Café Kuroi

[Kaze Fujiwara]

Ostarin ylimmässä kerroksessa sijaitseva kahvila alkoi olla täynnä, kun ihmiset tulvivat iltapäiväkahveille.
Ikkunoita paikassa ei ollut, seinät olivat tummat, lattia kovaa parkettia ja kalusteet mukavia. J-rock soi hiljaisella, tummansävyinen kahvila tuntui olevan nuorison mieleen.

Kaze oli onnekas saatuaan tälläisestä paikasta töitä, hän rakasti ilmapiiriä ja tuoreen kahvin tuoksua, eikä musiikkikaan ollut pahitteeksi. Hän hymyili pirteästi ja keikkui pöytien välistä viemään latet jonkun nurkkapöydän varanneille teineille.
Kahvilassa oli käytäntönä se, että tiskiltä tultiin tilaamaan ja tilaukset tuotaisiin sitten pöytään. Ja Kaze sai toimia tarjoilijana, koska suuri osa asiakkaista piti pikkuista suloisena.
Päällään tällä oli lyhyet, mustat satiinishortsit, niiden alla pitsisukkahousut ja yläosana musta, ihonmyötäinen kauluspaita. Kaulassa keikkui väripilkkuna pinkki rusetti.
Kaze kulki kahvilassa ilman kenkiä, sillä paksupohjaiset lolikenkulit kävivät yleensä päivän mittaan hankaliksi.

"Tässä, olkaapa hyvät." Kaze hymyili suloisesti ja laski kahvit tarjottimelta asiakkaiden eteen. Nämä kiittivät ja hymyilivät, Kaze hyppi takaisin tiskin taakse.
Hänellä olisi nyt hetki aikaa levähtää ja se tauko vietettiin Kuchion kanssa lörpöttelemällä.

[Yuko Shiomi]

Mustiin pukeutunut mies käveli kadulla, päämääränään ostarin kahvila, josta tämä oli kuullut kehuja. Töihin piti mennä aikaisemmin, ja sehän kävi, koska ei paistanut aurinko, vaan satoi vettä kuin saavista kaatamalla. Loppujen lopuksi, mikäpä oli sen mukavampaa kuin mennä sateesta kupille kuumaa kahvia, katsoa ihmisiä salaperäisenä. Ja rentoutua ennen töitä.

Yuko oli siis pukeutunut pitkään mustaan takkiin, joka saattoi nopeasti katsottuna muistuttaa viittaa. Edessä oli hienot, koristeelliset ja isot soljet, päässä silinterihattu. Mustille vaatteille oli vastapainona miehen lähes valkoinen iho, mikä saattoi saada hänet näyttämään kuin kauhuleffasta repäistyltä.
Yuko astui sisään ostarin ovista ja suuntasi kulkunsa rullaportaille. Hissit kun olivat aina täynnä kirkuvia kakaroita vanhempiensa kanssa, tai pelleileviä varhaisteinejä. Rullaportailla saattoi joskus päästä jopa nopeammin ylimpään kerrokseen kuin hissillä.

Vieno kahvin tuoksu leijaili Yukon nenään vähän matkan päästä, olihan hänellä tarkat aistit. Kahvila vaikutti ulospäin jo todella mukavalta paikalta, ehkä Yuko voisi tulla uudestaankin jos kahvi vain olisi hyvää. Hän oli hyvin vaativa, lähes perfektionistinen joidenkin asioiden suhteen. Vai jos Yuko ottaisikin jonkun hieman erikoisemman kahvin?
Mies näki että paikka oli eritoten nuorison suosima, mutta onneksi vähän vanhempiakin, ehkä tämän ruumiillisen iän ikäisiä. Tummat silmät katosivat hetkeksi silmäluomien ja tiheiden, tummien ripsien taakse, mutta pian Yuko katsoi valppaana kassaa, eikä nähnyt tarjoilijaa missään. Mies huokaisi, päätti kahvin sijasta ottaa teen. Yuko piti tulikuumasta teestä sateen aikaan.

[Kaze Fujiwara]

Kaze veti rastansa kahdelle saparolle ja sanoi moikat Kuchiolle, kun tämä sanoi lähtevänsä kotiin. Hanatalla olisi seuraava työvuoro, Kaze itse taas teki pidempää vuoroa että saisi viikon lopulta yhden arkipäivän vapaaksi.

Hanataa odotellessa hän hoiti myös kassaa ja käveli nyt sen taakse palvelemaan mahdollisia asiakkaita. Olihan hän bongannut jonkun tummapukeisen, valkoihoisen miehen joka olisi hyvinkin voinut olla peräisin jostain kauhukomediasta.
Tosin, miehessä ei ollut mitään koomista, tämä sai kylmät väreet kipittämään Kazen selkää pitkin. Hän kuitenkin hymyili ystävällisesti ja odotti, josko toinen tilaisi jotain.

[Yuko Shiomi]

Yuko mutristi vähän huuliansa, katsoi sitten alemmas ja huomasi pienen miespuolisen henkilön katsovan tätä ystävällisesti hymyillen. Yuko hymyili ystävällisesti takaisin, salaperäistä maireaa hymyänsä, huomaten että pieni ihminen oli suloinen.
"Vihreä tee kiitos." Yuko sanoi rauhallisesti, hymyili edelleen. Samaan aikaan tämä kaivoi olkalaukustaan, jossa oli parin pienen mapin lisäksi hänen tärkeitä tavaroita, kuten lompakko ja kännykkä. Sekä sen hetkisen poikaystävän kuva lompakon muovitaskussa. Poikaystävä kun oli pakottanut Yukon pistämään sen sinne, vaikka he olivat tapailleet vasta 3 viikkoa. Ja Yukosta se oli erittäin ärsyttävää. Ja poikaystävä oli muutenkin alkanut etomaan tätä.

[Kaze Fujiwara]

Kylmät väreet hellittivät heti kun tulokas hymyili ja Kaze kallisti hiukan päätään. Toisen hymy oli sellainen, jota olisi voinut analysoida vaikka kuinka kauan, eikä silti ymmärtää mitä se merkitsi.
"Selkis." Kaze virnisti ja siirtyi pari askelta oikealle. Tee tulisi nopeasti, kun sitä oli pannussa valmiina ja hän kaatoi kupin täyteen, ojensi sen sitten toiselle, teekannu edelleen toisessa kädessään.
"Tuosta saat sokeria, hunajaa ja maitoakin, jos haluat." Hän osoitti pientä posliinikuppia, jossa oli sokeripaloja. Sen vieressä kökötti hunajapurkki ja siinä aivan lähellä pieni kannu josta saisi maitoa.

Kaze huomasi sivusilmällä, kuinka Hanata saapui paikalle hyväntuulisesti hymyillen ja moikkasi joitakin vakiasiakkaita. Tämä nytkäytti päätään Kazelle tervehdykseen ja viipotti takahuoneeseen, puristaen pikkuista takamuksesta.
Rastapää oli vähällä kaataa teet kannusta mustanpuhuvan asiakkaan syliin, mutta sai turvallisesti kannun takaisin pienen hellan päälle, ettei sen sisältö jäähtyisi.
"Anteeksi", Kaze pahoitteli ja näytti hiukan hämilliseltä.

[Yuko Shiomi]

Yuko katsahti toisen päänkallistusta, hymähti sitten päänsä sisällä. Silmäluomet räpsähtivät. Mies oli varmasti näky moisessa kahvilassa, sillä olihan hän pitkäkin kuin mikä. Ja eihän Yukon kotimaa ollut Japani, vaan Englanti, josta hän oli muuttanut vuosisatoja sitten Japaniin ja vaihtanut nimensä.
Yuko otti teekupin käteensä, laittoi sitten rahat tiskille, teerahat sekä tippiä, sehän oli kohtelias tapa ja Yukolla oli rahaa kuin roskaa. Baari menestyi erittäin hyvin. "Kiitos." mies sanoi hymyillen vieläkin kohteliaasti, päätti sitten laittaa teehensä maitoa. Tämän tavan hän oli oppinut Englannissa asuessaan, varsinkin kun miehen sukua oli kotoisin Irlannista.

Yuko oli juuri laskemassa pientä maitokannua takaisin paikoilleen kun huomasi toisen työntekijän puristelevan pienempää takamuksesta, kohotti sitten toista kulmaansa, muuten miehen ilme ei värähtänytkään vaikka hän meinasi saada päällensä kuumat teet.
"Eihän tuo mitään." mies sanoi ymmärtävästi hymyillen, lämmitti käsiänsä jotka olivat teekupin ympärillä. "Hyvä työilmapiiri kaiketi?" hän kysäisi, olihan se tärkeää. Yuko ei baarissansa suvainnut henkilökuntaa joka ei tullut toimeen keskenään sillä se vaikutti asiakkaiden viihtyvyyteen.

[Kaze Fujiwara]

Kaze hymyili taas hyväntuulisesti. Hän oli tavallaan pelännyt, että toinen olisi sellainen ammattitaidosta motkottava asiakas, joita aina silloin tällöin tuli kahvilaan arvostelemaan. Sellaiset olivat epämiellyttäviä, kun tuntuivat tarttuvan kiinni jokaiseen pieneen erheeseen tai vahinkoon.
Kerran joku vanhemmanpuoleinen asiakas (miksi lie tänne eksynyt) oli valittanut siitä, kuinka Kaze oli tarjoillut kahvin asiakkaan vasemmalta puolelta. Oikeissa ravintoloissahan tarjoilijat tiesivät aina, että oli etiketin mukaista tarjoilla oikealta puolelta.

"On, pidän kaikkia työntekijöitä täällä ystävinäni", Kaze virkkoi pirteästi toisen kysymykseen ja sipaisi hiuksiaan pois silmiltä. Hänen ei tarvitsisi enää jäädä kassalle seisoksimaan, kunhan Hanata saisi työvaatteet päälleen.