, hän halusi lisää.
"Mä pidän tuon mielessä.." Keir kuiskasi hiljaa ennen kuin mies suoristautui ja lähti omille teilleen stuodiohuoneeseen. Sanat pyörivät päässä ja Keir oli jo varma, että saisi tuntea Kojin itsessään muutamana seuraavana päivänä, tietysti hän itse koitti järjestää asiat niin että se tapahtuisi jo tänään. Keir katsoi Kojin selkää. "Jos multa kysytään.. En päästä sua mun silmistäni.. Näinä päivinä.. Sitten.. Sayonara.." Keir ajatteli ja virnusi.
Hän tumppasi tupakan tuhkikseen ja nousi ylös kävellen lavalle, jossa bändikaverit olivat jo. Hänen puolestaan naisreportteri olisi voinut jäädä ja hankkia meheviä juoruja hänestä täälä, siinä naisreportterissa oli kyseistä ainetta.

Soittimien viritys oli jo lähes lopuillaan ja he pääsisivät pian aloittamaan. Video tulisi olemaan uudesta sinkusta, joka ei ollut edes radiolevityksessä: video tulisi ensin, sitten radiolevitys ja sitten sinkku kauppoihin.
Keir pisti mikin päälle, ja testasi oliko se hänelle hyvä. Muutama maskeeraaja pyöri vielä lavalla tarkistamassa poikien meikkejä. Keir sai onneksi laulaa puhtaasti mikkiin. koska häntä ei vielä häiritty. Vain muutamat huoneessa olijat olivat kuulleet tuon uuden kappaleen, johon bändi oli jälleen pistänyt parastaan. Keir lauloi kyseisen kappaleen sanoituksia, vaikkakin puhdas osio oli vain muutaman kerran kappaleessa. Muuten kappale oli, kuten jotkut sanoisivat, tärykalvojen tappamista.

Maskeeraaja tuli Keirin luokse, joka lopetti laulamisen hiukka jälkikäteen, hän ei tykännyt siitä, että joutui jonkun muun takia lopettamaan sen hetkisen puuhansa. Meikki olikin kunnossa, joten maskeeraaja lähti ja videon ohjaaja alkoi puhumaan. "okei, tää päivä ollaan sisällä huomisen lisäksi, mutta ylihuomenna ollaan ulkona. Pistetään nyt kaikki parastamme!" hän rohkaisi kaikkia ja Keir pyöritteli silmiään.
"Haluaako Crud soittaa biisin kerran lämmitykseksi vai lähdetäänkö kylmilteen liikkeelle?" ohjaaja vielä kysyi. Joku bändin pojista huusi, että oliko ohjaaja hullu vai ameba ja he räjähtivät nauruun Keir etunenässä. Pianisti alkoi soittamaan ja nopeasti alkoi koko kappale, johon Keirkin liittyi laulamaan.
Nuorukaisen liikkeet olivat sulavia, lähes eufoorisia silmille. Luontevasti, lähes huomaamattaan hän käytti magiaansa samalla kun lauloi. Videosta tulisi kaikkien aikojen paras Crud-video. Keir oli sitä mieltä ja niin sai luvan olla muutkin.

[Koji Maruyama]

Keirin sanat nostattivat pienen hymyn Kojin huulille kun hän itse mietti äskeistä. Vaikka toinen olikin ollut aika harvasanainen, toisen silmien takana oli näkynyt jotain vähän enemmänkin mielessä. Mitä se sitten olikin hän uskoi saavansa sen pian selville. Hän istahti paikalle mistä näkisi hyvin kuvauspaikalle vaikka katse harhaili muuallakin studiossa. Koska aikataulut olivat tavaroiden toimituksen vaikeuksien vuoksi viivästyneet ja luultavasti tämä ensimmäinen päivä olisi aika lailla hajanaisempi.. Kuvaukset saattoivat venähtää päivällä tai parilla, mutta periaatteessa se ei häntä haitannut paskan vertaa. Raha virtasi joka tapauksessa. Ajatus siitä että joutuisi istumaan tyhjänpanttina järjestelemässä kameroita sai häntäkin houkuttamaan sytyttämään tupakan, mutta ymmärsi että häneltä tuskin hyväksyttäisiin samanlaisia etuoikeuksia mitä Keir sai. Vaikka hänen omia taitojaan arvostettiin niin hänkin oli korvattavissa, mutta ei bändin keulakuva.

Hän huokasi mielessään hemmotellusta tähdestä ja sattui sitten tiedostamaan kuinka bändi aloitti soittamaan. Hän nojasi kämmeneensä ja katseli kiinnostuneena. Äskeinen nuoren mielen ilmeettömyys oli kaikonnut ja toinen eläytyi kappaleeseen koko vartalollaan. Joku olisi luultavasti myynyt sielunsa että olisi päässyt katsomaan bändin uuden videon tekemistä näin läheltä. Loppujen lopuksi Kojia ei kiinnostanut musiikki, vaan enemmän nuorukaisen liikkeet tämän laulaessa ja mielessään ikuisti niistä useita sielunsa silmin.

Hän hymähti ja hymyili. Pakko oli myöntää että nuori mies näkyi itsekkin tietävän mitä teki omalla alallaan. Eri asia oli se mitä toinen tekisi kun joutuisi hänen linssinsä alle. Jos hän haluaisi hän pystyisi saamaan pojan loistamaan yhtä kirkkaana myös filmillä. Katse nuoli Keirin vartaloa. Vaistomaisesti käsi ohjautui kameralle, mutta hän tiesi että pitäisi antaa olla.
"Se on sitten ensimmäinen kerta omassa historiassani jos joku bändi saa otoksen ensimmäisellä kerralla purkkiin yhtään lämmittelemättä." ohjaaja mutisi vähän matkan päästä. Samassa basisti feilasi taustalla jotain bassonsa kanssa ja rumpali unohti soittaa pari tahtia tuijottaessaan basistia. Kojin teki mieli nauraa mutta piti sitten suunsa kiinni.

[KEIR]

Nuorukainen oli hyvillään, soitto sujui kuin tanssi ja pian päästäisiin kuvaamaan.
Yhtäkkiä korvaan särähti kuinka basso ei enään osunut kohdalleen ja rumpali sekosi. Keir lopetti laulamisensa ja kääntyi kohti kahta sekoilijaa. Kitaristit, sekä pianisti lopettivat hiljalleen soittonsa basistin ja rumpalin jälkeen: tunnelma studiossa oli vaivaantunut. Keir katsoi hetken kahta jäsentä arvioivasti ja alkoi sitten nauramaan. "Luuletteko?" hän kysyi ja studiossa kuului valtava huokaisu joka kävi useimpien suusta. Bändi aloitti soittamaan uudestaan, eikä Keir välittäisi nyt virheistä, jos ne eivät olisi pahoja.

Tällä välin manageri oli kävellyt Kojin luokse. "Muista ottaa paljon kuvia videon tekemisestä, pojat varmasti haluavat nähdä niitä." manageri vinkkasi hymyillen. Hän oli huomannut nuoren miehen epäröivän hieman, mutta toisellahan oli aivan vapaat kädet.

Pian bändi sai biisinsä loppuun ja kameramiehet valmistautuivat alkaa purkittamaan. Oli kuitenkin muutama johto vielä kateissa tai yhdistämättä, joten oli muutama minuutti luppoaikaa. Muut bändin jäsenet testailivat vielä soittimiaan ja Keir leikitteli kahdella pienellä, valkoisella salamapallolla käsissään. Ne olivat vaarattomia eivätkä tehneet kenellekään mitään. Paitsi mustan magian edustajille, mutta Keir tiesi, ettei tässä huoneessa ollut ainuttakaan mustan magian edustajaa.

[Koji Maruyama]

Koji nyökkäsi ja loppujen lopuksi nappasi kameran linssin pois. Epäröinti tuntui kummalliselta, vaivaannutti että hän oli keskittynyt liikaa johonkin muuhun kuin työhön. Haaveilu saakoon jäädä sikseen. Hän nyökkäsi managerille suu viivana ja kaivoi laukustaan paremman objektiivin ja vaihtoi sen uuteen. Oli vain hän ja kamera. Hän sai pari omasta mielestä jo hyvää otosta, mikä oli paljon hänen vaatimustasollaan. Hän ei pysynyt paikallaan vaan haki parempaa paikka kuvaa, tarkensi laulajan sivuprofiiliin, bändiin ja löysi hyvän kulman mistä kuvata. Kappale sykki mukavasti ja vaikka yleensä Koji ei ollut järin musiikki-ihmisiä hän piti tunnelmasta studiossa. Vaikka Keir tuntui vaativalta ja bändinsä suhteen, tämä ei näkynyt hermostuvan kämmäyksitä ja huokaisu mikä kävi läpi studion sai hänetkinhuomaamaan että oli aikaisemmin pitänyt itsekkin hengitystä.

Pieni tauko näemmä pistettiin pystyyn ja Kojin kulmat kohosivat jonnekkin korkeuksiin kun hän tajusi mitä Keir leikitteli hyppysissään. Nykymaailmassa demonit sun mut voimia kantavat ihmiset eivät olleet mikään ihme, mutta joka kerta se hieman yllätti. Hän ei yrittänyt peitellä tuijotustaan vaan meni norkoilemaan hieman lähemmäs kameroita kiinnostuneena, mutta laskien kameransa hetkeksi.

"Taitaa olla turha sanoa että varo ettet polta näppejäsi." hän naurahti tälle katselleessaan kuinka tottuneesti toinen magiaansa käsitteli. Hän pyyhkäisi pari karannutta suortuvaa korvansa taakse ja jätti huomiotta keiken hyörinän ympärillään.
"Kuhan noista ei oo mitään haittaa näille laitteille." Koji lisäsi kun huomasi vähän nuoremman kameramiehen mittailevan salamapalloa huolestunut ilme kasvoillaan ja ilme meni pakokauhuisemmaksi kun Koji teki huomautuksensa. Hän puisti päätänsä huvittuneena.

[KEIR]

Nuorukaisesta saattoi nähdä, että hän oli tyytymätön tilanteeseen vielä joidenkin johtojen puuttumisen takia. Hän kohotti katsettaan valokuvaajaan ja naurahti. Salamapallo alkoi muodostumaan nauhaksi, löytäen tiensä Kojin luokse ja kulki hetken aikaa liki miehen vartalon.
"Hmm..?" Keir nosti hieman kulmaansa sen jälkeen mitä Koji oli sanonut, hänkin oli huomannut kameramiehen ilmeen. Hän ohjasi nauhan ensin kameramiehen luokse joka varautuneena katseli sen valkoista hohtoa, ilme kuitenkin kertoi että toinen olisi voinut seota pelosta. Sen jälkeen hän ohjasi nauhan vieressä olevien sähkölaitteiden sisälle, tekemään pientä tutkimusmatkaansa. Kameramies katsoi pelokkaana koska räjähtää ja juoksi sitten huoneen toiseen päähän oville ja lähti ulos huutaen. Keir nauroi ja ohjasi nauhan takaisin Kojin luokse, menemään miehen paidan alle, liki ihon. Valkoinen salamanauha tuntui varmastikin miellyttävältä miehen ihoa vasten.

Keir ohjasi nauhaa miehen ylävartalolla. "Jos näistä olis haittaa tätä videota ei ees tehtäisi, koska Crudia ei olisi olemassa." Keir sanoi, ohjasi nyt nauhaa lähemmäs Kojin lantiota ja housunrajaa. Katse viipyi miehen silmissä kun nauha suorastaan nuoli toisen ihoa. Sitten kaikki loppuikin, koska Keir oli kerännyt nauhan käteensä palloksi ja haihdutti sen takaisin ilmaan. Nuorukainen virnusi hetken ja käänsi sitten selkänsä valokuvaajalle, muttei kävellyt minnekään. Hän käänsi kasvonsa Kojiin päin, pää hiukka takaviistossa. "Sä et varmaankaan pistä pahaksesi jos kutsun sut mukaani lasilliselle illalla?" Keir kysyi virneen kanssa. Hän oli jo varma itsestään, ja varma siitä että Koji oli hänen.

[Koji Maruyama]

Koji ei päällisin puolin näyttänyt omaa hermostustaan jos sitä sellaiseksi pystyi sanomaan. Varautuneisuus näkyi aluksi ehkä hänen silmistään ja herken epäröinti pitäisikö todella pelätä vai ei. Häntä hieman säälitti miesparka, mutta tavallaan halveksi toista kun toinen meni totaali paniikkiin, vaikka näki että miten harmittomasti salamat melkein nuolivat hänen ihoaan ja vaatteitaan jättämättä minkäänlaista jälkeä. Siis hän ei jaksanut pahemmin surra miestä enää kun pieni säälin häivähdys oli käynyt mielessä. Ennemmin hän keskittyi Keiriin joka tarkkaili häntä ja hiveli sähkönauhallaan hänen vaatteitensa alta mikä sai kylmät väreet kulkemaan aluksi pitkin selkää. Hän rentoutui nopeasti. Hyväily ei häntä haitannut, ei laisinkaan. Tapahtuma oli vain hieman .. julkinen sillä hän tunsi muiden ihmisten katseet ihollaan ja kiinnittyneinä myös Keiriin. Joku muukin saattoi huomata pohjavirrat mitä heidän välillään kävi ja mitä Keirillä saattoi olla mielessä. Jos yhtään Keirin mainetta tunsi.

Salamanauhan tuntu oli jotain erilaista ja Koji taivutti niskaansa hieman taakseppäin nauttien sen tunnusta ihollaan. Äsken kameralla levänneet kädet laskeutuivat rentoina vartalon sivuille oikea käsi jäi kuitenkin vyötärölle ja Koji kieltäytyi katsomasta salamaa itseään vaan piti katseensa Keirin silmissä. Kun toinen yllättäen keräsi nauhan takaisin sähköiseksi palloksi Kojin silmissä välähti ja vastasi toisen hymyyn kun toinen virnisteli voitokkaan oloisena. Houkutuksia siis? Pieni maistiainen siitä mitä hän voisi saada jos..
"Jaa oot siis kiusaaja?" 'Houkuttelet kiellettyihin houkutuksiin..' hän sanoi hiljaa että vain Keir kuuli mitä hän sanoi.
"Pitää .. pistää harkintaan." Koji sanoi sitten normaalilla äänellä ja hymyili seesteisesti. Keir oli näemmä tottunut saamaan mitä halusi ja uskoi että ei pettyisi tässäkään pisteessä. Ehkä hänen ei pitäisi tuottaa pettymystä?
Mies käveli nuoremman rinnalle asettaen käden toisen olalle ja vainvihkaa sipaisi hellästi toisen niskaa.
"Määräätkö sinä ajan ja paikan?" hän kysyi hymyillen. Studion valojen kuumuus tuntui iholla ja pian breikki olisi ohi. Illasta näemmä keheytyisi ehkäpä jotain mielenkiintoista.

[KEIR]

Keir oli nauttinut tilanteesta täysin ottein. Koji oli ollut varautunut, mutta samalla jotenkin.. Syötävän hyvännäköinen, kuin vangittu tähän julkkikseen ja hänen magiaansa. Hän ei edes tuntunut välittävän siitä näkyikö hänen, jopa liiallinen, itsevarmuutensa Kojille. Keirillä oli vain häikäilemättömät tavat saada mitä halusi ja hylätä haluamansa heti sen jälkeen.
Keir lipaisi huuliaan kielenkärjellään ja hymähti. Jos Koji mielsi hänet kiusaajaksi, oli tapahtunut joku virhe. Tai sitten Koji piti tarkalla lööppejä ja teki pienessä ihmismielessä päätelmiään nuorukaisesta. Keir virnisti, näyttäen samalla hiukka avuttomalta, lisätäkseen viehätysvoimaansa.

"Tää nukke vaan tahtoo herra valokuvaajan toteuttavan sen mitä aikaisemmin vihjaili.. Onko tää nukke musta enkeli.." Keir kuiskaili samalla kun Koji käveli häntä kohden. Hän sulki silmänsä ja huokaisi kun Koji sipaisi hänen niskaansa, käänsi sitten päänsä ja katsoi miestä arvoituksellisesti. Hän piti etusormea alahuulellaan ja katsoi miestä kulmiensa alta, pitkittäen vastausta kysymykseen.
"Okei, me päästään aloittamaan kuvaukset, kaikki valmiiksi ja hakekaa se jänishousu apukuvaaja jostain!" ohjaaja huusi, mutta Keir katsoi edelleen miestä hänen vierellään. Hän taivutti hieman päätään niin, että tatuointi kaulalta näkyi, kunnes se sukelsi vaatteiden sisälle.
"Kuvausten jälkeen mun huoneessa.." Keir kuiskasi ja käveli sitten mikkistandin luokse, seisoen selin siihin ja teki lauluharjoituksia avatakseen ääntänsä vielä hiukkaisen. "Saat luvan tulla.. Tai sut potkitaan hommistas näiltä päiviltä.." Keir ajatteli ja vilkaisi vielä miestä. Oikeastaan mikään ei tuntunut tällä hetkellä mahdottomalta tuolle nuorelle solistille, olo oli kerrassaan elinvoimainen.

[Koji Maruyama]

Koji tykkäsi leikkiä mukana. Ei sillä että aitoakin kiinnostusta löytyi, hän halusi tietää mitä tästä tulisi. Tulisiko jotain yhtä uskomatonta kuin siitä voisi tulla. Keir ei harrastanut tällaista ensimmäistä kertaa, mutta ei myöskään hänkään. Aikuiset pystyivät pitämään suhteensa erillään omista tunteistaan ja antautua vain sille että viehättyivät siitä kipinästä minkä toisistaan saivat. Kuka edes kaipasi rakkautta tai suhdetta? Samalla luopuu omasta vapaudestaan ja kaikkihan loppujen lopuksi tavoittelevat vain sitä omaa etuaan.. tyydytystä.. jotain.. hetkellistä tunnetta. Olkoon Keir sitten hänen muusansa jos kuvaajillekkin sallittiin sellainen etuoikeus.

Tiedän mitä vihjailin ja jos sen sallit niin katsotaan mitä sustakin nautinnon hetkellä paljastuu.. jotain mitä et halua paljastaa? Koji nyökkäsi pienesti nuoremmalle miehelle katsoen toista merkitsevästi hymyillen vähän. Hän sävähti hieman kun ohjaaja alkoi huutamaan omiaan kuvausten aloittamisesta. Hän ravisteli itseään sisäisesti että ajatukset eivät harhailisi tälle hetkelle sopimattomilla rajoilla. Koji luikahti takaisin kulissien taakse pois muun henkilokunnan tieltä ja jäi vielä seuraamaan katseella Keiriä. Hän tajusi että sai vähän paljon puhuvia katseita tutuilta lavasteteknikoilta ja hän vain kohotti kulmiaan katsoen kylmästi. Niin kun hänen asiansa heille kuuluisi. Hän pani ketä halusi ja oli kuinka läheinen ystävä niin hänen asiansa olivat hänen omiaan eikä hän kaivannut kenenkään muun neuvoja.
'Jaa että kuvausten jälkeen..' kaikki eteni aika nopeasti, mutta väliäkö sillä.
"Sun kannattais varoa vähän.. oon kuullu tuosta vähän kaikenlaista.." Miki niminen toinen apukuvaaja kuiskasi Kojille.
"..pidätkö mua ihan tyhmänä vai lapsena?" Koji ärähti. "Hoida omat hommas niin mä hoidan omani miten lystään."
Koji käveli kauemmas Mikistä ja jatkoi kuvaamistaan jättäen ajatuksistaan kaiken muun, mutta kameran linssi osoitti nuorta laulajaa enimmäkseen ja muu bändi sumentui taka-alalle.

[KEIR]

//Olo on elinvoimainen kun on seksiä tiedossa. Uuh, Kojilla näyttäisi olevan jotain salamyhkäisiä suunnitelmia, neee? 8)//

Joku oli kaivanut jostain kuvaustaulun ja ohjaaja heilutteli sitä kädessään näyttäen, että aika oli todellakin koittanu. Kameroita käynnisteltiin ja tohina ja vilske ympärillä alkoi vähitellen laantumaan, niin että päästiin tositoimiin. Ja ensimmäinen päivä alkaisi vihdoin kunnolla.
Valoteknikko istui muutaman metrin päässä pöytänsä takana ja näytti ohjaajalle käsin, että kaikki oli valmista.
"Okei, kaikki on valmista ja nyt ei sitten enään sählätä!" ohjaaja tuntui toistelevan sanojaan ja Keir hymähti. Hän kääntyi ympäri, muutkin bändinjäsenet alkoivat asettua aloitusasentoihinsa. Studiokuvausta videossa tulisi olemaan vain vähäisen, huomenna oli jo uudet kujeet vaikka studiossa oltiinkin. Keir nojautui mikkistandiin, lähes roikkui kyyryssä siinä, niin ettei hänen kasvonsa näkyisi aluksi kameraan.

Ohjaaja käveli pääkameran eteen ja heilutti kuvaustaulua sen edessä, laskien yhdestä kolmeen. Kun ykkönen tuli ja meni, pianisti alkoi soittamaan ja niin loppu bändikin ja kuvaukset olivat alkaneet.

------------------

Oli kuvattu jo monta tuntia putkeen, kun vihdoin pidettiin tauko. Sen jälkeen katsottaisiin kässäriä ja pitäisikö, tai saisiko tänään vielä kuvattua jotain, mutta se tuskin onnistuisi. Keir maleksi väsyneenä sohvalle ja nappasi sille jääneen tupakka-askinsa mukaan ja sytytti yhden tupakan kävellessään oville jotka veivät studiosta pois. Hän ei jaksanut tänään enään yhtään enempää, ja jos jotain pitäisi tehdä, hän sanoisi vastalauseensa sille. Aluksi musiikkivideon tekeminen oli kiehtovaa, mutta tunnelma latistui pian. Varsinkin tuntien kuvaamisen jälkeen ja kun oli tauotta käyttänyt demonivoimiaan, oli vain parempi saada drinkkejä kurkusta alas ja pitää hauskaa.

Keir käveli huoneensa ovelle ja aukaisi sen, sulkien perässään. Hän ei pistänyt sitä lukkoon. Huoneessa oli miellyttävän viileää verrattuna studion kuumuuteen. Nuorukainen istui meikkipöytänsä ääreen ja katsoi itseään peilistä. Olo oli varsin homssuinen, meikitkään eivät olleet enään niin ehdat kuin aikaisemmin. Keir sitoi hiuksensa hätäiselle, pienelle ponnarille ja heitti pvc-takkinsa naulakkoon. Alla oli valkoinen kauluspaita. Tatuointikin näkyi nyt selvästi, ja kokonaan. Kengät pääsivät myös pois jalasta ja sen jälkeen Keir vain kuljeskeli hetken huoneessa, ollen nyt viisi senttiä lyhyempi.

Keir tumppasi tupakan tuhkikseen ja otti meikinpuhdistusainetta ja alkoi läträämään sitä naamaansa ja nyppäsi tekoripset pois silmäluomiltaan. Pian naama olikin meikitön ja Keir näytti edelleen ihmiseltä. Hän tiesi ettei liika meikki tehnyt hyvää liian kauan aikaa kasvoilla.
"Tsk.. Valokuvaaja taitaa pettää lupauksensa.." Keir ajatteli ja meni makoilemaan sohvalle, vajoten pian kevyeen uneen.

[Koji Maruyama]

Loppu aika meni seuratessa bändin kuvaamisia, välillä Koji kävi muualla eikä häntä todellakaan tarvittu koko aikaa kameransa kanssa. Studion valot näkyivät pistämään hien virtaamaan. Paljon helpompaa oli olla kameran takana kuin yrittää saada itsenstään kaikki irti että näyttäisi mahdollisimman upealta. Kappaleen jyske tuntui hänellä itselläänkin jo selkäytimissä kuultuaan sen uudestaan ja uudestaan. Keirin magia oli kiehtovaa seurattavaa ja se kirvoitti ihastuneita huokauksia kuvaajistakin. Koji itse piti suunsa kiinni, mutta oli siltikin aika vakuuttunut. Hän ei tiennyt minkä tyyppisiä kuvauksia oli tulossa huomenna tai ylihuomenna, ei hänelle sitä kerrottu vaan hänen tarkoitus oli vain saapua sovituille paikoille ja ottaa se irti mitä hän itse sai. Ja tottakai hän saikin. Hän lopetti kuvaamisen siinä vaiheessa kun bändi alkoi näyttämään liian väsyneeltä edes jatkamaan. Ohjaaja jatkoi vielä yrittämistä, mutta Keirkin maleksi pois kuvauspaikalta. Kojilla oli itse vielä sovittavaa huomisesta ohjaajan kanssa ja hän rauhassa keskusteli huomisista suunnitelmista ja ulkoilmakuvauksista. Kojin oma studiokuvaus bändi kanssa olisi huomenna iltapäivällä ulkokuvausten jälkeen. Studiona toimi sama studio missä he nyt olivat. Luultavasti hän itse lähtisi paikalta hieman aikaisemmin järjestämään kaiken tarvittavan ennen bändin saapumista.

Koji venytteli jäseniään lähtiessään studiosta eikä suinkaan ollut unohtanut heidän sopimustaan. Hän kävi hakemassa itselleen kahvia automaatista ja vaelsi lopulta kohti Keirin huonetta kahvi kädessään. Hän maistoi sitä ja katui. Silkkaa laihaa paskaa. Jospa Keirillä olisi jotain parempaa. Hän koputti ovelle ja astui sitten sisään vastausta odottamatta. Hän löysi toisen sohvalta makoilemasta, kai nukahtaneena siihen. Meikit olivat pois ja toinen näytti huomattavasti pehmeämmältä, ja mielessä käväisi että jopa paremmalta kun hän näki jo luonnostaan tummat ja pitkät silmäripset ja heleän ihon. Hän hymyili ja sipaisi toisen hiuksia jääden seisomaan sohvan viereen ja tiputti paskan kahvin roskakoriin.
"Taidat olla aika uupunut.." hän sanoi hiljaa ja katsahti ympärilleen huoneessa. 'En sanoisi vaatimattomaksi pukuhuoneeksi..'

[KEIR]

Keir havahtui unestaan kun kuuli miellyttävän hiljaisen puheen läheltään ja nousi varovasti istumaan, pidellen päätään. "Tulithan sä.." Keir hymähti ja nousi sitten jaloilleen Kojin viereen.
Pukuhuoneen valaistus oli himmeä, mutta niin että siinä näki olla ja puuhastella. Sielä oli muutama huonekasvi, baarikaappi, vaatekaappi, meikkipöytä, sohva, sohvapöytä ja iso ikkuna, sekä ovi kylppäriin ja yhdellä seinällä oli jotain kaapintapaista; oikeasti sieltä tuli sänky esiin kun ovet avasi ja sängyn veti esille. Vaikka pukuhuone ei ollut iso, se oli kuin pieni sviitti hienouksineen. Baarikaapissa oli vielä pieni jääkaappikin.

Nuorukainen käveli baarikaapille ja teki heille 2 tuhtia drinkkiä, antoi toisen Kojille ja istui itse sohvalle sytyttäen tupakan. Hän joi juomansa muutamalla kulauksella alas ja tumppasi tupakan lasiin, vaikkei ollut vetänyt siitä yhtään savuja. Hän otti drinkin, välittämättä siitä oliko Koji juonut siitä vai ei, miehen kädestä ja laski senkin sohvapöydälle.
"Kaikkien noiden valojen jälkeen kaipaa suhkua.." Keir kuiskasi hiukka arvoituksellisesti ja nousi ylös, vetäen Kojin mukanaan. Hän otti kameran pois toisen kaulalta, laski senkin sohvapöydälle ja lähti kuljettamaan miestä kylpyhuoneen ovelle ja siitä sisään.

Keir räpsäisi himmeät valot päälle, hän oli nyt selin Kojiin. Nuorukainen otti kauluspaitansa pois, tatuointi alaselässä näkyi vain hetken kun hän painoi selkänsä vasten miehen vatsaa ja taivutti takaraivonsa toisen olkapäälle. Hän kietoi huivin pois Kojin kaulalta ja tipautti sen lattialle, alkaen sitten napittamaan toisen kauluspaitaa auki. Takin Koji oli näemmä jättänyt jo jonnekin, //sovitaan että se oli ottanut sen pois ajat sitten. :''''D//

[Koji Maruyama]

"Niin tulin.." mies mutisi ja oli melkein pirullisen tyytyväinen että oli antanut toisen odottaa jonkun aikaa. Keirin hymähdyksestä päätellen toinen oli odottanut että hän olisi jättänyt koko jutun välistä. Nyökäten kiitokseksi hän otti lasin vastaan lasinsa ja ehti juoda pari kulausta ennen kun tajusi että Keir oli vetänyt omansa ykkösellä alas. Hän katsoi toista huvittuneena nähdessään että toinen ei ainakaan suunnitellut hiljaista drinkkien nauttimista kynttilän valossa. Hänen puolitäysi drinkkinsä jäi sohvapöydälle lojumaan unohdettuna ja Koji seurasi Keiriä kylpyhuoneeseen katse liimautuneena toisen jänteviin hartioihin ja kun nuorempi riisui paitansa hän huomasi alaselän tatuoinnin vilaukselta ja piti näkemästään. Ehkä hän pääsisi tekemään siihen piakkoikin lähempää tuttavuutta..

Keirin painautuessa häntä vasten hänen omat kätensä ohjautuivat kuin vaiston varassa toisen lanteille hivellen sormillaan paljasta ihoa. Jo kalpean ihon tuntu sai sydämen hakkaamaan vähän kovempaa ja se kuinka toinen oli yllättäen vain niin lähellä. Hän halusi lähemmäs.. Hän antoi miehen näpertää hänen kauluspaitansa auki ja auttoi paidan sitten kokonaan pois. Hän tiesi näyttävänsä hyvältä ilman paitaa, vatsalihakset erottuivat hieman ja käsivarret olivat solakat mutta silti lihaksikkaat. Hän mittaili toista katseellaan tyytyväisenä, toisen iho näytti hämärässä valossa jumalaiselta ja tuntui myös siltä.
"Mä en tiedä ees sun oikeeta nimeä.." hän kuiskasi hymy huulilla. "..mutta oikeastaan en edes välitä.. en ees välitä paljastutko sä enkeliksi vai itse saatanaksi.. mä silti haluan sua nyt ja paljon." hän kumartui suutelemaan toista nälkäisesti painaen toisen lähemmäs itseään vasten ja pakotti toista ottamaan pari askelta taakseppäin kohti suihkua. Suudelma maistui sekä kitkerältä että makealta, alkoholilta ja tupakalta. Hän lopetti yhtäkkiä ja katsoi toista silmiin ja sitten nuolaisi toisen kaulaa maistaen hienokseltaan hien suolaisen maun.
"Mitä sä haluat multa..?"

// Jee PUUHASTELKOOT XD <3 //

[KEIR]

Keir huoahti kun tunsi Kojin sorrmet ihollaan, jatkoi silti nappien aukaisemista kädet heidän, Keirin selän ja Kojin vatsan välillä. Hän sai ne auki ja kääntyi ympäri, ottaen paidan pois miehen päältä kokonaan. Nuorukainen mittaili katseellaan Kojin täydellistä vartaloa ja lähes söi sitä, lihakset, iho, pienet muodot ja kaareumat olivat täydellisiä, aivan Keirin makuun.
Keir ei vastannut mitään Kojille vaan vastasi intohimoisesti suudelmaan ja alkoi avaamaan toisen housuja ja liikkui miehen pakottamana kohti suihkua. Kojin housut valahtivat lattialle, mies saisi luvan itse potkia loput jaloistaan.

Solisti taivutti päätään ja huokaisi pienestä mielihyvästä kun mies nuolaisi hänen kaulaansa. Hän näykkäisi pari kertaa miehen korvanlehteä kunnes kuiskasi: "Mä haluan sulta kaiken.." tosi asiassa nuorukainen tarkoitti sitä hetkeä, hän janosi Kojilta vain seksiä ja nautintoa.
Keir hamusi huulillaan Kojin korvanlehteä hetken, kunnes huulet vaelsivat kaulalle ja siitä solisluille. Hän peruutti edelleen muutaman askelen suihkua kohden, vaikka hänellä itsellään oli vielä housut ja alushousut, miehellä oli sentään pelkät alushousut.

//lyhyt, koska tällaisissa tilanteissa on hankalaa kirjoittaa edes kovin pitkiä. :'D//

[Koji Maruyama]

Silmiin nousi kuumeinen hehkun kun hän vain ajatteli mitä toiselle voisi tehdä vaikka tässä ja nyt. Jos toinen todella halusi häneltä kaiken, siihen vierähtäisikin aikaa. Kojilla ei ollut tapana tuottaa pettymystä.. mutta ikinä hän ei ollut suostunut antautumaan kenellekkään. Eikä todellakaan aikonut tehdä sitä nytkään. // semeys 4ever ! // Hän alkoi hiplata solistin housuja auki, pieni välttämättömyys jos hän halusi tuottaa myös Keirille nautintoa. Koji värähti kun toinen hamusi hänen korvaansa ja sitä kautta kaulaa ja solisluun kohdalla hän ynähti mielihyvästä ja seurasi toista suihkun puolelle ja viimein sai Keirin housut auki nakaten niittivyön jonnekkin taakseen missä se kalahti seinään. Mies työnsi kätensä selkäpuolen kautta toisen housujen sisään hyväillen toisen ja sai housut alas ja mukana lähtivät myös alushousut. Hän nousi hitaasti ylös ja antoi katseensa kulkea pitkin nuoremman miehen vartaloa ja hän tunsi itsensä kuumenevan entisestään.

Koji hengitti raskaammin, riisui oman viimeisen vaatekappaleensa ja ahdisti toisen suihkun nurkkaan ja väänsi hanan päälle ja kuumalle että kuuma vesi valui heidän molempien päälle. Hiukset liimautuivat ohimoille ja Koji pyyhkäisi hiuksia silmiltään ja kosketti toista nyt kunnolla // Sieltä siis. Kun näin hienosti piti asia ilmaista -.- // kumartuen lähemmäs ja suuteli näykkien laulajan alahuulta.
"Ehkä mä opin pian mistä sä pidät.. sen oppii vaan.. kun kokeilen.." hän sanoi hiljaa hyväillessään Keirin miehuutta odottaen että saisi toiselta vastakaikua.

[KEIR]

Keirillä oli pakonomainen tunne siitä, että loputkin vaatteet oli saatava päältä pois ja äkkiä, mutta hänen onnekseen Kojia ei tarvinnut hoputtaa, vaan mies veti hänen housunsa, ja alushousunsa pois. Hän oli nyt aivan alasti ja oli mahdollisimman heruttavassa asennossa, jotta näytti vartalonsa parhaimmat puolet. Hän ei tiennyt olivatko lävistykset Kojille itsestään selviä asioita, vai eikö toinen vain välittänyt. //vasemmassa nännissä ja navassa siis lävärit.//

Nuorukaisen selkä iskeytyi kylmään kaakelipintaan kun Koji ahdisti hänet nurkkaan. Hiukset olivat hetkessä lättänät ja märät kuumasta vedestä ja ne valuivat pahasti silmien päälle. Keir ynähti mielihyvästä kun tunsi toisen käden miehuutensa ympärillä ja kohotti kätensä miehen olkapäille ja siitä edelleen kädet miehen niskahiuksiin. Hän laski otsansa miehen solisluuta vasten ja hengitti nautinnollisesti, painautuen vähän lähemmäs toista.
"Kyllä sä.. Tiedät mitä sun pitää tehdä.." Keir kuiskasi takaisin inahdellen ja painoi huulensa Kojin vastaaville intohimoiseen suudelmaan.

[Koji Maruyama]

Koji vastasi suudelmaan nälkäisesti. Kuuma vesi tuntui ihanalta iholla mutta vielä ihanammalta tuntui se mitä hän piteli otteessaan ja ketä hän suuteli. Hän nautti äänistä mitä toinen päästi, inahtelut saivat hänetkin kiihottumaan sen lisäksi hän oli jo innostunut toisen upeasta vartalosta. Hän kokeili toisen nännikorua kiinnostuneena ja imi nänniä hetken aikaa. Käsi hyväili kiihkeämmin toista ja hän painoi itsensä tiukemmin Keiriä vasten että toinen tuntisi hänet. Hän tarttui toisen käteen ja suuteli solistin rystysiä hellästi ennen kun ohjasi tämän käden omalle rinnalleen että Keir tuntisi kuinka hänen sydämensä hakkasi.

"Tunnetko.. näetkö mitä sä teet mulle.." hän kähisi toisen korvaan. ".. sun täytyy vastata tästä.. Haluatko sä mut sisääs...?" Hän tiukensi otettaan toisen miehuudesta ja haki katsekontaktia.

[KEIR]

Nuorukainen ei voinut olla päästämättä nautinnollisia ääniä huuliltaan kun Koji imi hänen nänniä ja hyväili hänen miehuutta samalla.
Tuntuva huokaus kävi nuoremmassa kun hän tunsi Kojin miehuuden itseään vasten. Silmät menivät vaistomaisesti kiinni, suu oli hieman raollaan. Hän ei edes kerennyt kunnolla tajuamaan asioita, kunnes hänen kätensä oli Kojin rinnalla miehen sydämen kohdalla. Se hakkasi nopeaan, kertoen Kojin haluista vielä enemmän.

"Koji.." Keir kuiskasi ja katsoi anelevasti toisen silmiin. "Ahhn.." hän äännähti kun toinen tiukensi otettaan. Keir lähestyi Kojin kasvoja, muttei suudellut miestä. Vesi valui sisään hiukka avonaiseen suuhun. Hän hengitti kiivaasti miehen huulille katsoen toista aivan läheltä silmiin. "Kysytki vielä.." hän kuiskasi ja kääntyi selin mieheen, painaen takamuksensa vasten toisen miehuutta. Hän keinutti lantiotaan hienovaraisesti ja kiersi kätensä miehen niskan taakse, painoi sitten takaraivonsa miehen kasvojen viereen.
"Ota mut.."